Steinerkoulussa taide on keskeinen osa toiminnallisuutta ja tekemällä oppimista. Opetuksen käytäntö pyritään perustamaan luovaan ja taiteelliseen prosessiin. Steiner^[1], Freinet^[2] ja muu vaihtoehtopedagoginen kasvatustraditio korostavat, ettei luovan ilmaisutaidon merkitystä voi yliarvioida ja että taiteelliselle ilmaisulle kuuluu tärkeä rooli opetuksessa. Musiikilla, laululla, piirtämisellä, maalaamisella, näyttelemisellä, nukketeatterilla ja monella muulla taiteellisella ilmaisutavalla on erityinen merkitys ihmisen tunne-elämän, sielullisen tasapainon, itseluottamuksen ja luovuuden kehitykselle.^[3]

Steinerkoulu pyrkii toimintakulttuurillaan tukemaan humaanin ihmisyyden rakentamista sekä synnyttämään oppilaissa kiinnostusta ja rakkautta taiteisiin ja kulttuuriin. Ihmisestä tulee kokonainen ihminen musiikin, kuvataiteen, kirjallisuuden, teatterin ja draaman avulla. Taide on tunne-elämän kehittäjä, mielikuvituksen rikastuttaja, sosiaalisuuden vahvistaja sekä pohjan luoja itsenäiselle ajattelulle ja itsetuntemukselle.

Taidekasvatuksella pyritään kehittämään laadullisten erojen tajuamista, joka on arvostelukyvyn perusta. Erillisten taideaineiden lisäksi taidetta pidetään tärkeänä työtapana ja ilmaisun välineenä kaikissa oppiaineissa. Steinerkoulussa opettajan tehtävänä on itsekin pyrkiä olemaan eräänlainen opetustaiteilija ja saamaan koko oppimistilanteen luovaksi ja taiteelliseksi tapahtumaksi.^[4] Steiner^[5] kirjoitti paljon kasvatustaiteesta ja korosti taiteen merkitystä sekä ihmisenä kehittymiselle että myös koko ihmiskunnalle.

Taide eri muodoissaan on hyvinvointia lisäävä tekijä niin koulussa kuin muussakin elämässä. Sekä taiteen tekeminen että taiteen kokeminen on ihmisen koko persoonallisuuden kasvua rikastavaa. Taiteen laadullinen ja moraalinen ulottuvuus auttaa kehittämään moraaliaistiamme. Etiikka ja estetiikka ovat toisiinsa kietoutuneita. Steinerkoulun oppimisympäristöissä ja työtavoissa näkyy pyrkimys taiteellistaa ja estetisoida koulutyötä, tukea luovuutta ja mielikuvitusta.

Taide on moninainen työtapa ja opetusmenetelmä. Taide on myös ilmapiiriä, tilanneherkkyyttä, luovaa ja ainutkertaista, jotakin, mitä on vaikea samankaltaisena toistaa. Taiteen määritelmä on avara. Esimerkiksi oppilaiden esitelmistä rakentuva eläimiä käsittelevä opetuskokonaisuus on taiteellinen, koska oppilaat ovat innostuneita ja luovia toimijoita. Taiteellista on myös se, jos opettaja kertoo elävästi ja kuvailevasti ilman muistiinpanoja härästä, sen elinympäristöstä ja ulkonäöstä: sen niskan mahtavasta voimasta ja puskevista sarvista. Tämän jälkeen oppilaat piirtävät härän. Toisella oppilaalla työ on tarkkaa ja taidokasta: härkä on piirretty kauniisti ja siististi aitaukseen seisomaan. Toisen kynä melkein savuaa. Härkä puskee voimalla puuta. Työ on voimakasta ja nopeaa, mutta siinä voi nähdä härän voiman ja melkein kuulla härän mylvinnän. Esimerkistä tekee taiteellisen se, että oppilaat ovat omakohtaistaneet opittua taiteellisesti itse tekemällä eli tässä tapauksessa piirtämällä. Lisäksi opettajan kuvailu on puhutellut oppilaiden mielikuvitusta ja he ovat liittäneet aiheeseen omaa persoonallisuuttaan, mikä näkyy myös piirustusten erilaisuudessa. Oppilas on siis kokenut taidetta ja tehnyt taidetta.^[6] Epätaiteellisessa opetuksessa olisi käyty kirjasta läpi faktat: missä härkä elää, mitä lajia se on ja mitä syö. Lisäksi olisi katsottu härän kuva tai ehkä pätkä jotakin aiheeseen liittyvää luontodokumenttia. Oppilaiden aiheesta tekemät tehtävät ja tuotokset olisivat keskenään hyvin samanlaisia.

Kysymys ei ole vain erillisistä taideaineista ja niiden määrästä vaan koko opetuksen taiteellistamisesta. Alkuopetuksessa taidetta on esim. opettajan elämyksellinen ja oppilaiden mielikuvitusta ja ajattelua herättävä tarinankerronta. Oppilas vahvistaa mielikuvitustaan luomalla vahvoja sisäisiä kuvia.

Lukiossa taiteen sukuinen luova oppimisprosessi voi esim. ilmetä innostavana keskusteluna, josta syntyy oivalluksia ja uusia näkökulmia.

Taiteen tuominen mukaan oppimisprosessiin lisää oppilaiden osallisuutta, hyvinvointia ja yleensä myös intoa ja motivaatiota. Opettaja kertoo alaluokilla esimerkiksi elävästi jonkin historiallisen tapahtuman tai vaikkapa tutustuttaa oppilaat Kalevalan tarinoihin. Tällöin aihetta voi syventää niin, että oppilaat esimerkiksi maalaavat itseä kiehtovan kohtauksen kuullusta. Oppilaat voivat myös näytellä jonkin tapahtuman muistinsa ja ymmärryksensä pohjalta. Alaluokilla opetellaan niin lukemaan ja laskemaan kuin neulomaan ja piirtämäänkin elävästi kerrottujen opetuskuvien avulla.^[7]

^[1] (1996)

^[2] (1987)

^[3] Ks. esim. Steiner 1996, 1989.

^[4] Paalasmaa 2011b; Steiner 1996, Syrjäläinen 1990.

^[5] ”Taiteella on kyky koota itseensä maailmankaikkeuden valo. – – taiteella on kyky antaa lapsen sielulle sitä henkistä loistetta, jonka kautta lapsi voi astua elämään niin, ettei hänen enää tarvitse tuntea työtä pelkästään raskaaksi taakaksi, vaan että työ ihmiskunnan sosiaalisessa yhteistyössä vähitellen voidaan vapauttaa pelkän taakan luonteesta. Sosiaalinen elämä voi syventyä ja samalla merkitä vapautusta ihmiskunnalle juuri sen kautta, että me – niin paradoksaaliselta kuin asia kuulostaakin – kykenemme oikealla tavalla tuomaan taiteen kouluun.” Steiner 1988a, 22.

^[6] Ks. Skinnari 1988.

^[7] Esimerkiksi kirjaimet syntyvät opettajan mielellään itse keksimistä tarinoista. Esimerkiksi S-kirjain voi syntyä sisiliskostaja K-kirjain kuninkaanpojasta. Yhtenä päivänä opettaja kertoo vaikkapa kansansadun, jossa seikkailee kuninkaanpoika. Seuraavana päivänä joku oppilaista kertoo sadun uudelleen ja opettaja kuvaa eloisasti kuninkaanpoikaa. Seuraavissa vaiheissa piirretään kuninkaanpoika, katsotaan miten sanan alkukirjain kirjoitetaan, tehdään se käsillä ilmaan tai kuljetaan jaloilla sama muoto luokan lattialla. Liikemuoto tiivistetään piirrokseksi, josta lopulta muotoutuu K-kirjain. Omaksuessaan elämyksellisesti kirjaimia lapsi käy samalla ihmiskunnan kehitystien kuvakirjoituksesta kirjaimiksi (Dahlstöm & Teräsvirta 2014) .

Lisäksi alaluokilla on kertomusaineisto, joka alkaa kansansaduilla ja muuttuu lopulta varsinaiseksi historian opetukseksi. Oppilas vahvistaa mielikuvitustaan luomalla sisäisiä kuvia.