Musiikin pedagogiikka
Ensimmäinen demo tammikuu 2024
Tässä olen nyt
Matkalla kohti (musiikin)opettajuutta
Valmistuminen lähestyy ja matka opiskelijana on tulossa päätökseen. Tuntuu samaan aikaan haikealta, uskomattomalta ja helpottavalta. Matkan tullessa päätökseen herää minulla monenkirjavien tunteiden lisäksi ajatuksia liittyen omaan opettajuuteen. Esimerkiksi helpotuksen rinnalla koen myös suurta pelkoa tulevasta - olenko riittävä opettajana? Kahden vuoden maisteriopintojen aikana haltuun otettavaa on ollut paljon ja välillä on tuntunut, että matkassa ei meinaa kyetä pysymään mukana. Alkuvuoden totaaliuupumus nostatti pintaan suuriakin epäilyksiä siitä, että olenko oikealla tiellä.
Musiikinopetuksessa prosessioppimisen näkökulma on tuonut inhimillisyyttä myös opettajan työhön - pääosassa on tällöin se, miten asioita tehdään, kenen kanssa sekä ennen kaikkea se, minkälaisen kohtaamisen ja ilmapiirin saattelemana. Mitä tulee yliopiston musiikinopintoihin, huimaa oli huomata maisteriryhmämme muotoutuminen yhä tiiviimmäksi perheeksi, jonka jäsenet uskaltautuivat hiljalleen, opintojen edetessä, näyttämään itsestään puolia, joita ei kelle tahansa näytetä. Tunsin viimeisillä musiikin demoilla syvästä kiitollisuudesta kumpuavaa, koko kehoa sekä mieltä syleilevää lämpöä.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa musiikin oppiaineen yhdeksi merkittäväksi tehtäväksi kuvataan yhteisöllisen musiikillisen kokemisen mahdollistaminen (Opetushallitus, 2014, s. 141, 263). Kuten vuosisuunnitelmassakin painotimme, osallisuuden kokemus, kokemus ryhmään kuulumisesta ja mahdollisuudesta toimia musisoivana ryhmän jäsenenä, on merkittävä uuden oppimisen mahdollistamisessa. Kuten Elina Weckström (2018) toteaa Orff-pedagogiikasta kertovassa artikkelissaan, on ryhmällä ihmeellinen voima, mitä tulee uuden oppimiseen; ryhmän tuki voi kannustaa sellaisten asioiden kokeilemiseen, jotka ovat tuntuneet omassa mielessä mahdottomilta oppimisen kohteilta. En voi tarpeeksi korostaa syvää haluani muovautua sellaiseksi opettajaksi, joka kykenee toimimaan ryhmäytymistä edistävänä, oppijoiden välille rakentuvien siltojen mahdollistajana ja sitä kautta uusien, oppimisen kohteena olevien asioiden äärelle kuljettavana.
"Musiikin tekemisessä ja musiikin syntymisen prosessissa pitää olla kärsivällinen, sillä lopputuloksen saaminen voi kestää kauan", totesivat muusikko Joakim Berghäll ja säveltäjä Timo Hietala (2022) Helsingin kaupunginteatterin näytelmäproduktion tiimellyksessä. Tutkiva työote sekä toiminnallisuus kuvaavat nykyhetken tavoiteltavaa koulupedagogiikkaa (Opetushallitus, 2014). Musiikissa prosessityöskentely painottaa koko oppimisprosessia sekä sen laatua. Mielestäni prosessityöskentelyssä konkretisoituu kaikkein tärkein, eli se, että mitä tapahtuu ennen varsinaisen taidon omaksumista, on itseasiassa kaikkein merkittävimpää. Musiikkisuorituksia merkittävämpää on ennen kaikkea elämyksellinen musiikin kokeminen (Perkiö, 2010; Lehtonen, Juvonen & Ruismäki, 2016) ja näiden elämysten äärelle pääseminen tuntuukin työn merkityksellisimmältä tavoitteelta.
Olen kovasti kiinnittänyt huomiota sen pohtimiseen, että millainen opettaja haluaisin olla. Sen lisäksi haluaisin kuitenkin pohtia myös sitä, millainen opettaja koen olevani juuri nyt. Musiikkiluokkalaisuus on kasvattanut minut yhteisöllisyyttä kaipaavaksi ja sitä arvostavaksi. Samoin on tehnyt kuorolaulu, jota olen harrastanut lapsuudesta saakka. Lisäksi yhteisöllisyyteen on kasvattanut iso perhe, jonka piirissä olen saanut kasvaa ja kehittyä. Yksi syy ammatinvalinnan taustalla on ollut juuri kaipuu yhteisöllisyyden äärelle. Kaipuu yhteisön positiivisen voiman äärelle on varmasti elämänmittainen ja luulen, että tämänhetkistä opettajuuttani kuvaa "tehdään tää yhdessä" -mentaliteetti. Näin ainakin haluan ajatella. Erilaisten yhteisöjen jäsenenä varttuminen on opettanut sinnikkyyttä ja toisaalta kasvattanut luovimaan erilaisten haasteiden tullessa eteen.
Olin tammikuun demon jälkeen listannut kevään musiikin opintojaksolle kaksi tavoitetta. Ensimmäinen oli musiikillisen luovuuden kasvattaminen - pedagogin löytäminen itsestä, joka sisälsi toiveen tulla sinummaksi itsensä kanssa musiikillisena ohjaajana toimimisessa sekä luottamuksen kasvamisena suhteessa itseen (heittäytyminen on enemmän kuin ok). Tavoitteessa painotin esikuvana toimimista, innostamista sekä inhimillistä asennetta. Toisessa tavoitteessa painottui uskallus kokeilla uusia, erilaisia juttuja niin opiskelijan kuin opettajankin roolissa. Tavoitteita kirjatessani minulla oli kirkkaana mielessä myös käynnissä oleva opetusharjoittelu 4, jonka puitteissa sain toteuttaa musiikinopettajuutta.
Koen, että minulle on kevään mittaan kirkastunut ensimmäisen tavoitteen tausta-ajatus. Musiikillisella luovuudella olen tarkoittanut juuri heittäytymisen taitoihin käsiksi pääsemistä. Pedagogin taitoihin olen ajatellut oleellisena osana kuuluvan inhimillisyyden lähteille pääsemisen. Elinikäisen oppimisen periaate koskee yhtälailla opettajaa eli virheet ja kömmähdykset ovat myös opettajalle sallittuja (Kaikkonen ym., 2020) ja ajattelen, että jopa suotavia, sillä juuri ne viestivät inhimillisyydestä ja sitä kautta luovat tutkivan toiminnan kulttuuria luokkahuoneeseen. Toinen tavoite liittyy myös vahvasti heittäytymisen taitoihin ja samalla kevään aikana käsiteltyihin teemoihin; opettajana minun tulee peräänkuuluttaa uskallusta kokeilla monipuolisia pedagogisia työtapoja, jotta kykenen hyödyntämään niitä opetuksessa ja näin tukemaan oppijoiden välistä tasa-arvoa (Kaikkonen ym., 2020). Vaikka työelämään astuminen aiheuttaa tällä hetkellä pelkoa ja riittämättömyyteen liittyvä huoli on ajankohtainen, voin kuitenkin todeta, että alusta asti minulle on ollut selvää, mihin opettajana haluana pyrkiä. Koulumaailman vaateiden viidakossa minulle merkittävintä on luoda turvallinen oppimisen ilmapiiri, joka ennen kaikkea viestii mahdollisuuksista ja joka kutsuu riemuitsemaan oppimisesta. Jos kykenen säilyttämään toivon näkökulman toteuttamassani pedagogiikassa, niin voin todeta onnistuneeni elinikäisen oppimisen matkallani kohti opettajuutta.
Lähteet:
Henritius, I. (2022). Mikko Räsäsen tulevaisuus -teatteriproduktio. Helsingin kaupunginteatteri. https://hkt.fi/musiikki-syntyy-harjoituksissa-prosessityoskentelyn-keinoin/
Kaikkonen, M., Salo, J., Vannasmaa, P. & Mäki, M. (2020). MAHTAVA MUSIIKKI: Opas tasa-arvoiseen ja motivoivaan musiikinopetukseen. Onnistunut opetus.
Lehtonen, K., Juvonen, A., & Ruismäki, H. (2016). Musiikkirajoitteisuus sukupolvien välisenä siirtotaakkana. Musiikkikasvatus, 19(1), 29-42. https://sites.uniarts.fi/fi/web/fjme/-/vol-19-01-2016
Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Perkiö, S. 2010. Orff-pedagogiikka. Teoksessa Juntunen, M-L., Perkiö, S. & Simola-Isaksson,
I. Musiikkiliikunnan käsikirja 1. Musiikkia liikkuen. Helsinki: WSOYpro. 28-35.
Weckström, E. (2018). Orff-pedagogiikan lumoissa. JaSeSoi Journal 2/2018. https://lapsinakokulma.wordpress.com/2019/02/28/orff-pedagogiikan-lumoissa/
Opintojakson numeerinen arviointi:
Olen perehtynyt opintotehtäviin syvällisesti. Ymmärrys musiikkikasvatuksen mahdollisuuksiin oman opettajuuden sekä lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen osana näkyy perustelluissa pohdinnoissa. Lähdekirjallisuutta ja muuta taustatietoa olen käyttänyt kattavasti ja analysoinut sekä arvioinut toimintaani perusteellisesti. Vuosisuunnitelma ja oman opettajuuden pohdinta ovat pedagogisesti perusteltuja ja luovia. Olen osallistunut kurssin työskentelyyn hyvin aktiivisesti. Annan itselleni opintojaksosta arvosanan 5.
Valmistuminen lähestyy ja matka opiskelijana on tulossa päätökseen. Tuntuu samaan aikaan haikealta, uskomattomalta ja helpottavalta. Matkan tullessa päätökseen herää minulla monenkirjavien tunteiden lisäksi ajatuksia liittyen omaan opettajuuteen. Esimerkiksi helpotuksen rinnalla koen myös suurta pelkoa tulevasta - olenko riittävä opettajana? Kahden vuoden maisteriopintojen aikana haltuun otettavaa on ollut paljon ja välillä on tuntunut, että matkassa ei meinaa kyetä pysymään mukana. Alkuvuoden totaaliuupumus nostatti pintaan suuriakin epäilyksiä siitä, että olenko oikealla tiellä.
Musiikinopetuksessa prosessioppimisen näkökulma on tuonut inhimillisyyttä myös opettajan työhön - pääosassa on tällöin se, miten asioita tehdään, kenen kanssa sekä ennen kaikkea se, minkälaisen kohtaamisen ja ilmapiirin saattelemana. Mitä tulee yliopiston musiikinopintoihin, huimaa oli huomata maisteriryhmämme muotoutuminen yhä tiiviimmäksi perheeksi, jonka jäsenet uskaltautuivat hiljalleen, opintojen edetessä, näyttämään itsestään puolia, joita ei kelle tahansa näytetä. Tunsin viimeisillä musiikin demoilla syvästä kiitollisuudesta kumpuavaa, koko kehoa sekä mieltä syleilevää lämpöä.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa musiikin oppiaineen yhdeksi merkittäväksi tehtäväksi kuvataan yhteisöllisen musiikillisen kokemisen mahdollistaminen (Opetushallitus, 2014, s. 141, 263). Kuten vuosisuunnitelmassakin painotimme, osallisuuden kokemus, kokemus ryhmään kuulumisesta ja mahdollisuudesta toimia musisoivana ryhmän jäsenenä, on merkittävä uuden oppimisen mahdollistamisessa. Kuten Elina Weckström (2018) toteaa Orff-pedagogiikasta kertovassa artikkelissaan, on ryhmällä ihmeellinen voima, mitä tulee uuden oppimiseen; ryhmän tuki voi kannustaa sellaisten asioiden kokeilemiseen, jotka ovat tuntuneet omassa mielessä mahdottomilta oppimisen kohteilta. En voi tarpeeksi korostaa syvää haluani muovautua sellaiseksi opettajaksi, joka kykenee toimimaan ryhmäytymistä edistävänä, oppijoiden välille rakentuvien siltojen mahdollistajana ja sitä kautta uusien, oppimisen kohteena olevien asioiden äärelle kuljettavana.
"Musiikin tekemisessä ja musiikin syntymisen prosessissa pitää olla kärsivällinen, sillä lopputuloksen saaminen voi kestää kauan", totesivat muusikko Joakim Berghäll ja säveltäjä Timo Hietala (2022) Helsingin kaupunginteatterin näytelmäproduktion tiimellyksessä. Tutkiva työote sekä toiminnallisuus kuvaavat nykyhetken tavoiteltavaa koulupedagogiikkaa (Opetushallitus, 2014). Musiikissa prosessityöskentely painottaa koko oppimisprosessia sekä sen laatua. Mielestäni prosessityöskentelyssä konkretisoituu kaikkein tärkein, eli se, että mitä tapahtuu ennen varsinaisen taidon omaksumista, on itseasiassa kaikkein merkittävimpää. Musiikkisuorituksia merkittävämpää on ennen kaikkea elämyksellinen musiikin kokeminen (Perkiö, 2010; Lehtonen, Juvonen & Ruismäki, 2016) ja näiden elämysten äärelle pääseminen tuntuukin työn merkityksellisimmältä tavoitteelta.
Olen kovasti kiinnittänyt huomiota sen pohtimiseen, että millainen opettaja haluaisin olla. Sen lisäksi haluaisin kuitenkin pohtia myös sitä, millainen opettaja koen olevani juuri nyt. Musiikkiluokkalaisuus on kasvattanut minut yhteisöllisyyttä kaipaavaksi ja sitä arvostavaksi. Samoin on tehnyt kuorolaulu, jota olen harrastanut lapsuudesta saakka. Lisäksi yhteisöllisyyteen on kasvattanut iso perhe, jonka piirissä olen saanut kasvaa ja kehittyä. Yksi syy ammatinvalinnan taustalla on ollut juuri kaipuu yhteisöllisyyden äärelle. Kaipuu yhteisön positiivisen voiman äärelle on varmasti elämänmittainen ja luulen, että tämänhetkistä opettajuuttani kuvaa "tehdään tää yhdessä" -mentaliteetti. Näin ainakin haluan ajatella. Erilaisten yhteisöjen jäsenenä varttuminen on opettanut sinnikkyyttä ja toisaalta kasvattanut luovimaan erilaisten haasteiden tullessa eteen.
Olin tammikuun demon jälkeen listannut kevään musiikin opintojaksolle kaksi tavoitetta. Ensimmäinen oli musiikillisen luovuuden kasvattaminen - pedagogin löytäminen itsestä, joka sisälsi toiveen tulla sinummaksi itsensä kanssa musiikillisena ohjaajana toimimisessa sekä luottamuksen kasvamisena suhteessa itseen (heittäytyminen on enemmän kuin ok). Tavoitteessa painotin esikuvana toimimista, innostamista sekä inhimillistä asennetta. Toisessa tavoitteessa painottui uskallus kokeilla uusia, erilaisia juttuja niin opiskelijan kuin opettajankin roolissa. Tavoitteita kirjatessani minulla oli kirkkaana mielessä myös käynnissä oleva opetusharjoittelu 4, jonka puitteissa sain toteuttaa musiikinopettajuutta.
Koen, että minulle on kevään mittaan kirkastunut ensimmäisen tavoitteen tausta-ajatus. Musiikillisella luovuudella olen tarkoittanut juuri heittäytymisen taitoihin käsiksi pääsemistä. Pedagogin taitoihin olen ajatellut oleellisena osana kuuluvan inhimillisyyden lähteille pääsemisen. Elinikäisen oppimisen periaate koskee yhtälailla opettajaa eli virheet ja kömmähdykset ovat myös opettajalle sallittuja (Kaikkonen ym., 2020) ja ajattelen, että jopa suotavia, sillä juuri ne viestivät inhimillisyydestä ja sitä kautta luovat tutkivan toiminnan kulttuuria luokkahuoneeseen. Toinen tavoite liittyy myös vahvasti heittäytymisen taitoihin ja samalla kevään aikana käsiteltyihin teemoihin; opettajana minun tulee peräänkuuluttaa uskallusta kokeilla monipuolisia pedagogisia työtapoja, jotta kykenen hyödyntämään niitä opetuksessa ja näin tukemaan oppijoiden välistä tasa-arvoa (Kaikkonen ym., 2020). Vaikka työelämään astuminen aiheuttaa tällä hetkellä pelkoa ja riittämättömyyteen liittyvä huoli on ajankohtainen, voin kuitenkin todeta, että alusta asti minulle on ollut selvää, mihin opettajana haluana pyrkiä. Koulumaailman vaateiden viidakossa minulle merkittävintä on luoda turvallinen oppimisen ilmapiiri, joka ennen kaikkea viestii mahdollisuuksista ja joka kutsuu riemuitsemaan oppimisesta. Jos kykenen säilyttämään toivon näkökulman toteuttamassani pedagogiikassa, niin voin todeta onnistuneeni elinikäisen oppimisen matkallani kohti opettajuutta.
Lähteet:
Henritius, I. (2022). Mikko Räsäsen tulevaisuus -teatteriproduktio. Helsingin kaupunginteatteri. https://hkt.fi/musiikki-syntyy-harjoituksissa-prosessityoskentelyn-keinoin/
Kaikkonen, M., Salo, J., Vannasmaa, P. & Mäki, M. (2020). MAHTAVA MUSIIKKI: Opas tasa-arvoiseen ja motivoivaan musiikinopetukseen. Onnistunut opetus.
Lehtonen, K., Juvonen, A., & Ruismäki, H. (2016). Musiikkirajoitteisuus sukupolvien välisenä siirtotaakkana. Musiikkikasvatus, 19(1), 29-42. https://sites.uniarts.fi/fi/web/fjme/-/vol-19-01-2016
Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Perkiö, S. 2010. Orff-pedagogiikka. Teoksessa Juntunen, M-L., Perkiö, S. & Simola-Isaksson,
I. Musiikkiliikunnan käsikirja 1. Musiikkia liikkuen. Helsinki: WSOYpro. 28-35.
Weckström, E. (2018). Orff-pedagogiikan lumoissa. JaSeSoi Journal 2/2018. https://lapsinakokulma.wordpress.com/2019/02/28/orff-pedagogiikan-lumoissa/
Opintojakson numeerinen arviointi:
Olen perehtynyt opintotehtäviin syvällisesti. Ymmärrys musiikkikasvatuksen mahdollisuuksiin oman opettajuuden sekä lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen osana näkyy perustelluissa pohdinnoissa. Lähdekirjallisuutta ja muuta taustatietoa olen käyttänyt kattavasti ja analysoinut sekä arvioinut toimintaani perusteellisesti. Vuosisuunnitelma ja oman opettajuuden pohdinta ovat pedagogisesti perusteltuja ja luovia. Olen osallistunut kurssin työskentelyyn hyvin aktiivisesti. Annan itselleni opintojaksosta arvosanan 5.
Opintojakson aloittaminen maanantaina 15.1.2024
Ajatuksia ensimmäisestä kokoontumisesta maisteriryhmän kanssa
Tammikuun intensiiviviikko
Musiikin suurryhmäopetuksen opintojakso alkoi tammikuussa 2024. Alussa kävimme läpi opintojakson tavoitteita sekä sisältöjä. Tunnelma oli ehkä hieman leppoisampi - tai ainakin itsellä oli - verrattuna ensimmäiseen musiikin tapaamiseen, joka meillä oli syyslukukaudella 2023. Tuolloin aistin itsessäni kovasti jännitystä. Nytkin jännitys oli aistittavissa, mutta ehkä eri tavalla. Jännitys kanavoitui tällä kertaa ulospäin suuntautuvana rohkeampana innokkuutena ja heittäytymisenä - näin ainakin itseäni havainnoin kokoontumisen harjoituksia tehdessämme. Maisteriryhmä alkaa olla tutumpi ja nimenomaan musiikin opintojen puitteissa. Minulle tuli maanantain tapaamisessa sellainen olo, että maisteriryhmämme jäsenet olivat jotenkin kaiken kaikkiaan rennommalla mielellä ja asenteella liikenteessä. Ehkä pahin oli jo takanapäin.
Voin edelleen todeta, että musiikki on itselleni todella tärkeä asia omassa elämässä. Kuuntelen päivittäin musiikkia ja laulan. Soitan, silloin, kun pystyn. Liikun päivittäin musiikin tahtiin - jos en tanssien, niin esimerkiksi juosten tai kuntosalilla rehkien. Musiikista saa voimaa, musiikki saa liikkeelle. Musiikki on keino kanavoida omia ajatuksia ja käsitellä tunteita. Musiikin kautta voi maadoittua tiettyyn muistoon.
Ensimmäinen kokoontumisemme oli mielestäni innostava, mukaansa tempaava. Aiheena oli rytmi. Pääsimme käyttämään kehoamme ja heittäytymään musiikin vietäväksi. Eteläafrikkalainen musiikkikouluttaja Zenda Nel jäi tapaamisesta mieleen. Teimme hänen kehittelemän harjoitteen liittyen musiikkiliikuntaan ja musiikin kuuntelemiseen, musiikkiin heittäytymiseen. Musiikkina toimi Johannes Brahmsin "unkarilainen tanssi N:o 5". Zenda on kehitellyt kappaleeseen tarinan, jonka mukaan edetään - samalla siis musiikkiin eläytyen. Olin kuullut Zendasta juuri viime viikolla opetusharjoittelun lomassa, sillä normaalikoulun musiikinopettaja kertoi Zendasta ja hänen metodeistaan ja kannusti kokeilemaan sen suuntaista metodia, jota Zenda hyödyntää. Hauska sattuma, että käsittelimme samaa aihetta yliopistonkin puolella. Tuntuu, että oppimiseen muodostuu luonteva jatkumo. Uskon, että saan opintojakson harjoitteista rohkeutta harjoitteluun.
Tavoitteet opintojaksolle:
1. Musiikillisen luovuuden kasvattaminen - pedagogin löytäminen itsestä
Toive tulla sinummaksi itsensä kanssa musiikillisena ohjaajana toimimisessa
Luoton kasvattaminen siihen, että heittäytyminen on ok
-> tärkeimpänä ESIKUVANA TOIMIMINEN, INNOSTAMINEN, INHIMILLINEN ASENNE
2. Toive siitä, että opintojakson sekä meneillään olevan opetusharjoittelun myötä löytyisi uskallusta kokeilla erilaisia juttuja musiikin opetuksessa - soittamista, laulamista, musiikkiliikuntaa, rytmejä
Olen onnellisessa asemassa, sillä opetusharjoittelu 4:ssa musiikki kuuluu vastuualueeseeni. Saan tehdä yhteistyötä normaalikoulun musiikinopettajan Henna Mikkosen kanssa. Opintojaksot kulkevat siis onnellisesti käsi kädessä.
Tammikuun demo, maanantai 15.1.2024
•Mitä olen oppinut (musiikinopetuksesta, koulusta, lapsista, opettajuudesta, elämästä…)?
Musiikki kuuluu kaikille - kaikki voivat tehdä musiikkia. Heittäytyminen on musiikin tekemisessä parasta antia. Mielestäni demon harjoitus, jossa meidän tuli luoda musiikkia pienryhmissä, oli oivaltava ja mieltä lämmittävä. Tehtävä vaati heittäytymistä, mutta mielestäni meistä jokainen "suoriutui" siitä ihan todella hyvin. Ryhmät loivat kukin mitä mielettömämpiä sointeja, rytmejä ja vuoropuheluita juuri erilaisia soittimia hyödyntäen. Tehtävä vaati heittäytymistä sekä ennen kaikkea toisten kuuntelemista. Tehtävä todella vaati sitä, että ryhmä pelasi yhteen ja että ryhmäläiset olivat vuorovaikutuksessa keskenään nimenomaan musiikin kautta.
•Mitä ihmettelen?
Sitä, miten jokainen kokee musiikin omalla tavallaan. Se on ihmeellistä ja ihanaa. Se konkretisoitui ensimmäisellä demolla esimerkiksi juurikin edellä kuvaillun tehtävän kautta.
•Minkälainen tahtoisin itse olla musiikinopettajana / mitä tahtoisin opetuksessani huomioida?
Tahtoisin olla kannustava, innostava ja inspiroiva. Sellainen, joka kykenisi ottamaan huomioon yksilölliset musiikkipolut. Haluan ylistää musiikin kaikkia puolia, sen kirjavuutta. Näin myös jokaista ihmeellistä musiikin oppijaa. Haluan viedä viestiä eteenpäin musiikin lämpimästä voimasta.
•Kuinka perustelen toimintaani opettajana?
Opetussuunnitelmalla toivottavasti. Opetussuunnitelman mukaan musiikin opetuksen tehtävänä on vahvistaa myönteistä suhdessa musiikkiin ja luoda pohjaa musiikin elinikäiselle harrastamiselle. Musiikin opetus rakentaa arvostavaa ja uteliasta suhtautumisesta musiikkiin. (POPS 2014.) Toivon, että kykenen olemaan se opettaja, joka kantaa ylpeänä mukanaan musiikkipedagogin oppeja ja tartuttaa edes hitusen innostusta musiikin opiskelua kohtaan.
Tammikuun intensiiviviikko
Musiikin suurryhmäopetuksen opintojakso alkoi tammikuussa 2024. Alussa kävimme läpi opintojakson tavoitteita sekä sisältöjä. Tunnelma oli ehkä hieman leppoisampi - tai ainakin itsellä oli - verrattuna ensimmäiseen musiikin tapaamiseen, joka meillä oli syyslukukaudella 2023. Tuolloin aistin itsessäni kovasti jännitystä. Nytkin jännitys oli aistittavissa, mutta ehkä eri tavalla. Jännitys kanavoitui tällä kertaa ulospäin suuntautuvana rohkeampana innokkuutena ja heittäytymisenä - näin ainakin itseäni havainnoin kokoontumisen harjoituksia tehdessämme. Maisteriryhmä alkaa olla tutumpi ja nimenomaan musiikin opintojen puitteissa. Minulle tuli maanantain tapaamisessa sellainen olo, että maisteriryhmämme jäsenet olivat jotenkin kaiken kaikkiaan rennommalla mielellä ja asenteella liikenteessä. Ehkä pahin oli jo takanapäin.
Voin edelleen todeta, että musiikki on itselleni todella tärkeä asia omassa elämässä. Kuuntelen päivittäin musiikkia ja laulan. Soitan, silloin, kun pystyn. Liikun päivittäin musiikin tahtiin - jos en tanssien, niin esimerkiksi juosten tai kuntosalilla rehkien. Musiikista saa voimaa, musiikki saa liikkeelle. Musiikki on keino kanavoida omia ajatuksia ja käsitellä tunteita. Musiikin kautta voi maadoittua tiettyyn muistoon.
Ensimmäinen kokoontumisemme oli mielestäni innostava, mukaansa tempaava. Aiheena oli rytmi. Pääsimme käyttämään kehoamme ja heittäytymään musiikin vietäväksi. Eteläafrikkalainen musiikkikouluttaja Zenda Nel jäi tapaamisesta mieleen. Teimme hänen kehittelemän harjoitteen liittyen musiikkiliikuntaan ja musiikin kuuntelemiseen, musiikkiin heittäytymiseen. Musiikkina toimi Johannes Brahmsin "unkarilainen tanssi N:o 5". Zenda on kehitellyt kappaleeseen tarinan, jonka mukaan edetään - samalla siis musiikkiin eläytyen. Olin kuullut Zendasta juuri viime viikolla opetusharjoittelun lomassa, sillä normaalikoulun musiikinopettaja kertoi Zendasta ja hänen metodeistaan ja kannusti kokeilemaan sen suuntaista metodia, jota Zenda hyödyntää. Hauska sattuma, että käsittelimme samaa aihetta yliopistonkin puolella. Tuntuu, että oppimiseen muodostuu luonteva jatkumo. Uskon, että saan opintojakson harjoitteista rohkeutta harjoitteluun.
Tavoitteet opintojaksolle:
1. Musiikillisen luovuuden kasvattaminen - pedagogin löytäminen itsestä
Toive tulla sinummaksi itsensä kanssa musiikillisena ohjaajana toimimisessa
Luoton kasvattaminen siihen, että heittäytyminen on ok
-> tärkeimpänä ESIKUVANA TOIMIMINEN, INNOSTAMINEN, INHIMILLINEN ASENNE
2. Toive siitä, että opintojakson sekä meneillään olevan opetusharjoittelun myötä löytyisi uskallusta kokeilla erilaisia juttuja musiikin opetuksessa - soittamista, laulamista, musiikkiliikuntaa, rytmejä
Olen onnellisessa asemassa, sillä opetusharjoittelu 4:ssa musiikki kuuluu vastuualueeseeni. Saan tehdä yhteistyötä normaalikoulun musiikinopettajan Henna Mikkosen kanssa. Opintojaksot kulkevat siis onnellisesti käsi kädessä.
Tammikuun demo, maanantai 15.1.2024
•Mitä olen oppinut (musiikinopetuksesta, koulusta, lapsista, opettajuudesta, elämästä…)?
Musiikki kuuluu kaikille - kaikki voivat tehdä musiikkia. Heittäytyminen on musiikin tekemisessä parasta antia. Mielestäni demon harjoitus, jossa meidän tuli luoda musiikkia pienryhmissä, oli oivaltava ja mieltä lämmittävä. Tehtävä vaati heittäytymistä, mutta mielestäni meistä jokainen "suoriutui" siitä ihan todella hyvin. Ryhmät loivat kukin mitä mielettömämpiä sointeja, rytmejä ja vuoropuheluita juuri erilaisia soittimia hyödyntäen. Tehtävä vaati heittäytymistä sekä ennen kaikkea toisten kuuntelemista. Tehtävä todella vaati sitä, että ryhmä pelasi yhteen ja että ryhmäläiset olivat vuorovaikutuksessa keskenään nimenomaan musiikin kautta.
•Mitä ihmettelen?
Sitä, miten jokainen kokee musiikin omalla tavallaan. Se on ihmeellistä ja ihanaa. Se konkretisoitui ensimmäisellä demolla esimerkiksi juurikin edellä kuvaillun tehtävän kautta.
•Minkälainen tahtoisin itse olla musiikinopettajana / mitä tahtoisin opetuksessani huomioida?
Tahtoisin olla kannustava, innostava ja inspiroiva. Sellainen, joka kykenisi ottamaan huomioon yksilölliset musiikkipolut. Haluan ylistää musiikin kaikkia puolia, sen kirjavuutta. Näin myös jokaista ihmeellistä musiikin oppijaa. Haluan viedä viestiä eteenpäin musiikin lämpimästä voimasta.
•Kuinka perustelen toimintaani opettajana?
Opetussuunnitelmalla toivottavasti. Opetussuunnitelman mukaan musiikin opetuksen tehtävänä on vahvistaa myönteistä suhdessa musiikkiin ja luoda pohjaa musiikin elinikäiselle harrastamiselle. Musiikin opetus rakentaa arvostavaa ja uteliasta suhtautumisesta musiikkiin. (POPS 2014.) Toivon, että kykenen olemaan se opettaja, joka kantaa ylpeänä mukanaan musiikkipedagogin oppeja ja tartuttaa edes hitusen innostusta musiikin opiskelua kohtaan.
Yhteismusisointi & kuvionuotit
Tiistai 19.3. Kuvionuotit, Yhteismusisointi, rummut ja bändisoittimet. Dynamiikka.
Mitä olen oppinut (musiikinopetuksesta, koulusta, lapsista, opettajuudesta, elämästä…)?
Kokeilemalla ja välillä uuteenkin hyppäämällä voi löytää itsensä sellaisten asioiden ääreltä, jotka ovat lukeutuneet kategorioihin "enhän minä nyt voi...". Uuden oppiminen vaatii kannustavaa sisäistä puhetta ja myös tietynlaista nöyrtymistä - heti ei tarvitse osata eikä se edes ole pääpointti. Musiikki on parhaimmillaan kokeilemista, kuulostelemista ja tutkimista.
Mitä ihmettelen?
Uuden oppiminen missä tahansa vaiheessa elämää tuntuu aina ihan mielettömän hyvältä!
Minkälainen tahtoisin itse olla musiikinopettajana / mitä tahtoisin opetuksessani huomioida?
Tutkimiseen ja kokeilemiseen kannustava. Tilan antava (ajatteleminen, prosessointi).
Kuinka perustelen toimintaani opettajana?
Kukin oppija on yksilöllinen. Oppiminen on prosessi, jolle ei ole olemassa yhtä kaavaa.
Kokeilemalla ja välillä uuteenkin hyppäämällä voi löytää itsensä sellaisten asioiden ääreltä, jotka ovat lukeutuneet kategorioihin "enhän minä nyt voi...". Uuden oppiminen vaatii kannustavaa sisäistä puhetta ja myös tietynlaista nöyrtymistä - heti ei tarvitse osata eikä se edes ole pääpointti. Musiikki on parhaimmillaan kokeilemista, kuulostelemista ja tutkimista.
Mitä ihmettelen?
Uuden oppiminen missä tahansa vaiheessa elämää tuntuu aina ihan mielettömän hyvältä!
Minkälainen tahtoisin itse olla musiikinopettajana / mitä tahtoisin opetuksessani huomioida?
Tutkimiseen ja kokeilemiseen kannustava. Tilan antava (ajatteleminen, prosessointi).
Kuinka perustelen toimintaani opettajana?
Kukin oppija on yksilöllinen. Oppiminen on prosessi, jolle ei ole olemassa yhtä kaavaa.
Maanantai 18.3. Musiikkiliikunta.
Mitä olen oppinut (musiikinopetuksesta, koulusta, lapsista, opettajuudesta, elämästä…)?
Yhdessä tekeminen on parasta - musiikkiliikunnan parissa koin valtavaa lämpöä ja iloa yhdessä tekemisestä ja koetusta yhteisöllisyyden tunteesta. Maisteriporukkamme on hitsautunut yhteen - musiikkiliikuntakerta konkretisoi sitä.
Mitä ihmettelen?
Miten "pienetkin" asiat tekevät onnelliseksi.
Minkälainen tahtoisin itse olla musiikinopettajana / mitä tahtoisin opetuksessani huomioida?
Opetuksen monipuolisuuden. Tahtoisin kyetä olemaan kannustava ja erilaisia asioita kokeileva.
Kuinka perustelen toimintaani opettajana?
Oppimisen ilon ja merkityksellisyyden kautta.
Yhdessä tekeminen on parasta - musiikkiliikunnan parissa koin valtavaa lämpöä ja iloa yhdessä tekemisestä ja koetusta yhteisöllisyyden tunteesta. Maisteriporukkamme on hitsautunut yhteen - musiikkiliikuntakerta konkretisoi sitä.
Mitä ihmettelen?
Miten "pienetkin" asiat tekevät onnelliseksi.
Minkälainen tahtoisin itse olla musiikinopettajana / mitä tahtoisin opetuksessani huomioida?
Opetuksen monipuolisuuden. Tahtoisin kyetä olemaan kannustava ja erilaisia asioita kokeileva.
Kuinka perustelen toimintaani opettajana?
Oppimisen ilon ja merkityksellisyyden kautta.
Orff-pedagogiikka kohtaamisen lähtökohtana
Kohtaaminen luo sitä luottamusta ja turvallisuuden tunnetta, jota jokainen meistä tarvitsee oppiakseen uutta. Kohdatessaan oppijan opettaja viestii, että olet minulle tärkeä ja olen iloinen, että olet täällä (Elina Weckström, 2018).
Mitä olen oppinut (musiikinopetuksesta, koulusta, lapsista, opettajuudesta, elämästä…)?
Ryhmän merkitys on valtava - yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemus voi kannustaa mahdottomaltakin tuntuvien asioiden kokeilemiseen. Musiikki on parhaimmillaan yhdessä tekemistä ja kokemista. Jaettuna musiikki mahdollistaa sisäisen ilona ja lämpönä tuntuvan tähtihetken.
Mitä ihmettelen?
Ryhmän voimaa!
Minkälainen tahtoisin itse olla musiikinopettajana / mitä tahtoisin opetuksessani huomioida?
Turvallinen.
Kuinka perustelen toimintaani opettajana?
Opettajan minun tehtävä on rakentaa sellainen oppimisympäristö, jossa kaikkien on hyvä olla.
Tätä kautta tutustuin syvemmin Orff-pedagogiikkaan:
https://jasesoi.com/jasesoi-ry/vapaa-musiikkikasvatus/
https://lapsinakokulma.wordpress.com/2019/02/28/orff-pedagogiikan-lumoissa/
Mitä olen oppinut (musiikinopetuksesta, koulusta, lapsista, opettajuudesta, elämästä…)?
Ryhmän merkitys on valtava - yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemus voi kannustaa mahdottomaltakin tuntuvien asioiden kokeilemiseen. Musiikki on parhaimmillaan yhdessä tekemistä ja kokemista. Jaettuna musiikki mahdollistaa sisäisen ilona ja lämpönä tuntuvan tähtihetken.
Mitä ihmettelen?
Ryhmän voimaa!
Minkälainen tahtoisin itse olla musiikinopettajana / mitä tahtoisin opetuksessani huomioida?
Turvallinen.
Kuinka perustelen toimintaani opettajana?
Opettajan minun tehtävä on rakentaa sellainen oppimisympäristö, jossa kaikkien on hyvä olla.
Tätä kautta tutustuin syvemmin Orff-pedagogiikkaan:
https://jasesoi.com/jasesoi-ry/vapaa-musiikkikasvatus/
https://lapsinakokulma.wordpress.com/2019/02/28/orff-pedagogiikan-lumoissa/
Musiikintunnin havainnointi Jyväskylän normaalikoululla
5. luokkalaisten musiikintunnin havainnointi Jyväskylän normaalikoululla 15.2.2024
Jenni Moilanen & Elina Palohuhta
Kysymysten ja havainnoin pohjalla:
OHJEITA OPETUSTILANTEEN HAVAINNOINTIIN: Kohti opetustilanteen ulottuvuuksien syvempää ymmärtämistä. (Huhtinen-Hilden. (2017). Elävänä hetkessä – suunnitelmallisuus ja pedagoginen improvisointi. Teoksessa Lindberg-Piiroinen & Ruokonen (toim.), Musiikki varhaiskasvatuksessa.
Mitä musiikin pedagogisia työtapoja havaitsitte?
Oppitunti lähti liikkeelle opettajajohtoisesti ja lähti siitä kehittymään kohti oppilaiden osallisuuden mahdollistavia työtapoja. Opettaja laittoi oppitunnin liikkeelle ja johdatteli päivän aiheeseen. Alussa kuunneltiin erään oppilaan musiikkitoive. Tämä ikään kuin kutsui ja ”maadoitti” oppilaat mukaan yhteiselle oppitunnille. Musiikkitoiveen kuunteleminen viritti oppiaineeseen, mutta samalla se mahdollisti kuuntelemisen taitojen harjoittelun sekä omien ajatusten ja kokemusten jäsentämisen. Oppitunnin alussa oli vähemmän varsinaista dialogia, mutta koimme, että esimerkiksi juuri musiikkitoiveen huomioiminen ja sen soittaminen on jo itsessään oppilaan ja oppilaiden osallistamista ja ottamista mukaan musiikintunnin toteuttamiseen. Opettaja myös vastasi oppilailta tulleisiin kysymyksiin oppitunnin ohjeistamisen lomassa. Oppitunti oli hyvin suunniteltu ja se näkyi turvallisessa ilmapiirissä. Opetuksen kohdissa, joissa selkeästi heräsi oppilaiden puolelta kyseenalaistamista (esimerkiksi opettajan tekemät valmiit bändikokoonpanot), opettaja kykeni vastaamaan lempeällä otteella tulleeseen palautteeseen. Opettaja otti oppilaiden mielipiteet huomioon ja kuunteli ne kärsivällisesti. Opettaja kykeni perustelemaan toimintatapansa monipuolisen ryhmäytymisen näkökulmasta.
Varsinaisessa työskentelyssä (bändikokoonpanojen suunnittelu- ja harjoitteluprosessi) opettajat (opiskelija, myös ohjaava opettaja) kulkivat luokassa ja tarttuivat oppilaiden kysymyksiin. Oppilaille annettiin tilaa, mutta opettajat havainnointityönsä perusteella myös tarttuivat omatoimisesti ryhmän pulmatilanteisiin. Erityisen ilahduttavaa oli se, että opettajat kannustivat rohkeaan itsenäiseen kokeilemiseen, mutta tarvittaessa pysähtyivät keskustelemaan eteen tulleista pulmatilanteista. Tunnilla tuli olo, että oppiminen oli molemminpuolista, opettajien ja oppilaiden välistä ideoiden jakamista. Kuitenkin niin, että opettajat asettivat raamit toiminnalle ja tarvittaessa palauttivat oppilaat tekemisen pariin. Oppitunnin yksi päätavoite oli selkeästi osallisuuden kokemusten mahdollistaminen ja ryhmätyöskentelytaitojen harjoitteleminen. 5. vuosiluokan musiikin opetussuunnitelmassa ryhmänjäsenenä toimimisen taitojen harjoitteleminen ja vuorovaikutuksessa mahdollistuvan kokemusten jakaminen nähdään merkittävinä oppimisen mahdollistajina (Opetushallitus 2023; Opetushallitus 2014). Vuorovaikutuksen mahdollistuminen ei ollut ainoastaan yksi oppitunnin päätavoite, vaan samalla myös oivallinen pedagoginen työtapa.
Minkälaista materiaalia musiikintunnilla käytettiin?
Oppitunnilla oli käytössä opettajan luoma ohjeistusmateriaali sekä aikaisemmilla musiikintunneilla käytössä ollut ohjelmisto. Oppilailla oli käytössään tabletit, joiden kautta he pääsivät käsiksi eri kappaleiden sanoihin ja nuotteihin. Tableteilla pystyi myös kuuntelemaan kappaleita. Suunnittelun pohjana käytettiin suunnittelupaperia, johon koottiin kunkin bändin roolitus ja kappalevalinta.
Mitä oppimistavoitteita oppitunnilla havaitsitte?
Pohjalla Jyväskylän kaupungin musiikin opetuksen tavoitteet, sisällöt ja arviointi vuosiluokalla 5
5. vuosiluokalla musiikin arvioinnissa pääpaino on oppilaan työskentelyssä. Tämän lisäksi arvioidaan oppilaan musiikillisia perustaitoja, kuten soittimen käsittelytaitoja, laulutaitoa, yhteismusisointitaitoa ja kuuntelutaitoa. Halu kokeilemiseen ja myönteinen suhtautuminen musiikin opetukseen sekä oppimiseen nähdään arvioinnin kannalta positiivisina asioina. Havainnoimallamme musiikin oppitunnilla työskentelyssä pääpaino oli juuri musiikillisissa perustaidoissa. Oppitunnilla tuli monipuolisesti lähestymistä perustaitoihin: soittimien käsittelytaitoa, laulutaitoa, yhteismusisointiataitoa sekä kuuntelutaitoa harjoittamalla. Oppilailla oli mahdollisuus harjoitella musiikillisia perustaitoja itsekseen, mutta kuitenkin tavoitteena liittää ne osaksi ryhmän toimintaa. Oppitunnilla mahdollistuivat 5. vuosiluokan musiikin opetukselle asetettujen tavoitteiden harjoitteleminen: T1 Musiikillisen yhteistyötaidot, T2 Laulaminen ja soittaminen ryhmän jäsenenä, T4 Musiikin kuuntelu, T6 Musiikin merkitysten havainnointi, T8 Välineiden ja laitteiden turvallinen käyttö ja T9 Oppimaan oppiminen musiikissa. T1 Musiikilliset yhteistyötaidot kulki tavoitteena läpi oppitunnin: oppilaat harjoittelivat ryhmässä toimimista ja rakentavassa vuorovaikutuksessa toimimista. T2 Laulaminen ja soittaminen ryhmän jäsenenä, toteutui bändityöskentelyä harjoitellessa. Kukin oppilas pääsi toteuttamaan itseään haluamallaan tavalla. T4 Musiikin kuuntelu ilmeni heti oppitunnin alussa, kun erään oppilaan musiikkitoive kuunneltiin. Lisäksi bändin tehdessä kappalevalintoja ja bändin jäsenten tutustuessa tarkemmin valintaansa, toteutui musiikin kuuntelua. Kuullusta tehtiin havaintoja ja pohdittiin T6 Musiikin merkityksiä. Ryhmässä tuli tehdä valinta esimerkiksi siitä, mikä kappale valitaan yhteissoittoon, ja tässä jokainen oppilas tuli pohtineeksi musiikin henkilökohtaisiakin merkityksiä. Turvallista välineiden ja laitteiden käyttöä (T8) harjoiteltiin, kun käytettiin tabletteja suunnitteluprosessin apuna ja soitinten turvallista ja niitä kunnioittavaa käyttöä puolestaan suunnittelu- sekä itse harjoitteluprosessissa. Suunnittelu ja harjoittelu toki kulkivat käsi kädessä, sillä suunnittelun yhtenä osana oli juuri soitinten testaaminen sekä omien soittotaitojen herätteleminen. T9 Oppimaan oppiminen musiikissa konkretisoitui esimerkiksi suunnitteluprosessissa. Oppilaat suunnittelivat oppimistaan ja lähtivät toteuttamaan suunnitelmaansa. Oppilaat kehittivät musiikillista osaamistaan harjoittelun avulla (soittaminen ja laulaminen sekä suunnittelutyö) ja osallistuivat tavoitteiden asettamiseen (suunnittelutyö).Musiikin oppiaineessa painottuvat Laaja-alaisen osaamisen tavoitteista Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2) sekä Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen (L7) (Opetushallitus 2023). Tällä musiikin oppitunnilla edellä mainitut Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet näkyivät ryhmässä tapahtuvan työskentelyn ja itsensä ilmaisemisen mahdollistamisen kautta. Kulttuurisen osaamisen kehittäminen mahdollistui erilaisiin kappaleisiin ja musiikkigenreihin tutustumalla, vuorovaikutus ryhmässä toimimalla ja ilmaisu bändin tietyssä roolissa toimimalla. Osallistuminen ja vaikuttaminen mahdollistui omien ajatusten ja kokemusten esiin tuomisessa, kestävälle tulevaisuudelle rakennettiin pohjaa yhteistyöpainotteisen työskentelyn kautta. Kyseisen luokan omaa musiikkikulttuuria luotiin tuomalla oppilaille tärkeitä ja merkityksellisiä musiikkitoiveita yhteiseen kuunteluun.
Minkälainen oppitunnin kulku oli?
Musiikintunnin alussa lähdettiin opettajajohtoisesti liikkeelle. Kyseisen oppitunnin oli pitämässä opiskelija. Aiheena oli bändisoitto. Ennen varsinaiseen aiheeseen perehtymistä otettiin luokan oppilaan musiikkitoive. Musiikkitoiveiden kuunteleminen tunnin alussa oli muotoutunut kyseisen luokan yhteiseksi tavaksi. Se ikään kuin johdatteli ja ”maadoitti” musiikintuntiin. Tunnin tarkoituksena oli koota 5. luokan oppilaista pienempiä bändikokoonpanoja, joissa oppilaat saivat itse suunnitella myöhemmin esitettävän kokonaisuuden. Alun opettajajohtoisen alustuksen jälkeen lähdettiin liikkeelle siitä, että opettaja näytti valmiit ryhmät bändikokoonpanoihin. Tämän jälkeen lähdettiin itse suunnitteluprosessiin, jossa oppilaiden tuli erityisesti huomioida bändikokoonpanojen roolitus. Yhteisessä keskustelussa tuli huomioida se, että kaikille löytyisi bändistä mieluinen rooli, jossa itseään toteuttaa. Bändikappaleen valinnassa hyödynnettiin musiikinopettajan materiaaleja (katsottiin tableteilta) ja kappaleita, joita oppilaat olivat aiemmin soittaneet ja laulaneet. Opettajat, sekä opiskelija että ohjaava opettaja, kiertelivät luokassa suunnittelu- ja harjoitteluprosessin aikana. Oppilaat lähtivät hyvin omatoimisesti suunnittelemaan kokonaisuutta. Matalalla kynnyksellä he myös pyysivät apua kokonaisuutensa suunnitteluun. Osa bändikokoonpanoista toteutti suunnittelua ja harjoittelua vieläkin alkuperäistä kokoonpanoa hajauttamalla – erään kokoonpanon kitaristi esimerkiksi harjoitteli itsenäisesti sointujen soittamista. Erään bändikokoonpanon laulajat siirtyivät rauhallisempaan tilaan harjoittelemaan yhteistä lauluosuutta. Tunnilla kävi kuhina ja siellä vallitsi mukava ”tekemisen meininki”.
Minkälaisia siirtymät olivat?
Siirtymät olivat mielestämme pääosin sujuvia. Opettaja ohjeisti, mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan ja oppilaat toimivat ohjeiden mukaisesti. Bändikokoonpanojen muodostamiseen ryhdyttäessä kävi kova kuhina ja opettajan ohjeistusta ei meinattu malttaa kuunnella loppuun. Kuitenkin, opettaja vaati ohjeiden perusteellista kuuntelemista, jotta työskentely tulisi etenemään mahdollisimman sujuvasti. Tämä oli hyvä, sillä mielestämme työskentely oli suurimmaksi osaksi sujuvaa. Oppitunnin turvallinen ilmapiiri muodostui tarvittavista rajoista ja selkeästä sekä johdonmukaisesti oppitunnin eteenpäin kuljettamisesta.
Miten oppilaat osallistuivat?
Oppilaat olivat pääosin aktiivisia ja oppitunnin aiheesta innostuneita. Kukin oppilas osallistui tavallaan (jotkut harjoittelivat itsekseen omaa osuuttaan), mutta kuitenkin ryhmän yhteisiä pelisääntöjä noudattaen.
Mikä oli oppilaan rooli? Mikä oli opettajan rooli?
Oppilaan rooli oli toimia aktiivisena osallisena ryhmän toiminnassa. Opettajan rooli oli luoda turvalliset raamit työskentelylle, ohjeistaa ja kuljettaa oppituntia eteenpäin. Opettajan rooli oli antaa oppilaiden ideoille tilaa, samoin oppilaiden rooli oli antaa tilaa vertaistensa ideoille. Mielestämme sekä oppilaiden että opettajan, tässä tapauksessa opettajien, rooli ja tehtävä, KAIKKIEN yhteinen tehtävä oli antaa jokaiselle luokassa olijalle mahdollisuus turvalliseen ajatusten ja kokemusten jakamiseen.
Huomionarvoista oli, että vaikka opettajia oli kaksi, niin lisäkäsille olisi hyvinkin voinut olla vielä kysyntää. Opettajat kuitenkin toimivat mahdollisuuksien mukaan oppimisen tukijoina. Ihannetilanteessa oppilaat pääsevät suunnittelemaan itse omaa toimintaansa ja hakevat opettajaa apuun silloin, kun sitä kaipaavat (Huotilainen 2019). Mielestämme Huotilaisen kuvaama ihannetilanne toteutui monin paikoin oppitunnin toteutuksessa.
Minkälaista eriyttämistä havaitsitte?
Soitonharjoittelun toteuttamiseen yksilöharjoitteluna annettiin mahdollisuus. Opettajat olivat soitonharjoittelun tukena ja etsivät materiaalia harjoittelun tueksi. S2-oppilas sijoitettiin ryhmään, jossa hänen eriyttämisen tarve pystyttiin ottamaan hyvin huomioon.
Lähteet:
Huhtinen-Hilden, L. (2017). Elävänä hetkessä – suunnitelmallisuus ja pedagoginen improvisointi. Teoksessa Lindberg-Piiroinen & Ruokonen (toim.), Musiikki varhaiskasvatuksessa.
Huotilainen, M. (2019). Näin aivot oppivat. PS-kustannus.
Jyväskylän perusopetuksen opetussuunnitelma. (2020). Musiikin opetuksen tavoitteet, sisällöt ja arviointi vuosiluokalla 5. https://peda.net/opetussuunnitelma/ksops/jyvaskyla/luku14/14-4_oppiaineet/14-4-10_musiikki/5
Opetushallitus. (2023). Musiikki ja lukuvuosiarviointi. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/musiikki-6-vuosiluokan-lukuvuosiarviointi
Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Musiikin oppiaine vuosiluokilla 3-6.
Korvaustehtävä: tiistai 16.1. Laattasoittimet
Kuvaus kolmesta musiikin oppitunnista OH4 puitteissa Jyväskylän normaalikoululla
Näillä oppitunneilla oli käytössä laattasoittimet (ksylofonit ja kellopelit)
Aiheena laulaminen ja soittaminen
Kappaleina Planeettablues (Jussi Rasinkangas) ja Rati riti ralla (säv. kansanlaulu, san. Maija Konttinen) sekä tunninlopetusbiisinä Törmäillään (Rami-Jussi Ruodemäki)
1. Oppitunti - laulaminen ja soittaminen (Planeettablues & Törmäillään)
Laattasoittimet tutuiksi: ksylofoni ja kellopeli
Ihan oppitunnin alussa, kun oppilaat saapuivat musiikinluokkaan, katsottiin kullekin oppilaalle oma istumapaikka. Normaalikoulun musiikintunneilla tämä on muodostunut tavaksi; musiikinopettaja Henna näyttää oppilaille kunkin luokan oman istumajärjestyksen seinälle heijastettuna. Tästä tavasta halusin myös itse pitää kiinni harjoittelujakson aikana, sillä 2. luokkalaisten kanssa tämä oli hyvä tapa harjoitella itseohjautuvuutta. Koin, että istumapaikan etsiminen ja sille asettuminen oli myös ikään kuin maadoittumista alkavaan oppituntiin sekä osa siirtymää edelliseltä oppitunnilta tai välitunnilta seuraavaan oppituntiin. Istumapaikkojen löydyttyä kävimme läpi lyhyen kuulumiskierroksen - halukkaat oppilaat saivat kertoa senhetkisiä ajatuksia ja kuulumisia omalta paikaltaan.
Lähdimme virittäytymään itse oppitunnin aiheeseen tutustumalla oppitunnin tavoitteisiin. Olin listannut niitä kolme: harjoitellaan laulamista ja soittamista, harjoitellaan laattasoittimien soittamista ja harjoitellaan ryhmässä toimimista. Henna kannusti painottamaan tavoitteissa erityisesti ryhmässä toimimisen taitojen tärkeyttä, sillä musiikintunneilla tarve toisten kunnioittamiselle nousee erityisen tärkeäksi. Musiikintunneilla ääntä syntyy paljon ja myös innokkuutta kokeilla erilaisia asioita. Musiikintunneilla on otettava huomioon se, että oppilaat pääsevät ilmaisemaan itseään kullekin oppilaalle hyvältä tuntuvalla tavalla. Kaikki oppilaat eivät välttämättä halua olla esillä ja sitä täytyy kunnioittaa.
Oppitunnilla käsittelyssä oli oppilaille jo hieman entuudestaan tuttu Planeettablues. Lähestyimme sitä aluksi kuuntelemalla sen CD-levyltä. Oppilaat saivat tässä kohtaa jo laulaa mukana ja muistutella melodiaa mieleen. Kappaleen sanat heijastin seinälle. Kappaleen sanojen ja melodian kertaamisen jälkeen siirryimme tutkimaan laattasoittimille tarkoitettuja "nuotteja", Henna oli siis tehnyt Planeettabluesiin diat, joihin hän oli sanojen yläpuolelle merkannut kirjaimilla laattamerkinnät. Laatta"nuoteissa" oli sekä ylärivi että alarivi ja oppilaat saivatkin näistä valita, kumpaa riviä soittavat vai soittavatko kumpaakin. Eriyttämisen näkökulmasta vaihtoehdon antaminen oli erinomainen. Oli myös enemmän kuin ok, että alussa lähti kokeilemaan kumpaakin riviä erikseen ja sitten, kun molempien rivien soittaminen yhtäaikaisesti tuntui luontevalta, oli sitä mahdollisuus kokeilla.
Erityisen tärkeää oli muistaa, että kaikki ohjeistukset annettiin ennen kuin lähdettiin siirtymään soittimille. Opettajajohtoisesti näytin mallia kappaleen soidessa taustalla. Ennen siirtymää kerroin myös, kuka soittaa milläkin soittimella. Ryhmäjaon olin tehnyt valmiiksi.
Varsinainen soittaminen sujui mukavasti. Hennan vinkkiä apuna hyödyntäen olin luokan etuosassa näyttämässä kohtaa, jossa edetään. Musiikintunneilla yksi oppilas toimi aina diojen vaihtajana, jotta mukana pysyminen helpottui. Kellopelejä soittavat oppilaat (10 oppilasta) soittivat yhdellä malletilla. Tällöin oppilas teki valinnan, soittaako ylä- vai alariviä. Ksylofoneilla soittavat oppilaat (10 oppilasta) soittivat valinnan mukaan joko yhdellä tai kahdella malletilla. Soittimia vuoroteltiin niin, että ensin puolikas luokasta soitti kellopelejä ja puolikas ksylofoneja ja sitten vuoroja vaihdettiin.
Oppilailla oli muuten käytössä omat "pikkunuotit", jotka sai halutessaan ottaa laattasoittimen viereen helpottamaan mukana pysymistä. Tämä oli vähän kuin olisi soittanut pianoon tarkoitetuilla kuvionuoteilla.
2. Oppitunti - laulaminen ja soittaminen (Rati riti ralla)
Laattasoittimet: ksylofoni Rumpu: djempe
2. oppitunti laulamisen ja soittamisen teemalla alkoi tuttuun tapaan oman istumapaikan etsimisellä. Tunnin tarkoituksena oli tutustua uuteen kappaleeseen. Ennen tutustumista käytiin läpi oppitunnin tavoitteet, jotka olivat: harjoitellaan uutta laulua, harjoitellaan perussykkeen löytämistä, harjoitellaan laulun ja soiton yhdistämistä sekä harjoitellaan ryhmässä toimimista. Rati riti rallasta (Soi 1-2 s. 154) käytiin lyhyt keskustelu ennen sen kuuntelemista. Joillekin oppilaille se oli entuudestaan tuttu, mutta joillekin täysin tuntematon. Samalla kun kappale kuunneltiin, oli oppilailla mahdollisuus katsoa seinälle heijastettuja sanoja. Seuraavaksi lähdimme tutkailemaan kappaleen perussykettä. Se tehtiin aluksi puhtaasti rytmittämällä perussykettä käsillä omiin reisiin. Kun perussyke alkoi löytyi, oli luontevaa ottaa mukaan harjoitteluun kappaleen rumpuosuus, jonka toteutimme djempellä. Rumpuosuudessa soitettiin perussykettä kaavalla "reunaan, keskelle, reunaan, keskelle jne.". Rumpuosuutta harjoitellessamme kävimme läpi myös soittoasennon ja soitto-otteen (käden asento, millä käden kohdalla soitetaan).
Rumpuosuuden läpikäymisen jälkeen oli aika käydä läpi ksylofonilla soitettava osuus. Samaan tapaan kuin Planeettabluesissa, oli laattamerkinnät dioissa sanojen yläpuolella. Ohjeena oli tarkastella ensin rivi kerralla (ylärivi & alarivi) merkintöjä. Meillä oli tarkoitus vielä seuraavallakin kerralla soittaa Rati riti rallaa, joten kiire ei ollut laattamerkintöjen haltuun ottamisessa. Näytin taas opettajajohtoisesti ksylofonilla soitettavan osuuden malliksi, jonka jälkeen siirryimme soittimille. Luokka jaettiin luontevasti puoliksi - kaikki oppilaat pääsivät kokeilemaan sekä ksylofonia että djempe-rumpua. Käytössä oli myös kongasetti, jota uskaltauduttiin myös kokeilemaan.
Laulun ja soiton yhdistämistä harjoiteltiin, mutta tällä oppitunnilla pääosassa oli vielä soitinosuuksien harjoitteleminen. Uudesta kappaleesta huolimatta laulua kuitenkin jo kuului soittamisen taustalla.
Tunti päätettiin itsearviointiin. Oppilaat siirtyivät siivoamisen jälkeen omalle paikalleen. Laitoin rauhoittavan kappaleen soimaan ja oppilaat saivat samalla pohtia mielessään, miten tunti omalla kohdalla meni ja mikä tunnista ja jäi erityisesti mieleen. Pohdinnan jälkeen oppilaat asettuivat joko kyykkyyn, kyykystä ylöspäin "puoliväliin" tai sitten suoraksi seisomaan kädet kurotettuna kohti kattoa. Jos tunti meni omasta mielestä tosi hyvin, oli aihetta kurottaa oikein korkealle.
3. Oppitunti - laulaminen ja soittaminen (Rati riti ralla jatkuu)
Laattasoittimet: ksylofoni Rummut: djempe ja konga
Seuraavalla oppitunnilla jatkoimme edelliseltä tunnilta tutun kappaleen parissa. Kuuntelimme Raiti riti rallan läpi ja lauloimme mukana. Aivan alkuperäisenä tarkoituksena oli ottaa mukaan tälle soittokerralla myös käsikellot, mutta ksylofonin kanssa kaivattiin vielä kertaamista, joten käsikellot jäivät tältä soittokerralta pois. Jaoimme luokan nyt kolmeen osaan: oli rumpujen soittajat, ksylofonistit sekä lauluosuudesta vastaavat. Käyttöön otimme siis myös mikrofonit. Toki sovimme, että kaikki kynnelle kykenevät laulavat mukana, vaikka mikrofonin takana ei olisikaan. Aivan erityistä mielenkiintoa herättivät juuri mikrofonit, joita testaamaan moni halusi aivan ehdottomasti päästä. Mikrofoniin laulamiseen tuntui kohdistuvan erityistä tunnelatausta - olihan se mahdollisuus päästä ikään kuin esiintymään ja samalla kuljettamaan lauluosuutta esilaulajan roolissa. Hymy oli herkässä usealla esilaulajana toimineella.
Laulun ja soiton yhdistäminen alkoi sujua. Merkittävässä roolissa oli soiton aikana tapahtuva opettajan kannustus ja välittömän positiivisen palautteen antaminen. Mahdollisuuksien mukaan kiersin luokassa auttamassa, Henna kiersi myös.
Näillä oppitunneilla oli käytössä laattasoittimet (ksylofonit ja kellopelit)
Aiheena laulaminen ja soittaminen
Kappaleina Planeettablues (Jussi Rasinkangas) ja Rati riti ralla (säv. kansanlaulu, san. Maija Konttinen) sekä tunninlopetusbiisinä Törmäillään (Rami-Jussi Ruodemäki)
1. Oppitunti - laulaminen ja soittaminen (Planeettablues & Törmäillään)
Laattasoittimet tutuiksi: ksylofoni ja kellopeli
Ihan oppitunnin alussa, kun oppilaat saapuivat musiikinluokkaan, katsottiin kullekin oppilaalle oma istumapaikka. Normaalikoulun musiikintunneilla tämä on muodostunut tavaksi; musiikinopettaja Henna näyttää oppilaille kunkin luokan oman istumajärjestyksen seinälle heijastettuna. Tästä tavasta halusin myös itse pitää kiinni harjoittelujakson aikana, sillä 2. luokkalaisten kanssa tämä oli hyvä tapa harjoitella itseohjautuvuutta. Koin, että istumapaikan etsiminen ja sille asettuminen oli myös ikään kuin maadoittumista alkavaan oppituntiin sekä osa siirtymää edelliseltä oppitunnilta tai välitunnilta seuraavaan oppituntiin. Istumapaikkojen löydyttyä kävimme läpi lyhyen kuulumiskierroksen - halukkaat oppilaat saivat kertoa senhetkisiä ajatuksia ja kuulumisia omalta paikaltaan.
Lähdimme virittäytymään itse oppitunnin aiheeseen tutustumalla oppitunnin tavoitteisiin. Olin listannut niitä kolme: harjoitellaan laulamista ja soittamista, harjoitellaan laattasoittimien soittamista ja harjoitellaan ryhmässä toimimista. Henna kannusti painottamaan tavoitteissa erityisesti ryhmässä toimimisen taitojen tärkeyttä, sillä musiikintunneilla tarve toisten kunnioittamiselle nousee erityisen tärkeäksi. Musiikintunneilla ääntä syntyy paljon ja myös innokkuutta kokeilla erilaisia asioita. Musiikintunneilla on otettava huomioon se, että oppilaat pääsevät ilmaisemaan itseään kullekin oppilaalle hyvältä tuntuvalla tavalla. Kaikki oppilaat eivät välttämättä halua olla esillä ja sitä täytyy kunnioittaa.
Oppitunnilla käsittelyssä oli oppilaille jo hieman entuudestaan tuttu Planeettablues. Lähestyimme sitä aluksi kuuntelemalla sen CD-levyltä. Oppilaat saivat tässä kohtaa jo laulaa mukana ja muistutella melodiaa mieleen. Kappaleen sanat heijastin seinälle. Kappaleen sanojen ja melodian kertaamisen jälkeen siirryimme tutkimaan laattasoittimille tarkoitettuja "nuotteja", Henna oli siis tehnyt Planeettabluesiin diat, joihin hän oli sanojen yläpuolelle merkannut kirjaimilla laattamerkinnät. Laatta"nuoteissa" oli sekä ylärivi että alarivi ja oppilaat saivatkin näistä valita, kumpaa riviä soittavat vai soittavatko kumpaakin. Eriyttämisen näkökulmasta vaihtoehdon antaminen oli erinomainen. Oli myös enemmän kuin ok, että alussa lähti kokeilemaan kumpaakin riviä erikseen ja sitten, kun molempien rivien soittaminen yhtäaikaisesti tuntui luontevalta, oli sitä mahdollisuus kokeilla.
Erityisen tärkeää oli muistaa, että kaikki ohjeistukset annettiin ennen kuin lähdettiin siirtymään soittimille. Opettajajohtoisesti näytin mallia kappaleen soidessa taustalla. Ennen siirtymää kerroin myös, kuka soittaa milläkin soittimella. Ryhmäjaon olin tehnyt valmiiksi.
Varsinainen soittaminen sujui mukavasti. Hennan vinkkiä apuna hyödyntäen olin luokan etuosassa näyttämässä kohtaa, jossa edetään. Musiikintunneilla yksi oppilas toimi aina diojen vaihtajana, jotta mukana pysyminen helpottui. Kellopelejä soittavat oppilaat (10 oppilasta) soittivat yhdellä malletilla. Tällöin oppilas teki valinnan, soittaako ylä- vai alariviä. Ksylofoneilla soittavat oppilaat (10 oppilasta) soittivat valinnan mukaan joko yhdellä tai kahdella malletilla. Soittimia vuoroteltiin niin, että ensin puolikas luokasta soitti kellopelejä ja puolikas ksylofoneja ja sitten vuoroja vaihdettiin.
Oppilailla oli muuten käytössä omat "pikkunuotit", jotka sai halutessaan ottaa laattasoittimen viereen helpottamaan mukana pysymistä. Tämä oli vähän kuin olisi soittanut pianoon tarkoitetuilla kuvionuoteilla.
2. Oppitunti - laulaminen ja soittaminen (Rati riti ralla)
Laattasoittimet: ksylofoni Rumpu: djempe
2. oppitunti laulamisen ja soittamisen teemalla alkoi tuttuun tapaan oman istumapaikan etsimisellä. Tunnin tarkoituksena oli tutustua uuteen kappaleeseen. Ennen tutustumista käytiin läpi oppitunnin tavoitteet, jotka olivat: harjoitellaan uutta laulua, harjoitellaan perussykkeen löytämistä, harjoitellaan laulun ja soiton yhdistämistä sekä harjoitellaan ryhmässä toimimista. Rati riti rallasta (Soi 1-2 s. 154) käytiin lyhyt keskustelu ennen sen kuuntelemista. Joillekin oppilaille se oli entuudestaan tuttu, mutta joillekin täysin tuntematon. Samalla kun kappale kuunneltiin, oli oppilailla mahdollisuus katsoa seinälle heijastettuja sanoja. Seuraavaksi lähdimme tutkailemaan kappaleen perussykettä. Se tehtiin aluksi puhtaasti rytmittämällä perussykettä käsillä omiin reisiin. Kun perussyke alkoi löytyi, oli luontevaa ottaa mukaan harjoitteluun kappaleen rumpuosuus, jonka toteutimme djempellä. Rumpuosuudessa soitettiin perussykettä kaavalla "reunaan, keskelle, reunaan, keskelle jne.". Rumpuosuutta harjoitellessamme kävimme läpi myös soittoasennon ja soitto-otteen (käden asento, millä käden kohdalla soitetaan).
Rumpuosuuden läpikäymisen jälkeen oli aika käydä läpi ksylofonilla soitettava osuus. Samaan tapaan kuin Planeettabluesissa, oli laattamerkinnät dioissa sanojen yläpuolella. Ohjeena oli tarkastella ensin rivi kerralla (ylärivi & alarivi) merkintöjä. Meillä oli tarkoitus vielä seuraavallakin kerralla soittaa Rati riti rallaa, joten kiire ei ollut laattamerkintöjen haltuun ottamisessa. Näytin taas opettajajohtoisesti ksylofonilla soitettavan osuuden malliksi, jonka jälkeen siirryimme soittimille. Luokka jaettiin luontevasti puoliksi - kaikki oppilaat pääsivät kokeilemaan sekä ksylofonia että djempe-rumpua. Käytössä oli myös kongasetti, jota uskaltauduttiin myös kokeilemaan.
Laulun ja soiton yhdistämistä harjoiteltiin, mutta tällä oppitunnilla pääosassa oli vielä soitinosuuksien harjoitteleminen. Uudesta kappaleesta huolimatta laulua kuitenkin jo kuului soittamisen taustalla.
Tunti päätettiin itsearviointiin. Oppilaat siirtyivät siivoamisen jälkeen omalle paikalleen. Laitoin rauhoittavan kappaleen soimaan ja oppilaat saivat samalla pohtia mielessään, miten tunti omalla kohdalla meni ja mikä tunnista ja jäi erityisesti mieleen. Pohdinnan jälkeen oppilaat asettuivat joko kyykkyyn, kyykystä ylöspäin "puoliväliin" tai sitten suoraksi seisomaan kädet kurotettuna kohti kattoa. Jos tunti meni omasta mielestä tosi hyvin, oli aihetta kurottaa oikein korkealle.
3. Oppitunti - laulaminen ja soittaminen (Rati riti ralla jatkuu)
Laattasoittimet: ksylofoni Rummut: djempe ja konga
Seuraavalla oppitunnilla jatkoimme edelliseltä tunnilta tutun kappaleen parissa. Kuuntelimme Raiti riti rallan läpi ja lauloimme mukana. Aivan alkuperäisenä tarkoituksena oli ottaa mukaan tälle soittokerralla myös käsikellot, mutta ksylofonin kanssa kaivattiin vielä kertaamista, joten käsikellot jäivät tältä soittokerralta pois. Jaoimme luokan nyt kolmeen osaan: oli rumpujen soittajat, ksylofonistit sekä lauluosuudesta vastaavat. Käyttöön otimme siis myös mikrofonit. Toki sovimme, että kaikki kynnelle kykenevät laulavat mukana, vaikka mikrofonin takana ei olisikaan. Aivan erityistä mielenkiintoa herättivät juuri mikrofonit, joita testaamaan moni halusi aivan ehdottomasti päästä. Mikrofoniin laulamiseen tuntui kohdistuvan erityistä tunnelatausta - olihan se mahdollisuus päästä ikään kuin esiintymään ja samalla kuljettamaan lauluosuutta esilaulajan roolissa. Hymy oli herkässä usealla esilaulajana toimineella.
Laulun ja soiton yhdistäminen alkoi sujua. Merkittävässä roolissa oli soiton aikana tapahtuva opettajan kannustus ja välittömän positiivisen palautteen antaminen. Mahdollisuuksien mukaan kiersin luokassa auttamassa, Henna kiersi myös.
Rytmit ja prosessityöskentely
Halusin ottaa rytmit ja prosessityöskentelyn käsittelyyn samaan kohtaan, sillä prosessityöskentelyä käsiteltäessä demolla käsiteltiin myös rytmejä. Pakko todeta heti alkuun, että ollessani OH4-harjoittelussa 2024 vuoden alussa, sain harjoitella myös musiikinopettajana olemista, sillä "sivuaineena" minulla oli musiikki. Opetusharjoittelun ajan sain olla siis Henna Mikkosen opeissa ja tästä olen kyllä aivan erityisen kiitollinen. Tämä sivujuonteena siksi, koska suunnittelimme kahden muun opetusharjoittelijan kanssa musiikin opetuskokonaisuuden alkavaksi juuri prosessityöskentelyn omaisesti - alkuun virittäydyimme oppilaiden kanssa yhteiseen oppimiskokonaisuuteen rytmittelyn ja tutustumisleikkien avulla. Siitä lähdimme kehittämään toimintaa prosessin omaisesti niin oppitunti kuin jaksokohtaisesti. Pidimme tärkeänä mahdollisuutta osallisuuden kokemuksiin - ennen kaikkea myös mahdollisuutta oppilaiden tutustua itseensä musisoivana ryhmän jäsenenä. Rytmit olivat tähän oikein oivallisia, etenkin kehorytmit. Oppilaat saivat mahdollisuuden luovaan itsensä toteuttamiseen. Rytmit toimivat "lähtölaukausena" jaksolle, mutta kulkivat luonnollisesti osana jakson muitakin opetussisältöjä.
Kuten musiikin pedagogiikan Peda.net-sivustolla mainitaan, kaiken A ja O prosessityöskentelyssä on turvallisen ilmapiirin luominen, joka sallii epäonnistumisen ja virheet. Hennan kanssa keskustelimme paljon siitä, että omat epävarmuudet on ihan ok näyttää ja se on jopa suotavaa. Kämmien näyttäminen oli myös hyväksyttyä ja alkuvuoden aikana tulikin harjoiteltua omille virheille nauramista.
Muistan demojemme alkaneen aina jollakin lämmittelyosiolla ja se oli mielestäni mukavaa. Varsinkin ensimmäiset demot tuntuivat etenkin syksypuolella hieman kankeilta. Varmasti juuri siksi, että emme olleet maisteriryhmäläistemme kanssa tutustuneet toisiimme vielä musiikin oppiaineen merkeissä. Kertomansa mukaan monelle ryhmämme opiskelijalle musiikin oppiaine tuottaa epämiellyttäviä tuntemuksia, joihin liittyy huonot kokemukset musiikin oppiaineen parissa. Ilahduttavaa oli huomata kevätpuolella, että jotenkin ryhmämme kokonaisuudessaan rentoutui ja uskaltauduimme heittäytymään erilaisiin harjoituksiin. Mieleenpainuva oli esimerkiksi musiikkiliikunnan kerta, jolla kävimme läpi erilaisia suomalaisia perinteisiä tansseja. Itsellä ainakin hymy pyrki koko ajan huulille ja iloa oli havaittavissa opiskelutoverreissakin.
Mielestämme maisteriryhmämme demot ovat olleet oivat esimerkki siitä, että musiikin oppiaine vaatii prosessityöskentelyä. Oppiminen vaatii turvan tunnetta ja sitä, että voi kokea kuuluvansa joukkoon. Prosessityöskentelyä voi harjoittaa oppituntikohtaisesti, mutta sitä voi ajatella myös laajempana, koko vuoden mittaisena. Kun laadimme musiikin vuosisuunnitelmaa, meille oli tärkeää ottaa huomioon etenkin alkulukuvuonna mahdollistuva ryhmätyminen. Mielestäni prosessityöskentelyssä konkretisoituu myös hienosti se ajatus, että tietyn taidon oppiminen ei tarvitse olla päämäärä, sillä yhtä tärkeää ja melkein itseasiassa jopa tärkeämpää on kaikki se, mitä tapahtuu ennen varsinaisen taidon omaksumista. "Musiikin tekemisessä ja musiikin syntymisen prosessissa pitää olla kärsivällinen, sillä lopputuloksen saaminen voi kestää kauan", totesivat muusikko Joakim Berghäll ja säveltäjä Timo Hietala Helsingin kaupunginteatterin näytelmäproduktion tiimellyksessä.
Lähteet:
Ida Henritius. (2022). Mikko Räsäsen tulevaisuus -teatteriproduktio. Helsingin kaupunginteatteri. https://hkt.fi/musiikki-syntyy-harjoituksissa-prosessityoskentelyn-keinoin/
Kuten musiikin pedagogiikan Peda.net-sivustolla mainitaan, kaiken A ja O prosessityöskentelyssä on turvallisen ilmapiirin luominen, joka sallii epäonnistumisen ja virheet. Hennan kanssa keskustelimme paljon siitä, että omat epävarmuudet on ihan ok näyttää ja se on jopa suotavaa. Kämmien näyttäminen oli myös hyväksyttyä ja alkuvuoden aikana tulikin harjoiteltua omille virheille nauramista.
Muistan demojemme alkaneen aina jollakin lämmittelyosiolla ja se oli mielestäni mukavaa. Varsinkin ensimmäiset demot tuntuivat etenkin syksypuolella hieman kankeilta. Varmasti juuri siksi, että emme olleet maisteriryhmäläistemme kanssa tutustuneet toisiimme vielä musiikin oppiaineen merkeissä. Kertomansa mukaan monelle ryhmämme opiskelijalle musiikin oppiaine tuottaa epämiellyttäviä tuntemuksia, joihin liittyy huonot kokemukset musiikin oppiaineen parissa. Ilahduttavaa oli huomata kevätpuolella, että jotenkin ryhmämme kokonaisuudessaan rentoutui ja uskaltauduimme heittäytymään erilaisiin harjoituksiin. Mieleenpainuva oli esimerkiksi musiikkiliikunnan kerta, jolla kävimme läpi erilaisia suomalaisia perinteisiä tansseja. Itsellä ainakin hymy pyrki koko ajan huulille ja iloa oli havaittavissa opiskelutoverreissakin.
Mielestämme maisteriryhmämme demot ovat olleet oivat esimerkki siitä, että musiikin oppiaine vaatii prosessityöskentelyä. Oppiminen vaatii turvan tunnetta ja sitä, että voi kokea kuuluvansa joukkoon. Prosessityöskentelyä voi harjoittaa oppituntikohtaisesti, mutta sitä voi ajatella myös laajempana, koko vuoden mittaisena. Kun laadimme musiikin vuosisuunnitelmaa, meille oli tärkeää ottaa huomioon etenkin alkulukuvuonna mahdollistuva ryhmätyminen. Mielestäni prosessityöskentelyssä konkretisoituu myös hienosti se ajatus, että tietyn taidon oppiminen ei tarvitse olla päämäärä, sillä yhtä tärkeää ja melkein itseasiassa jopa tärkeämpää on kaikki se, mitä tapahtuu ennen varsinaisen taidon omaksumista. "Musiikin tekemisessä ja musiikin syntymisen prosessissa pitää olla kärsivällinen, sillä lopputuloksen saaminen voi kestää kauan", totesivat muusikko Joakim Berghäll ja säveltäjä Timo Hietala Helsingin kaupunginteatterin näytelmäproduktion tiimellyksessä.
Lähteet:
Ida Henritius. (2022). Mikko Räsäsen tulevaisuus -teatteriproduktio. Helsingin kaupunginteatteri. https://hkt.fi/musiikki-syntyy-harjoituksissa-prosessityoskentelyn-keinoin/
Jo meistä ero tulevi
Kanteleen soittamista tiistain 13.2. demolla. Musiikkiluokka-ajoista tutun soittimen muistiinpalauttelua. Paljon soitettiin kappaletta "Sinisiä, punasia ruusunkukkia". Nyt uutena tuli itselle sointujen nimikkeet mansikka, lakka ja mustikka.
Tiistai 13.2. Laulaminen, äänenkäyttö ja laulun opettaminen. Kantele, melodia, harmonia.
Mitä olen oppinut (musiikinopetuksesta, koulusta, lapsista, opettajuudesta, elämästä…)?
Laulamisen ja laulunopettamisen osuudesta jäi erityisesti mieleen positiivinen kehä. Positiivinen kehän luomisen tärkeys saa tukea maanantain 12.2. demolta, jolla käsittelimme muun muassa musiikin parissa koettujen kokemusten vaikutusta musiikilliseen minäkuvaan ja pystyvyyteen. Musiikinopettajan, ja opettajan ylipäätään, tehtävä on haastava, sillä se vaatii syvää ja jatkuvaa identiteettityöskentelyä. Opettajuuteen muovautuessa on tärkeä pystyä tiedostamaan oman ammatinvalinnan taustalla vaikuttaneet tekijät. Esimerkiksi: jos en ole itse saanut riittävästi kannustusta omalla oppimisen polullani, kykenenkö irroittautumaan kokemuksestani, ja toimimaan toisin? Laulunopettamisen äärellä ollessamme olemme herkän asian äärellä. Laulutaito on hyvin henkilökohtainen ja kokemukseni mukaan ääneen laulaminen on monelle juuri henkilökohtaiselle "reviirille" päästämistä. Virheellisesti voidaan ajatella, että laulutaito joko on tai ei ole olemassa, mutta itseasiassa lohdullista on se, että laulutaitoa voidaan harjoittaa ja kehittää.
Mitä ihmettelen?
Musiikin monipuolisuutta ja sitä, miten se on kullekin kansalle omanlaistaan. Laulunäytteet eri puolilta maailmaa konkretisoivat sitä. Hassua on se, että jotkut kappaleet rantautuvat Suomeen, mutta joitakin ei taas koskaan ole kuullut (ääninäytteet) ja silti ne ovat suuria hittejä maailmalla. Kai se on myös niin, että esimerkiksi länsimainen musiikki yksinkertaisesti puhuttelee suomalaisia enemmän. Tässä on kuitenkin varmasti poikkeuksia.
Minkälainen tahtoisin itse olla musiikinopettajana / mitä tahtoisin opetuksessani huomioida?
Tahtoisin opetuksessani kyetä huomioimaan ja tukemaan erilaisia tapoja musiikin tuntemisessa, kokemisessa, laulamisessa sekä soittamisessa.
Kuinka perustelen toimintaani opettajana?
Perustamalla opetukseni suunnitelmalliseen, ryhmä- ja oppilaskohtaiseen toimintaan. Toiminnan lähtökohtana ennen kaikkea opetussuunnitelman perusteet.
Maanantaina 12.2. Nokkahuilu & sointiväri, artikkelitehtävän purku
Musiikin pedagogiikan opintojen jatkaminen maisteriryhmän kanssa
Vihdoin, pitkän tauon jälkeen, pääsin taas soittamaan nokkahuilua. Nokkahuilu on itselle tuttu soitin, samoin sen soitinperheessä oleva alttonokkahuilu. Itselle nokkahuilu on näyttäytynyt mukavana, suhteellisen helppona soittimena - nokkahuilu taipuu yllättävän moneen ja "yksinkertaisuudessaan" se soittimena sisältää moniakin yllättäviä kikkoja, joita soittamisessa voi hyödyntää. Tummemman sointinsa vuoksi pidän enemmän alttonokkahuilusta, mutta en voi kiistää nokkahuilun soinnista syntyvän kepeän, ilottelevan soinnin positiivista vaikutusta mieleen ja olotilaan.
Voisin todeta, että nokkahuilun ja alttonokkahuilun välillä voi tehdä valinnan juuri sen hetkisen (harjoittelu ja soittaminen) olotilan mukaan - kuten minkä tahansa soittimen kohdalla. Minusta on tärkeää, että soittajalla on mahdollisuus ilmentää omaa tunnetilaansa soittamisen kautta. Kouluympäristössä soittimen valitseminen ei aina ole mahdollista, mutta siksi vapaan soiton ja monipuolisen kokeilemisen mahdollistavia hetkiä on mielestäni tärkeä järjestää musiikin oppiaineen oppitunneilla. Kokeilua tulisi mahdollistaa ihan jo pelkästään esimerkiksi erilaisten sointivärien kuulemisen harjoittamiseksi.
Pienryhmissä pääsimme valmistelemaan pienimuotoisen nokkahuiluesityksen. Tähän valitsimme Tutskovin polskan (Trad., sov. M. Järvelä). Kokoonpanomme koostui neljästä soittajasta, joista kolme soittajaa soitti nokkahuilua ja yksi laattasoittimia. Soitimme polskan kahdessa äänessä. Alun jännityksestä huolimatta pääsimme hyvin soittamiseen kiinni ja lopussa riemuitsimme onnistuneesta yhteen soittamisesta.
Itse harjoitteluprosessissa merkittävää oli melodian läpi käyminen (tärkeää päästä myös itsenäisesti kokeilemaan, rauhassa tutustumaan soittimeen) ja ennen kaikkea, uuden kappaleen äärellä, tarpeeksi hidas soittotempo. Nuottiin tutustuttiin rauhassa ja kävimme ryhmäläistemme kanssa epäselviä kohtia yhdessä läpi. Minusta tärkeää on päästä kappaleeseen käsiksi ja saada onnistumisen tunne melodian tutuksi tulemisen kautta. Oppilaiden kanssa kappale on hyvä esimerkiksi kuunnella läpi tai opettaja voi soittaa kappaleen ennen varsinaista soitonharjoittelua.
Pienryhmätyöskentely toimi, sillä mielestäni oli tärkeää, että pääsimme matalalla kynnyksellä ihmettelemään vaikeita kohtia. Mitä korkeampi luokka-aste, sen itseohjautuvampia oppilaat todennäköisesti ovat, ja aikuisopiskelijoilla tämä toimi hyvin näin. Pienempien kanssa soitonharjoittelu vaatisi enemmän opettajajohtoisuutta.
Artikkelitehtävän purku
Taustalla Musiikkirajoitteisuus sukupolvien välisenä siirtotaakkana (Kimmo Lehtonen, Antti Juvonen & Heikki Ruismäki, 2016) sekä Opimme soittamaan ja laulamaan, opimme oppimaan (teoksessa Näin aivot oppivat; Minna Huotilainen, 2019)
Minkälaista musiikkirajoitteisuutta koet itsessäsi ja ympäristössäsi? Miten se näkyy / on näkynyt?
Omassa lähipiirissä musiikkirajoittuneisuus on näkynyt esimerkiksi uskomuksina omasta huonosta laulutaidosta. Oma äitini jättää usein yhteislaulutkin sen vuoksi väliin, että kokee olevansa huono laulaja. Epämieluisat musiikkikokemukset traumatisoivat lapsen musiikkisuhdetta ja vaikuttavat kokonaisvaltaisesti oman arvon tuntoon (Foucault, 2005, s. 246; Freud, 2005). Jos on toistuvasti tullut huomautetuksi ylisukupolvisesta laulutaidottomuudesta, ei ihme, että se iskostuu pienen lapsen mieleen, jättäen osaamattomuuden kaiun. Äitini kohdalla hänen laulutaitonsa on saanut osakseen juuri koettua osaamattomuutta vahvistaneita reaktioita.
Läheinen ystäväni on myös usein kommentoinut, että hän kokee laulutaitonsa riittämättömänä. Jos elää ympäristössä, jossa laulaminen ja soittaminen koetaan intohimona, voi oma koettu taitamattomuus vahvistua. Äitini kommentoi usein, että "olette tulleet isänne sukuun", jos intoudumme esimerkiksi siskoni kanssa musisoimaan tai jos meillä on ollut jokin esiintyminen musiikillisissa merkeissä. On totta, että isäni suvun puolella on intohimoisia laulajia ja musisoijia. Isäni perheellä on ollut todella vaikeat oltavat ja luulen, että heillä musiikki on koettu erityisenä keinona käsitellä vaikeita tunteita. Musiikki vaikuttaa tunteisiin voimakkaasti ja sillä voi oikein käytettynä olla vahva rooli mielenterveyden tukemisessa (Huotilainen, 2019). Luulen, että äitini ajatuksia on varjostanut juuri uskomus siitä, että hänelle musikaalisuus ei ole periytynyt. Äitini ja ystäväni kohdalla rakkaus musiikkiin on valtava ja heillä se on näkynyt esimerkiksi haluna ilmaista itseä tanssimisen ja luovan liikkeen kautta. Koen surua siitä, että uskomus on monessa kohtaa estänyt laulamista, mutta iloa siitä, että esimerkiksi ystäväni on uskomuksistaan huolimatta kulkenut erilaisissa laulutapahtumissa. Uskomus ei ole estänyt laulamista. Äitini musiikkimaku on laaja ja erityisesti musiikin tuoma sanoma koskettaa häntä. Tärkeää musiikissa on äitinä sanojen mukaan rytmi, jota löytyy tarpeeksi hänen nuoruutensa ajan musiikkituotannosta.
Musiikkiluokalla ollessani korostui yhteisöllisyys - yhdessä laulaminen ja soittaminen. Koen, että musiikkiluokkalaisuus on kasvattanut minut yhteisöllisyyttä kaipaavaksi ja sitä arvostavaksi. Samoin on tehnyt kuorolaulu, jota olen harrastanut lapsuudesta saakka. Vaikka juuri musiikkiluokkalaisuuden ja kuorolaulannan kautta olen kasvanut erilaisia taitoja arvostavaksi, koen, että en ole ollut itsekään vapaa tarpeesta vertailla itseäni muihin. Isosiskoni lauluääni on saanut paljon arvostusta osakseen. En ihmettele sitä yhtään, sillä sitä kuullessani pystyn pääsemään hetkeksi pois meneillään olevista asioista ja aatoksista. Siskoni on uskaltautunut esiintymään ja tuottamaan myös omaa musiikkia. Olen kadehtinut häntä tästä, mutta samalla myös valtavasti ihaillut. Olen aina pitänyt laulamisesta ja musiikkiluokka- sekä kuorotoiminnassa sitä on saanut tehdä "sielunsa kyllyydestä". Yksinlauluun on myös ollut kaipuuta, mutta jotenkin se on jäänyt haaveeksi. Ehkä juuri uskomus taitojen riittämättömyydestä on vahvistanut päätöstäni pysyä rivilaulajana. Olen pelännyt, että olisin huonompi kuin siskoni. Ja edelleen pelkään.
Mitä voit opettajana tehdä, jotta lapset kokisivat osallisuutta musiikissa ja saisivat siitä itselleen työkalun tunteiden käsittelyyn, itseilmaisuun ja yhteisöllisyyden kokemiseen?
Haluan painottaa sitä, että musiikki kuuluu kaikille ja että musiikki on universaalia; "musiikki on ihmiskunnan universaali kieli, ja sillä on ainutlaatuista, luovaa ja yhtenäistävää voimaa, joka hyödyttää sekä yhteiskuntaa että yksilöitä (European Comission). Mitä tulee musiikillisen suhteen vahvistamiseen, niin opettajana voin tehdä sen, että annan mahdollisuuden monipuoliseen musiikin kokemiseen. Opetuksen haluan järjestää niin, että musiikintunneilla tulisi mahdollisimman monipuolisesti soittamista, laulamista, musiikin kuuntelemista, liikkumista ja rytmittelyä. Haluan korostaa sitä, että tietyn soittimen soittamaan oppiminen on prosessi, jonka tärkein päämäärä ei ole tietyn taidon oppiminen, vaan jossa mahdollistuu musiikillisen minäkuvan muodostuminen ja vahvistuminen musiikillisen kokeilemisen ja tutkimisen kautta.
Kuka on musikaalinen ja mitä musikaalisuus on? Minkälaisena musikaalisuus näyttäytyy arkikielenkäytössä vs. tutkimustiedon perusteella?
Mielestäni musikaalisuus on musiikista inspiroitumista ja musiikin uniikkiuden tunnistamista. Kaikki kokee musiikin omalla tavallaan; musiikki on kuulijan omaa, jos näin voi sanoa. Teoksessa Näin aivot oppivat (2019) kuvataan epämusikaalisuuden olevan hyvin harvinaista; se voidaan tiivistää tarkoittavan sitä, että henkilö ei pysty nauttimaan musiikista, ei tunnista musiikkia ilman sanoja eikä halua kuunnella musiikkia. Harva kieltäytyy esimerkiksi kuuntelemasta musiikkia, ellei siihen tilannesidonnaisesti ole estettä tai se ei muuten hetkittäisesti tunnu hyvältä. Musiikki on ihmeellistä ja olemassa olevat ulottuvuudet - halu nauttia musiikista tai olla nauttimatta - vahvistavat musiikin voimaa.
Kiinnostaa! Ärsytti! Jäi mietityttämään... Mitä muita ajatuksia artikkeleista haluatte nostaa esiin?
Artikkelissa Musiikkirajoitteisuus sukupolvien välisenä siirtotaakkana (Kimmo Lehtonen, Antti Juvonen & Heikki Ruismäki, 2016) kuvataan musiikin parissa koettujen traumaattisten kokemusten vaikutusta myöhempään oppimiseen sekä musiikkiin suhtautumiseen. Mielenkiintoista on, että traumaattisella kokemuksella voi olla niinkin kauaskantoinen seuraus, että se vielä aikuisiälläkin näkyy esimerkiksi ammatinvalinnassa (epäonnistumisen vältteleminen, menestyminen toisella alueella) ja mikä huolestuttavinta; töksähtelevänä ja ilkeänäkin käytöksenä muita ihmisiä kohtaan. Tämä pätee elämässä muutenkin, ainakin oman kokemuksen mukaan. Traumaattiset kokemukset saattavat tiedostamattomina ja käsittelemättöminä laittaa liikkeelle vahingon kehän - koettu paha olo siirretään eteenpäin. Vahingollisinta on ajattelumalli, jossa toimitaan periaatteesta käsin; "niinkuin mullekin on tehty ja sanottu".
Lähteet:
European Comission. Cultur and -creativity. https://culture.ec.europa.eu/fi/cultural-and-creative-sectors/music
Huotilainen, M. (2019). Näin aivot oppivat. Jyväskylä: PS-kustannus.
Lehtonen, K., Juvonen, A., & Ruismäki, H. (2016). Musiikkirajoitteisuus sukupolvien välisenä siirtotaakkana. Musiikkikasvatus, 19(1), 29-42. https://sites.uniarts.fi/fi/web/fjme/-/vol-19-01-2016
Vihdoin, pitkän tauon jälkeen, pääsin taas soittamaan nokkahuilua. Nokkahuilu on itselle tuttu soitin, samoin sen soitinperheessä oleva alttonokkahuilu. Itselle nokkahuilu on näyttäytynyt mukavana, suhteellisen helppona soittimena - nokkahuilu taipuu yllättävän moneen ja "yksinkertaisuudessaan" se soittimena sisältää moniakin yllättäviä kikkoja, joita soittamisessa voi hyödyntää. Tummemman sointinsa vuoksi pidän enemmän alttonokkahuilusta, mutta en voi kiistää nokkahuilun soinnista syntyvän kepeän, ilottelevan soinnin positiivista vaikutusta mieleen ja olotilaan.
Voisin todeta, että nokkahuilun ja alttonokkahuilun välillä voi tehdä valinnan juuri sen hetkisen (harjoittelu ja soittaminen) olotilan mukaan - kuten minkä tahansa soittimen kohdalla. Minusta on tärkeää, että soittajalla on mahdollisuus ilmentää omaa tunnetilaansa soittamisen kautta. Kouluympäristössä soittimen valitseminen ei aina ole mahdollista, mutta siksi vapaan soiton ja monipuolisen kokeilemisen mahdollistavia hetkiä on mielestäni tärkeä järjestää musiikin oppiaineen oppitunneilla. Kokeilua tulisi mahdollistaa ihan jo pelkästään esimerkiksi erilaisten sointivärien kuulemisen harjoittamiseksi.
Pienryhmissä pääsimme valmistelemaan pienimuotoisen nokkahuiluesityksen. Tähän valitsimme Tutskovin polskan (Trad., sov. M. Järvelä). Kokoonpanomme koostui neljästä soittajasta, joista kolme soittajaa soitti nokkahuilua ja yksi laattasoittimia. Soitimme polskan kahdessa äänessä. Alun jännityksestä huolimatta pääsimme hyvin soittamiseen kiinni ja lopussa riemuitsimme onnistuneesta yhteen soittamisesta.
Itse harjoitteluprosessissa merkittävää oli melodian läpi käyminen (tärkeää päästä myös itsenäisesti kokeilemaan, rauhassa tutustumaan soittimeen) ja ennen kaikkea, uuden kappaleen äärellä, tarpeeksi hidas soittotempo. Nuottiin tutustuttiin rauhassa ja kävimme ryhmäläistemme kanssa epäselviä kohtia yhdessä läpi. Minusta tärkeää on päästä kappaleeseen käsiksi ja saada onnistumisen tunne melodian tutuksi tulemisen kautta. Oppilaiden kanssa kappale on hyvä esimerkiksi kuunnella läpi tai opettaja voi soittaa kappaleen ennen varsinaista soitonharjoittelua.
Pienryhmätyöskentely toimi, sillä mielestäni oli tärkeää, että pääsimme matalalla kynnyksellä ihmettelemään vaikeita kohtia. Mitä korkeampi luokka-aste, sen itseohjautuvampia oppilaat todennäköisesti ovat, ja aikuisopiskelijoilla tämä toimi hyvin näin. Pienempien kanssa soitonharjoittelu vaatisi enemmän opettajajohtoisuutta.
Artikkelitehtävän purku
Taustalla Musiikkirajoitteisuus sukupolvien välisenä siirtotaakkana (Kimmo Lehtonen, Antti Juvonen & Heikki Ruismäki, 2016) sekä Opimme soittamaan ja laulamaan, opimme oppimaan (teoksessa Näin aivot oppivat; Minna Huotilainen, 2019)
Minkälaista musiikkirajoitteisuutta koet itsessäsi ja ympäristössäsi? Miten se näkyy / on näkynyt?
Omassa lähipiirissä musiikkirajoittuneisuus on näkynyt esimerkiksi uskomuksina omasta huonosta laulutaidosta. Oma äitini jättää usein yhteislaulutkin sen vuoksi väliin, että kokee olevansa huono laulaja. Epämieluisat musiikkikokemukset traumatisoivat lapsen musiikkisuhdetta ja vaikuttavat kokonaisvaltaisesti oman arvon tuntoon (Foucault, 2005, s. 246; Freud, 2005). Jos on toistuvasti tullut huomautetuksi ylisukupolvisesta laulutaidottomuudesta, ei ihme, että se iskostuu pienen lapsen mieleen, jättäen osaamattomuuden kaiun. Äitini kohdalla hänen laulutaitonsa on saanut osakseen juuri koettua osaamattomuutta vahvistaneita reaktioita.
Läheinen ystäväni on myös usein kommentoinut, että hän kokee laulutaitonsa riittämättömänä. Jos elää ympäristössä, jossa laulaminen ja soittaminen koetaan intohimona, voi oma koettu taitamattomuus vahvistua. Äitini kommentoi usein, että "olette tulleet isänne sukuun", jos intoudumme esimerkiksi siskoni kanssa musisoimaan tai jos meillä on ollut jokin esiintyminen musiikillisissa merkeissä. On totta, että isäni suvun puolella on intohimoisia laulajia ja musisoijia. Isäni perheellä on ollut todella vaikeat oltavat ja luulen, että heillä musiikki on koettu erityisenä keinona käsitellä vaikeita tunteita. Musiikki vaikuttaa tunteisiin voimakkaasti ja sillä voi oikein käytettynä olla vahva rooli mielenterveyden tukemisessa (Huotilainen, 2019). Luulen, että äitini ajatuksia on varjostanut juuri uskomus siitä, että hänelle musikaalisuus ei ole periytynyt. Äitini ja ystäväni kohdalla rakkaus musiikkiin on valtava ja heillä se on näkynyt esimerkiksi haluna ilmaista itseä tanssimisen ja luovan liikkeen kautta. Koen surua siitä, että uskomus on monessa kohtaa estänyt laulamista, mutta iloa siitä, että esimerkiksi ystäväni on uskomuksistaan huolimatta kulkenut erilaisissa laulutapahtumissa. Uskomus ei ole estänyt laulamista. Äitini musiikkimaku on laaja ja erityisesti musiikin tuoma sanoma koskettaa häntä. Tärkeää musiikissa on äitinä sanojen mukaan rytmi, jota löytyy tarpeeksi hänen nuoruutensa ajan musiikkituotannosta.
Musiikkiluokalla ollessani korostui yhteisöllisyys - yhdessä laulaminen ja soittaminen. Koen, että musiikkiluokkalaisuus on kasvattanut minut yhteisöllisyyttä kaipaavaksi ja sitä arvostavaksi. Samoin on tehnyt kuorolaulu, jota olen harrastanut lapsuudesta saakka. Vaikka juuri musiikkiluokkalaisuuden ja kuorolaulannan kautta olen kasvanut erilaisia taitoja arvostavaksi, koen, että en ole ollut itsekään vapaa tarpeesta vertailla itseäni muihin. Isosiskoni lauluääni on saanut paljon arvostusta osakseen. En ihmettele sitä yhtään, sillä sitä kuullessani pystyn pääsemään hetkeksi pois meneillään olevista asioista ja aatoksista. Siskoni on uskaltautunut esiintymään ja tuottamaan myös omaa musiikkia. Olen kadehtinut häntä tästä, mutta samalla myös valtavasti ihaillut. Olen aina pitänyt laulamisesta ja musiikkiluokka- sekä kuorotoiminnassa sitä on saanut tehdä "sielunsa kyllyydestä". Yksinlauluun on myös ollut kaipuuta, mutta jotenkin se on jäänyt haaveeksi. Ehkä juuri uskomus taitojen riittämättömyydestä on vahvistanut päätöstäni pysyä rivilaulajana. Olen pelännyt, että olisin huonompi kuin siskoni. Ja edelleen pelkään.
Mitä voit opettajana tehdä, jotta lapset kokisivat osallisuutta musiikissa ja saisivat siitä itselleen työkalun tunteiden käsittelyyn, itseilmaisuun ja yhteisöllisyyden kokemiseen?
Haluan painottaa sitä, että musiikki kuuluu kaikille ja että musiikki on universaalia; "musiikki on ihmiskunnan universaali kieli, ja sillä on ainutlaatuista, luovaa ja yhtenäistävää voimaa, joka hyödyttää sekä yhteiskuntaa että yksilöitä (European Comission). Mitä tulee musiikillisen suhteen vahvistamiseen, niin opettajana voin tehdä sen, että annan mahdollisuuden monipuoliseen musiikin kokemiseen. Opetuksen haluan järjestää niin, että musiikintunneilla tulisi mahdollisimman monipuolisesti soittamista, laulamista, musiikin kuuntelemista, liikkumista ja rytmittelyä. Haluan korostaa sitä, että tietyn soittimen soittamaan oppiminen on prosessi, jonka tärkein päämäärä ei ole tietyn taidon oppiminen, vaan jossa mahdollistuu musiikillisen minäkuvan muodostuminen ja vahvistuminen musiikillisen kokeilemisen ja tutkimisen kautta.
Kuka on musikaalinen ja mitä musikaalisuus on? Minkälaisena musikaalisuus näyttäytyy arkikielenkäytössä vs. tutkimustiedon perusteella?
Mielestäni musikaalisuus on musiikista inspiroitumista ja musiikin uniikkiuden tunnistamista. Kaikki kokee musiikin omalla tavallaan; musiikki on kuulijan omaa, jos näin voi sanoa. Teoksessa Näin aivot oppivat (2019) kuvataan epämusikaalisuuden olevan hyvin harvinaista; se voidaan tiivistää tarkoittavan sitä, että henkilö ei pysty nauttimaan musiikista, ei tunnista musiikkia ilman sanoja eikä halua kuunnella musiikkia. Harva kieltäytyy esimerkiksi kuuntelemasta musiikkia, ellei siihen tilannesidonnaisesti ole estettä tai se ei muuten hetkittäisesti tunnu hyvältä. Musiikki on ihmeellistä ja olemassa olevat ulottuvuudet - halu nauttia musiikista tai olla nauttimatta - vahvistavat musiikin voimaa.
Kiinnostaa! Ärsytti! Jäi mietityttämään... Mitä muita ajatuksia artikkeleista haluatte nostaa esiin?
Artikkelissa Musiikkirajoitteisuus sukupolvien välisenä siirtotaakkana (Kimmo Lehtonen, Antti Juvonen & Heikki Ruismäki, 2016) kuvataan musiikin parissa koettujen traumaattisten kokemusten vaikutusta myöhempään oppimiseen sekä musiikkiin suhtautumiseen. Mielenkiintoista on, että traumaattisella kokemuksella voi olla niinkin kauaskantoinen seuraus, että se vielä aikuisiälläkin näkyy esimerkiksi ammatinvalinnassa (epäonnistumisen vältteleminen, menestyminen toisella alueella) ja mikä huolestuttavinta; töksähtelevänä ja ilkeänäkin käytöksenä muita ihmisiä kohtaan. Tämä pätee elämässä muutenkin, ainakin oman kokemuksen mukaan. Traumaattiset kokemukset saattavat tiedostamattomina ja käsittelemättöminä laittaa liikkeelle vahingon kehän - koettu paha olo siirretään eteenpäin. Vahingollisinta on ajattelumalli, jossa toimitaan periaatteesta käsin; "niinkuin mullekin on tehty ja sanottu".
Lähteet:
European Comission. Cultur and -creativity. https://culture.ec.europa.eu/fi/cultural-and-creative-sectors/music
Huotilainen, M. (2019). Näin aivot oppivat. Jyväskylä: PS-kustannus.
Lehtonen, K., Juvonen, A., & Ruismäki, H. (2016). Musiikkirajoitteisuus sukupolvien välisenä siirtotaakkana. Musiikkikasvatus, 19(1), 29-42. https://sites.uniarts.fi/fi/web/fjme/-/vol-19-01-2016
Arviointi (syksy 2023)
Tavoitteet opintojakson alussa kirjattuna
Musiikin pedagogiikan opintojaksolle lähtiessäni ajattelen tavoittelevani ainakin kolmea seuraavaa asiaa:
1. Musiikillisen luovuuden uudelleen synnyttäminen. Olen aina pitänyt musisoinnista ja musiikki on kulkenut vahvasti osana elämääni aina lapsuudesta saakka. Musiikillinen luovuus tarkoittaa minulle musiikilliseen ilmaisuun heittäytymistä sekä uudesta innostumista. Kun pääsen luovaan tilaan musiikin parissa, olen innostunut kokeilemaan erilaisia asioita ja valmiina laittamaan itseni "likoon". Musiikillisen luovuuden tilassa parhaimmillaan musiikki kliseisesti vie mennessään.
2. Löydän erilaisia tapoja tehdä ja toteuttaa asioita. Olen itse toiminut pitkään musiikin oppilaana, jonkun verran myös opettajana. Enemmän kuitenkin oppilaan roolissa. Haluaisin kyetä irrottautumaan roolista "miten minä opin, mitä minä osaan" ja oppia ymmärtämään, miten joku toinen voi asiat nähdä. Haluan oppia tuomaan puheen tasolle asioita, joita osaan sekä pilkkomaan niitä ymmärrettäväksi, perusteellisesti pohtimaan, miten asioita teen ja miksi teen. Haluan oppia ikään kuin kyseenalaistamaan oppimaani ja tapojani toteuttaa asioita.
3. Haluan oppia uutta. Tavoitteenani on olla avoin uudelle. Uusi kiehtoo ja motivoi, yleensä sopivasti myös haastaa.
Arviointi opintojakson lopussa
Miten itsellesi asettamasi tavoitteet ovat onnistuneet?
1. Musiikillisen luovuuden uudelleen synnyttäminen. Tavoite onnistui numeron 4 ja 5 välillä. Kurssin alussa olin todella innostunut ja musiikilliset muistot tuntuivat pulppuavan mielessä. Erityisesti pianon soittoryhmien alkaminen oli mieluisaa, sillä piano on itselle todella rakas ja pitkään elämässä mukana kulkenut soitin. Vaikka soittamisesta oli hieman aikaa, tuntui taitojen uudelleen herääminen kestävän yllättävän vähän aikaa. Se, mitä huomasin opintojakson aikana, niin minua jotenkin jännitti todella kovasti. Minulle tulee usein myös tunne, että jos koen nauttivani jostain asiasta ja koen, että olen siinä ihan hyvä, että minun tulisi jotenkin peitellä osaamistani. Se on harmi.
2. Löydän erilaisia tapoja tehdä ja toteuttaa asioita. Tavoite oppia ymmärtämään, millä eri tavoin asioita voi ajatella ja ymmärtää. Annan tähänkin kohtaan itselleni arvosanaksi jotain 4 ja 5 välillä. Minusta oli todella ilahduttavaa, jos soittoryhmissä vierustoverini tai soiton harjoittelun ulkopuolella joku opiskelutovereistani kysyi minulta apua soittamiseen tai nuotteihin liittyen. Autoin mielelläni ja nämä olivat juuri niitä hetkiä, jolloin itsekin joutui miettimään, että hei, kuinkas tämä nyt tosiaan meneekään ja että miten tämä asia kannattaisi selittää. Kysymyksiä tuli esimerkiksi sointujen rytmityksestä - kuinka monta sointua tulee soittaa yhteen tahtiin (tahtilaji). Yhden opiskelutoverin kanssa keskustelimme eri tavoista toteuttaa kappaleen melodian soittamisen.
3. Haluan oppia uutta. Tavoitteenani on olla avoin uudelle. Koen, että olin avoin uudelle. Mutta olisin voinut olla ehkä vieläkin avoimempi. Pedaalin käytöstä kirjoitinkin, että siihen sain uusia vinkkejä. Samoin siihen, millä eri tavoin säestämistä voi toteuttaa. Tuli ehkä liikaa tuudittauduttua ajatukseen "osaan kyllä". Annan tähän kohtaan arvosanaksi 4.
Miten arvioit omaa työskentelyä tavoitteiden saavuttamiseksi?
Työskentelin pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti ja saavutin omat tavoitteeni. Erityisesti yhteissoittotilanteissa onnistuin kuulemaan muita sekä pyrin parhaimpani mukaan kuulemaan erilaisia näkemyksiä ja kysymyksiä. Tavoite numero kaksi Tavoite oppia ymmärtämään oli monessa kohtaa läsnä.
Melodian lukeminen ja soittaminen G-avaimelta on itselle tuttua. Musiikkopiston opinnot, musiikkiluokkaopinnot, kuoro-opinnot sekä musiikin teorian opinnot ovat johdattaneet G-avaimen hallitsemiseen.
Nuottien lukeminen ja soittaminen F-avaimelta on itselle tuttua. Musiikkopiston opinnot, musiikkiluokkaopinnot, kuoro-opinnot sekä musiikin teorian opinnot ovat johdattaneet F-avaimen hallitsemiseen.
Rytmin lukeminen ja tuottaminen on luontevaa laajojen musiikkiopintojen myötä.
Sointujen rakentaminen ja käännökset ovat tuttuja. Maj7 ja sus-soinnut asettavat kertaamisen paikkoja.
Sointujen soittaminen pianolla on luontevinta, mutta esimerkiksi ukulele tuli tutummaksi ja soinnut tuntuivat sormissa ihan hyvältä. Kitaran soitossa haastaa siirtymiset, sormet eivät aina meinaa löytää paikkaansa.
Toivottavasti pystyisi mahdollisimman paljon tulevaisuudessa hyödyntämään. Piano tulee olemaan yksi säestyssoitin, jos sen käyttäminen tulevaisuuden työpaikassa on mahdollista. Ukulele on myös todella potentiaalinen ja hankintalistalla opettajan työkalupakkiin. Kitaran kanssa haemme vielä yhteistä säveltä. Rummut ovat ehdoton suosikki. Erilaisia rumpuja pystyy hyvin hyödyntämään oppilaiden kanssa. Koen, että rummut ovat myös helposti lähestyttäviä.
Yhteissoitto on mieleistä ja sitä on tullut tehtyä paljon. Mielestäni parasta on yhdessä soittaminen ja laulaminen. Tähtihetkiä tällä opintojaksolla oli juuri yhteissoittoharjoitukset, jotka videoimme. Samoin kaikki tilanteet, joissa pääsimme yhdessä soittamaan. Musiikki on parhaimmillaan silloin, kun se tuo yhteen erilaisia soittajia ja laulajia. Yhdessä soittamisessa ja laulamisessa on voimaa! Äänentoistolaitteiden kanssa selviää.
Laulun yhdistäminen soittoon tuntuu luontevalta.
Musiikin pedagogiikan opintojaksolle lähtiessäni ajattelen tavoittelevani ainakin kolmea seuraavaa asiaa:
1. Musiikillisen luovuuden uudelleen synnyttäminen. Olen aina pitänyt musisoinnista ja musiikki on kulkenut vahvasti osana elämääni aina lapsuudesta saakka. Musiikillinen luovuus tarkoittaa minulle musiikilliseen ilmaisuun heittäytymistä sekä uudesta innostumista. Kun pääsen luovaan tilaan musiikin parissa, olen innostunut kokeilemaan erilaisia asioita ja valmiina laittamaan itseni "likoon". Musiikillisen luovuuden tilassa parhaimmillaan musiikki kliseisesti vie mennessään.
2. Löydän erilaisia tapoja tehdä ja toteuttaa asioita. Olen itse toiminut pitkään musiikin oppilaana, jonkun verran myös opettajana. Enemmän kuitenkin oppilaan roolissa. Haluaisin kyetä irrottautumaan roolista "miten minä opin, mitä minä osaan" ja oppia ymmärtämään, miten joku toinen voi asiat nähdä. Haluan oppia tuomaan puheen tasolle asioita, joita osaan sekä pilkkomaan niitä ymmärrettäväksi, perusteellisesti pohtimaan, miten asioita teen ja miksi teen. Haluan oppia ikään kuin kyseenalaistamaan oppimaani ja tapojani toteuttaa asioita.
3. Haluan oppia uutta. Tavoitteenani on olla avoin uudelle. Uusi kiehtoo ja motivoi, yleensä sopivasti myös haastaa.
Arviointi opintojakson lopussa
Miten itsellesi asettamasi tavoitteet ovat onnistuneet?
1. Musiikillisen luovuuden uudelleen synnyttäminen. Tavoite onnistui numeron 4 ja 5 välillä. Kurssin alussa olin todella innostunut ja musiikilliset muistot tuntuivat pulppuavan mielessä. Erityisesti pianon soittoryhmien alkaminen oli mieluisaa, sillä piano on itselle todella rakas ja pitkään elämässä mukana kulkenut soitin. Vaikka soittamisesta oli hieman aikaa, tuntui taitojen uudelleen herääminen kestävän yllättävän vähän aikaa. Se, mitä huomasin opintojakson aikana, niin minua jotenkin jännitti todella kovasti. Minulle tulee usein myös tunne, että jos koen nauttivani jostain asiasta ja koen, että olen siinä ihan hyvä, että minun tulisi jotenkin peitellä osaamistani. Se on harmi.
2. Löydän erilaisia tapoja tehdä ja toteuttaa asioita. Tavoite oppia ymmärtämään, millä eri tavoin asioita voi ajatella ja ymmärtää. Annan tähänkin kohtaan itselleni arvosanaksi jotain 4 ja 5 välillä. Minusta oli todella ilahduttavaa, jos soittoryhmissä vierustoverini tai soiton harjoittelun ulkopuolella joku opiskelutovereistani kysyi minulta apua soittamiseen tai nuotteihin liittyen. Autoin mielelläni ja nämä olivat juuri niitä hetkiä, jolloin itsekin joutui miettimään, että hei, kuinkas tämä nyt tosiaan meneekään ja että miten tämä asia kannattaisi selittää. Kysymyksiä tuli esimerkiksi sointujen rytmityksestä - kuinka monta sointua tulee soittaa yhteen tahtiin (tahtilaji). Yhden opiskelutoverin kanssa keskustelimme eri tavoista toteuttaa kappaleen melodian soittamisen.
3. Haluan oppia uutta. Tavoitteenani on olla avoin uudelle. Koen, että olin avoin uudelle. Mutta olisin voinut olla ehkä vieläkin avoimempi. Pedaalin käytöstä kirjoitinkin, että siihen sain uusia vinkkejä. Samoin siihen, millä eri tavoin säestämistä voi toteuttaa. Tuli ehkä liikaa tuudittauduttua ajatukseen "osaan kyllä". Annan tähän kohtaan arvosanaksi 4.
Miten arvioit omaa työskentelyä tavoitteiden saavuttamiseksi?
Työskentelin pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti ja saavutin omat tavoitteeni. Erityisesti yhteissoittotilanteissa onnistuin kuulemaan muita sekä pyrin parhaimpani mukaan kuulemaan erilaisia näkemyksiä ja kysymyksiä. Tavoite numero kaksi Tavoite oppia ymmärtämään oli monessa kohtaa läsnä.
3. Miten mielestäsi hallitset seuraavia musiikin taidon, tiedon ja esittämisen osa-alueita? Perustele sanallisesti ja anna itsellesi yksi numeerinen ”loppuarvosana”.
- Melodian lukeminen ja soittaminen G-avaimelta.
Melodian lukeminen ja soittaminen G-avaimelta on itselle tuttua. Musiikkopiston opinnot, musiikkiluokkaopinnot, kuoro-opinnot sekä musiikin teorian opinnot ovat johdattaneet G-avaimen hallitsemiseen.
- F-avaimen käyttöön tutustuminen
Nuottien lukeminen ja soittaminen F-avaimelta on itselle tuttua. Musiikkopiston opinnot, musiikkiluokkaopinnot, kuoro-opinnot sekä musiikin teorian opinnot ovat johdattaneet F-avaimen hallitsemiseen.
- Rytmin lukeminen ja tuottaminen: nuottien aika-arvot, tahtilajien merkitys.
Rytmin lukeminen ja tuottaminen on luontevaa laajojen musiikkiopintojen myötä.
- Soinnun rakentaminen ja käännökset: duurit/mollit, 7, maj7, sus-soinnut
Sointujen rakentaminen ja käännökset ovat tuttuja. Maj7 ja sus-soinnut asettavat kertaamisen paikkoja.
- Sointujen soittaminen eri soittimilla (piano, kitara, ukulele)
Sointujen soittaminen pianolla on luontevinta, mutta esimerkiksi ukulele tuli tutummaksi ja soinnut tuntuivat sormissa ihan hyvältä. Kitaran soitossa haastaa siirtymiset, sormet eivät aina meinaa löytää paikkaansa.
- Kurssilla käytettyjen soittimien hyödyntäminen musisoinnissa
Toivottavasti pystyisi mahdollisimman paljon tulevaisuudessa hyödyntämään. Piano tulee olemaan yksi säestyssoitin, jos sen käyttäminen tulevaisuuden työpaikassa on mahdollista. Ukulele on myös todella potentiaalinen ja hankintalistalla opettajan työkalupakkiin. Kitaran kanssa haemme vielä yhteistä säveltä. Rummut ovat ehdoton suosikki. Erilaisia rumpuja pystyy hyvin hyödyntämään oppilaiden kanssa. Koen, että rummut ovat myös helposti lähestyttäviä.
- Yhteissoitto ja äänentoistolaitteiden käyttäminen
Yhteissoitto on mieleistä ja sitä on tullut tehtyä paljon. Mielestäni parasta on yhdessä soittaminen ja laulaminen. Tähtihetkiä tällä opintojaksolla oli juuri yhteissoittoharjoitukset, jotka videoimme. Samoin kaikki tilanteet, joissa pääsimme yhdessä soittamaan. Musiikki on parhaimmillaan silloin, kun se tuo yhteen erilaisia soittajia ja laulajia. Yhdessä soittamisessa ja laulamisessa on voimaa! Äänentoistolaitteiden kanssa selviää.
- Laulun yhdistäminen soittoon.
Laulun yhdistäminen soittoon tuntuu luontevalta.
- Säestämisen ja esiintymistilanteen harjoittelu
Huh, minua yllätti se, miten paljon osaankaan jännittää. Muiden katseet ja kuulevat korvat eivät ole parasta lääkettä sielulle. Jännityksestä selviää, mutta se saattaa sekoittaa soittamista ja ajatuksia. En usko, että opetustilanteissa jännitys vaivaa niin paljon, sillä haluankin antaa esimerkkiä siitä, että aina ei tarvitse onnistua täydellisestä eikä edes onnistua. Hyvä on myös pohtia, että mitä onnistuminen loppujen lopuksi on. Mielestäni onnistumisen voisi kiteyttää uteliaaseen kokeilemiseen sekä intoon oppia uutta.
Annan arvioinnin kohtaan 3 itselleni arvosanaksi 5
4. Mikä on sinun tapasi käyttää ja hyödyntää kurssin soittimistoa ja sisältöjä kurssin jälkeen, mikä tuntuu omalta tavalta soittaa? Mitä haluat vielä oppia?
Toivon, että tulevaisuudessa pystyisin mahdollisimman paljon soittamaan ja pitämään sitä kautta yllä soittotaitoa. Ei pelkästään pianolla vaan nimenomaan erityisesti kaikilla muilla soittimilla. Haluan viedä eteenpäin sanomaa siitä, että musiikki on jatkuvaa uuden oppimista ja musiikin maailma pitää sisällään tuhansia tutkimattomia sopukoita. Jokainen oppija voi löytää oman tapansa tehdä ja toteuttaa musiikkia - sen ajatuksen kanssa haluan kulkea matkaani pedagogina. Haluan edelleen oppia ymmärtämään erilaisia tapoja ajatella. Pedagogina haluan kehittää taitojani sopeutua erilaisiin opetustilanteisiin - kehittää kykyjäni toteuttaa opetusta oppijalähtöisesti.
Soittopassi
Soittopassin laulut:
Oravan pesä (pianolla)
Jänöjussin mäenlasku (pianolla)
Ihme ja kumma (pianolla)
Ratiriti ralla (pianolla)
Tonttujen jouluyö (pianolla)
Joulupuu on rakennettu (pianolla)
Hepokatti (kitaralla)
Posteljooni (kitaralla)
Merirosvolaulu (ukulelella)
Satumetsän tiellä (pianolla)
Sateenkaariunet (pianolla, ukulelella ja kitaralla)
Counting Stars (ukulelella) Huom! Puuttuu virallisesta soittopassista, sillä soittopassi jäi kotikonnuille 200 km päähän.
Oravan pesä (pianolla)
Jänöjussin mäenlasku (pianolla)
Ihme ja kumma (pianolla)
Ratiriti ralla (pianolla)
Tonttujen jouluyö (pianolla)
Joulupuu on rakennettu (pianolla)
Hepokatti (kitaralla)
Posteljooni (kitaralla)
Merirosvolaulu (ukulelella)
Satumetsän tiellä (pianolla)
Sateenkaariunet (pianolla, ukulelella ja kitaralla)
Counting Stars (ukulelella) Huom! Puuttuu virallisesta soittopassista, sillä soittopassi jäi kotikonnuille 200 km päähän.
Oppimistreenipäiväkirja - kitara tutummaksi
Omatoimista harjoittelua kirjastolla soittohuoneessa
Alkuun kitaran virittäminen (kuusikielinen kitara).
Kitaran kielet kuusikielisessä kitarassa E, A, D, G, b tai h, e. Näiden kertaaminen ja kitaran virittäminen sovelluksella. Löysin sopivan sovelluksen nimeltä Pro Guitar.
Virittämisen jälkeen harjoittelin sointuja C, G, D7. Yritin samalla tapailla kappaletta "Jänis istui maassa". Kuusikielisen kitaran sointuotteet tuntuvat haastavilta, sormet eivät meinaa taipua eikä käsi. Soittaminen tuntuu hitaalta. Alla treenit maisteriryhmän kanssa ja kitaraa on tullut soitettua sen jälkeenkin hieman. Kitaraa soittaessa meinaa tulla olo, että luovuttaminen olisi paras mahdollinen vaihtoehto. Sinnikkyyttä vaatii ja edelleen haaveena, että kitaran pystyisi ottamaan haltuun jossain kohtaa paremmin. Piano, itselle tutuin ja turvallisin instrumentti, tuntuu luontevimmalta säestyssoittimelta.
Alkuun kitaran virittäminen (kuusikielinen kitara).
Kitaran kielet kuusikielisessä kitarassa E, A, D, G, b tai h, e. Näiden kertaaminen ja kitaran virittäminen sovelluksella. Löysin sopivan sovelluksen nimeltä Pro Guitar.
Virittämisen jälkeen harjoittelin sointuja C, G, D7. Yritin samalla tapailla kappaletta "Jänis istui maassa". Kuusikielisen kitaran sointuotteet tuntuvat haastavilta, sormet eivät meinaa taipua eikä käsi. Soittaminen tuntuu hitaalta. Alla treenit maisteriryhmän kanssa ja kitaraa on tullut soitettua sen jälkeenkin hieman. Kitaraa soittaessa meinaa tulla olo, että luovuttaminen olisi paras mahdollinen vaihtoehto. Sinnikkyyttä vaatii ja edelleen haaveena, että kitaran pystyisi ottamaan haltuun jossain kohtaa paremmin. Piano, itselle tutuin ja turvallisin instrumentti, tuntuu luontevimmalta säestyssoittimelta.
Oppimistreenipäiväkirja - ukulele tutummaksi
Ukulelen virittämisen harjoitteleminen ja kertaaminen
Netistä löysin sopivan videon virittämisen tukemiseen, korvakuulolta pystyy jo ihan hyvin tunnistamaan oikean vireen (G, C, E, A) sävelet vireen, mutta hyvä tarkistaa myös virittämiseen tarkoitetulla sovelluksella, jota kokeilimmekin opintojakson ensimmäisellä soittokerralla tutustuessamme kielisoittiminiin ukuleleen, kitaraan, sekä bassoon.
Kappaleen harjoitteleminen
Harjoittelin sormien siirtämistä ja sointukierron haltuun ottamista kappaleen "Counting Stars" (Ryan Tedder) avulla. Tässä kappaleessa sointuina Am, C, G ja F. Kun saa ajatuksen mukaan, voi huomata, että siirtymiset kielilllä ovat loppujen lopuksi pieniä, ja sormien siirtäminen onnistuu suht näppärästi, kun vähän järkevämmin asettelee sormet. Selviää niin sanotusti vähemmillä, "turhilla" siirroilla ja soittamisesta tulee luontevampaa.
Netistä löysin sopivan videon virittämisen tukemiseen, korvakuulolta pystyy jo ihan hyvin tunnistamaan oikean vireen (G, C, E, A) sävelet vireen, mutta hyvä tarkistaa myös virittämiseen tarkoitetulla sovelluksella, jota kokeilimmekin opintojakson ensimmäisellä soittokerralla tutustuessamme kielisoittiminiin ukuleleen, kitaraan, sekä bassoon.
Kappaleen harjoitteleminen
Harjoittelin sormien siirtämistä ja sointukierron haltuun ottamista kappaleen "Counting Stars" (Ryan Tedder) avulla. Tässä kappaleessa sointuina Am, C, G ja F. Kun saa ajatuksen mukaan, voi huomata, että siirtymiset kielilllä ovat loppujen lopuksi pieniä, ja sormien siirtäminen onnistuu suht näppärästi, kun vähän järkevämmin asettelee sormet. Selviää niin sanotusti vähemmillä, "turhilla" siirroilla ja soittamisesta tulee luontevampaa.
Oppimistreenipäiväkirja
Viimeinen harjoittelukerta ennen soittajaisia - jännityksen äärellä
Vielä jänöjussin alkusoiton kertaamista ja muutenkin säestys kuntoon. Mukana siis oikeassa kädessä melodia, terssikuljetus melodian kanssa niissä kohdissa, kun se tuntuu ja kuulostaa luontevalta. Ainakin, kun laskeudutaan koskettimilla ylänuoteista kohti alanuotteja. Kohdissa siis, joita haluan korostaa;
"kun PIKKUPOJAT SUKSILLAAN, niin JÄNÖJUSSI PENSAASTAAN, ja NIIN HÄN NAUROI ITSEKSEEN, kun JOKU LENSI PYRSTÖLLEEN
...ja kepeästi kohta niin "huoleton, tuo leikki on, ja aivan verraton".
Soinnut tähän kappaleeseen staccato-tyylillä, leikitellen rytmillä.
Jänöjussin kertaamisen lisäksi "Maa on niin kaunis" -kappaleen soittamista. Oikean käden melodiaosuuden kertaamista; tämän soitan suoraan nuoteista. Vasempaan käteen tulee suurimmaksi osaksi säestys suoraan nuoteista. Kohtiin, joihin kaipaan syvyyttä ja tunnelmaa, otan laajemman soinnun käyttöön, esimerkiksi alussa. Alaspäin menevät kuljetukset "...kirkas luojan taivas" ja "...taivasta kohti" suoraan nuotista, sillä näissä kohdissa kulkee mielestäni kappaleen (melodinen) ydin. Ajatukseni mukaan sanoissa on varmasti tarkoitus korostaa "Luojaa" sekä "taivasta". Nämä ovat siis kappaleen ydinkohtia.
Sateenkaariunet -kappaleen kertaamista ensin itsekseni, sitten ryhmä 3:sen soittajien kanssa. Alkuun harjoittelimme aloitusta, alkusoiton ottamista, liikkeelle laittamista. Sovimme, että laitan kappaleen liikeelle, ottaen alun intron (2 x sointukierto C, F & G). Kappale tuntui luontevammalta sormiin kuin edellisellä soittokerralla. Edelleen kuitenkin vaihdot tuntuivat kankeilta. Tässä kohtaa vielä ymmärsin paremmin, miten sormet kannattaa kitaran kielille asetella niin, että kitarasta saa kauniimman soinnin.
Vielä jänöjussin alkusoiton kertaamista ja muutenkin säestys kuntoon. Mukana siis oikeassa kädessä melodia, terssikuljetus melodian kanssa niissä kohdissa, kun se tuntuu ja kuulostaa luontevalta. Ainakin, kun laskeudutaan koskettimilla ylänuoteista kohti alanuotteja. Kohdissa siis, joita haluan korostaa;
"kun PIKKUPOJAT SUKSILLAAN, niin JÄNÖJUSSI PENSAASTAAN, ja NIIN HÄN NAUROI ITSEKSEEN, kun JOKU LENSI PYRSTÖLLEEN
...ja kepeästi kohta niin "huoleton, tuo leikki on, ja aivan verraton".
Soinnut tähän kappaleeseen staccato-tyylillä, leikitellen rytmillä.
Jänöjussin kertaamisen lisäksi "Maa on niin kaunis" -kappaleen soittamista. Oikean käden melodiaosuuden kertaamista; tämän soitan suoraan nuoteista. Vasempaan käteen tulee suurimmaksi osaksi säestys suoraan nuoteista. Kohtiin, joihin kaipaan syvyyttä ja tunnelmaa, otan laajemman soinnun käyttöön, esimerkiksi alussa. Alaspäin menevät kuljetukset "...kirkas luojan taivas" ja "...taivasta kohti" suoraan nuotista, sillä näissä kohdissa kulkee mielestäni kappaleen (melodinen) ydin. Ajatukseni mukaan sanoissa on varmasti tarkoitus korostaa "Luojaa" sekä "taivasta". Nämä ovat siis kappaleen ydinkohtia.
Sateenkaariunet -kappaleen kertaamista ensin itsekseni, sitten ryhmä 3:sen soittajien kanssa. Alkuun harjoittelimme aloitusta, alkusoiton ottamista, liikkeelle laittamista. Sovimme, että laitan kappaleen liikeelle, ottaen alun intron (2 x sointukierto C, F & G). Kappale tuntui luontevammalta sormiin kuin edellisellä soittokerralla. Edelleen kuitenkin vaihdot tuntuivat kankeilta. Tässä kohtaa vielä ymmärsin paremmin, miten sormet kannattaa kitaran kielille asetella niin, että kitarasta saa kauniimman soinnin.
Oppimistreenipäiväkirja
Omaa harjoittelua
Treenamista soittajaisia ajatellen
Omien kappaleiden haltuun ottamista. Jänöjussi, maa on niin kaunis, sateenkaariunet, tonttujen jouluyö
soittoluokassa tiistaina 12.12.
Jänöjussin soittamista, alkusoiton ja rytmiin haltuun ottamista. Alkusoitto sujuu jo hyvin, oikea käsi toimii näppärästi ja alkusoitto on piirtynyt mieleen niin, että sitä ei tarvitse nuoteista hirveästi vilkuilla. Kun soitin musiikin opintoja musiikkiopistossa, ulkoaopettelu hyvin tutuksi. Meillä oli paljon pianomatineoita ja niitä varten esitettävät kappaleet täytyi aina opetella ulkoa. Siinä oli paljon esiintymisjännityksen kanssa tekemistä, kun jännitys oli usein niin kova, että kappaleet olivat vaarassa "unohtua". Matineat olivat hyvää harjoitusta paineensietokykyä ajatellen. Soittajaisia ajatellen harjoitteleminen on joltain osin muistuttanut juuri noihin pianoesiintymisiin valmistautumista.
Maa on niin kaunis alkaa kovin hyvin sujumaan. Tuntuu mukavalta, kun löytänyt hiljalleen taas luontevan nuotinluvun. Soittaminen tuntuu kotoisalta ja soittamiseen löytyy tulkintaa, ei pelkästään "konemaista" nuottien lukua. Kappaleet ovat parhaimmillaan silloin, kun soittamiseen saa tuotua tunnetilan, jonka haluaa soittamisen kautta ilmentää. Tietysti kappaleen sanomaa kunnioittaen.
Tonttujen jouluyö soitossa ja harjoittelussa myös vielä tässä kohtaa. Jänöjussi ja tontut olisivat hyvä kombo, sillä molemmat ovat meneviä ja rytmikkäitä kappaleita. Molemmat tuovat iloa ja valoa joulun odotukseen. Kuitenkin, mietin, että olisiko mukava soittaa jänöjussin kaveriksi harmoninen, tunnelmallinen Maa on niin kaunis.
Treenamista soittajaisia ajatellen
Omien kappaleiden haltuun ottamista. Jänöjussi, maa on niin kaunis, sateenkaariunet, tonttujen jouluyö
soittoluokassa tiistaina 12.12.
Jänöjussin soittamista, alkusoiton ja rytmiin haltuun ottamista. Alkusoitto sujuu jo hyvin, oikea käsi toimii näppärästi ja alkusoitto on piirtynyt mieleen niin, että sitä ei tarvitse nuoteista hirveästi vilkuilla. Kun soitin musiikin opintoja musiikkiopistossa, ulkoaopettelu hyvin tutuksi. Meillä oli paljon pianomatineoita ja niitä varten esitettävät kappaleet täytyi aina opetella ulkoa. Siinä oli paljon esiintymisjännityksen kanssa tekemistä, kun jännitys oli usein niin kova, että kappaleet olivat vaarassa "unohtua". Matineat olivat hyvää harjoitusta paineensietokykyä ajatellen. Soittajaisia ajatellen harjoitteleminen on joltain osin muistuttanut juuri noihin pianoesiintymisiin valmistautumista.
Maa on niin kaunis alkaa kovin hyvin sujumaan. Tuntuu mukavalta, kun löytänyt hiljalleen taas luontevan nuotinluvun. Soittaminen tuntuu kotoisalta ja soittamiseen löytyy tulkintaa, ei pelkästään "konemaista" nuottien lukua. Kappaleet ovat parhaimmillaan silloin, kun soittamiseen saa tuotua tunnetilan, jonka haluaa soittamisen kautta ilmentää. Tietysti kappaleen sanomaa kunnioittaen.
Tonttujen jouluyö soitossa ja harjoittelussa myös vielä tässä kohtaa. Jänöjussi ja tontut olisivat hyvä kombo, sillä molemmat ovat meneviä ja rytmikkäitä kappaleita. Molemmat tuovat iloa ja valoa joulun odotukseen. Kuitenkin, mietin, että olisiko mukava soittaa jänöjussin kaveriksi harmoninen, tunnelmallinen Maa on niin kaunis.
Oppimistreenipäiväkirja
Soittoryhmän kokoontuminen tiistaina 12.12.
Yhteissoittokappaleen harjoittelua (Sateenkaariunet) sekä omavalintaisten pianokappaleiden harjoittelua
Joulukuun intensiiviviikon toisella tapaamisella aloitimme soittamisen yhteissoittokappaleen parissa. Jokaisella ryhmäläisellä oli oma soitin, kitara tai ukulele, ja kävimme kappaleen "Sateenkaariunet" yhdessä läpi laulaen ja soittaen. Kitara hakee omassa taitorepertuaarissa edelleen paikkaansa, sillä kädet tuntuvat kankeilta kitaran kaulan ympärillä. Soinnut löytyvät kyllä, mutta nopeat vaihdot soinnusta toiseen tuntuvat haastavilta. Taidon haltuun ottaminen vaatisi säännöllisempää harjoittelua. Kitaraa on mukava soittaa ja se on pitkään tuntunut soittimelta, joka olisi kiva ottaa paremmin haltuun. Yläkoulussa soitimme paljon kitaraa - se oli mukavaa, kun jutun juonesta sai kiinni. Muistan, että tuolloin(kin) soitto-ote tuntui jotenkin hassulta ja vähän luonnottomalta, varsinkin sen jälkeen, kun oli pianoa soittaessaan tottunut siihen, että käsien ja sormien paikan pystyi hahmottamaan nopeammalla vilkaisulla koskettimien ollessa suoraan silmien alapuolella. Pianoa soittaessa pystyi ja pystyy tekemään nopeampia tarkistuksia. Tuntuu hassulta, että vaikka pianonsoittajana on tottunut suhteellisen nopeatempoiseen sormien liikeeseen, niin sama nopeus ei automaattisesti "siirry" kitaran näppäilytaitoon. Mitä tulee tulevaisuuteen, niin olen pohtinut, että kitara voisi olla näppärä kuljetettava ja näppärä säestyssoitin silloin, kun pianoa ei ole saatavilla. Ja, aina, kun soittaa jotain muuta kuin tuttua pianoa, niin voi iloisesti todeta käyneensä epämukavuusalueella. Soittaminen on mukavaa ja epämukavuusalue on itseasiassa siinä mielessä mukavuusalue, että sillä ollessaan on mahdollisuus kokeilla uutta ja oppia uutta. Uuden kokeileminen on luonnetta koettelevaa, mutta myös kutkutusta ylläpitävää.
Jouluun intensiiviviikon toiseen tapaamiseen sisältyi myös omien kappaleiden harjoittelemista. Soitin kappaleita "Jänöjussin mäenlasku", "Tonttujen jouluyö" sekä hieman kappaletta "Maa on niin kaunis". Ilmoitin, että torstain yhteissoittotilaisuudessa, soittajaisissa, voisin soittaa kaksi ensimmisenä mainittua. Jänöjussiin treenasin alkusoittoa kuntoon, sekä kokeilin komppirytmiä kuntoon. Kokeilin edelleen hieman erikoisempaa säestysrytmiä, samalla kokeilin myös, miltä hieman yksinkertaisempi kuulostaisi. Kappale on luonteeltaan menevä ja rytmikäs, sen sanat jo luovat "vaateen" tietynlaisesta tunnelmasta. Toki, niin tekee myös kappaleen rytmitys; paljon titi-nuottia yhdessä kappaleessa. Kappale on edelleen ihan lemppari: se on menevä ja symppis, iloa ja valoa tuova! Olen aikoinaan laulanut kyseiseen kappaleeseen soolo-osuuden kuoromme konsertissa. Voi, se oli jännittävää! Ilolla muistelen tuota tapahtumaa aina, kun soitan kyseistä kappaletta.Tonttujen jouluyön kohdalla jäin vielä miettimään, että onko se liian samanlainen Jänöjussin kanssa. Molemmat ovat aika meneviä.
Yhteissoittokappaleen harjoittelua (Sateenkaariunet) sekä omavalintaisten pianokappaleiden harjoittelua
Joulukuun intensiiviviikon toisella tapaamisella aloitimme soittamisen yhteissoittokappaleen parissa. Jokaisella ryhmäläisellä oli oma soitin, kitara tai ukulele, ja kävimme kappaleen "Sateenkaariunet" yhdessä läpi laulaen ja soittaen. Kitara hakee omassa taitorepertuaarissa edelleen paikkaansa, sillä kädet tuntuvat kankeilta kitaran kaulan ympärillä. Soinnut löytyvät kyllä, mutta nopeat vaihdot soinnusta toiseen tuntuvat haastavilta. Taidon haltuun ottaminen vaatisi säännöllisempää harjoittelua. Kitaraa on mukava soittaa ja se on pitkään tuntunut soittimelta, joka olisi kiva ottaa paremmin haltuun. Yläkoulussa soitimme paljon kitaraa - se oli mukavaa, kun jutun juonesta sai kiinni. Muistan, että tuolloin(kin) soitto-ote tuntui jotenkin hassulta ja vähän luonnottomalta, varsinkin sen jälkeen, kun oli pianoa soittaessaan tottunut siihen, että käsien ja sormien paikan pystyi hahmottamaan nopeammalla vilkaisulla koskettimien ollessa suoraan silmien alapuolella. Pianoa soittaessa pystyi ja pystyy tekemään nopeampia tarkistuksia. Tuntuu hassulta, että vaikka pianonsoittajana on tottunut suhteellisen nopeatempoiseen sormien liikeeseen, niin sama nopeus ei automaattisesti "siirry" kitaran näppäilytaitoon. Mitä tulee tulevaisuuteen, niin olen pohtinut, että kitara voisi olla näppärä kuljetettava ja näppärä säestyssoitin silloin, kun pianoa ei ole saatavilla. Ja, aina, kun soittaa jotain muuta kuin tuttua pianoa, niin voi iloisesti todeta käyneensä epämukavuusalueella. Soittaminen on mukavaa ja epämukavuusalue on itseasiassa siinä mielessä mukavuusalue, että sillä ollessaan on mahdollisuus kokeilla uutta ja oppia uutta. Uuden kokeileminen on luonnetta koettelevaa, mutta myös kutkutusta ylläpitävää.
Jouluun intensiiviviikon toiseen tapaamiseen sisältyi myös omien kappaleiden harjoittelemista. Soitin kappaleita "Jänöjussin mäenlasku", "Tonttujen jouluyö" sekä hieman kappaletta "Maa on niin kaunis". Ilmoitin, että torstain yhteissoittotilaisuudessa, soittajaisissa, voisin soittaa kaksi ensimmisenä mainittua. Jänöjussiin treenasin alkusoittoa kuntoon, sekä kokeilin komppirytmiä kuntoon. Kokeilin edelleen hieman erikoisempaa säestysrytmiä, samalla kokeilin myös, miltä hieman yksinkertaisempi kuulostaisi. Kappale on luonteeltaan menevä ja rytmikäs, sen sanat jo luovat "vaateen" tietynlaisesta tunnelmasta. Toki, niin tekee myös kappaleen rytmitys; paljon titi-nuottia yhdessä kappaleessa. Kappale on edelleen ihan lemppari: se on menevä ja symppis, iloa ja valoa tuova! Olen aikoinaan laulanut kyseiseen kappaleeseen soolo-osuuden kuoromme konsertissa. Voi, se oli jännittävää! Ilolla muistelen tuota tapahtumaa aina, kun soitan kyseistä kappaletta.Tonttujen jouluyön kohdalla jäin vielä miettimään, että onko se liian samanlainen Jänöjussin kanssa. Molemmat ovat aika meneviä.
Oppimistreenipäiväkirja
Soittoryhmän kokoontuminen joulukuun intensiiviviikolla
maanantaina 11.12.
Joulukuun intensiiviviikko alkoi soittoryhmän kokoontumisella Jamkilla. Pääsimme soittamaan kappaleita, joita olimme kotona harjoitelleet. Jokainen soitti vähän oman mielensä mukaan, itse harjoittelin kappaleita, joita olin ajatellut tulevan torstain soittajaisissa soittaa. Minulla harjoittelussa oli "Jänöjussin mäenlasku", "Ihme ja kumma" sekä "Tonttujen jouluyö". Näitä kolmea pyörittelin ajatuksella, että ne voisivat olla sopivia yhteiseen laulu- ja musisointihetkeen.
Jaanan kanssa katsoimme kappaletta "Ihme ja kumma". Olin harjoitellut sitä niin, että oikeassa kädessä kulkee melodia ja vasemmassa soinnut kvinttiaskelluksina. Oikeassa kädessä kulki myös melodiasta sävel terssinä alaspäin. Kokeilin ja kuulostelin, miltä eri soinnut kuulostavat ja seiskasoinnut otin vielä haltuun. Alkusoittoon kokeilin ottaa omaa otetta. Harjoittelu tuntui hieman kankealta, mutta luulen, että yhteissoitto- ja laulutilanteessa se on luontevampaa. Pidän säestämisestä ja usein säestystilanteissa itse heittäytyy vähän rennommaksi, kun ei ole itse esiintymässä, ainakaan yksikseen. Nautin hetkistä, jolloin saa yhdessä musisoida, sillä mielestäni musiikki on parhaimmillaan jaettuna.
Luulen, tai ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä, että otan torstaille pianosäestyskappaleiksi Jänöjussin sekä Tonttujen jouluyön. Nämä sopivat ilahduttavaan ja tunnelmalliseen joulun odotukseen. Mielelläni harjoittelen myös kappaleita, joita ajattelen, että voisin tulevaisuudessa lauluaa ja soittaa myös oppilaiden kanssa.
Lisäksi sovimme ryhmämme kanssa, että ottaisimme "Sateenkaariunet" kappaleen yhteissoittoon niin, että jokainen ottaa soittimeksi joko kitaran tai ukulelen. Aikaisemmin syksyllä Sateenkaariunet tuli tutuksi juuri niillä kerroilla, kun soitimme kitaraa ja ukulelea. Sateenkaariunet menee vielä harjoitteluun ennen torstain yhteissoittoa. Huomenna, tiistaina, meillä oli ajatus harjoitella sitä lukujärjestykseemme merkityllä soittokerralla. Kitaraan ja ukuleleen on ollut korkeampi kynnys tarttua, sillä niitä on tullut vähemmän soitettua. Huomisen ajattelin kyllä kokonaan pyhittää niille.
Muistilista itselle:
Tonttujen jouluyö (pianolla)
Alkusoitto lopusta, tyyli staccato-mainen. Leikitellen voimakkuuksilla ja kappaleen sanojen mukaan kappaleeseen eläytyen. Esimerkiksi "varpahillaan varovasti hiipi alta sillan"; tämä hiljaisemmin eikä niin terävästi soittaen.
Jänöjussin mäenlasku (pianolla)
Kepeä alkusoitto (sama, jonka olin aikaisemmin jo harjoitellut). Soittaminen saa olla kepeää ja "vekkulia". Leikittelyä ja mukautuen kappaleen elämismaailmaan. Kun orava pullistelee kappaleen 3. säkeistössä, voisi tässä soittaminen olla voimakkuudeltaan isompaa, samoin voisi ottaa mukaan matalampia säveliä. Rytmi "baam-ba-da-da, baam-ba-da-da"...
maanantaina 11.12.
Joulukuun intensiiviviikko alkoi soittoryhmän kokoontumisella Jamkilla. Pääsimme soittamaan kappaleita, joita olimme kotona harjoitelleet. Jokainen soitti vähän oman mielensä mukaan, itse harjoittelin kappaleita, joita olin ajatellut tulevan torstain soittajaisissa soittaa. Minulla harjoittelussa oli "Jänöjussin mäenlasku", "Ihme ja kumma" sekä "Tonttujen jouluyö". Näitä kolmea pyörittelin ajatuksella, että ne voisivat olla sopivia yhteiseen laulu- ja musisointihetkeen.
Jaanan kanssa katsoimme kappaletta "Ihme ja kumma". Olin harjoitellut sitä niin, että oikeassa kädessä kulkee melodia ja vasemmassa soinnut kvinttiaskelluksina. Oikeassa kädessä kulki myös melodiasta sävel terssinä alaspäin. Kokeilin ja kuulostelin, miltä eri soinnut kuulostavat ja seiskasoinnut otin vielä haltuun. Alkusoittoon kokeilin ottaa omaa otetta. Harjoittelu tuntui hieman kankealta, mutta luulen, että yhteissoitto- ja laulutilanteessa se on luontevampaa. Pidän säestämisestä ja usein säestystilanteissa itse heittäytyy vähän rennommaksi, kun ei ole itse esiintymässä, ainakaan yksikseen. Nautin hetkistä, jolloin saa yhdessä musisoida, sillä mielestäni musiikki on parhaimmillaan jaettuna.
Luulen, tai ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä, että otan torstaille pianosäestyskappaleiksi Jänöjussin sekä Tonttujen jouluyön. Nämä sopivat ilahduttavaan ja tunnelmalliseen joulun odotukseen. Mielelläni harjoittelen myös kappaleita, joita ajattelen, että voisin tulevaisuudessa lauluaa ja soittaa myös oppilaiden kanssa.
Lisäksi sovimme ryhmämme kanssa, että ottaisimme "Sateenkaariunet" kappaleen yhteissoittoon niin, että jokainen ottaa soittimeksi joko kitaran tai ukulelen. Aikaisemmin syksyllä Sateenkaariunet tuli tutuksi juuri niillä kerroilla, kun soitimme kitaraa ja ukulelea. Sateenkaariunet menee vielä harjoitteluun ennen torstain yhteissoittoa. Huomenna, tiistaina, meillä oli ajatus harjoitella sitä lukujärjestykseemme merkityllä soittokerralla. Kitaraan ja ukuleleen on ollut korkeampi kynnys tarttua, sillä niitä on tullut vähemmän soitettua. Huomisen ajattelin kyllä kokonaan pyhittää niille.
Muistilista itselle:
Tonttujen jouluyö (pianolla)
Alkusoitto lopusta, tyyli staccato-mainen. Leikitellen voimakkuuksilla ja kappaleen sanojen mukaan kappaleeseen eläytyen. Esimerkiksi "varpahillaan varovasti hiipi alta sillan"; tämä hiljaisemmin eikä niin terävästi soittaen.
Jänöjussin mäenlasku (pianolla)
Kepeä alkusoitto (sama, jonka olin aikaisemmin jo harjoitellut). Soittaminen saa olla kepeää ja "vekkulia". Leikittelyä ja mukautuen kappaleen elämismaailmaan. Kun orava pullistelee kappaleen 3. säkeistössä, voisi tässä soittaminen olla voimakkuudeltaan isompaa, samoin voisi ottaa mukaan matalampia säveliä. Rytmi "baam-ba-da-da, baam-ba-da-da"...
Oppimistreenipäiväkirja - rummut ja rytmit
Yhteissoitto, rumpusetti mukana lokakuun intensiiviviikolla
Tiistaina 3.10.
- Harjoittelin rummuilla, peruskomppi & beat-komppi, erilaiset variaatiot, SIIRTYMINEN SÄKEISTÖSTÄ KERTOSÄKEISTÖÖN LAUTASTEN KAUTTA!!!
- Soittaminen rumpukapuloilla vahvistimeen
- Harjoittelin myös zemberummulla soittamista
Soittaminen tuntui mukavalta, harjoittelimme kappaletta "Sateenkaariunet" sekä "Kolme cowboyta". Rumpuja on tullut soitettua paljonkin ja varsinkin yläkoulun musiikintunneilla. Rytmit tuntuvat itselle luontevilta ja rumpujen kanssa toimiminen tulee aikalailla selkärangasta. Itsensä ilmaiseminen erilaisten rytmien kautta on mieluisaa, rytmillisen ilmaisun kautta pystyy kanavoimaan energiaa. Tanssi sekä soittaminen ovat olleet itselle aina luontevia tunteiden ilmaisun välineitä, keinoja purkaa kehossa olevaa energiaa.
Oppimistreenipäiväkirja - soittoharjoituksia pienryhmissä omatoimisesti sekä videointi
Tiistaina 5.9.
Porukalla harjoittelemista ja videoiden kuvaamista. Harjoittelimme yhdessä sekä ukulelen että kitaran soittamista. Otimme yhteissoittoon myös pianon sekä rummut. Päädyimme taltioimaan kaikki harjoittelemamma kappaleet, mutta lopulliseksi "esityksemme" päätyi "Hepokatti". Meillä tuntui olevan hauskaa, sillä jokainen pääsi kokeilemaan ja toteuttamaan itseään. Kimmo soitti Hepokatissa rumpuja ja meillä muilla oli joko kitara tai ukulele. Itse valitsin tähän kitaran. Soittotauon jälkeen kitara tuntui yllättävän näppärältä sormissa. Lisäksi kokeilimme soittaa muun muassa kappaleen "Sateenkaariunet". Tähän otin säestyssoittimeksi pianon. Treenaasimme yhteen soittamista ja kappaleiden aloittamista, liikkeelle laittamista. Minusta soitimme hyvin yhteen ja esimerkiksi Hepokatista tuli oikein sointuva kokonaisuus.
Yhteissoitto on mukavaa ja itselleni yhteissoitosta nousee hyviä muistoja. Musiikkiluokalla ollessani soitimme todella paljon yhdessä ja erityisesti yläkoulun musiikintunneilla soitimme paljon bändikappaleita. Yhteissoitto on tiimipeliä ja mielestäni se on parhaimmillaan sitä, että soittajat kuulevat ja kunnioittavat toinen toisiaan. Jokaisen panostus ja taito ovat tärkeitä.
Porukalla harjoittelemista ja videoiden kuvaamista. Harjoittelimme yhdessä sekä ukulelen että kitaran soittamista. Otimme yhteissoittoon myös pianon sekä rummut. Päädyimme taltioimaan kaikki harjoittelemamma kappaleet, mutta lopulliseksi "esityksemme" päätyi "Hepokatti". Meillä tuntui olevan hauskaa, sillä jokainen pääsi kokeilemaan ja toteuttamaan itseään. Kimmo soitti Hepokatissa rumpuja ja meillä muilla oli joko kitara tai ukulele. Itse valitsin tähän kitaran. Soittotauon jälkeen kitara tuntui yllättävän näppärältä sormissa. Lisäksi kokeilimme soittaa muun muassa kappaleen "Sateenkaariunet". Tähän otin säestyssoittimeksi pianon. Treenaasimme yhteen soittamista ja kappaleiden aloittamista, liikkeelle laittamista. Minusta soitimme hyvin yhteen ja esimerkiksi Hepokatista tuli oikein sointuva kokonaisuus.
Yhteissoitto on mukavaa ja itselleni yhteissoitosta nousee hyviä muistoja. Musiikkiluokalla ollessani soitimme todella paljon yhdessä ja erityisesti yläkoulun musiikintunneilla soitimme paljon bändikappaleita. Yhteissoitto on tiimipeliä ja mielestäni se on parhaimmillaan sitä, että soittajat kuulevat ja kunnioittavat toinen toisiaan. Jokaisen panostus ja taito ovat tärkeitä.
Oppimistreenipäiväkirja - kitara ja ukulele hyppysiin tauon jälkeen
Kitara ja ukulele
- Ukulele ja kitara säestyssoittimena
- basson soiton perusteet
- Käsirummut ja rytmisoittimet.
- kielisoittimen virittäminen
Maanantaina 4.9.
Maisteriryhmän kanssa musisoinnin aloittaminen.
Alkuun harjoittelimme kielisoittimien virittämistä. Latasimme puhelimeen virityssovelluksen. Tämä onnistui ihan hyvin, virittämistä on tullut kokeiltua aikaisemminkin. Korvakuulolta soittimen vireen kuulee ihan hyvin, mutta tekniikalla lopputuloksesta saa vielä luotettavamman.
Tutustuimme ensimmäisellä kerralla sekä kitaraan että ukuleleen. Sähköbasso sekä kontrabasso tulivat myös tutuiksi.
Kitaralla soitimme entuudestaan tuttuja lauluja, kuten "Jaakko kulta" ja "Kanoottilaulu". Mukana oli myös muita, kuten suomalainen kansanlaulu "Lii-o-lii" ja itselle kovin mieluisa ja tuttu "Hepokatti". Olen soittanut kitaraa enemmänkin yläkoulussa ollessani, mutta sen jälkeen soitto on ollut vähäisempää. Otetta soittamiseen piti hakea ja tuntui, että kädet eivät taittuneet soitto-otteisiin kovin sulavasti. Soittoasentoa piti hakea. Pianon soitossa on tottunut koko ajan näkemään, mitä soittaa (koskettimet silmien alla), mutta kitaraa soittaessa sormien näkeminen on hankalampaa. Vaatisi enemmän harjoittelua, että soinnut tulisivat luontaisemmin eikä sormia tarvisi koko ajan katsoa. Kitaran kielet tulisi olla muistissa, päässä visuaalisesti, kuten pianon koskettimet.
Kontrabassolla pääsin harjoittelemaan soittamista sekä rytmittämistä. Kontrabassoa on tullut soitettua alakoulu sekä yläkouluaikoina kokeiluluonteisesti. Pitkän tauon jälkeen soittaminen oli oikein mukavaa - itseä miellyttää kontrabasson tumma ja pehmeä sointi.
- Ukulele ja kitara säestyssoittimena
- basson soiton perusteet
- Käsirummut ja rytmisoittimet.
- kielisoittimen virittäminen
Maanantaina 4.9.
Maisteriryhmän kanssa musisoinnin aloittaminen.
Alkuun harjoittelimme kielisoittimien virittämistä. Latasimme puhelimeen virityssovelluksen. Tämä onnistui ihan hyvin, virittämistä on tullut kokeiltua aikaisemminkin. Korvakuulolta soittimen vireen kuulee ihan hyvin, mutta tekniikalla lopputuloksesta saa vielä luotettavamman.
Tutustuimme ensimmäisellä kerralla sekä kitaraan että ukuleleen. Sähköbasso sekä kontrabasso tulivat myös tutuiksi.
Kitaralla soitimme entuudestaan tuttuja lauluja, kuten "Jaakko kulta" ja "Kanoottilaulu". Mukana oli myös muita, kuten suomalainen kansanlaulu "Lii-o-lii" ja itselle kovin mieluisa ja tuttu "Hepokatti". Olen soittanut kitaraa enemmänkin yläkoulussa ollessani, mutta sen jälkeen soitto on ollut vähäisempää. Otetta soittamiseen piti hakea ja tuntui, että kädet eivät taittuneet soitto-otteisiin kovin sulavasti. Soittoasentoa piti hakea. Pianon soitossa on tottunut koko ajan näkemään, mitä soittaa (koskettimet silmien alla), mutta kitaraa soittaessa sormien näkeminen on hankalampaa. Vaatisi enemmän harjoittelua, että soinnut tulisivat luontaisemmin eikä sormia tarvisi koko ajan katsoa. Kitaran kielet tulisi olla muistissa, päässä visuaalisesti, kuten pianon koskettimet.
Kontrabassolla pääsin harjoittelemaan soittamista sekä rytmittämistä. Kontrabassoa on tullut soitettua alakoulu sekä yläkouluaikoina kokeiluluonteisesti. Pitkän tauon jälkeen soittaminen oli oikein mukavaa - itseä miellyttää kontrabasson tumma ja pehmeä sointi.
Oppimistreenipäiväkirja
Pianotreenejä
Omaa harjoittelua
Omia kappaleita ohjelmistossa
Joulupuu on rakennettu
Tonttujen jouluyö
Rairiti ralla
Ihme ja kumma
Jänöjussin mäenlasku
Minä soitan harmonikkaa
Oravan pesä
Joulupuu on rakennettu
Harras tunnelma, melodian kuljettaminen oikealla kädellä ja mukana kolmisoinnusta vähintään melodian sävelestä terssi alaspäin. Vasemmalla soinnun soittaminen sävel kerrallaan, soinnun kuljettaminen alhaalta ylöspäin. Itselle entuudestaan tuttu laulu, tärkeä ja tykkään sen tunnelmasta. Kun tullaan "huippukohtaan", kuljetaan soinnuillakin kohti ylempiä ääniä. Mitä matalampi kohta, sen matalampana myös kulkee vasen käsi. Kappale alkusoiton kanssa harjoiteltu. Alkusoitto lopusta: "namusia ripustettu, ompi kuusen oksilla".
Tonttujen jouluyö
Rytmikäs meno: alkusoitto "tip-tap, tip-tap, tipe-tipe, tip-tap.. (lopusta". Vasemmassa kädessä komppi. Leikittelyä vasemmalla kädellä. Oikeassa kädessä melodia. Vasemman käden rytmityksellä, ns. terävällä rytmillä saa kappaleeseen paljon eloa. Erityisesti kappaleen huippukohdassa "tip-tap" pystytään korostamaan kappaleen luonnetta rytmittämällä sitä. Kappaleessa mukana staccatoa.
Ratiriti ralla
Bassossa (vasemmassa kädessä) "taa-ti-ti" rytmikäs, hassutteleva komppi, oikeassa kädessä melodia. Alkusoitto myös tässä, kappaleen lopusta soitetaan.
Ihme ja kumma
Pianolla alkusoitto, soittaminen säestys & melodia. Melodiassa mukana terssikuljetukset. Pedaali mukana myös, samoin alkusoitto.
Jänöjussin mäenlasku
Rytmikäs ja rempseä meno. Säestys ja melodia, melodiassa kokeilussa mukana myös kolmisoinnun muut sävelet. Korvakuulolta opeteltu alkusoitto (joskus ollut kuoron lauluohjelmistossa mukana, tästä inspiraatio alkusoittoon).
Minä soitan harmonikkaa
Tästä kokeilussa pelkkä säestyksen soittaminen - melodia ei siis mukana. Molemmissa käsissä soinnut ja niiden variaatiot.
Oravan pesä
Kokeiltu pelkässä säestyksellä sekä niin, että melodia on myös mukana. Kaunis valssi, rytmi sen mukainen säestyksessä.
Omaa harjoittelua
Omia kappaleita ohjelmistossa
Joulupuu on rakennettu
Tonttujen jouluyö
Rairiti ralla
Ihme ja kumma
Jänöjussin mäenlasku
Minä soitan harmonikkaa
Oravan pesä
Joulupuu on rakennettu
Harras tunnelma, melodian kuljettaminen oikealla kädellä ja mukana kolmisoinnusta vähintään melodian sävelestä terssi alaspäin. Vasemmalla soinnun soittaminen sävel kerrallaan, soinnun kuljettaminen alhaalta ylöspäin. Itselle entuudestaan tuttu laulu, tärkeä ja tykkään sen tunnelmasta. Kun tullaan "huippukohtaan", kuljetaan soinnuillakin kohti ylempiä ääniä. Mitä matalampi kohta, sen matalampana myös kulkee vasen käsi. Kappale alkusoiton kanssa harjoiteltu. Alkusoitto lopusta: "namusia ripustettu, ompi kuusen oksilla".
Tonttujen jouluyö
Rytmikäs meno: alkusoitto "tip-tap, tip-tap, tipe-tipe, tip-tap.. (lopusta". Vasemmassa kädessä komppi. Leikittelyä vasemmalla kädellä. Oikeassa kädessä melodia. Vasemman käden rytmityksellä, ns. terävällä rytmillä saa kappaleeseen paljon eloa. Erityisesti kappaleen huippukohdassa "tip-tap" pystytään korostamaan kappaleen luonnetta rytmittämällä sitä. Kappaleessa mukana staccatoa.
Ratiriti ralla
Bassossa (vasemmassa kädessä) "taa-ti-ti" rytmikäs, hassutteleva komppi, oikeassa kädessä melodia. Alkusoitto myös tässä, kappaleen lopusta soitetaan.
Ihme ja kumma
Pianolla alkusoitto, soittaminen säestys & melodia. Melodiassa mukana terssikuljetukset. Pedaali mukana myös, samoin alkusoitto.
Jänöjussin mäenlasku
Rytmikäs ja rempseä meno. Säestys ja melodia, melodiassa kokeilussa mukana myös kolmisoinnun muut sävelet. Korvakuulolta opeteltu alkusoitto (joskus ollut kuoron lauluohjelmistossa mukana, tästä inspiraatio alkusoittoon).
Minä soitan harmonikkaa
Tästä kokeilussa pelkkä säestyksen soittaminen - melodia ei siis mukana. Molemmissa käsissä soinnut ja niiden variaatiot.
Oravan pesä
Kokeiltu pelkässä säestyksellä sekä niin, että melodia on myös mukana. Kaunis valssi, rytmi sen mukainen säestyksessä.
Oppimistreenipäiväkirja
Soittoryhmän viimeinen kokoontuminen marraskuun itsenäisellä viikolla - ryhmä 3
Pianon soiton harjoittelu
Kolmas kerta
Yhteisen soittokerran kappaleina "Satumetsän tiellä" ja "Maa on niin kaunis". Soittaminen sujui mukavasti ja erityisesti Satumetsää oli mukava soittaa. Se tuntui jotenkin luontevasti sulautuvan omiin käsiin. Lisäksi soittamisen mukavuuteen vaikutti kappaleen miellyttävyys - sen rauhoittava ja ihana tunnelma. Soittajana olen "tunnelmoija", joka tykkää fiilistellä kappaleiden tunnelmaa. Tämä kappale on erityisen kaunis ja voisin kuvitella soittavani sitä jatkossakin. Mielestäni musiikissa parasta on juuri erilaisten tunnetilojen ja fiilisten välittäminen. Tämän kappaleen kohdalla soittotyylillä pystyi vaikuttamaan paljon. Pedaali tuli otettua mukaan myös tähän kappaleeseen ja se tuntui sopivan siihen oikein hyvin. Pedaali auttoi taas rytymittämään kappaletta.
"Maa on niin kaunis" toi sopivasti haastetta tähän soittokertaan. Edelleen hain sitä, että mikä olisi itselle luontevin tapa soittaa kappaletta. Sovitusversio haastoi sopivasti ja pisti välillä sormet ristiin. Kokeilin soittaa oikealla kädellä melodiaa ja ottaa siihen sekä sovitusversion oikean käden nuotit mukaan sekä rakentaa melodiasta osittaiset kolmisoinnut alaspäin. Parhaiten kappaleen soittaminen luonnistui niin, että soitin oikealla kädellä nuottien mukaisesti ja vasempaan käteen otin soinnut. Tämän kappaleen otan harjoittelun alle jatkoa ajatellen. Kappale on itselle tärkeä ja sopii hyvin joulun juhlapyhiin soitettavaksi.
Pianon soiton harjoittelu
Kolmas kerta
Yhteisen soittokerran kappaleina "Satumetsän tiellä" ja "Maa on niin kaunis". Soittaminen sujui mukavasti ja erityisesti Satumetsää oli mukava soittaa. Se tuntui jotenkin luontevasti sulautuvan omiin käsiin. Lisäksi soittamisen mukavuuteen vaikutti kappaleen miellyttävyys - sen rauhoittava ja ihana tunnelma. Soittajana olen "tunnelmoija", joka tykkää fiilistellä kappaleiden tunnelmaa. Tämä kappale on erityisen kaunis ja voisin kuvitella soittavani sitä jatkossakin. Mielestäni musiikissa parasta on juuri erilaisten tunnetilojen ja fiilisten välittäminen. Tämän kappaleen kohdalla soittotyylillä pystyi vaikuttamaan paljon. Pedaali tuli otettua mukaan myös tähän kappaleeseen ja se tuntui sopivan siihen oikein hyvin. Pedaali auttoi taas rytymittämään kappaletta.
"Maa on niin kaunis" toi sopivasti haastetta tähän soittokertaan. Edelleen hain sitä, että mikä olisi itselle luontevin tapa soittaa kappaletta. Sovitusversio haastoi sopivasti ja pisti välillä sormet ristiin. Kokeilin soittaa oikealla kädellä melodiaa ja ottaa siihen sekä sovitusversion oikean käden nuotit mukaan sekä rakentaa melodiasta osittaiset kolmisoinnut alaspäin. Parhaiten kappaleen soittaminen luonnistui niin, että soitin oikealla kädellä nuottien mukaisesti ja vasempaan käteen otin soinnut. Tämän kappaleen otan harjoittelun alle jatkoa ajatellen. Kappale on itselle tärkeä ja sopii hyvin joulun juhlapyhiin soitettavaksi.
Oppimistreenipäiväkirja
Omaa harjoittelua
Ennen marraskuun viimeistä soittoryhmän kokoontumisen kertaa pääsin harjoittelemaan toisen kerran kotiläksyjä Jamkin soitonharjoitteluhuoneeseen. Soitin kappaleita "Satumetsän tiellä" ja "Maa on niin kaunis". Siitä on aikaa, kun olen viimeksi soittanut ns. sovitusversiota pianolla. "Maa on niin kaunis" mahdollisti harjoittelun sovitusversiolla sekä, jossa melodian alle pystyi rakentamamaan kolmisoinnut. Kokeilin tämän kappaleen kohdalla hieman eri versioita ja esimerkiksi sointujen kohdalla tuntui luontevimmalta soittaa niin, että soitin soinnut sointuina, en sovitusversion mukaan. Toki, kokeilin soittaa myös suoraan nuoteista. Soittaminen lähti ihan sujumaan, kun harjoittelu eteni, mutta kyllä tauon jälkeen monimutkaisempien sovitusten soittaminen tuntuu haastavalta. Sormet eivät ole aivan synkassa nuotinluvun kanssa. Lähdin ehkä ajatuksella, että "tämä menee tuosta noin vain". Nuotinlukutaitoa täytyy harjoittaa ja pitää yllä. "Maa on niin kaunis" on yksi lempikappaleista ja ajattelin soittaa sitä kotona joulun aikaan myös perheelleni.
"Satumetsän tiellä" kuului myös tällä harjoittelukerralla ohjelmistoon. Kokeilin ottaa melodian oikeaan käteen ja rakentaa kolmisoinnut melodiasta alaspäin. Lisäksi vasempaan käteen kokeilin ottaa kvinttikuljetuksen sekä kolmisoinnut. Kokeilin myös sointukäännöksiä. Tuli kokeiltua erilaisia juttuja sillä periaatteella, että mikä kuulostaa omaan korvaan hyvältä ja kauniilta, kyseistä kappaletta arvostavalta. Tämän kappaleen kohdalla melodian kuljettaminen oikeassa kädessä tuntui luontevalta ja kolmisoinnun rakentamista on tullut itsekin kokeiltua. Tähän se sopi jotenkin erityisen hyvin ja tuntui luontevalta.
Ennen marraskuun viimeistä soittoryhmän kokoontumisen kertaa pääsin harjoittelemaan toisen kerran kotiläksyjä Jamkin soitonharjoitteluhuoneeseen. Soitin kappaleita "Satumetsän tiellä" ja "Maa on niin kaunis". Siitä on aikaa, kun olen viimeksi soittanut ns. sovitusversiota pianolla. "Maa on niin kaunis" mahdollisti harjoittelun sovitusversiolla sekä, jossa melodian alle pystyi rakentamamaan kolmisoinnut. Kokeilin tämän kappaleen kohdalla hieman eri versioita ja esimerkiksi sointujen kohdalla tuntui luontevimmalta soittaa niin, että soitin soinnut sointuina, en sovitusversion mukaan. Toki, kokeilin soittaa myös suoraan nuoteista. Soittaminen lähti ihan sujumaan, kun harjoittelu eteni, mutta kyllä tauon jälkeen monimutkaisempien sovitusten soittaminen tuntuu haastavalta. Sormet eivät ole aivan synkassa nuotinluvun kanssa. Lähdin ehkä ajatuksella, että "tämä menee tuosta noin vain". Nuotinlukutaitoa täytyy harjoittaa ja pitää yllä. "Maa on niin kaunis" on yksi lempikappaleista ja ajattelin soittaa sitä kotona joulun aikaan myös perheelleni.
"Satumetsän tiellä" kuului myös tällä harjoittelukerralla ohjelmistoon. Kokeilin ottaa melodian oikeaan käteen ja rakentaa kolmisoinnut melodiasta alaspäin. Lisäksi vasempaan käteen kokeilin ottaa kvinttikuljetuksen sekä kolmisoinnut. Kokeilin myös sointukäännöksiä. Tuli kokeiltua erilaisia juttuja sillä periaatteella, että mikä kuulostaa omaan korvaan hyvältä ja kauniilta, kyseistä kappaletta arvostavalta. Tämän kappaleen kohdalla melodian kuljettaminen oikeassa kädessä tuntui luontevalta ja kolmisoinnun rakentamista on tullut itsekin kokeiltua. Tähän se sopi jotenkin erityisen hyvin ja tuntui luontevalta.
Oppimistreenipäiväkirja
Soittoryhmässä jatkaminen - ryhmä 3
Pianon soiton harjoittelu
Toinen kerta (tiistaina 14.11.)
Harjoituksen jatkuivat omassa soittoryhmässä. Jatkoimme "Hyvän joulun toivotuksen" parissa, samoin soitimme kappaletta "Koska meillä on joulu". Ohjelmistossa myös "Ystävyyden puu".
Lauloimme yhdessä joululauluja ja niin, että jokainen meistä pääsi ikään kuin säestämään niitä. Kuulokkeet sai pitää korvilla ja säestäminen tapahtui omalta paikalta. Tähän kappaleeseen tuli itse kokeiltua erilaisia variaatioita; kokeilin soittamista oikealla kädellä kompaten sekä niin, että melodia kulki oikeassa kädessä. Molemmat tavat tuntuvat ja tuntuivat luontevilta.
Ystävyyden puuta harjoittelimme myös - tähän kompin ottamista oikeaan käteen. Harjoittelin kappaletta taas eri variaatioin - komppi oikeassa sekä melodia oikeassa. Lauloimme ryhmän kanssa yhdessä laulua ja säestimme toisiamme. Tähän kappaleeseen tuli kokeiltua pedaalia - sen käyttäminen on itselle tuttua, mutta taaskaan ei tehnyt huonoa harjoitella ja muistutella sen käyttöä mieleen. Lisäksi tuli huomattua, että olen tottunut käyttämään pedaalia myös hieman eri tavalla - pedaalilla pystyy oivallisesti rytmittämään kappaleen perussykettä; se tuli nyt treenattua.
Aino tuli vierailemaan ryhmäämme, joten hänen säestyksellään pääsimme laulamaan myös kappaleen "Talvella".
Tällä kerralla saimme kappaleet "Satumetsän tiellä" sekä "Maa on niin kaunis" harjoiteltaviksi. Otin hieman haastavamman (sovitusversio) version jälkimmäisestä. Satumetsää pääsimme jo hieman tapailemaan ja Jaana antoi tähän vinkkejä; melodiaa voi kuljettaa oikeassa kädessä ja lisänä siihen voi kolmisoinnun rakentaa ns. melodiasta alaspäin. Lisäksi Jaana vinkkasi, että tässä kappaleessa vasempaan käteen voi ottaa kvinttikuljetuksen ja tulla ikään kuin ylöspäin lähtien C-duurisoinnusta. Kuljetus tuo kappaleeseen sen kaipaamaa "tunnelmaa".
Pianon soiton harjoittelu
Toinen kerta (tiistaina 14.11.)
Harjoituksen jatkuivat omassa soittoryhmässä. Jatkoimme "Hyvän joulun toivotuksen" parissa, samoin soitimme kappaletta "Koska meillä on joulu". Ohjelmistossa myös "Ystävyyden puu".
Lauloimme yhdessä joululauluja ja niin, että jokainen meistä pääsi ikään kuin säestämään niitä. Kuulokkeet sai pitää korvilla ja säestäminen tapahtui omalta paikalta. Tähän kappaleeseen tuli itse kokeiltua erilaisia variaatioita; kokeilin soittamista oikealla kädellä kompaten sekä niin, että melodia kulki oikeassa kädessä. Molemmat tavat tuntuvat ja tuntuivat luontevilta.
Ystävyyden puuta harjoittelimme myös - tähän kompin ottamista oikeaan käteen. Harjoittelin kappaletta taas eri variaatioin - komppi oikeassa sekä melodia oikeassa. Lauloimme ryhmän kanssa yhdessä laulua ja säestimme toisiamme. Tähän kappaleeseen tuli kokeiltua pedaalia - sen käyttäminen on itselle tuttua, mutta taaskaan ei tehnyt huonoa harjoitella ja muistutella sen käyttöä mieleen. Lisäksi tuli huomattua, että olen tottunut käyttämään pedaalia myös hieman eri tavalla - pedaalilla pystyy oivallisesti rytmittämään kappaleen perussykettä; se tuli nyt treenattua.
Aino tuli vierailemaan ryhmäämme, joten hänen säestyksellään pääsimme laulamaan myös kappaleen "Talvella".
Tällä kerralla saimme kappaleet "Satumetsän tiellä" sekä "Maa on niin kaunis" harjoiteltaviksi. Otin hieman haastavamman (sovitusversio) version jälkimmäisestä. Satumetsää pääsimme jo hieman tapailemaan ja Jaana antoi tähän vinkkejä; melodiaa voi kuljettaa oikeassa kädessä ja lisänä siihen voi kolmisoinnun rakentaa ns. melodiasta alaspäin. Lisäksi Jaana vinkkasi, että tässä kappaleessa vasempaan käteen voi ottaa kvinttikuljetuksen ja tulla ikään kuin ylöspäin lähtien C-duurisoinnusta. Kuljetus tuo kappaleeseen sen kaipaamaa "tunnelmaa".
Oppimistreenipäiväkirja
Soittoryhmässä aloittaminen - ryhmä 3
Pianon soiton harjoittelu
Ensimmäinen kerta
Soittoryhmässä aloittaminen tuntui mukavalta ja kotoisalta. Aluksi minua jännitti kovasti - erityisesti se, että onko soittamisen taito vielä tallessa. Olen soittanut koko ikäni pianoa ja musiikkiopiston opintojen kautta pianon soitosta on muodostunut luonnollinen osa omaa elämää. Tällä hetkellä soittaminen on kuitenkin ollut vähäistä, samoin muutaman viime vuoden ajan. Itseasiassa niin kauan, kun olen asunut poissa lapsuudenkotoani, niin soittaminen on ollut vähäisempää. Minulle aikoinaan hankittu piano on edelleen kotikonnuillani Seinäjoella. Siellä se on hyvässä tallessa, odottamassa hetkeä, jolloin voisin kotiuttaa sen omaan kotiini. Tähän asti asuttamani asunnot eivät ole kokonsa puolesta tarjonneet kotiuttamiseen mahdollisuutta.
Soittoryhmä numero 3:sen ensimmäisessä tapaamisessa tunnelma tuntui mukavalta, rennolta ja lämminhenkiseltä. Minulle tuli tunne, että uskallan kokeilla, kysyä ja erehtyä. Toki, kovasti itseä helpotti, että soittamisen sai toteuttaa kuulokkeet päässä, omassa rauhassa. Rento tunnelma mahdollisti juuri erilaisten asioiden kokeilemisen ja rohkeamman, melko luovankin otteen tekeemisen löysi sormien ja mielen rentoutuessa. Tuntui, että sisälläni syttyi liekki ja lämmin tunne soittamista ja musiikkia kohtaan löytyi ytimestä. Rakkaus musiikkia kohtaan on aina ollut suuri. Soittaminen rentouttaa ja vie eri maailmaan. Kun soitan, niin silloin minun ei tarvitse miettiä muuta.
Minulla on lapsuudenkodissani ihan "perinteinen" musta Yamahan piano. Nyt, pitkästä aikaa, pääsin toteuttamaan itseäni sähköpianolla. Se on hieman erilaista, mutta tuntuu, että sähköpiano on ehkä jotenkin hieman helpommin hallittavissa. Koskettimet tuntuvat liikkuvan sulavammin. Uskon, että tämäkin auttoi eräänlaiseen flow-tilaan pääsemisessä.
Ensimmäisellä soittokerralla harjoittelimme kompin ottamista oikeaan käteen. Harjoittelimme niin sanottuja lumiukkosointuja eli kolmisointuja. Nämä olivat minulle entuudestaan tuttuja. Harjoittelin komppia lumiukkosoinnuilla sekä käännössoinnuilla, jotka ovat minulle tuttuja piano-opinnoista sekä vapaan säestyksen opinnoista. Vaikka voin sanoa itseäni "vanhaksi konkariksi", ei tehnyt ollenkaan huonoa kerrata esimerkiksi seiskasoinnun rakentamista. Seiskasointuja oli sekä Hyvän joulun toivotuksessa ja Koska meillä on joulu - siis joululauluissa, joita harjoittelimme. Kappaleen Ystävyyden puu saimme ensimmäiseltä kerralta mukaamme kotiin ja tähän kappaleeseen saimme tehtäväksi harjoitella beat-komppausta (4/4 "yksi, kaksi, kolme, neljä", vasemmalla kädellä beat-komppi) lumiukkosointujen avulla.
Ensimmäisen soittokerta oli hyvää kertausta ja harjoitusta, mutta ennen kaikkea muistus siitä, että jo hallussa olevaa taitoa täytyy harjoitella. Hyvin yksinkertaisillakin asioilla voi pärjätä työelämässä, jos harjoittelemiselle antaa aikaa. Säännöllisyys on tärkeää. Toisaalta, inhimillisellä otteella eteenpäin mennen. Kun perusasiat ovat kunnossa, niin pärjää mainiosti.
Pianon soiton harjoittelu
Ensimmäinen kerta
Soittoryhmässä aloittaminen tuntui mukavalta ja kotoisalta. Aluksi minua jännitti kovasti - erityisesti se, että onko soittamisen taito vielä tallessa. Olen soittanut koko ikäni pianoa ja musiikkiopiston opintojen kautta pianon soitosta on muodostunut luonnollinen osa omaa elämää. Tällä hetkellä soittaminen on kuitenkin ollut vähäistä, samoin muutaman viime vuoden ajan. Itseasiassa niin kauan, kun olen asunut poissa lapsuudenkotoani, niin soittaminen on ollut vähäisempää. Minulle aikoinaan hankittu piano on edelleen kotikonnuillani Seinäjoella. Siellä se on hyvässä tallessa, odottamassa hetkeä, jolloin voisin kotiuttaa sen omaan kotiini. Tähän asti asuttamani asunnot eivät ole kokonsa puolesta tarjonneet kotiuttamiseen mahdollisuutta.
Soittoryhmä numero 3:sen ensimmäisessä tapaamisessa tunnelma tuntui mukavalta, rennolta ja lämminhenkiseltä. Minulle tuli tunne, että uskallan kokeilla, kysyä ja erehtyä. Toki, kovasti itseä helpotti, että soittamisen sai toteuttaa kuulokkeet päässä, omassa rauhassa. Rento tunnelma mahdollisti juuri erilaisten asioiden kokeilemisen ja rohkeamman, melko luovankin otteen tekeemisen löysi sormien ja mielen rentoutuessa. Tuntui, että sisälläni syttyi liekki ja lämmin tunne soittamista ja musiikkia kohtaan löytyi ytimestä. Rakkaus musiikkia kohtaan on aina ollut suuri. Soittaminen rentouttaa ja vie eri maailmaan. Kun soitan, niin silloin minun ei tarvitse miettiä muuta.
Minulla on lapsuudenkodissani ihan "perinteinen" musta Yamahan piano. Nyt, pitkästä aikaa, pääsin toteuttamaan itseäni sähköpianolla. Se on hieman erilaista, mutta tuntuu, että sähköpiano on ehkä jotenkin hieman helpommin hallittavissa. Koskettimet tuntuvat liikkuvan sulavammin. Uskon, että tämäkin auttoi eräänlaiseen flow-tilaan pääsemisessä.
Ensimmäisellä soittokerralla harjoittelimme kompin ottamista oikeaan käteen. Harjoittelimme niin sanottuja lumiukkosointuja eli kolmisointuja. Nämä olivat minulle entuudestaan tuttuja. Harjoittelin komppia lumiukkosoinnuilla sekä käännössoinnuilla, jotka ovat minulle tuttuja piano-opinnoista sekä vapaan säestyksen opinnoista. Vaikka voin sanoa itseäni "vanhaksi konkariksi", ei tehnyt ollenkaan huonoa kerrata esimerkiksi seiskasoinnun rakentamista. Seiskasointuja oli sekä Hyvän joulun toivotuksessa ja Koska meillä on joulu - siis joululauluissa, joita harjoittelimme. Kappaleen Ystävyyden puu saimme ensimmäiseltä kerralta mukaamme kotiin ja tähän kappaleeseen saimme tehtäväksi harjoitella beat-komppausta (4/4 "yksi, kaksi, kolme, neljä", vasemmalla kädellä beat-komppi) lumiukkosointujen avulla.
Ensimmäisen soittokerta oli hyvää kertausta ja harjoitusta, mutta ennen kaikkea muistus siitä, että jo hallussa olevaa taitoa täytyy harjoitella. Hyvin yksinkertaisillakin asioilla voi pärjätä työelämässä, jos harjoittelemiselle antaa aikaa. Säännöllisyys on tärkeää. Toisaalta, inhimillisellä otteella eteenpäin mennen. Kun perusasiat ovat kunnossa, niin pärjää mainiosti.
Oppimistavoitteet musiikin pedagogiikan opintojaksolle
Musiikin pedagogiikan opintojaksolle lähtiessäni ajattelen tavoittelevani ainakin kolmea seuraavaa asiaa:
1. Musiikillisen luovuuden uudelleen synnyttäminen. Olen aina pitänyt musisoinnista ja musiikki on kulkenut vahvasti osana elämääni aina lapsuudesta saakka. Musiikillinen luovuus tarkoittaa minulle musiikilliseen ilmaisuun heittäytymistä sekä uudesta innostumista. Kun pääsen luovaan tilaan musiikin parissa, olen innostunut kokeilemaan erilaisia asioita ja valmiina laittamaan itseni "likoon". Musiikillisen luovuuden tilassa parhaimmillaan musiikki kliseisesti vie mennessään.
2. Löydän erilaisia tapoja tehdä ja toteuttaa asioita. Olen itse toiminut pitkään musiikin oppilaana, jonkun verran myös opettajana. Enemmän kuitenkin oppilaan roolissa. Haluaisin kyetä irrottautumaan roolista "miten minä opin, mitä minä osaan" ja oppia ymmärtämään, miten joku toinen voi asiat nähdä. Haluan oppia tuomaan puheen tasolle asioita, joita osaan sekä pilkkomaan niitä ymmärrettäväksi, perusteellisesti pohtimaan, miten asioita teen ja miksi teen. Haluan oppia ikään kuin kyseenalaistamaan oppimaani ja tapojani toteuttaa asioita.
3. Haluan oppia uutta. Tavoitteenani on olla avoin uudelle. Uusi kiehtoo ja motivoi, yleensä sopivasti myös haastaa.
1. Musiikillisen luovuuden uudelleen synnyttäminen. Olen aina pitänyt musisoinnista ja musiikki on kulkenut vahvasti osana elämääni aina lapsuudesta saakka. Musiikillinen luovuus tarkoittaa minulle musiikilliseen ilmaisuun heittäytymistä sekä uudesta innostumista. Kun pääsen luovaan tilaan musiikin parissa, olen innostunut kokeilemaan erilaisia asioita ja valmiina laittamaan itseni "likoon". Musiikillisen luovuuden tilassa parhaimmillaan musiikki kliseisesti vie mennessään.
2. Löydän erilaisia tapoja tehdä ja toteuttaa asioita. Olen itse toiminut pitkään musiikin oppilaana, jonkun verran myös opettajana. Enemmän kuitenkin oppilaan roolissa. Haluaisin kyetä irrottautumaan roolista "miten minä opin, mitä minä osaan" ja oppia ymmärtämään, miten joku toinen voi asiat nähdä. Haluan oppia tuomaan puheen tasolle asioita, joita osaan sekä pilkkomaan niitä ymmärrettäväksi, perusteellisesti pohtimaan, miten asioita teen ja miksi teen. Haluan oppia ikään kuin kyseenalaistamaan oppimaani ja tapojani toteuttaa asioita.
3. Haluan oppia uutta. Tavoitteenani on olla avoin uudelle. Uusi kiehtoo ja motivoi, yleensä sopivasti myös haastaa.
Musiikin pedagogiikan opintojakson aloittaminen syksyllä 2023
Musiikin pedagogiikan opintojaksolle lähdin oikein innostunein fiiliksin ja ajatuksin. Musiikin parissa tekeminen ja harrastaminen on ollut minulle jo lapsuudesta saakka kovin mieluisaa. Olen ollut peruskoulun luokat aina kolmannesta luokasta yhdeksänteen luokkaan musiikkiluokalla. Erilaiset soittimet ovat tulleet tuolloin tutuiksi, samoin kuorolaulanta. Aloittaessani musiikkiluokan aloitin harrastamaan pianon soittoa Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa. Vuotta myöhemmin musiikkiopiston kuoro Lauluflikat herätti mielenkiintoni, sillä isosiskoni Maria lauloi kyseisessä kuorossa. Samoin ystäväni Anni, joka miehitti luokkaamme Seinäjoella Marttilan koulussa. Kuorolaulanta kuului lapsuus- ja nuoruusajan tiiviisti elämääni, sillä musiikkiluokalla olemisen etuihin lukeutui mahdollisuus kuulua musiikkiluokan kuoroon. Sen lisäksi, että musiikki on harrastuksena ollut minulle todella tärkeä, on musiikista muodostunut minulle pysyvä kanava ilmaista itseäni. Soittaminen ja laulaminen rauhoittaa ja lieventää stressiä, mutta samoin musiikin kuunteleminen. Musiikki saa maadoittumaan tilanteeseen, rohkaisee ja tukee tunteiden tunnistamisessa sekä säätelyssä.
Musiikki on vienyt minut matkalle kohti itseni tuntemista sekä vahvuuksieni tunnistamista. Luokanopettajaopinnot ovat yhä enemmän konkretisoineet minulle oppeja, joita olen musiikin kanssa kuljettavan matkan varrelta saanut. Musiikkiluokalle pääseminen on ohjannut monella tapaa elämäni kulkua. Sosiaalinen pääoma on ollut valtava, sillä yhdet tärkeimmistä ihmisistä elämässäni ovat astuneet kuvioihin mukaan musiikkiluokkavuosien aikana. On ollut jopa pelottavaa tajuta, miten paljon musiikin kautta tulleet sosiaaliset verkostot ovat vaikuttaneet esimerkiksi siihen, millaisia valintoja olen tehnyt ammattini suhteen. Ihmiset ympärilläni ovat tehneet tähän astisen matkani.
torstaina 7.9.2023
Musiikki on vienyt minut matkalle kohti itseni tuntemista sekä vahvuuksieni tunnistamista. Luokanopettajaopinnot ovat yhä enemmän konkretisoineet minulle oppeja, joita olen musiikin kanssa kuljettavan matkan varrelta saanut. Musiikkiluokalle pääseminen on ohjannut monella tapaa elämäni kulkua. Sosiaalinen pääoma on ollut valtava, sillä yhdet tärkeimmistä ihmisistä elämässäni ovat astuneet kuvioihin mukaan musiikkiluokkavuosien aikana. On ollut jopa pelottavaa tajuta, miten paljon musiikin kautta tulleet sosiaaliset verkostot ovat vaikuttaneet esimerkiksi siihen, millaisia valintoja olen tehnyt ammattini suhteen. Ihmiset ympärilläni ovat tehneet tähän astisen matkani.
torstaina 7.9.2023
