Elämän vanhalta ajalta seuraavalle aikakaudelle siirryttäessä tapahtui suuria muutoksia. Arvioiden mukaan jopa 90 prosenttia lajeista kuoli sukupuuttoon. Ilmaston muuttuminen kuivemmaksi ja viileämmäksi muutti elämän keskiajalla kasvien runsaussuhteita.


Käpypalmu on elävä fossiili. Niiden fossiieja löytyy jo elämän keskiajan kerrostumista.

Itiökasvien menestys jäi taakse, kun siemenkasveista paljassiemeniset havupuut ja käpypalmut ottivat valta-aseman. Myös koppisiemeniset kasvit alkoivat kehittyä jo tällä aikakaudella.

Sammakkoeläimille ilmaston kuivuminen tiesi elinolojen heikentymistä. Matelijat kehittyivät ja levittäytyivät meri- ja maaekosysteemeihin.
Fossiililöytöjen perusteella myös ilmaan nousu onnistui.

Kentosaurus oli iso hirmulisko.

Elämän keskiajan omaleimaisimpia matelijoita ovat hirmuliskot eli dinosaurukset. Ravinnon suhteen hirmuliskoissa oli kasvinsyöjiä, raadonsyöjiä ja petoja.

Miksi nämä suuret eläimet hävisivät tämän aikakauden lopulla? Yhdeksi selitykseksi on esitetty maapalloon törmännyttä meteoriittia. Auringonsäteet eivät aiempaan tapaan lämmittäneet maapallon pintaa, eivätkä hirmuliskot enää selvinneetkään samalla tavalla kylmemmässä ilmastossa.

Elämän keskiaika oli matelijoiden valtakautta sekä maalla että vesistöissä. Huomaa, että kukkakasvit eivät olleet vielä kehittyneet.

​​

Nisäkkäät ja linnut kehittyivät elämän keskiajalla loppupuolella. Samoin kukkakasvit kehittyivät. Elämän keskiajan lopulla suuri massasukupuutto tuhosi dinosaurukset.

​