Mitä olen oppinut (musiikinopetuksesta, koulusta, lapsista, opettajuudesta, elämästä…)?
Laulamisen ja laulunopettamisen osuudesta jäi erityisesti mieleen positiivinen kehä. Positiivinen kehän luomisen tärkeys saa tukea maanantain 12.2. demolta, jolla käsittelimme muun muassa musiikin parissa koettujen kokemusten vaikutusta musiikilliseen minäkuvaan ja pystyvyyteen. Musiikinopettajan, ja opettajan ylipäätään, tehtävä on haastava, sillä se vaatii syvää ja jatkuvaa identiteettityöskentelyä. Opettajuuteen muovautuessa on tärkeä pystyä tiedostamaan oman ammatinvalinnan taustalla vaikuttaneet tekijät. Esimerkiksi: jos en ole itse saanut riittävästi kannustusta omalla oppimisen polullani, kykenenkö irroittautumaan kokemuksestani, ja toimimaan toisin? Laulunopettamisen äärellä ollessamme olemme herkän asian äärellä. Laulutaito on hyvin henkilökohtainen ja kokemukseni mukaan ääneen laulaminen on monelle juuri henkilökohtaiselle "reviirille" päästämistä. Virheellisesti voidaan ajatella, että laulutaito joko on tai ei ole olemassa, mutta itseasiassa lohdullista on se, että laulutaitoa voidaan harjoittaa ja kehittää. 

Mitä ihmettelen?
Musiikin monipuolisuutta ja sitä, miten se on kullekin kansalle omanlaistaan. Laulunäytteet eri puolilta maailmaa konkretisoivat sitä. Hassua on se, että jotkut kappaleet rantautuvat Suomeen, mutta joitakin ei taas koskaan ole kuullut (ääninäytteet) ja silti ne ovat suuria hittejä maailmalla. Kai se on myös niin, että esimerkiksi länsimainen musiikki yksinkertaisesti puhuttelee suomalaisia enemmän. Tässä on kuitenkin varmasti poikkeuksia. 

Minkälainen tahtoisin itse olla musiikinopettajana / mitä tahtoisin opetuksessani huomioida?
Tahtoisin opetuksessani kyetä huomioimaan ja tukemaan erilaisia tapoja musiikin tuntemisessa, kokemisessa, laulamisessa sekä soittamisessa. 

Kuinka perustelen toimintaani opettajana?
Perustamalla opetukseni suunnitelmalliseen, ryhmä- ja oppilaskohtaiseen toimintaan. Toiminnan lähtökohtana ennen kaikkea opetussuunnitelman perusteet.