Tässä olen nyt
Matkalla kohti (musiikin)opettajuutta
Valmistuminen lähestyy ja matka opiskelijana on tulossa päätökseen. Tuntuu samaan aikaan haikealta, uskomattomalta ja helpottavalta. Matkan tullessa päätökseen herää minulla monenkirjavien tunteiden lisäksi ajatuksia liittyen omaan opettajuuteen. Esimerkiksi helpotuksen rinnalla koen myös suurta pelkoa tulevasta - olenko riittävä opettajana? Kahden vuoden maisteriopintojen aikana haltuun otettavaa on ollut paljon ja välillä on tuntunut, että matkassa ei meinaa kyetä pysymään mukana. Alkuvuoden totaaliuupumus nostatti pintaan suuriakin epäilyksiä siitä, että olenko oikealla tiellä.
Musiikinopetuksessa prosessioppimisen näkökulma on tuonut inhimillisyyttä myös opettajan työhön - pääosassa on tällöin se, miten asioita tehdään, kenen kanssa sekä ennen kaikkea se, minkälaisen kohtaamisen ja ilmapiirin saattelemana. Mitä tulee yliopiston musiikinopintoihin, huimaa oli huomata maisteriryhmämme muotoutuminen yhä tiiviimmäksi perheeksi, jonka jäsenet uskaltautuivat hiljalleen, opintojen edetessä, näyttämään itsestään puolia, joita ei kelle tahansa näytetä. Tunsin viimeisillä musiikin demoilla syvästä kiitollisuudesta kumpuavaa, koko kehoa sekä mieltä syleilevää lämpöä.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa musiikin oppiaineen yhdeksi merkittäväksi tehtäväksi kuvataan yhteisöllisen musiikillisen kokemisen mahdollistaminen (Opetushallitus, 2014, s. 141, 263). Kuten vuosisuunnitelmassakin painotimme, osallisuuden kokemus, kokemus ryhmään kuulumisesta ja mahdollisuudesta toimia musisoivana ryhmän jäsenenä, on merkittävä uuden oppimisen mahdollistamisessa. Kuten Elina Weckström (2018) toteaa Orff-pedagogiikasta kertovassa artikkelissaan, on ryhmällä ihmeellinen voima, mitä tulee uuden oppimiseen; ryhmän tuki voi kannustaa sellaisten asioiden kokeilemiseen, jotka ovat tuntuneet omassa mielessä mahdottomilta oppimisen kohteilta. En voi tarpeeksi korostaa syvää haluani muovautua sellaiseksi opettajaksi, joka kykenee toimimaan ryhmäytymistä edistävänä, oppijoiden välille rakentuvien siltojen mahdollistajana ja sitä kautta uusien, oppimisen kohteena olevien asioiden äärelle kuljettavana.
"Musiikin tekemisessä ja musiikin syntymisen prosessissa pitää olla kärsivällinen, sillä lopputuloksen saaminen voi kestää kauan", totesivat muusikko Joakim Berghäll ja säveltäjä Timo Hietala (2022) Helsingin kaupunginteatterin näytelmäproduktion tiimellyksessä. Tutkiva työote sekä toiminnallisuus kuvaavat nykyhetken tavoiteltavaa koulupedagogiikkaa (Opetushallitus, 2014). Musiikissa prosessityöskentely painottaa koko oppimisprosessia sekä sen laatua. Mielestäni prosessityöskentelyssä konkretisoituu kaikkein tärkein, eli se, että mitä tapahtuu ennen varsinaisen taidon omaksumista, on itseasiassa kaikkein merkittävimpää. Musiikkisuorituksia merkittävämpää on ennen kaikkea elämyksellinen musiikin kokeminen (Perkiö, 2010; Lehtonen, Juvonen & Ruismäki, 2016) ja näiden elämysten äärelle pääseminen tuntuukin työn merkityksellisimmältä tavoitteelta.
Olen kovasti kiinnittänyt huomiota sen pohtimiseen, että millainen opettaja haluaisin olla. Sen lisäksi haluaisin kuitenkin pohtia myös sitä, millainen opettaja koen olevani juuri nyt. Musiikkiluokkalaisuus on kasvattanut minut yhteisöllisyyttä kaipaavaksi ja sitä arvostavaksi. Samoin on tehnyt kuorolaulu, jota olen harrastanut lapsuudesta saakka. Lisäksi yhteisöllisyyteen on kasvattanut iso perhe, jonka piirissä olen saanut kasvaa ja kehittyä. Yksi syy ammatinvalinnan taustalla on ollut juuri kaipuu yhteisöllisyyden äärelle. Kaipuu yhteisön positiivisen voiman äärelle on varmasti elämänmittainen ja luulen, että tämänhetkistä opettajuuttani kuvaa "tehdään tää yhdessä" -mentaliteetti. Näin ainakin haluan ajatella. Erilaisten yhteisöjen jäsenenä varttuminen on opettanut sinnikkyyttä ja toisaalta kasvattanut luovimaan erilaisten haasteiden tullessa eteen.
Olin tammikuun demon jälkeen listannut kevään musiikin opintojaksolle kaksi tavoitetta. Ensimmäinen oli musiikillisen luovuuden kasvattaminen - pedagogin löytäminen itsestä, joka sisälsi toiveen tulla sinummaksi itsensä kanssa musiikillisena ohjaajana toimimisessa sekä luottamuksen kasvamisena suhteessa itseen (heittäytyminen on enemmän kuin ok). Tavoitteessa painotin esikuvana toimimista, innostamista sekä inhimillistä asennetta. Toisessa tavoitteessa painottui uskallus kokeilla uusia, erilaisia juttuja niin opiskelijan kuin opettajankin roolissa. Tavoitteita kirjatessani minulla oli kirkkaana mielessä myös käynnissä oleva opetusharjoittelu 4, jonka puitteissa sain toteuttaa musiikinopettajuutta.
Koen, että minulle on kevään mittaan kirkastunut ensimmäisen tavoitteen tausta-ajatus. Musiikillisella luovuudella olen tarkoittanut juuri heittäytymisen taitoihin käsiksi pääsemistä. Pedagogin taitoihin olen ajatellut oleellisena osana kuuluvan inhimillisyyden lähteille pääsemisen. Elinikäisen oppimisen periaate koskee yhtälailla opettajaa eli virheet ja kömmähdykset ovat myös opettajalle sallittuja (Kaikkonen ym., 2020) ja ajattelen, että jopa suotavia, sillä juuri ne viestivät inhimillisyydestä ja sitä kautta luovat tutkivan toiminnan kulttuuria luokkahuoneeseen. Toinen tavoite liittyy myös vahvasti heittäytymisen taitoihin ja samalla kevään aikana käsiteltyihin teemoihin; opettajana minun tulee peräänkuuluttaa uskallusta kokeilla monipuolisia pedagogisia työtapoja, jotta kykenen hyödyntämään niitä opetuksessa ja näin tukemaan oppijoiden välistä tasa-arvoa (Kaikkonen ym., 2020). Vaikka työelämään astuminen aiheuttaa tällä hetkellä pelkoa ja riittämättömyyteen liittyvä huoli on ajankohtainen, voin kuitenkin todeta, että alusta asti minulle on ollut selvää, mihin opettajana haluana pyrkiä. Koulumaailman vaateiden viidakossa minulle merkittävintä on luoda turvallinen oppimisen ilmapiiri, joka ennen kaikkea viestii mahdollisuuksista ja joka kutsuu riemuitsemaan oppimisesta. Jos kykenen säilyttämään toivon näkökulman toteuttamassani pedagogiikassa, niin voin todeta onnistuneeni elinikäisen oppimisen matkallani kohti opettajuutta.
Lähteet:
Henritius, I. (2022). Mikko Räsäsen tulevaisuus -teatteriproduktio. Helsingin kaupunginteatteri. https://hkt.fi/musiikki-syntyy-harjoituksissa-prosessityoskentelyn-keinoin/
Kaikkonen, M., Salo, J., Vannasmaa, P. & Mäki, M. (2020). MAHTAVA MUSIIKKI: Opas tasa-arvoiseen ja motivoivaan musiikinopetukseen. Onnistunut opetus.
Lehtonen, K., Juvonen, A., & Ruismäki, H. (2016). Musiikkirajoitteisuus sukupolvien välisenä siirtotaakkana. Musiikkikasvatus, 19(1), 29-42. https://sites.uniarts.fi/fi/web/fjme/-/vol-19-01-2016
Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Perkiö, S. 2010. Orff-pedagogiikka. Teoksessa Juntunen, M-L., Perkiö, S. & Simola-Isaksson,
I. Musiikkiliikunnan käsikirja 1. Musiikkia liikkuen. Helsinki: WSOYpro. 28-35.
Weckström, E. (2018). Orff-pedagogiikan lumoissa. JaSeSoi Journal 2/2018. https://lapsinakokulma.wordpress.com/2019/02/28/orff-pedagogiikan-lumoissa/
Opintojakson numeerinen arviointi:
Olen perehtynyt opintotehtäviin syvällisesti. Ymmärrys musiikkikasvatuksen mahdollisuuksiin oman opettajuuden sekä lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen osana näkyy perustelluissa pohdinnoissa. Lähdekirjallisuutta ja muuta taustatietoa olen käyttänyt kattavasti ja analysoinut sekä arvioinut toimintaani perusteellisesti. Vuosisuunnitelma ja oman opettajuuden pohdinta ovat pedagogisesti perusteltuja ja luovia. Olen osallistunut kurssin työskentelyyn hyvin aktiivisesti. Annan itselleni opintojaksosta arvosanan 5.
Valmistuminen lähestyy ja matka opiskelijana on tulossa päätökseen. Tuntuu samaan aikaan haikealta, uskomattomalta ja helpottavalta. Matkan tullessa päätökseen herää minulla monenkirjavien tunteiden lisäksi ajatuksia liittyen omaan opettajuuteen. Esimerkiksi helpotuksen rinnalla koen myös suurta pelkoa tulevasta - olenko riittävä opettajana? Kahden vuoden maisteriopintojen aikana haltuun otettavaa on ollut paljon ja välillä on tuntunut, että matkassa ei meinaa kyetä pysymään mukana. Alkuvuoden totaaliuupumus nostatti pintaan suuriakin epäilyksiä siitä, että olenko oikealla tiellä.
Musiikinopetuksessa prosessioppimisen näkökulma on tuonut inhimillisyyttä myös opettajan työhön - pääosassa on tällöin se, miten asioita tehdään, kenen kanssa sekä ennen kaikkea se, minkälaisen kohtaamisen ja ilmapiirin saattelemana. Mitä tulee yliopiston musiikinopintoihin, huimaa oli huomata maisteriryhmämme muotoutuminen yhä tiiviimmäksi perheeksi, jonka jäsenet uskaltautuivat hiljalleen, opintojen edetessä, näyttämään itsestään puolia, joita ei kelle tahansa näytetä. Tunsin viimeisillä musiikin demoilla syvästä kiitollisuudesta kumpuavaa, koko kehoa sekä mieltä syleilevää lämpöä.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa musiikin oppiaineen yhdeksi merkittäväksi tehtäväksi kuvataan yhteisöllisen musiikillisen kokemisen mahdollistaminen (Opetushallitus, 2014, s. 141, 263). Kuten vuosisuunnitelmassakin painotimme, osallisuuden kokemus, kokemus ryhmään kuulumisesta ja mahdollisuudesta toimia musisoivana ryhmän jäsenenä, on merkittävä uuden oppimisen mahdollistamisessa. Kuten Elina Weckström (2018) toteaa Orff-pedagogiikasta kertovassa artikkelissaan, on ryhmällä ihmeellinen voima, mitä tulee uuden oppimiseen; ryhmän tuki voi kannustaa sellaisten asioiden kokeilemiseen, jotka ovat tuntuneet omassa mielessä mahdottomilta oppimisen kohteilta. En voi tarpeeksi korostaa syvää haluani muovautua sellaiseksi opettajaksi, joka kykenee toimimaan ryhmäytymistä edistävänä, oppijoiden välille rakentuvien siltojen mahdollistajana ja sitä kautta uusien, oppimisen kohteena olevien asioiden äärelle kuljettavana.
"Musiikin tekemisessä ja musiikin syntymisen prosessissa pitää olla kärsivällinen, sillä lopputuloksen saaminen voi kestää kauan", totesivat muusikko Joakim Berghäll ja säveltäjä Timo Hietala (2022) Helsingin kaupunginteatterin näytelmäproduktion tiimellyksessä. Tutkiva työote sekä toiminnallisuus kuvaavat nykyhetken tavoiteltavaa koulupedagogiikkaa (Opetushallitus, 2014). Musiikissa prosessityöskentely painottaa koko oppimisprosessia sekä sen laatua. Mielestäni prosessityöskentelyssä konkretisoituu kaikkein tärkein, eli se, että mitä tapahtuu ennen varsinaisen taidon omaksumista, on itseasiassa kaikkein merkittävimpää. Musiikkisuorituksia merkittävämpää on ennen kaikkea elämyksellinen musiikin kokeminen (Perkiö, 2010; Lehtonen, Juvonen & Ruismäki, 2016) ja näiden elämysten äärelle pääseminen tuntuukin työn merkityksellisimmältä tavoitteelta.
Olen kovasti kiinnittänyt huomiota sen pohtimiseen, että millainen opettaja haluaisin olla. Sen lisäksi haluaisin kuitenkin pohtia myös sitä, millainen opettaja koen olevani juuri nyt. Musiikkiluokkalaisuus on kasvattanut minut yhteisöllisyyttä kaipaavaksi ja sitä arvostavaksi. Samoin on tehnyt kuorolaulu, jota olen harrastanut lapsuudesta saakka. Lisäksi yhteisöllisyyteen on kasvattanut iso perhe, jonka piirissä olen saanut kasvaa ja kehittyä. Yksi syy ammatinvalinnan taustalla on ollut juuri kaipuu yhteisöllisyyden äärelle. Kaipuu yhteisön positiivisen voiman äärelle on varmasti elämänmittainen ja luulen, että tämänhetkistä opettajuuttani kuvaa "tehdään tää yhdessä" -mentaliteetti. Näin ainakin haluan ajatella. Erilaisten yhteisöjen jäsenenä varttuminen on opettanut sinnikkyyttä ja toisaalta kasvattanut luovimaan erilaisten haasteiden tullessa eteen.
Olin tammikuun demon jälkeen listannut kevään musiikin opintojaksolle kaksi tavoitetta. Ensimmäinen oli musiikillisen luovuuden kasvattaminen - pedagogin löytäminen itsestä, joka sisälsi toiveen tulla sinummaksi itsensä kanssa musiikillisena ohjaajana toimimisessa sekä luottamuksen kasvamisena suhteessa itseen (heittäytyminen on enemmän kuin ok). Tavoitteessa painotin esikuvana toimimista, innostamista sekä inhimillistä asennetta. Toisessa tavoitteessa painottui uskallus kokeilla uusia, erilaisia juttuja niin opiskelijan kuin opettajankin roolissa. Tavoitteita kirjatessani minulla oli kirkkaana mielessä myös käynnissä oleva opetusharjoittelu 4, jonka puitteissa sain toteuttaa musiikinopettajuutta.
Koen, että minulle on kevään mittaan kirkastunut ensimmäisen tavoitteen tausta-ajatus. Musiikillisella luovuudella olen tarkoittanut juuri heittäytymisen taitoihin käsiksi pääsemistä. Pedagogin taitoihin olen ajatellut oleellisena osana kuuluvan inhimillisyyden lähteille pääsemisen. Elinikäisen oppimisen periaate koskee yhtälailla opettajaa eli virheet ja kömmähdykset ovat myös opettajalle sallittuja (Kaikkonen ym., 2020) ja ajattelen, että jopa suotavia, sillä juuri ne viestivät inhimillisyydestä ja sitä kautta luovat tutkivan toiminnan kulttuuria luokkahuoneeseen. Toinen tavoite liittyy myös vahvasti heittäytymisen taitoihin ja samalla kevään aikana käsiteltyihin teemoihin; opettajana minun tulee peräänkuuluttaa uskallusta kokeilla monipuolisia pedagogisia työtapoja, jotta kykenen hyödyntämään niitä opetuksessa ja näin tukemaan oppijoiden välistä tasa-arvoa (Kaikkonen ym., 2020). Vaikka työelämään astuminen aiheuttaa tällä hetkellä pelkoa ja riittämättömyyteen liittyvä huoli on ajankohtainen, voin kuitenkin todeta, että alusta asti minulle on ollut selvää, mihin opettajana haluana pyrkiä. Koulumaailman vaateiden viidakossa minulle merkittävintä on luoda turvallinen oppimisen ilmapiiri, joka ennen kaikkea viestii mahdollisuuksista ja joka kutsuu riemuitsemaan oppimisesta. Jos kykenen säilyttämään toivon näkökulman toteuttamassani pedagogiikassa, niin voin todeta onnistuneeni elinikäisen oppimisen matkallani kohti opettajuutta.
Lähteet:
Henritius, I. (2022). Mikko Räsäsen tulevaisuus -teatteriproduktio. Helsingin kaupunginteatteri. https://hkt.fi/musiikki-syntyy-harjoituksissa-prosessityoskentelyn-keinoin/
Kaikkonen, M., Salo, J., Vannasmaa, P. & Mäki, M. (2020). MAHTAVA MUSIIKKI: Opas tasa-arvoiseen ja motivoivaan musiikinopetukseen. Onnistunut opetus.
Lehtonen, K., Juvonen, A., & Ruismäki, H. (2016). Musiikkirajoitteisuus sukupolvien välisenä siirtotaakkana. Musiikkikasvatus, 19(1), 29-42. https://sites.uniarts.fi/fi/web/fjme/-/vol-19-01-2016
Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Perkiö, S. 2010. Orff-pedagogiikka. Teoksessa Juntunen, M-L., Perkiö, S. & Simola-Isaksson,
I. Musiikkiliikunnan käsikirja 1. Musiikkia liikkuen. Helsinki: WSOYpro. 28-35.
Weckström, E. (2018). Orff-pedagogiikan lumoissa. JaSeSoi Journal 2/2018. https://lapsinakokulma.wordpress.com/2019/02/28/orff-pedagogiikan-lumoissa/
Opintojakson numeerinen arviointi:
Olen perehtynyt opintotehtäviin syvällisesti. Ymmärrys musiikkikasvatuksen mahdollisuuksiin oman opettajuuden sekä lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen osana näkyy perustelluissa pohdinnoissa. Lähdekirjallisuutta ja muuta taustatietoa olen käyttänyt kattavasti ja analysoinut sekä arvioinut toimintaani perusteellisesti. Vuosisuunnitelma ja oman opettajuuden pohdinta ovat pedagogisesti perusteltuja ja luovia. Olen osallistunut kurssin työskentelyyn hyvin aktiivisesti. Annan itselleni opintojaksosta arvosanan 5.
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin