Useat ihmisen piirteet kertovat evoluution vaiheista. Ihmisen ja simpanssin DNA:n rakenne on 99-prosenttisesti sama. Elimistöjen rakenteissa on paljon samanlaisuutta, mutta on myös monia eroja. Kädellisistä ihminen on ainoa pystyasennossa kävelevä laji. Ihmisellä tämän mahdollistavat selkärangan, lantion ja jalkojen rakenteet.

Ihmisapinoiden luurankoja. Gibboni, gorilla, simpanssi, oranki ja ihminen.

Joustava ja samalla tukeva selkäranka pitää ylävartalon pystyssä. Jalkojen eteenpäin kääntynyt isovarvas sekä kaareva jalkaholvi mahdollistavat pystykävelyn.

Ihmisen ja simpanssin vaistotoiminnoissa on samankaltaisuutta. Vaistotoiminnot ovat perimän määräämiä. Vastasyntyneen jälkeläisen vaistotoiminnot ovat välttämättömiä selviytymisen kannalta. Miten vastasyntynyt selviytyisi, jos vaistotoiminnot eivät ohjaisi häntä hapuilemaan äidin rintoja ja saamaan näin maitoa ravinnoksi?

Tarttumisrefleksin voimakkuus selittyy jäänteenä ajoilta, jolloin pienen jälkeläisen oli tartuttava tiukasti emon turkkiin kiinni ja pysyttävä liikkeellä kulkevan emonsa mukana. Ihminen kykenee tarkkuusotteeseen, joka mahdollistaa äärimmäisen pikkutarkan työn tekemisen.

Ihmisen peukalo ja etusormi voivat koskettaa toisiaan toisin kuin simpanssilla.

Kirurgiset toimenpiteet, erilaiset optiikkaan liittyvät työvaiheet, korujen valmistaminen, piirtäminen ja hyvin monenlainen muu työskentely vaatii sormien liikkeiden onnistumisessa näkö- ja tuntoaistin lisäksi aivojen eri osien yhteistyötä. Kolmiulotteinen näkeminen ja värien näkeminen ovat tärkeitä ominaisuuksia näkökyvyn kehityksessä.

Isoaivojen rakenne mahdollistaa sen, että ihminen pystyy tuottamaan puhetta. Pieni muutaman kuukauden ikäinen vauva tunnistaa jo tutut kasvot ja viestii ilmeillä ja äänillä ympärillään olevien ihmisten, eläinten ja esineiden kanssa. Puhumaan lapsi oppii keskimäärin toisen ikävuoden aikana. Kun lapsi elää toisten ihmisten kanssa, hän oppii ylipäänsä puhumaan ja kommunikoimaan eri tavoin muiden kanssa. Sosiaalisen kehittymisen ohella opitut taidot ja tiedot siirtyvät luontaisesti seuraaville sukupolville. Ryhmässä ryhmän jäsenten välille muodostuu hierarkiaa, keskinäistä arvojärjestystä.

Erilaiset luonteenpiirteet tulevat esille jo pienten lasten leikeissä ja peleissä. Erilaisiin ryhmiin kuuluminen on tärkeää jokaiselle ihmiselle. Olipa ryhmä päiväkodin kaveripiiri, koululuokka, harrastuspiiri, työkaveriporukka tai mikä tahansa vastaava, niin havaitaan, että sosiaalisuus on ihmisen lajityypillinen piirre.

Pohjoisiin oloihin on kehittynyt myös ihmisen evoluutiossa sopeutumia:
​Suomalaisten esi-isien ihonvärin ja laktoositoleranssin kehittyminen.