Koulu ja koululiikunta

Noin puolet lapsista ja nuorista liikkui koulun liikuntatunneilla vain tuntijaon mukaisen minimimäärän, 2 x 45 minuuttia, mikä tarkoittaa yleensä sitä, että liikunnanopetusta on vain yhtenä koulupäivänä viikossa. Eniten liikuntaa oli pojilla, yhdeksäsluokkalaisilla ja liikuntaluokkalaisilla. Erot liikuntatuntien määrissä johtuvat pääosin oppilaan omista valinnaisainevalinnoista. Koko joukossa liikuntatuntien määrä näyttäisi hieman lisääntyneet vuosien 2014 ja 2018 välillä (115 min vs 130 min). Tätä selittänee ensisijaisesti se, että nykyisessä tuntijaossa (valtioneuvoston asetus 422/2012) yläluokilla 7–9 on yksi vuosiviikkotunti enemmän liikuntaa kuin aiemmassa tuntijaossa.

Tytöt saivat liikunnasta jonkin verran parempia arvosanoja kuin pojat, ja yhdeksäsluokkalaiset parempia arvosanoja kuin seitsemäsluokkalaiset. Kaikkien seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisten liikunnan arvosanojen keskiarvo (8,55) oli nyt korkeampi kuin vuoden 2014 LIITU-tutkimuksessa (8,34). Tulokseen saattaa vaikuttaa vuonna 2016 voimaan tullut uusi opetussuunnitelma ja muutokset liikunnan arviointikriteereissä.

Nuorten liikunta-aktiivisuus oli positiivisessa yhteydessä liikunnan arvosanaan ja myös muuhun koulumenestykseen. Vähiten liikkuvat nuoret saivat keskimäärin heikompia arvosanoja äidinkielestä ja matematiikasta kuin enemmän liikkuvat. Tulokset liikunnan ja koulumenestyksen välisistä yhteyksistä ovat yhteneviä aiheen aikaisempien tutkimustulosten kanssa (Syväoja ym. 2012; 2013).

liitu15.png

Oppilaille on tärkeää, että liikuntatunnilla on hauskaa ja luokassa on hyvä ilmapiiri. Hauskuus ja yhdessä tekeminen ovat nousseet koululiikunnan merkityksellisiksi osa-alueiksi myös aikaisemmissa tutkimuksissa, joissa on selvitetty yläkouluikäisten käsityksiä koululiikunnassa (Dismore & Bailey 2010; Smith & Parr 2007). Muita tärkeitä asioita koululiikunnassa lasten ja nuorten näkökulmasta oli se, että liikunta edistää terveyttä ja liikunnanopetus antaa tietoa ja taitoa omasta terveydestä huolehtimiseen. Oppilaat arvostivat opettajan oikeudenmukaisuutta ja sitä, että opettaja on kannustava.

Ryhmien välinen tarkastelu osoitti, että liikunnanopetusta pitävät tärkeänä erityisesti tytöt, 11-vuotiaat ja ne vastaajat, jotka liikkuivat suosituksen mukaan. Jokaiselle sukupuolen, luokka-asteen ja liikunta-aktiivisuuden mukaan muodostetulle ryhmälle sosioemotionaaliset taidot oli tärkein koululiikunnan tavoiteosa-alue ja fyysinen aktiivisuus vähiten tärkeä. Yläkoululaisten kriittisempi suhtautuminen saattaa kertoa hiipuvasta liikunta-aktiivisuudesta sekä siitä, että yläkouluiässä nuoren identiteetti vahvistuu ja rohkeus omien mielipiteiden ilmaisemiseen lisääntyy. Yläkouluikä on myös murrosiän aikaa, joka heijastuu yleiseen asennoitumiseen koulunkäyntiä kohtaan.

Koululiikunnan tavoiteosa-alueiden merkitystä kysyttiin myös vuoden 2014 LIITU-tutkimuksessa. Asenteet ja arvostukset ovat muuttuneet neljän vuoden aikana. Vuonna 2014 tärkein koululiikunnan tavoiteosa-alue oli hyvinvoinnin edistäminen, toiseksi tärkein oli taitojen oppiminen ja vasta kolmanneksi tärkein oli sosioemotionaalisten taitojen ja tavoitteiden saavuttaminen. Vuonna 2018 kerätyssä aineistossa koululiikunnan merkitys sosioemotionaalisten taitojen oppimisessa arvioitiin tärkeimmäksi tavoiteosa-alueeksi.

Liikuntatunnit tarjoavat ainutlaatuisen tilaisuuden harjoitella sosioemotionaalisia taitoja, kuten yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Opettajan tehtävänä on edistää liikuntaryhmässä turvallista ja hyväksyvää ilmapiiriä, jossa sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja voidaan harjoitella. Hyvällä opetuksen suunnittelulla voidaan välttää esimerkiksi se, että kiusalliset ryhmäjakotilanteet jäisivät päällimmäiseksi muistoksi koululiikunnasta. Yhdessä tekeminen, yhteisöllisyyden tunne ja myönteisten liikuntakokemusten saaminen ovat tavoitteita, joita myös oppilaat arvostavat.

liitu16.png


Alakoululaisten välituntien viettotavat ovat hyvin erilaisia kuin yläkoululaisten. Alakoululaiset viettävät lähes kaikki välitunnit ulkona ja liikkuvat välitunneilla selvästi enemmän kuin yläkoululaiset. Välituntien viettäminen ulkona on yleistynyt yläkoulussa, mikä on merkittävää istumisen näkökulmasta; yläkoululaiset istuvat ulkovälitunneilla vähemmän kuin sisävälitunneilla. Pojat liikkuvat välitunneilla tyttöjä enemmän kaikilla luokkatasoilla. Koululaisista vain neljäsosa oli osallistunut välituntitoiminnan suunnitteluun, alakoululaiset hieman aktiivisemmin kuin yläkoululaiset. Osallistumalla välituntitoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen koululaiset voivat vaikuttaa oman kouluyhteisönsä toimintatapoihin. Välituntiliikunta tarjoaa monin tavoin mahdollisuuksia lasten ja nuorten osallisuuden kehittämiseen koulussa.

liitu17.png

Suurin osa koululaisista kulkee koulumatkansa kävellen tai pyöräillen, yhdeksäsluokkalaiset muita ikäryhmiä harvemmin. Aktiivisen kulkemisen haasteina ovat pitkät koulumatkat, talvi sekä yhdeksäsluokkalaisilla mopoilu tai kyyditys moottoriajoneuvolla. Tytöt ja pojat kulkivat kouluun yhtä aktiivisesti ympäri vuoden, joskin talvella tytöt vaihtoivat pyöräilyn kävelyyn poikia useammin.

liitu18.png