Musiikin pedagogiikan opintojaksolle lähdin oikein innostunein fiiliksin ja ajatuksin. Musiikin parissa tekeminen ja harrastaminen on ollut minulle jo lapsuudesta saakka kovin mieluisaa. Olen ollut peruskoulun luokat aina kolmannesta luokasta yhdeksänteen luokkaan musiikkiluokalla. Erilaiset soittimet ovat tulleet tuolloin tutuiksi, samoin kuorolaulanta. Aloittaessani musiikkiluokan aloitin harrastamaan pianon soittoa Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa. Vuotta myöhemmin musiikkiopiston kuoro Lauluflikat herätti mielenkiintoni, sillä isosiskoni Maria lauloi kyseisessä kuorossa. Samoin ystäväni Anni, joka miehitti luokkaamme Seinäjoella Marttilan koulussa. Kuorolaulanta kuului lapsuus- ja nuoruusajan tiiviisti elämääni, sillä musiikkiluokalla olemisen etuihin lukeutui mahdollisuus kuulua musiikkiluokan kuoroon. Sen lisäksi, että musiikki on harrastuksena ollut minulle todella tärkeä, on musiikista muodostunut minulle pysyvä kanava ilmaista itseäni. Soittaminen ja laulaminen rauhoittaa ja lieventää stressiä, mutta samoin musiikin kuunteleminen. Musiikki saa maadoittumaan tilanteeseen, rohkaisee ja tukee tunteiden tunnistamisessa sekä säätelyssä.

Musiikki on vienyt minut matkalle kohti itseni tuntemista sekä vahvuuksieni tunnistamista. Luokanopettajaopinnot ovat yhä enemmän konkretisoineet minulle oppeja, joita olen musiikin kanssa kuljettavan matkan varrelta saanut. Musiikkiluokalle pääseminen on ohjannut monella tapaa elämäni kulkua. Sosiaalinen pääoma on ollut valtava, sillä yhdet tärkeimmistä ihmisistä elämässäni ovat astuneet kuvioihin mukaan musiikkiluokkavuosien aikana. On ollut jopa pelottavaa tajuta, miten paljon musiikin kautta tulleet sosiaaliset verkostot ovat vaikuttaneet esimerkiksi siihen, millaisia valintoja olen tehnyt ammattini suhteen. Ihmiset ympärilläni ovat tehneet tähän astisen matkani. 

torstaina 7.9.2023