POMM1100 Monialaisten opintojen koontiseminaari
Vaihe 5: Itsearviointi
Päädyin antamaan tästä opintojaksosta itselleni arvosanaksi 4. Olen reflektoinut omaa kehittymistäni kriittisesti sekä tunnistanut vahvuuksiani ja kehittämiskohteitani. Kehittämiskohteita löytyy aina, ja jos niitä kovin lähtisin listaamaan, tulisi listasta varmasti loputon. Sillä aina kait voisi asiat tehdä paremmin tai eri tavalla. Koen, että opettajana en ole koskaan "valmis" ja siinä mielestäni piileekin opettajuuden ydin. Eteenpäin on kuljettava, mutta nöyränä ja valmiina oppimaan jatkuvasti uutta. Siksi olen juuri tämän ammatin valinnutkin; jotta saan oppia uutta ja kulkea elämää eteenpäin uteliaana. Koen, että kykenin tekemään tällä opintojaksolla oppimisesta itselleni merkityksellistä. Niin olen pyrkinyt jokaisella opintojaksolla tekemään. Erityisesti ydinosaamisalueiden kanssa työskennellessäni olen aina kokenut oppimisen olevan erityisen merkityksellistä. Täytyy todeta, että opintojaksoilla, joilla on tuntunut olevan kiireen tunnetta, minua on ahdistanut ympärillä oleva paine ja hoppu. Olen luonteeltani tuumailija ja asioiden pureskelija. Toiminnan äärellä toimin nopeasti, jos tilanne niin vaatii, mutta lähtökohtaisesti pidän enemmän laatuun kuin määrään tähtäävästä työskentelystä. Joskus tilanne kuitenkin vaatii asioiden priorisoimista ja joskus pelkkä valmis on riittävän hyvä. Opintojaksolla olen päässyt pohtimaan käsityksiäni oppimisesta ja opettamisesta. Se on ollut merkittävää ja tarpeellista ennen työelämään astumista. Omia ajattelu- ja tomintamalleja on hyvä välillä pysähtyä tarkastelemaan. Erityisen hedelmällistä se on silloin, kun tarkastelua pystyy ankkuroimaan käytäntöön. Nyt, kun olen itsenäisesti pohtinut omaa opettajuuttani, on kutkuttavaa päästä tarkastelemaan omaa opettajuutta käytännössä. Tuleva syksy tuo tullessaan uuden työn ja ensimmäisen oman luokan. Toivon, että kykenen tulevassa työssäni säilyttämään Kestävämmän koulun periaatteet: "yhdessä tehden, yhdessä ihmetellen."
0 kommenttia
Asiantuntijuutta rakentamassa (äänitallenne)
Oman asiantuntijuuden rakentamista ja syventämistä Suomen Luonnonsuojeluliiton toiminnan inspiroimana.
P.S. Tekniikka ei täysin toiminut. Videotallenteelle ei valitettavasti tullut näkyviin diavaihdokset. Opetustallenne on siis siksi äänitallenteen muodossa.
P.S. Tekniikka ei täysin toiminut. Videotallenteelle ei valitettavasti tullut näkyviin diavaihdokset. Opetustallenne on siis siksi äänitallenteen muodossa.
Asiantuntijuutta rakentamassa (diat)
Oman asiantuntijuuden rakentamista ja syventämistä Suomen Luonnonsuojeluliiton toiminnan inspiroimana.
Vaihe 4: PROpe-työskentely POM-koontiseminaarissa
Tämä osuus löytyy erilliseltä välilehdeltä: katso "Opettajaksi kehittymisen ydinosaamisalueet suhteessa monialaisiin opintoihin"
Kestävämpi koulu
Vaihe 3: Kestävämpi koulu -tehtävä
Kestävämpi koulu -tehtävä:
Omien opetusfilosofian/opettajuuden kulmakivien kartoitus:
Omassa opettajan työssä kiinnekohdat ovat kohtaamisessa, elämän arvostamisessa sekä leikkisyyden vaalimisessa.
Kohtaamisessa korostuu molemminpuolinen arvostava kuuleminen ja kohtaaminen. Kohtaamisessa opitaan itsestä sekä muista ihmisistä. Ihminen on peili toiselle ihmiselle. Parhaimmillaan opettajan ja oppilaan välisessä kohtaamisessa opitaan uutta. Yhdessä ihmettely voi viedä uusien asioiden äärelle.
Elämän arvostamisen periaate vie kaiken meitä ympäröivän elämän kunnioittamiseen. Koen, että koulumaailmassa tämä periaate on merkityksellinen, sillä tavoitteellisuutta vaalivassa kulttuurissa on mahdollista unohtaa elämän perusasiat - elämän vaaliminen ja arvostaminen sellaisenaan, ilman ehtoja tai sen kummempia meriittejä.
Leikkisyyden vaaliminen kussakin ihmisessä on tärkeää, ja elämässä ylipäätään. Leikkivä mieli suhtautuu uteliaasti uuteen ja saattaa löytää jo opitusta myös uutta. Leikkivä mieli suhtautuu itseensä ja ympäröivään inhimillisesti.
Omassa toiminnassani kohtaaminen näkyy uteliaisuutena muita ihmisiä ja ympäröivää kohtaan. Joskus uteliaisuuteni saattaa tuntua muista ihmisistä hämmentävältä. Olen kiinnostunut muista ihmisistä sekä tavoista, joilla he tarkastelevat maailmaa. Minulla on luontainen halu oppia ymmärtämään erilaisia lähestymistapoja elämään.
Elämän arvostamisen periaate näkyy omassa toiminnassa omaa hyvinvointia vaalivana toimintana. Itsearvostus näkyy toiminnassani "positiivisina viboina".
Leikkisyyden vaaliminen on elämäni filosofia, elämänfilosofiani. Leikkisyys ja siitä poikiva nauru ovat olleet tähänastisen elämäni suola.
Aina mieli ei pysy positiivisena, valmiina vaalimaan leikkisyyttä tai näkemään mahdollisuuksia. Oma optimistisuus ei välttämättä aina riitä - esimerkiksi kouluyhteisössä tarvitaan yhteistä voimaa ja eteenpäin vievää toiveikkuutta. On myös tärkeä ymmärtää, että omien toimien ei tarvitse riittää koko yhteisön kannatteluun. Yhteisössä piilee valtava voima, jos sitä ollaan valmiina käyttämään. Asioista on tärkeä pystyä keskustelemaan ja siksi kohtaamisen filosofian vaaliminen omassa työssä tuntuu merkittävältä, ellei merkittävimmältä.
Omassa opettajan filosofiassa korostuu sosiaalinen kestävyys, joka mielestäni rakentaa kestävän pohjan opettajan työlle. Oppiminen vaatii, oli se sitten sisältöoppimista, muista oppimista, ympäristöstä oppimista tai itsestä oppimista, mahdollisuuden reflektoida omia ajatuksia. Omia ajatuksia voi reflektoida pohtimalla, kirjoittamalla, mutta mielestäni myös omia ajatuksia ääneen sanoittamalla. Sosiaalisessa ympäristössä oppiminen voi parhaimmillaan olla uusien merkitysten ja verkkojen rakentumista, jotka johdattavat yhä syvempään ymmärtämiseen.
Sosiaalisen kestävyyden periaate vaalii kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Kestävämpi koulu -tehtävä haastoi minua pohtimaan omaa oppimiskäsitystäni. Oppimiskäsitykseni pohjautuu kognitiiviseen, konstruktivistiseen sekä kontekstuaaliseen. Oppimiskäsitykseni vaalii ajatusta aktiivisesta oppijasta, joka vastaanottaa tietoa (oppija on tällöin myös aktiivinen), luo uusia merkityksiä, jakaa omia ajatuksiaan ja prosessoi tietoa suhteessa ympärillä olevaan. Oppimiskäsitykseni vaalii tiedon tasa-arvoisuutta ja erilaisten näkökulmien arvokkuutta. Itsensä löytäminen osana sosiaalista verkostoa ja todellisuutta vie kohti kestävyyden ydintä.
Pohdintaa: Miltä koulusi näyttää?
Minun kouluni näyttää yhteisöä ja yhteisöllisyyttä vaalivana. Kun rakensin kestävämpää koulua, nousi tekovaiheessa esiin lämpöä, inhimillisyyttä, rakkautta, iloa ja valoa korostavia ajatuksia ja sanoja. Toteutin itse tuotoksen kirjoittamalla, maalaamalla ja erilaisista aikakausilehdistä inspiroitumalla. Tuotos oli samalla ikään kuin unelmakartta, johon pääsin tuomaan henkilökohtaisia haaveitani ja oman toimintani pääperiaatteita. Minulle nousi alun pohdinnoissa, kestävämpää koulua suunnitellessani, mieleen sosiaalisen kestävyyden ja sosiaalisen vastuun käsitteet. Minulle luokanopettajaopinnoissa sosiaalisen vastuun käsite on ollut merkittävä, sillä se on kulkenut mukana koko opintopolun ajan. Olen välillä "viljellyt" sitä ajatuksena manifestoida rakkauden ja inhimillisyyden puolesta. On hämmentävää, miten samankaltaisia ajatuksia Anne Birgitta Pessi (2017) pukee sanoiksi kirjoituksessaan liittyen sosiaaliseen kestävyyteen. Hän kirjoittaa myötätunnon olevan kaiken kestävyyden ytimessä - myötätunnon toisia ihmisiä, ihmisyyttä, luontoa ja maailmaamme kohtaan - (Pessi, 2017) enkä voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan. Aiemmissa PROpe-kirjoituksissani ja ajatuksissani olen vaalinut inhimillisyyden ja kohtaamisen sanomaa; mitä meille jää jäljelle, mistä käsin toimimme, jos meillä ei ole yhteisöllisyydestä kumpuavaa voimaa?
Minun kestävämpi koulu ottaa huomioon erilaisten sävyjen sinfonian. Tämä ajatus ottaa erityisesti huomioon kulttuurisesti kestävän kasvatuksen, jonka pääajatuksena on turvata erilaisten kulttuuri-identiteettien löytymistä ja kehittymistä (Vihreälehto, 2024). Toivon ja haluan, että elämää arvostetaan sellaisenaan, ilman ehtoja, "me kaikki" -henkeä vaalien ja arvostaen. Koen, että oppimisen ydin piilee yhdessä toimimisessa ja yhdessä ihmettelyssä. Kun toimimme yhdessä, avautuu meille mahdollisuuksia kuulla erilaisia ajatuksia ja näkökulmia.
Pohdi lisäksi:
Millaisin edellytyksin kestävämmän koulusi toteutuminen on mahdollista?
Mitä vaateita kestävämpi koulusi asettaa opettajien asiantuntijuudelle?
Kestävämmän koulun toteutuminen vaatii koko yhteisön sitoutumista ja voimaa. Mielestäni on tärkeää, että koulun kulttuuri mahdollistaa erilaisten ajatusten ja näkemysten kuulemisen. Ei ole olemassa täydellistä yhteisöä - sellaista, jossa esimerkiksi kaikki olisivat aina samaa mieltä. Kestävämpi koulu edellyttää sitoutumista ja valmiutta muutokseen - ennen kaikkea henkilökohtaiseen muutokseen. Asiantuntijuus on elävää ja alati muuttuvaa. Mikä taito onkaan kyetä inhimillisyydestä ja lämmöstä käsin tarkastelemaan omia ajatuksia ja ajattelumalleja!
Lähteet:
Pessi, A. B. (22.09.2017). Miltä sosiaalinen kestävyys näyttää? Sitra. https://www.sitra.fi/blogit/milta-sosiaalinen-kestavyys-nayttaa/
Vihreälehto, I. (2024). Opetushallituksen julkaisu: Mitä on kulttuurisesti kestävä kasvatus? https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/mita-kulttuurisesti-kestava-kasvatus
Erilaiset oppimiskäsitykset:
https://peda.net/jyu/okl/ko/kasvatustieteen-perusopintojen-opintojaksoja-ja-sivustoja/kpa/ktkp010-biologia/eo
- Valitse 3–5 kiinnekohtaa, kristallia, arvoa tms. joista et suostu tinkimään opettajan työssä / jotka ovat opetusfilosofiasi kulmakivet.
- Pohdi, kuinka ne näkyvät omassa toiminnassasi.
Omassa opettajan työssä kiinnekohdat ovat kohtaamisessa, elämän arvostamisessa sekä leikkisyyden vaalimisessa.
Kohtaamisessa korostuu molemminpuolinen arvostava kuuleminen ja kohtaaminen. Kohtaamisessa opitaan itsestä sekä muista ihmisistä. Ihminen on peili toiselle ihmiselle. Parhaimmillaan opettajan ja oppilaan välisessä kohtaamisessa opitaan uutta. Yhdessä ihmettely voi viedä uusien asioiden äärelle.
Elämän arvostamisen periaate vie kaiken meitä ympäröivän elämän kunnioittamiseen. Koen, että koulumaailmassa tämä periaate on merkityksellinen, sillä tavoitteellisuutta vaalivassa kulttuurissa on mahdollista unohtaa elämän perusasiat - elämän vaaliminen ja arvostaminen sellaisenaan, ilman ehtoja tai sen kummempia meriittejä.
Leikkisyyden vaaliminen kussakin ihmisessä on tärkeää, ja elämässä ylipäätään. Leikkivä mieli suhtautuu uteliaasti uuteen ja saattaa löytää jo opitusta myös uutta. Leikkivä mieli suhtautuu itseensä ja ympäröivään inhimillisesti.
Omassa toiminnassani kohtaaminen näkyy uteliaisuutena muita ihmisiä ja ympäröivää kohtaan. Joskus uteliaisuuteni saattaa tuntua muista ihmisistä hämmentävältä. Olen kiinnostunut muista ihmisistä sekä tavoista, joilla he tarkastelevat maailmaa. Minulla on luontainen halu oppia ymmärtämään erilaisia lähestymistapoja elämään.
Elämän arvostamisen periaate näkyy omassa toiminnassa omaa hyvinvointia vaalivana toimintana. Itsearvostus näkyy toiminnassani "positiivisina viboina".
Leikkisyyden vaaliminen on elämäni filosofia, elämänfilosofiani. Leikkisyys ja siitä poikiva nauru ovat olleet tähänastisen elämäni suola.
- Mitä reunaehtoja, uhkakuvia, haittoja, mahdollisuuksia kulmakivien toteutumiselle työssäsi on?
- Missä suhteessa ne ovat kestävyyden eri muotoihin (sosiaalinen, ekologinen, taloudellinen, kulttuurinen kestävyys)?
Aina mieli ei pysy positiivisena, valmiina vaalimaan leikkisyyttä tai näkemään mahdollisuuksia. Oma optimistisuus ei välttämättä aina riitä - esimerkiksi kouluyhteisössä tarvitaan yhteistä voimaa ja eteenpäin vievää toiveikkuutta. On myös tärkeä ymmärtää, että omien toimien ei tarvitse riittää koko yhteisön kannatteluun. Yhteisössä piilee valtava voima, jos sitä ollaan valmiina käyttämään. Asioista on tärkeä pystyä keskustelemaan ja siksi kohtaamisen filosofian vaaliminen omassa työssä tuntuu merkittävältä, ellei merkittävimmältä.
Omassa opettajan filosofiassa korostuu sosiaalinen kestävyys, joka mielestäni rakentaa kestävän pohjan opettajan työlle. Oppiminen vaatii, oli se sitten sisältöoppimista, muista oppimista, ympäristöstä oppimista tai itsestä oppimista, mahdollisuuden reflektoida omia ajatuksia. Omia ajatuksia voi reflektoida pohtimalla, kirjoittamalla, mutta mielestäni myös omia ajatuksia ääneen sanoittamalla. Sosiaalisessa ympäristössä oppiminen voi parhaimmillaan olla uusien merkitysten ja verkkojen rakentumista, jotka johdattavat yhä syvempään ymmärtämiseen.
Sosiaalisen kestävyyden periaate vaalii kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Kestävämpi koulu -tehtävä haastoi minua pohtimaan omaa oppimiskäsitystäni. Oppimiskäsitykseni pohjautuu kognitiiviseen, konstruktivistiseen sekä kontekstuaaliseen. Oppimiskäsitykseni vaalii ajatusta aktiivisesta oppijasta, joka vastaanottaa tietoa (oppija on tällöin myös aktiivinen), luo uusia merkityksiä, jakaa omia ajatuksiaan ja prosessoi tietoa suhteessa ympärillä olevaan. Oppimiskäsitykseni vaalii tiedon tasa-arvoisuutta ja erilaisten näkökulmien arvokkuutta. Itsensä löytäminen osana sosiaalista verkostoa ja todellisuutta vie kohti kestävyyden ydintä.
Pohdintaa: Miltä koulusi näyttää?
Minun kouluni näyttää yhteisöä ja yhteisöllisyyttä vaalivana. Kun rakensin kestävämpää koulua, nousi tekovaiheessa esiin lämpöä, inhimillisyyttä, rakkautta, iloa ja valoa korostavia ajatuksia ja sanoja. Toteutin itse tuotoksen kirjoittamalla, maalaamalla ja erilaisista aikakausilehdistä inspiroitumalla. Tuotos oli samalla ikään kuin unelmakartta, johon pääsin tuomaan henkilökohtaisia haaveitani ja oman toimintani pääperiaatteita. Minulle nousi alun pohdinnoissa, kestävämpää koulua suunnitellessani, mieleen sosiaalisen kestävyyden ja sosiaalisen vastuun käsitteet. Minulle luokanopettajaopinnoissa sosiaalisen vastuun käsite on ollut merkittävä, sillä se on kulkenut mukana koko opintopolun ajan. Olen välillä "viljellyt" sitä ajatuksena manifestoida rakkauden ja inhimillisyyden puolesta. On hämmentävää, miten samankaltaisia ajatuksia Anne Birgitta Pessi (2017) pukee sanoiksi kirjoituksessaan liittyen sosiaaliseen kestävyyteen. Hän kirjoittaa myötätunnon olevan kaiken kestävyyden ytimessä - myötätunnon toisia ihmisiä, ihmisyyttä, luontoa ja maailmaamme kohtaan - (Pessi, 2017) enkä voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan. Aiemmissa PROpe-kirjoituksissani ja ajatuksissani olen vaalinut inhimillisyyden ja kohtaamisen sanomaa; mitä meille jää jäljelle, mistä käsin toimimme, jos meillä ei ole yhteisöllisyydestä kumpuavaa voimaa?
Minun kestävämpi koulu ottaa huomioon erilaisten sävyjen sinfonian. Tämä ajatus ottaa erityisesti huomioon kulttuurisesti kestävän kasvatuksen, jonka pääajatuksena on turvata erilaisten kulttuuri-identiteettien löytymistä ja kehittymistä (Vihreälehto, 2024). Toivon ja haluan, että elämää arvostetaan sellaisenaan, ilman ehtoja, "me kaikki" -henkeä vaalien ja arvostaen. Koen, että oppimisen ydin piilee yhdessä toimimisessa ja yhdessä ihmettelyssä. Kun toimimme yhdessä, avautuu meille mahdollisuuksia kuulla erilaisia ajatuksia ja näkökulmia.
Pohdi lisäksi:
Millaisin edellytyksin kestävämmän koulusi toteutuminen on mahdollista?
Mitä vaateita kestävämpi koulusi asettaa opettajien asiantuntijuudelle?
Kestävämmän koulun toteutuminen vaatii koko yhteisön sitoutumista ja voimaa. Mielestäni on tärkeää, että koulun kulttuuri mahdollistaa erilaisten ajatusten ja näkemysten kuulemisen. Ei ole olemassa täydellistä yhteisöä - sellaista, jossa esimerkiksi kaikki olisivat aina samaa mieltä. Kestävämpi koulu edellyttää sitoutumista ja valmiutta muutokseen - ennen kaikkea henkilökohtaiseen muutokseen. Asiantuntijuus on elävää ja alati muuttuvaa. Mikä taito onkaan kyetä inhimillisyydestä ja lämmöstä käsin tarkastelemaan omia ajatuksia ja ajattelumalleja!
Lähteet:
Pessi, A. B. (22.09.2017). Miltä sosiaalinen kestävyys näyttää? Sitra. https://www.sitra.fi/blogit/milta-sosiaalinen-kestavyys-nayttaa/
Vihreälehto, I. (2024). Opetushallituksen julkaisu: Mitä on kulttuurisesti kestävä kasvatus? https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/mita-kulttuurisesti-kestava-kasvatus
Erilaiset oppimiskäsitykset:
https://peda.net/jyu/okl/ko/kasvatustieteen-perusopintojen-opintojaksoja-ja-sivustoja/kpa/ktkp010-biologia/eo
Vaihe 2. Asiantuntijuuden aukkoihin käsiksi
Luokanopettajan asiantuntijuuden ja osaamisen rakentuminen
Näkemykseni mukaan luokanopettajan asiantuntijuus ja osaaminen rakentuu opettajan identiteetin ja olemassa olevan osaamisen, tiedon ja taidon "päälle". Opettajankoulutuksessa nostetaan tietoisuuteen ja esiin se potentiaali, joka opettajaopiskelijalla on jo olemassa. Tietoisuusharjoitusten (opiskelu & tietoinen työskentely esimerkiksi juuri MAP-mallin pohjalta) kautta opiskelija tulee tietoiseksi omasta osaamisestaan ja asiantuntijuudestaan. Käytännön harjoitukset ja harjoittelu antavat myös mahdollisuuden oman ajattelun ja toiminnan reflektoimiselle. Asiantuntijuus ja osaaminen rakentuvat harjoittelemalla, mutta myös tietoisen ajatustyöskentelyn piirissä. POM-opinnot antavat mahdollisuuden sekä käytännön harjoittelulle että omien ajatusten ja toiminnan äärelle pysähtymiselle.
Minulle MAP-mallin kanssa työskenteleminen on rakentanut siltaa omiin ajatuksiin, tunteisiin ja kokemuksiin. Luokanopettajan ydinosaamisalueet ovat tukeneet reflektointiprosessissa ja matkalla kohti opettajuutta. Ydinosaamisalueet ovat nostaneet tietoisuuteen ne opettajan osaamisen ulottuvuudet, joita ei välttämättä niin aktiivisesti tule ajateltua. On ollut huomattavaa (esimerkiksi käytännön opetusharjoittelussa huomattua), että jo yhden oppitunnin aikana on mahdollista peilata omaa osaamista hyvin laajastikin, juuri ydinosaamisalueiden kautta; jokainen ydinosaamisalue on jollain tapaa läsnä oppitunnilla.
POM-opintojen aikana olen päässyt näkemään itsestäni sekä oppijana että opettajana olemisen puolet. Olen huomannut, että opettajana saatan olla kärsivällisempi kuin oppijana. Minulla riittää inhimillisyyttä ja kärsivällisyyttä enemmän muita kuin itseäni kohtaan. Jos jotain POM-opinnot ovat opettaneet, niin ainakin sen, että itseä kohtaan tulee oltua joskus raadollisenkin vaativa.
-
Tutki vielä POM-opintojen kokonaistavoitteita ja peilaa edelliseen tarkasteluusi:
- Mitä POM-opinnoissa saavuttamani (luokanopettajan) asiantuntijuus on? Millaista asiantuntijuutta POM-opinnoilla ylipäätään voidaan saavuttaa?
POM-opinnoissa saavuttamani asiantuntijuus on itsereflektioon sidottua - minulle tärkeää oli tutustua kunkin opetettavan oppiaineen sisältötietoihin ja -taitoihin, mutta tärkeää oli myös päästä pohtimaan omaa osaamista ja suhtautumista kuhunkin oppiaineeseen. POM-opinnot veivät kohti asiantuntijuutta, mutta koen, että asiantuntijuus syvenee vielä kovasti työelämässä. POM-opinnot olivat alkusysäys opettajuuden kehittymiselle. Asiantuntijuus ja osaaminen kasvaa oletettavasti tulevien työvuosien ja kokemuksen myötä.
- Mitä minulta jäi saavuttamatta?
Oppiainekohtaiset sisältötiedot tietysti kiehtovat aina. Kovasti oli haltuunotettavaa yhden opintojakson aikana. Ehkä minulta jäi saavuttamatta juuri syvällisempi tieto-osaaminen. Olisin voinut pysähtyä ihmettelemään ja tuumaamaan pidemmäksi aikaa. Asiantuntijuus on myös sisältötiedon osaamista ja ennen kaikkea pedagogista osaamista sisältötietojen äärellä.
Valitse sopiva aukkopaikka työstettäväksi
- Mitä havaintoja voit tehdä osaamisestasi edellisen tarkastelujen perusteella: mitkä ovat merkittävimmät asiantuntijuuden aukot, jotka jäivät POM-opintojen jälkeen täyttymättä?
Aukkoina oppiainekohtaiset sisällöt
- Mitä osaamisen/asiantuntijuuden aukkopaikkaa haluan lähteä täyttämään tämän opintojakson aikana?
Asiantuntijuutta haluan lähteä syventämään ympäristöopin osalta, sillä koin kurssin mielenkiintoiseksi, mutta sisäistettävää asiaa oli paljon käytettävissä olevaan aikaan suhteutettuna. Koen, että ympäristöoppi on keskeisimpiä opetettavia aineita, ja sen merkitys korostuu myös sen globaalin merkittävyyden vuoksi. Suomalainen luonto kiehtoo minua, samoin ympäröivä maailma ylipäätään. Haluan syventää omaa osaamista ja asiantuntijuutta, jotta voin oppilaiden kanssa lähteä tutkimaan laajasti merkittäviä aiheita ja asioita.
Suunnittele
Laadi suunnitelma valitsemasi aukkopaikan täyttämiseksi:- Pohdi, mitä selvität jo opintojen aikana; tarvitseeko asiantuntijuutta kehittää teorian vai käytännön vai niiden yhteyden välillä?
Ympäristöopin opiskelu tapahtuu teorian ja käytännön välistä siltaa sekä niistä muodostuvaa yhtenäistä polkua kulkemalla. Mielestäni ympäristöopin opiskeluun tarvitaan näitä molempia - teoriaa ja käytäntöä sopivassa suhteessa. Ympäristössä toimiminen ja tutkiminen voi antaa kimmokkeen teorian opiskelulle, ja tämä toimii mielestäni myös toiseen suuntaan. Ympäristö antaa oivalliset mahdollisuudet uuden oppimiselle. Teorieettinen sisältötieto parhaimmillaan ruokkii tiedonnälkää.
- Mitä asiantuntijuus on? Mistä haen sitä: haenko kirjallisuudesta, haenko asiantuntijalta, menenkö observoimaan toimintaa jne.?
Asiantuntijuus rakentuu monen asian summana. Kimmokkeen uuden oppimiseen voi saada montaa kautta. Asiantuntijuus voi lähteä liikkeelle esimerkiksi mielenkiintoisesta puheenvuorosta. Sosiaalinen media antaa itselle usein kimmokkeita selvittää pinnalla olevia asioita. Esimerkiksi itselle vieraat, sosiaalisessa mediassa esiin tulleet ilmiöt/sanat/tapahtumat vievät usein tarkempaan "selvitystyöhön". Mielestäni erinomainen pohja asiantuntijuuteen rakentuu kyvystä huomata itseä kiinnostavia ilmiöitä sekä taidosta tarttua niihin. Monesti tutkittavaan ilmiöön liittyy muitakin ilmiöitä, joten uuteen asiaan/ilmiöön tarttuminen voi viedä odottamattomille poluille. Asiantuntijuus on ikään kuin käsitekartta, joka saa osakseen ja ympärilleen haarautuvia käsitteitä. Jokainen niistä on ilmiön ymmärtämisen kannalta merkityksellinen. Mielestäni on merkittävää ymmärtää, että elämässä ylipäätään asiantuntijuus rakentuu suhteessa muihin ja muuhun.
Toteutus
Minulle asiantuntijuuden syventyminen lähti loppujen lopuksi rakentumaan käytännössä. Käytäntö otti osakseen toki myös teoriaa. Asiantuntijuuden syventyminen kohdallani tapahtui keskustelun ja yhdessä ihmettelyn keinoin Suomen Luonnonsuojeluliiton pisteellä, yhdessä liiton asiantuntijoiden kanssa. Vierailu oli hyvällä tavalla hämmentävä, sillä koin saavani vierailun aikana käydyistä keskusteluista paljon, mutta minulle välittyi sellainen olo, että myös pisteellä toimineet asiantuntijat pääsivät uusiin svääreihin yhdessä tehtyjen havaintojen ja jaetun asiantuntijuuden tiimellyksessä. Oli mieltä ja sydäntä lämmittävää huomata, miten tärkeästä aiheesta, meihin kaikkiin vaikuttavasti sellaisesta, voi pystyä keskustelemaan inhimillisen lempeään sävyyn - kuitenkaan tosiasioita unohtamatta. Metsä on meille elintärkeä, kuten koko se ympäristö, johon me olemme saaneet asettua. Luonnonsuojeliiton asiantuntijoiden kanssa koin päässeeni kestävämmän elämän ja tulevaisuuden ytimeen; niin kauan pystymme pitämään toivoa yllä, kun pystymme keskustelemaan asioista ja jakamaan ajatuksiamme hyvässä hengessä. Olemme kaikki täällä yhdessä.
Vaihe 1. Orientoituminen koontireflektioon
Heippa!
Täällä kirjoittelee viimeistelyä vaille valmis luokanope - tuntuu hurjalta ja ihan mielettömän hyvältä! Takana on monivaiheinen taival opintojen polulla, sillä olen saanut kerryttää opettajan osaamistani sekä varhaiskasvatuksen opinnoissa että luokanopettajan opinnoissa. Kaiken kaikkiaan opinnot ovat syventäneet ymmärrystä ympäröivästä maailmasta sekä ennen kaikkea itsestäni. Olen pohtinut opintojen olleen ainutlaatuista pääomaa koko elämää ja tulevaa ajatellen - en pelkästään opettajan professiota ajatellen.
Minulle POM-opinnot ovat tuoneet monipuolista osaamista. POM-opinnot, etenkin taito- ja taideaineiden osalta, ovat kysyneet heittäytymistä ja itsensä likoon laittamista. Koen, että minulla olisi voinut olla enemmänkin uskallusta heittäytyä opintojen käytännönläheisiin osuuksiin, mutta olen ollut mukana juuri niillä resursseilla, jotka minulla on ollut käytössä kullakin hetkellä.
Minulle merkityksellisimmät oppimisen kokemukset ovat liittyneet musiikin POM-opintoihin. Olen musiikkiluokan kasvatti ja minulle musiikki on ollut luonteva ilmaisun keino läpi elämäni. Musiikissa yhdistyy itse musiikki ja mahdollisuus itsensä ilmaisemiseen sanallisesti sekä liikkeen muodossa. Musiikki kutsuu kokonaisvaltaiseen itsensä ilmaisemiseen ja siinä piileekin musiikin uniikkius ja ainutlaatuisuus oppiaineena sekä kokemuksellisena ja kulttuurisena ulottuvuutena ylipäätään. Minulle musiikki on merkityksellistä ja se on osa jokapäiväistä elämääni. Liikun, siivoan ja tarkastelen maailmaa musiikin siivittämänä. Musiikki on minulle tapa päästä kosketuksiin syvempiin merkityksiin ja olemisen kysymyksiin.
Täällä kirjoittelee viimeistelyä vaille valmis luokanope - tuntuu hurjalta ja ihan mielettömän hyvältä! Takana on monivaiheinen taival opintojen polulla, sillä olen saanut kerryttää opettajan osaamistani sekä varhaiskasvatuksen opinnoissa että luokanopettajan opinnoissa. Kaiken kaikkiaan opinnot ovat syventäneet ymmärrystä ympäröivästä maailmasta sekä ennen kaikkea itsestäni. Olen pohtinut opintojen olleen ainutlaatuista pääomaa koko elämää ja tulevaa ajatellen - en pelkästään opettajan professiota ajatellen.
Minulle POM-opinnot ovat tuoneet monipuolista osaamista. POM-opinnot, etenkin taito- ja taideaineiden osalta, ovat kysyneet heittäytymistä ja itsensä likoon laittamista. Koen, että minulla olisi voinut olla enemmänkin uskallusta heittäytyä opintojen käytännönläheisiin osuuksiin, mutta olen ollut mukana juuri niillä resursseilla, jotka minulla on ollut käytössä kullakin hetkellä.
Minulle merkityksellisimmät oppimisen kokemukset ovat liittyneet musiikin POM-opintoihin. Olen musiikkiluokan kasvatti ja minulle musiikki on ollut luonteva ilmaisun keino läpi elämäni. Musiikissa yhdistyy itse musiikki ja mahdollisuus itsensä ilmaisemiseen sanallisesti sekä liikkeen muodossa. Musiikki kutsuu kokonaisvaltaiseen itsensä ilmaisemiseen ja siinä piileekin musiikin uniikkius ja ainutlaatuisuus oppiaineena sekä kokemuksellisena ja kulttuurisena ulottuvuutena ylipäätään. Minulle musiikki on merkityksellistä ja se on osa jokapäiväistä elämääni. Liikun, siivoan ja tarkastelen maailmaa musiikin siivittämänä. Musiikki on minulle tapa päästä kosketuksiin syvempiin merkityksiin ja olemisen kysymyksiin.