Munasolun hedelmöittyessä määräytyy siis kehittyvän yksilön perimä, jota kutsutaan genotyypiksi. Tämä on täysin ainutlaatuinen kullakin yksilöllä, ainutlaatuinen yhdistelmä vanhempien perintöaineksesta. Ainoan poikkeuksen muodostavat identtiset eli samanmunaiset kaksoset, jotka ovat saaneet alkunsa yhdestä hedelmöittyneestä munasolusta. Heidän perintöaineksensa ovat täysin samanlaiset.

Identtisiä kaksosia on käytetty ilmentämään ympäristötekijöiden merkitystä ihmisen ominaisuuksiin. On huomattu, että identtiset kaksosetkin saattavat kehittyä erilaisiksi, jos he kasvavat eri ympäristöissä. Esimerkiksi ravinto, sen laatu ja määrä sekä kasvuympäristön virikkeellisyys muovaavat saman perimän saaneista yksilöistä erilaisia. Vaikka yksilöillä on sama genotyyppi, niillä voi olla erilainen ilmiasu eli fenotyyppi.

Fenotyyppi on siis se jokaisen yksilön "muoto", joka geneettisen perimän ja yksilön ympäristön yhteisvaikutuksesta muodostuu. Perimä määrittelee rajat, joissa yksilön ominaisuudet voivat muuttua, ja elinympäristö muokkaa ominaisuuksia näiden rajojen sisällä.

Elinympäristön muokkaaviin tekijöihin voidaan laskea paitsi ravinto, myös esimerkiksi kemikaalit, joille yksilö kehityksensä ja kasvunsa aikana altistuu, sekä yksilön kokemat kokemukset ja elämykset. Nämä vaikuttavat yksilön kehitykseen heti hedelmöittymisestä lähtien.