4.3.9 Rytmi oppimisessa

4.3.9

Rytmillä on keskeinen ja hyvin moninainen merkitys steinerpedagogiikassa sovellettavissa työtavoissa. Sen lisäksi, että tuetaan lapsen kasvamista omassa yksilöllisessä rytmissä ja oman ikävaiheensa mukaisesti, rytmillä on sitä tärkeämpi osa elämässä ja oppimisessa, mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Niin yksittäisellä oppitunnilla, koulupäivässä, jakso-opetuksessa kuin kouluvuodessakin huomioidaan kokemuksellinen tasapaino kuuntelemisen ja osallistumisen, keskittymisen ja rentoutumisen, henkisen ja fyysisen työn, liikkeen ja levon sekä havainnoinnin ja tekemisen välillä. Jokaisen tunnin aikana lapsen tulisi voida käyttää ajatteluaan, tunnettaan ja tahtoaan.[1]

Myös eri aineiden opetuksessa hyödynnetään niin sanottua kolmen päivän rytmiä. Esimerkiksi kemian opetuksessa voidaan ensimmäisen päivänä tehdä koe, toisena päivänä kerätä oppilaiden havainnot ja keskustella niistä. Kolmantena päivänä voidaan yhdessä hakea syy–seuraus-ketjua ja oppilaat voivat kirjoittaa vihkoonsa olennaisen aiheesta. Myös vuodesta toiseen toistuvilla vuodenkiertoon liittyvillä juhlilla rytmitetään ja tasapainotetaan kouluvuotta.[2]

[1] Tyypillisesti esimerkiksi perusopetuksen keskivaiheilla historian oppitunnin kulku voi edetä esimerkiksi seuraavanlaisesti: Ensin palautetaan mieleen edellisenä päivänä opiskeltu asia. Oppilaat kertovat, miten ovat sisäistäneet asian ja mitä kysymyksiä siitä on mahdollisesti herännyt. Sitten opettaja tai joku oppilaista kertoo uuden käsiteltävän aiheen suullisesti ja mahdollisimman elävästi kuvaillen ja tarinanomaisesti. Kuuntelemisen jälkeen oppilaat voivat kysellä ja keskustella sisällöistä. Lopputunnista oppilaat piirtävät, maalaavat, muovailevat tai esimerkiksi suunnittelevat vihkotekstiä. Opetus tapahtuu siis niin sanotulla yön yli -rytmillä, jolla pyritään vahvistamaan asioiden sisäistämistä. Jokaisella oppitunnilla pyritään käyttämään ajattelua, tunnetta ja tahtoa. Oppitunnilla on myös oma rytminsä kuuntelemisen (ns. sisäänhengittämisen) ja tekemisen (ns. uloshengittämisen) välillä.

[2] Paalasmaa 2009, Rawson & Richter 2004, Taskinen 2004.