Lähtökohtana on ylittää näennäinen ristiriita yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden, vapauden ja tasa-arvon välillä. Jokaisen oppilaan yksilöllisen minuuden ja ainutlaatuisuuden kunnioittaminen juontuu ihmiskäsityksestä. Yksilöllisyyden kehitys nähdään omaksi itseksi tulemisena ja ydinminuuden vahvistumisena (ks. tarkemmin luku Ihmiskäsitys). Yksilöllisyyden huomioiminen konkretisoituu myös opetusmenetelmissä ja esimerkiksi oppilasarvioinnissa. Toisaalta koulun arjessa ja rakenteissa (esim. luokkamuotoisuus) korostetaan yhteisöllisyyttä ja arvostetaan vahvasti inhimillistä vuorovaikutusta. Myös kasvatus- ja opetustyössä painotetaan vahvasti toisten huomioimista, niin sanottua sydämen sivistystä. Esimerkiksi taiteen, kädentöiden ja mielekkäiden toiminnallisten projektien avulla voidaan ilmaista tunteita, avartaa mielikuvitusta ja oppia tulkitsemaan muita ihmisiä, elämää ja maailmaa eli lisätä yleistä suvaitsevaisuutta ja hyvinvointia. Myös draamapedagogiikkaa hyödynnetään runsaasti. Ilmaisutaidon lisäksi opitaan ryhmätyöskentelyä ja toisten huomioon ottamista.

Kaikenlaiseen kiusaamiseen ja syrjintään kiinnitetään erityistä huomiota ennalta ehkäisevästi arjen tilanteissa. Näkyvän kiusaamisen lisäksi pyritään tietoisesti havainnoimaan ja tunnistamaan ns. näkymätöntä kiusaamista. Tällöin kyse ei ole esimerkiksi käsiksi käymisestä, tavaroiden piilottelusta ja nimittelystä, vaan esimerkiksi siitä, kun jonkun puheen päälle puhutaan, jonkun tullessa paikalle luodaan merkitseviä silmäyksiä tai huokaillaan kuuluvasti, jonkun jutuille ei naureta, jonkun keskustelunavauksiin ei tartuta, jollekin ei kohdisteta puhetta tai jostakusta puhutaan takanapäin pahaa. Esimerkiksi Verso-ohjelmat (vertaissovittelu), KiVa Koulu -hanke^[1] ja muut arjen hyvinvointia ja turvallisuutta lisäävät ohjelmat tarjoavat monipuolisesti keinoja kiusaamisen vähentämiseksi.

Kiusaamisen havaitsemista ja varhaista puuttumista auttaa, jos sekä oppilaat, opettajat että vanhemmat tuntevat hyvin toisensa. Pysyvät kasvatussuhteet ja johdonmukainen luokkayhteisön ryhmäyttämistyö helpottavat kiusaamisen ehkäisemistä. Alaluokilla steinerkoulun opettajat myös keksivät ja kertovat moraalitarinoita. Näiden niin sanottujen sosiaalisten tarinoiden etuna on hienovaraisuus, eli niissä ei ole vaarana satuttaa ketään, eivätkä ne ole osoittelevia. Vaikka moraalitarinat eivät liity suoraan luokan sen hetkiseen tilanteeseen ja tapahtumaan, ne ovat käytännössä monesti osoittaneet vaikuttavuutensa. Moraalitarinat ovat osa alaluokille painottuvaa mielikuvaopetusta. Kysessä on lapselle ominainen tapa oppia ja omaksua asioita.

Koulutuksen järjestäjä täsmentää paikallisessa opetussuunnitelmassaan ja siihen liittyvässä kiusaamisen torjuntasuunnitelmassaan koulukohtaiset kiusaamiseen liittyvät toimintamallit.

Turvallisuutta ja hyvinvointia arjessa edesauttavat koko koulun yhteisöllisyys ja osana sitä vanhempien vahva rooli osana yhteisöä. Hyvinvointia ja turvallisuutta edistävät myös esimerkiksi yhteistyö luokkien välillä, rikas ja monipuolinen juhlatraditio, oppilas -ja opiskelijahuollon toimivuus sekä koulukohtaisesti hyvin rakennettu hyvinvointisuunnitelma.

^[1] (kiusaamisen vastainen ohjelma)