Bio- ja ympäristötieteiden yliopistonopettaja Saana Kataja-aho on ollut mukana kehittämässä useita planetaarisen hyvinvoinnin kursseja Avoimeen yliopistoon. Biologi Saanasta tuli ehkä siksi, että yläasteen biologian opettajan sijainen vei oppilaansa mikroskoopille tutkimaan sipulia. Saana lumoutui oikeita soluja nähdessään ja jäi koukkuun. Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana ekologia vei kuitenkin monipuolisuudessaan voiton solubiologiasta.

Kun Saana Kataja-aho maisteriksi valmistuttuaan pääsi Ympäristökeskukseen töihin, hän pääsi samalla kiinnostavien ötököiden pariin. Ne veivät myös väitöskirjatutkijaksi.

Planetaarinen hyvinvointi

Planetaarinen hyvinvointi on melko uusi käsite. Se huomioi inhimillisen ja ei-inhimillisen elämän korostamatta erityisesti ihmistä.  Planetaarinen hyvinvointi tarkoittaa tilaa, jossa maapallon järjestelmien ja ekosysteemien prosessien eheys säilyy siinä määrin, että lajit ja populaatiot voivat säilyä tulevaisuudessakin luontaisissa elinympäristöissään.

– Meidän on tärkeää tietää planetaarisesta hyvinvoinnista ja ymmärtää, että olemme täysin riippuvaisia meitä ympäröivästä luonnosta, eliöistä sekä maapallon ja ekosysteemien tärkeistä prosesseista. Näitä prosesseja ovat esimerkiksi yhteyttäminen sekä ravinteiden ja veden kierto. Niiden toimintaan liittyy valtava määrä toimintoja ylläpitäviä eliöitä.

Saana ottaa esimerkin: kasvit vaikuttavat ilmakehän happipitoisuuden määrään yhteyttäessään, jolloin sivutuotteena syntyy happea. Mutta kasvit yksinään eivät riitä, vaan niiden elämään ja hyvinvointiin vaikuttavat lukuisat eliöt ja ilmiöt, joita ilman kasvit eivät selviäisi. Esimerkiksi sienet muodostavat sienijuuria lähes kaikkien kasvien kanssa tehostaen kasvien ravinteiden ja veden saantia ja tarjoten suojaa taudinaiheuttajia vastaan. Toiset sienet taas toimivat hajottajina vapauttaen ravinteita kasveille. Linnut, nisäkkäät ja hyönteiset kuljettavat kasvien siitepölyä, hoitavat pölytyksen ja vaikuttavat siementen leviämiseen. Kasvinsyöjinä ne toisaalta rajoittavat kasvien kasvua. Maaperän hajottajaeliöstö eläimineen ja mikrobistoineen taas huolehtii jätteiden ja kuolleen aineksen hajotuksesta ja ravinteiden kierrätyksestä, jotta kasvit saavat maaperästä tarvitsemiaan ravinteita. Lisäksi kasveilla täytyy olla vettä (ja hiilidioksidia sekä auringon valoa) saatavilla, jotta yhteyttäminen on mahdollista. Nämä kaikki ilmiöt ja eliöt kietoutuvat toisiinsa, ja niiden on pystyttävä toimimaan, jotta maapallon happipitoisuus on riittävä isolle osalle maapallon eläimistä, myös ihmiselle. Tämä kaikki on planetaarista hyvinvointia. 

Hyvinvointia yliopistosta ja luonnosta

Planetaarisen hyvinvoinnin kurssit ovat syntyneet yhteistyössä Resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdomin tutkijoiden kanssa. JYU.Wisdom on monitieteinen tutkija- ja asiantuntijaverkosto, joka analysoi yhteiskunnan ja talouden kestävyysongelmien syitä ja etsii niihin ratkaisuja. Jyväskylän yliopisto edistää planetaarista hyvinvointia monella tapaa. JYU.Wisdomin vaikutuksesta on esimerkiksi pienennetty yliopiston hiilijalanjälkeä. Yliopistossamme on sitouduttu hiilineutraaliuteen vuoteen 2030 mennessä. Yliopisto pyrkii myös olemaan heikentämättä luonnon tilaa kokonaisuudessaan.

Merkittävä tapa edistää planetaarista hyvinvointia ovat myös kaikille maksuttomat planetaarisen hyvinvoinnin kurssit. Kurssit sopivat esimerkiksi kasvatustieteitä opiskelevien ja kasvatusalalla työskentelevien perustiedoksi kestävyysasioista.

Mitä ekologi suosittelee seuraamaan talvisessa luonnossa?

– Talvi on upeaa aikaa seurata luontoa. Vaikka vaikuttaa siltä, että kaikki uinuu, niin kevättalven hangilla, etenkin leutoina päivinä voi olla hyvinkin vilkasta selkärangattomien eläinten elämää. Pikkuruisia maaperän hyppyhäntäisiä voi nähdä pomppimassa hangella ja hiihtoladuilla ihan joukoittain, ja talvisääskiä, lumikorentoja ja hämähäkkejäkin voi tulla vastaan. Eläinten lumijälkiä on kiva seurata ja tunnistaa. Etenkin lasten kanssa voi mielikuvitella, mikä eläin on mihinkäkin koloon pujahtanut ja minkälaisessa talvikodissa eläin mahtaakaan asua. Jos kaipaa vähän enemmän haastetta, niin puita voi koittaa tunnistaa silmuista – se ei olekaan ihan helppoa hommaa. Ja helmikuusta lähtien voi kuulla jo helmipöllön puputusta. Kevät on tulossa!

Ota yhteyttä: saana.m.kataja-aho@jyu.fi