Kivun tarkoituksena on suojata kehoamme ja varoittaa niin sisäisistä kuin ulkoisistakin vaurioista. Kipua aistitaan vapailla hermopäätteillä, joita on esimerkiksi iholla, sisäelimiä ympäröivissä kalvoissa, virtsarakossa ja lihaksissa. Kipureseptoreja ei ole lainkaan aivoissa tai maksassa, mutta niitä peittävät kalvot varoittavat ulkoa tulevasta kivunlähteestä.

Kipuun ei totu samalla tavalla kuin muihin aistimuksiin. Esimerkiksi tiukat vaatteet voivat puristaa aamulla, mutta muutaman tunnin päästä puristusta ei enää huomaa. Vaikka kipuun ei totu, sen aiheuttamaa kipuaistimusta voi oppia hallitsemaan. Esimerkiksi ajattelemalla mukavia asioita tai pitäessä itsensä kiireisenä kivun tuottama aistimus ei ole aivoissa yhtä hallitseva kuin miettiessä kipua aktiivisesti.

Usein kipu ei tunnu juuri siellä missä sen todellinen lähde on. Esimerkiksi päänsärky johtuu yleensä hartioiden lihasten jännityksestä. Kun hartialihaksiin ei kierrä veri, syntyvä happikato aiheuttaa kipua, joka aistitaan päänsärkynä. Sydänkivun voi tuntea kädessään, ja lyödessä kyynärpään hermon kipu tuntuu pikkusormessa. Tämä johtuu siitä, että hermoradat tulevat tietyistä kohteista ja aivot tulkitsevat myös itse kivun tulevan sieltä.

Kipulääkkeillä kivun aiheuttamia hermoimpulsseja estetään pääsemästä aivoihin saakka. Kipua ei siis koskaan aistita. Liiallinen kipulääkkeiden syönti heikentää niiden tehoa jatkossa ja voi aiheuttaa myrkytyksen. Kivun syy tulisi ensisijaisesti hoitaa ja vasta sitten itse kipu.