– Ei kai taas? Yhdessä kirjoittaminen ei aina herätä positiivisia reaktioita. Se voidaan kokea työlääksi monestakin syystä. Yksi on vapaamatkustaja ja toinen dominoi niin, ettei mikään kelpaa. Muut ryhmäläiset yrittävät selviytyä jotenkuten. Ohjeetkin voivat olla ylimalkaisia. Tämä kärjistys kuvaa tilannetta, joka toisinaan vallitsee yhdessä kirjoittamisen aikana. Mitä hyötyä yhteisöllisestä kirjoittamisesta kuitenkin voisi olla opiskelijoille?

Yhteisöllisessä kirjoittamisessa kaksi tai useampi kirjoittaja osallistuu saman tekstin kirjoittamiseen. Kirjoittajat ovat tasapuolisesti vastuussa kirjoittamisprosessin sujuvuudesta ja lopputuloksesta, valmiista tekstistä. Yhteisöllisessä kirjoittamisessa jokainen kirjoittamiseen osallistuva tuo kirjoitustilanteeseen omat tietonsa ja tapansa työskennellä. Kirjoittajat ovat siten riippuvaisia toistensa työpanoksesta ja sujuvasta yhteistyöstä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. 

Yhteisöllinen kirjoittaminen tukee tiedonrakentamista 

Yhteisöllinen kirjoittaminen ei ole vain tekstin laatimista. Parhaimmillaan se tukee opiskelijoiden tiedonrakentamista. Väitöskirjassani tarkastelin muun muassa, millaisia tiedonrakentamisen piirteitä opiskelijoiden keskustelut sisälsivät. Kasvatustieteen opiskelijat harjoittelivat yhteisöllistä kirjoittamista kirjoittamalla pienryhmissä oppimis- ja kehitysteorioita käsittelevän tekstin. Opiskelijat valmistautuivat yhteisölliseen kirjoittamiseen lukemalla kurssikirjaa ja tekemällä kotitehtäviä. Tutkimuksessa tarkasteltiin, millaista keskustelua opiskelijat kävivät yhteisen kirjoitelman laatimisen aikana. 

Tutkimus osoitti, että opiskelijoiden tiedonrakentaminen ilmeni esimerkiksi opiskelutoverien esittämien ajatusten täydentämisenä. Toisen esittämän ajatuksen täydentäminen mahdollistaa käsiteltävän asian oppimisen, sillä yhdessä pohtien on mahdollista päästä sellaiselle tasolle, johon yksin pohtiessa ei välttämättä yllä. Lisäksi opiskelijat esittivät kysymyksiä, jotka edellyttivät käsiteltävänä olevan asian syvällistä pohtimista. 

Erimielisyys on merkittävä tekijä tiedonrakentamisessa. Erimielisyyden ilmaiseminen synnyttää keskustelua, joka edellyttää asian tarkastelun monesta eri näkökulmasta Tutkimuksesta kuitenkin ilmeni, että opiskelijat ilmaisivat erimielisyyttä vain harvoin. Yksi selitys erimielisyyden vähäisyyteen saattoi olla se, että yliopisto-opiskelijat tukeutuivat kirjoittamisen aikana enemmän tiedollisiin auktoriteetteihin, kuten kirjoihin kuin opiskelutovereidensa esittämiin näkökulmiin. Heillä ei siten ollut tarvetta haastaa opiskelutoverin näkökulmaa. Toisaalta erimielisyyden ilmausten pieni määrä opiskelijoiden keskusteluissa ei välttämättä ollut merkki siitä, etteikö työskentely olisi ollut kriittistä, vaan se pikemminkin viittasi kritiikin ilmaisemiseen eri tavoin. Opiskelijat saattoivat esimerkiksi esittää kritiikin kysymyksenä tai ehdotuksena.  

”Miksi minun pitää kirjoittaa sen huonon kanssa?” 

Vastasin tuohtuneen opiskelijan lähettämään kysymykseen, että koska molemmat voittavat. Taitavampi opiskelija hyötyy siitä, että hän selittää oppimansa asian toiselle opiskelijalle ja samalla jäsentää asiaa myös itselleen. Silloin voi huomata, ettei asia ole itsellekään niin selvä. Toinen opiskelija taas hyötyy asian jäsentyneestä selostuksesta. Joskus ääneen esitetty ”tyhmä kysymys” voi olla merkittävä panos yhteiseen kirjoitelmaan. Kirjoittajat voivat huomata, että asia pitää sanoittaa ja kirjoittaa selvemmin.  

Ryhmätöissä tai verkkokursseilla ei kuitenkaan aina tuoda yhteisöllisen kirjoittamisen periaatteita avoimesti esiin. Siksi yhteisölliseen kirjoittamiseen oleellisesti kuuluva tasa-arvoinen osallistuminen ja jaettu vastuu voivat tulla opiskelijoille yllätyksenä. Toisen henkilön laatiman tekstin muokkaaminen voi olla yllättävän vaikeaa sekä muokkaajalle että hänelle, jonka tekstiä muokataan. Tekstin muokkaaja voi arastella toisen henkilön tekstin korjaamista, ja henkilö, jonka tekstiä korjaillaan, saattaa kokea oman tekstin joskus perusteellisenkin muokkaamisen loukkaavana. Siksi opiskelijoille tulisi kertoa avoimesti, että yhteiseen työskentelyyn tuotuja tekstejä on lupa muokata ja kehitellä eteenpäin. Opiskelijoille tulisikin tarjota mahdollisuus avoimeen keskusteluun kirjoittamisen herättämistä tunteista. Oman tekstin joutuminen kritiikin kohteeksi voi tuntua vaikealta hyväksyä, jos siihen ei ole tottunut. 

Parhaimmillaan yhteisöllinen kirjoittaminen edistää yliopisto-opiskelijoiden oppimista. Yhteisöllinen kirjoittaminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan se vaatii paitsi huolellista suunnittelua myös opettajan ohjausta. Vaikka opiskelijoilla on päävastuu työskentelystään, opettaja voi oppimistilanteen etukäteissuunnittelulla luoda puitteet sujuvaan työskentelyyn. Lisäksi yhteisöllisen kirjoittamisen pelisääntöjen avoimuus ja läpinäkyvyys helpottavat yhteiseen työskentelyyn orientoitumista ja tukevat onnistuneen yhteisöllisen kirjoittamisen toteutumista. 

Minna Nykopp

Minna Nykopp työskentelee avoimessa yliopistossa ja väitteli vuosi sitten yliopisto-opiskelijoiden yhteisöllisestä kirjoittamisesta.

Lue lisää:
Yliopisto-opiskelijoiden yhteisöllinen kirjoittaminen kasvokkain ja verkossa. Väitöskirja JYX-arkistossa.

Ota yhteyttä kirjoittajaan: minna.e.nykopp@jyu.fi

Teemakuva: Clipart.com, henkilökuva: K-S Foto.

Seuraava | Palaa pääsivulle