Koettu liikunnallinen pätevyys ja liikuntamotivaatio ovat tutkitusti vahvoja liikuntakäyttäytymisen ennustetekijöitä. Enemmistö nuorista kokee oman liikunnallisen pätevyytensä melko hyväksi. Lisäksi positiiviset tulokset liikuntamotivaatiota säätelevistä ja siihen liittyvistä tekijöistä viestittävät suomalaisnuorten omaavan yleisesti melko hyvät psyykkiset valmiudet liikkumiseen ja sen lisäämiseen. Pojat kokevat olevansa liikunnallisesti pätevämpiä, kun taas tytöt arvioivat useimmat liikuntamotivaatiotaan säätelevät tekijät positiivisemmiksi. Toisaalta sukupuolten väliset erot havaittiin yleisesti melko pieniksi, mikä viestii liikuntakäyttäytymistä ennustavien yksilötason psyykkisten valmiuksien olevan suhteellisen tasaveroisia 11–15-vuotiailla tytöillä ja pojilla. Koettu liikunnallinen pätevyys, liikuntamotivaatiota säätelevät tekijät, yleinen itsekontrolli ja liikunta-aktiivisuuden automaattisuus laskivat iän myötä. Poikkeuksena koettu itsemäärääminen kasvoi hieman ihan myötä.

Kaikki tutkituista liikuntamotivaatiota säätelevistä tekijöistä sekä koettu pätevyys olivat yhteydessä itseraportoituun liikunta-aktiivisuuteen, joskin yhteyksien voimakkuudet vaihtelivat huomattavasti. Vahvimmat yhteydet liikunta-aktiivisuuden kanssa havaittiin liikunta-aktiivisuuden automaattisuuden kokemuksilla, liikunta-aikomuksilla, käyttäytymisen hallinnan kokemuksilla sekä asenteella. Tulokset viestivät siitä, että liikunta-aktiivisuuden eroja 11–15-vuotiailla nuorilla selittävät liikunnan tavaksi muodostuminen, liikuntaa kohtaan muodostuneet asenteet, tulevaisuuteen suuntautuvat aikomukset liikkua sekä henkilökohtainen hallinnan tunne liikkumista kohtaan. Iän myötä hieman lisääntyvä koettu yleinen itsemäärääminen oli vain heikosti yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen. Toisaalta koettu itsekontrolli oli kohtuullisesti yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen, mikä kuvastanee sitä, että omilla valinnoilla pystytään vaikuttamaan liikkumiseen tai liikkumattomuuteen siinä ympäristössä, jossa lapset ja nuoret elävät.