Halusin ottaa rytmit ja prosessityöskentelyn käsittelyyn samaan kohtaan, sillä prosessityöskentelyä käsiteltäessä demolla käsiteltiin myös rytmejä. Pakko todeta heti alkuun, että ollessani OH4-harjoittelussa 2024 vuoden alussa, sain harjoitella myös musiikinopettajana olemista, sillä "sivuaineena" minulla oli musiikki. Opetusharjoittelun ajan sain olla siis Henna Mikkosen opeissa ja tästä olen kyllä aivan erityisen kiitollinen. Tämä sivujuonteena siksi, koska suunnittelimme kahden muun opetusharjoittelijan kanssa musiikin opetuskokonaisuuden alkavaksi juuri prosessityöskentelyn omaisesti - alkuun virittäydyimme oppilaiden kanssa yhteiseen oppimiskokonaisuuteen rytmittelyn ja tutustumisleikkien avulla. Siitä lähdimme kehittämään toimintaa prosessin omaisesti niin oppitunti kuin jaksokohtaisesti. Pidimme tärkeänä mahdollisuutta osallisuuden kokemuksiin - ennen kaikkea myös mahdollisuutta oppilaiden tutustua itseensä musisoivana ryhmän jäsenenä. Rytmit olivat tähän oikein oivallisia, etenkin kehorytmit. Oppilaat saivat mahdollisuuden luovaan itsensä toteuttamiseen. Rytmit toimivat "lähtölaukausena" jaksolle, mutta kulkivat luonnollisesti osana jakson muitakin opetussisältöjä.

Kuten musiikin pedagogiikan Peda.net-sivustolla mainitaan, kaiken A ja O prosessityöskentelyssä on turvallisen ilmapiirin luominen, joka sallii epäonnistumisen ja virheet. Hennan kanssa keskustelimme paljon siitä, että omat epävarmuudet on ihan ok näyttää ja se on jopa suotavaa. Kämmien näyttäminen oli myös hyväksyttyä ja alkuvuoden aikana tulikin harjoiteltua omille virheille nauramista. 

Muistan demojemme alkaneen aina jollakin lämmittelyosiolla ja se oli mielestäni mukavaa. Varsinkin ensimmäiset demot tuntuivat etenkin syksypuolella hieman kankeilta. Varmasti juuri siksi, että emme olleet maisteriryhmäläistemme kanssa tutustuneet toisiimme vielä musiikin oppiaineen merkeissä. Kertomansa mukaan monelle ryhmämme opiskelijalle musiikin oppiaine tuottaa epämiellyttäviä tuntemuksia, joihin liittyy huonot kokemukset musiikin oppiaineen parissa. Ilahduttavaa oli huomata kevätpuolella, että jotenkin ryhmämme kokonaisuudessaan rentoutui ja uskaltauduimme heittäytymään erilaisiin harjoituksiin. Mieleenpainuva oli esimerkiksi musiikkiliikunnan kerta, jolla kävimme läpi erilaisia suomalaisia perinteisiä tansseja. Itsellä ainakin hymy pyrki koko ajan huulille ja iloa oli havaittavissa opiskelutoverreissakin.

Mielestämme maisteriryhmämme demot ovat olleet oivat esimerkki siitä, että musiikin oppiaine vaatii prosessityöskentelyä. Oppiminen vaatii turvan tunnetta ja sitä, että voi kokea kuuluvansa joukkoon. Prosessityöskentelyä voi harjoittaa oppituntikohtaisesti, mutta sitä voi ajatella myös laajempana, koko vuoden mittaisena. Kun laadimme musiikin vuosisuunnitelmaa, meille oli tärkeää ottaa huomioon etenkin alkulukuvuonna mahdollistuva ryhmätyminen. Mielestäni prosessityöskentelyssä konkretisoituu myös hienosti se ajatus, että tietyn taidon oppiminen ei tarvitse olla päämäärä, sillä yhtä tärkeää ja melkein itseasiassa jopa tärkeämpää on kaikki se, mitä tapahtuu ennen varsinaisen taidon omaksumista. "Musiikin tekemisessä ja musiikin syntymisen prosessissa pitää olla kärsivällinen, sillä lopputuloksen saaminen voi kestää kauan", totesivat muusikko Joakim Berghäll ja säveltäjä Timo Hietala Helsingin kaupunginteatterin näytelmäproduktion tiimellyksessä.

Lähteet:

Ida Henritius. (2022). Mikko Räsäsen tulevaisuus -teatteriproduktio. Helsingin kaupunginteatteri. https://hkt.fi/musiikki-syntyy-harjoituksissa-prosessityoskentelyn-keinoin/