Koska oppimista tapahtuu kaikkialla, on oppimisympäristökin kaikkialla. Oppilaiden kannalta mielekkäintä oppimista tapahtuu paljon koulurakennuksen ulkopuolella, kuten internetissä ja muissa medioissa, kaverien ja sosiaalisen median kautta sekä harrastuksissa ja kerhoissa. Tiedon hankkiminen ja tuottaminen on demokratisoitunut. Yksityiskohtaisen tiedon opettamisella ei ole aiempaa merkitystä, koska se on kenen tahansa saatavilla ja milloin tahansa esiin näppäiltävissä. Merkitystä on sen sijaan kokemuksellisella ja viisautta lähestyvällä tiedolla. Koulun arvo oppimispaikkana tulee keskeisesti sen kyvystä synnyttää oikeita sosiaalisia ryhmiä. Ryhmien syntyminen on kasvatuksen yhteisöllisyyden ehto.

Se, että yksilön oppiminen tapahtuu perheen, vertaisryhmien, median, työn, koulun ja vapaa-ajan organisaatioiden yhteydessä, vain korostaa oppimisen sosiaalista luonnetta. Steinerkoulu pyrkii suosimaan oppimisympäristöjä, joissa päästään irti perinteisestä pedagogiikasta, jossa opettaja puhuu luokan edessä ja oppilaat istuvat pulpettien äärellä edessään joko paperiset tai sähköiset oppikirjat. Odotukset oppilaiden osallistumisesta ovat erilaiset sen mukaan, istuvatko oppilaat riveissä kasvot edessä seisovaan opettajaan päin vai esimerkiksi kaaressa niin, että he näkevät toisensa.

Pyritään luomaan rauhallinen, kiireetön ja turvallinen oppimisympäristö. Luovassa oppimisprosessissa huomioidaan hautomisen ja kypsyttelyn merkitys. Rakennetaan oppimisympäristöä, joka mahdollistaa ikävaiheen mukaista ohjattua vapauteen kasvamista. Oleellista on luovuuteen kannustava ilmapiiri ilman virheiden tekemisen ja arvostelun pelkoa. Oppimisympäristö voi olla sekä esteettisesti että älyllisesti innostava. Hyvään opiskeluun ja harjoitteluun liittyy sekä kyky nauttia tekemästään että sisäinen motivaatio.^[1]

Koulu ja koulussa käsitellyt asiat ovat osa elämää. Steinerkoulussa kehitetään oppimisympäristöä esimerkiksi murtamalla itsestään selväksi miellettyjä ennakko-oletuksia siitä, millainen on luokkahuone.

Muutamia esimerkkejä oppimisympäristön muuttumisesta

• ennen luokkahuone oli sisällä, nyt ulkona
• ennen luokkahuoneessa oli pulpetteja, nyt on tilaa toiminnallisuudelle
• ennen oppilaat istuivat tunneilla, nyt liikkuvat
• ennen oppilaat opiskelivat oppikirjojen avulla, nyt he valmistavat oppimateriaalia itse hyödyntäen tiedonhankinnassa ikäkaudelle sopivia välineitä.
• ennen opettaja seisoi luokan edessä, nyt opettaja on oppilaiden mukana osana oppimisprosessia

Oppimisympäristön luomisessa huomioidaan myös ikäkausipedagogiset perusteet. Steinerpedagogisessa alkuopetuksessa kehitetyllä muunneltavalla luokkatilalla eli niin sanotulla penkkipedagogiikalla, jossa pulpeteista on luovuttu kokonaan, päästään tilan monipuoliseen käyttöön ja siinä liikkeen, leikin ja toiminnan kautta tapahtuvaan oppimiseen. Alaluokilla korostuu opetuksen konkreettisuus. Pulpetissa istuminen ei ole alkuopetusikäiselle kovin luonteva tapa opiskella, eikä se kehitä monipuolisesti lapsen kehollisia aisteja ja taitoja.^[2]

Teollisen yhteiskunnan aikana luotu koulun muoto ja perinteinen luokkahuone ja sen perinteinen järjestys pulpettiriveineen ei tue oppilaan aktiivisuutta eikä oppilaiden välistä yhteistyötä. Tällainen oppimisympäristö voi toisinaan olla tarkoituksenmukainen, mutta usein se ruokkii niin sanottua hiljaisuuden pedagogiikkaa sekä oppilasta passivoivaa opettajan ja oppilaan keinotekoista valtasuhdetta. Oppimisympäristöä kehitettäessä huomioidaan, että opettajajohtoinen asetelma on osa koulun piilo-opetussuunnitelmaa, jolla kasvatetaan oppilaita sopeutujan rooliin.

Ideaali oppimista tukeva tila olisi perinteistä luokkatilaa avarampi, läpinäkyvämpi, valoisampi ja muuntelukykyisempi. Osallistavassa ja aktivoivassa oppimisympäristössä ei välttämättä ole erillisiä käsityö-, tietokone- ja muita luokkia, vaan on isoja yhtenäisiä opetustiloja, joissa on pajatyöskentelyyn ja ryhmätöihin kutsuvia pisteitä. Tietotekniikkaa, lähdeaineistoa, savea, maaleja ynnä muuta olisi helposti käytettävissä. Tila rohkaisee eriyttämiseen. Samaan aikaan voi olla tutkielmatyöskentelyä ja draamaprojektia tai muuta taiteellista työtä.

Steinerpedagogiikassa estetiikan merkitys näkyy myös siinä, että rakennetun ympäristön väreihin, materiaaleihin ja muotokieleen kiinnitetään erityistä huomiota. Tärkein osa oppimisympäristöä ovat kuitenkin ihmiset – sekä aikuiset että lapset. Sisätiloja pyritään täydentämään luonnonympäristöllä, kuten puutarhalla, kasveilla ja eläimillä.^[3]

Ihmisenä kasvamiselle ja hyvinvoinnille on ensiarvoisen tärkeätä luonto, metsä, puutarha, majojen rakentaminen ja puissa kiipeily. Järkevää ja luontosuhdetta rakentavaa tekemistä oppilaille voi olla esimerkiksi puutarhan- ja maanhoito. Eläimet, puutarha ja kasvihuone ovat monelle steinerkoululle vaikeasti toteutettavia hankkeita. Pienimuotoisempi ja helposti toteutettava oppimisympäristöä rikastava hankinta voi olla jo esimerkiksi akvaario. Se tarjoaa esteettisen kokemuksen, ja sen hoitaminen opettaa oppilaille luontevalla tavalla vastuunottoa. Oppimisympäristöä laajennetaan esimerkiksi puutarhatyöskentelyllä ja koulun ulkopuolista elämää retkien ja järjestettyjen tutustumiskäyntien muodossa.

Konkreettinen kestävään elämäntapaan kasvaminen edellyttää oppimisympäristön laajentamista luonnonympäristöön. Oppimista ja hyvinvointia tukevassa oppimisympäristössä on käytössä esimerkiksi puita ja pensaita, joiden oksista lapset voivat rakentaa majoja, sekä kallioita ja luolia, joilla lapset voivat kiipeillä ja joihin he voivat piiloutua. Ideaalitapauksessa on sekä viljeltyä että viljelemätöntä luonnonympäristöä, eläimiä ja puutarha.

Oppimisympäristöjen kehittämisessä huomioidaan luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutukset. Luontoympäristö ja viheralueet vähentävät esimerkiksi ylivilkkauden oireita. Lisäksi luonnonympäristössä stressistä, älyllisestä, tunneperäisestä ja fyysisestä kuormituksesta palautuminen on nopeampaa kuin rakennetussa ympäristössä.

Oppilaiden tervettä kasvua voidaan edistää hyödyntämällä oppimisessa monipuolisesti koulun lähiympäristöä, kuten urheilukenttiä, metsiä ja peltoja. Kun metsä ja luonnonympäristöt ovat keskeistä oppimisympäristöä, on paremmat mahdollisuudet, että oppilaille kehittyy ymmärrys esimerkiksi metsän sisäisestä arvosta ja luonnon kauneudesta. Tällöin luonto koetaan itsessään arvokkaaksi ja esimerkiksi ilmansaasteiden takia sukupuuttoon kuolevan lajin kohtalo ymmärretään huonoksi asiaksi, vaikka sillä ei olisikaan merkitystä ihmislajin etujen ja välineellisten arvojen näkökulmasta. Kasvatuksessa on kysymys on myös sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, jossa hyödynnetään lasten keskinäistä vuorovaikutusta.

Oppimisympäristöä monipuolistetaan ja oppiainerajoja murretaan oppilaiden ikävaihe huomioiden isoilla näytelmäprojekteilla, erilaisilla kotimaahan ja ulkomaille suuntautuneilla kulttuurimatkoilla, retkillä ja leirikouluilla. Erityisesti perusopetuksen viimeisillä luokilla ja lukiossa monipuolisiin oppimisympäristöihin ja työskentelytapoihin kuuluvat myös työharjoittelut ja muut koulun ulkopuolisten tahojen kanssa toteutettavat projektit. Ylemmillä luokilla kiinnitetään huomiota siihen, miten lähiopetusjaksot ja ympäristössä tehdyt jaksot nivoutuvat suunnitelmallisesti toisiaan tukeviksi kokonaisuuksiksi. Opintovierailuja järjestäessään opettajat pyrkivät tekemään yhteistyötä muiden opettajien kanssa, linkittävät vierailun sisältöjä muuhun opetukseen ennen ja jälkeen vierailun. Opintovierailuja ei ole tarkoitus jättää koulun muusta toiminnasta irralliseksi kivaksi retkipäiväksi.

Steinerkoulujen suosimia oppimisympäristöjä ovat koulun sijainnin ja olosuhteiden mukaisesti esimerkiksi

• metsät
• pellot
• puutarhat
• kirjastot
• museot
• tiedekeskukset
• liikuntapaikat
• yritykset ja järjestöt
• teatterit ja konserttisalit

Myös tieto- ja viestintäteknologia on steinerkoulussa yksi perusteltu oppimisympäristö ja työkalu muiden joukossa. Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään tarkoituksenmukaisella tavalla oppimisympäristön monipuolistamiseen, oppilaiden osallisuuden ja yhteisöllisen työskentelyn lisäämiseen. Oppilaiden omia tietoteknisiä laitteita voidaan käyttää oppimisen tukena huoltajien kanssa sovittavilla tavoilla. Tällöin varmistetaan kaikkien oppilaiden mahdollisuus tieto- ja viestintäteknologian käyttöön.

Toisaalta steinerkoulu tarjoaa lapsille aikuisen läsnäoloa, inhimillistä kohtaamista ja tervehdyttävää vastapainoa digitaaliselle kone-elämälle. Toisaalta steinerkoulu ei halua eristäytyä elämään omaa elämäänsä ja sivuuttaa sitä todellisuutta, jossa ihmiset nykyään elävät. Koko teknisessä kulttuurissa kyse on kuitenkin välineestä eikä itsetarkoituksesta, ja käyttö määräytyy kulloistenkin tavoitteiden mukaan. Esimerkiksi sosiaalinen media itsessään ei ole hyvä eikä paha.^[4]

Koulun tieto- ja viestintäteknologista toimintakulttuuria rakennettaessa huomioidaan peruslähtökohdat:

– Miten tieto- ja viestintäteknologiaa ja erilaisia verkkoympäristöjä hyödynnetään opetusmenetelmänä?

– Mitä tieto- ja viestintäteknologisia taitoja ja valmiuksia oppilas tarvitsee

jatko-opintoja ja työelämää silmällä pitäen?

Perusopetuksessa opittavia, elämässä tarvittavia, perustaitoja ovat esimerkiksi tietokoneen vastuullinen hyöty- ja viihdekäyttö, kymmensormijärjestelmä ja tekstinkäsittely sekä tiedonhaku. Esimerkiksi kolmas-neljäsluokkalaisten on hyvä hallita nettietiketti ja hyödyllistä välillä pitää ohjatusti myös mediapäiväkirjaa. Oppilaat tekevät havaintoja ja päätelmiä suhteestaan digitalisoituneeseen maailmaan. Mediapäiväkirja havainnollistaa jokaisen koneella viettämää aikaa ja avaa luokassa mahdollisuuksia hyviin keskusteluihin elämäntavoista ja hyvinvoinnista.

Perusasioita 4 - 6. luokalla ovat monipuolinen tiedonhaku ja tekstin- ja kuvankäsittely. Koulun tukee mediakielitaidon kehittymistä. Tähän kuuluvat sekä sosiaalinen, kriittinen että luova mediaosaaminen. Sosiaalisella alueella ovat esimerkiksi vastuullisuus median käytössä eli nettietiketti, vuorovaikutus- ja dialogitaidot ja median yhteisöllinen käyttö esimerkiksi oppimisympäristöissä.

Kriittistä mediaosaamista ovat median roolin, tehtävän ja vaikutusten kriittinen arviointi, mediasisällön lähteiden arviointi, median erilaisten kaupallisten ja ideologisten tarkoitusten ymmärtäminen ja tietoturvakysymykset. Näiden taitojen harjoittelu puolestaan painottuu luokille 7–9 ja lukioon. Luovan mediaosaamisen alueelle kuuluvat esimerkiksi sisällöntuotanto ja oman ilmaisun kehittäminen.^[5]

Steinerkoulussa hyödynnetään tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessa viisaasti mutta ei pääasiallisena opetusmenetelmänä. Tietotekniikkaa ja mediaa käytettäessä pyritään siihen, että oppilas on mahdollisimman usein aktiivinen toimija ja uuden luoja, harvemmin passiivinen vastaanottaja. Esimerkiksi ohjelmoinnin perusteita opitaan eurytmialiikunnassa liikkeen avulla.

Steinerkoulu opettaa teknologian perustaidot ja vastuullisen käytön, huomioiden kuitenkin asioiden loogisen järjestyksen. Ensin harjoitellaan aitoa toisten huomioon ottamista ja sosiaalisia taitoja ja vasta sen jälkeen digitaalisia vuorovaikutustaitoja. Ensin opitaan rikkaaseen luku- ja kirjoitustaitoon ja vasta sen jälkeen keskitytään tietoteknisiin viestintä- ja mediataitoihin. Oppilaiden omia tietoteknisiä laitteita voidaan käyttää oppimisen tukena huoltajien kanssa sovittavilla tavoilla. Erilaisten sähköisten opetusmenetelmien kehittämishankkeet, opetusmateriaalien pilvipalveluiden ja digitaalisten opetuspelien hyödyntäminen soveltuvat steinerkoulussa luontevimmin yläluokille.

^[1] Uusikylä 2012.

^[2] Paalasmaa 2011a.

^[3] Freinet 1987, Steiner 1996.

^[4] Niemi & Sarras 2012, Paalasmaa 2014.

^[5] Ks. esim. Niemi 2012, Paalasmaa 2014