Käsitteenä viisaus taipuu moneen käyttöön. Aivan arkipäivässäkin voimme sanoa: Olipa viisaasti toimittu! Voi, miten viisasta. tai Etkö ole yhtään viisastunut? Näin viisaus-sanaa käytetään ainakin suomen kielessä, pitkälti synonyyminä oppimiselle sekä kyvylle reflektoida käytöstä että muuttaa sitä kokemustiedon perusteella.

Mitä viisaus on? Kysymykseen on annettu monenlaisia vastauksia, sillä viisaus on moniulotteinen käsite. Varmalle näyttää ainakin se, että kyse on arvoista ja sosiaalisesti arvostettavasta toiminnasta, teoista. Siten viisaus nojautuu myönteisiin kulttuurisiin moraalis-eettisiin periaatteisiin. Sen tulee myös näkyä toiminnassa kykynä säädellä omaa toimintaa mainittuja periaatteita kohti. Älyllisesti viisas toiminta merkitsee mahdollisimman laajaa näkökulmien huomioon ottamista ja kykyä arvioida ja reflektoida kokemuksen tuomaa tietoa. Ihmistoiminta ei ole koskaan erillään tunteista, joten ne ovat myös mukana – erityisesti myötätuntoisen ja empaattisen välittämisen tunteet. Viisaus on integratiivinen käsite: siihen sisällytetään monia ihmistoiminnan piirteitä siitä, millainen ihminen olisi ideaaleimmillaan – kyse on siis jonkinlaisesta ihmisihanteesta.

Ongelmalliseksi viisauden määrittelyn tekee kuitenkin se, että sen on havaittu olevan varsin kulttuurisidonnaista. Viisaus sitoutuu kulttuurin arvoihin. Toisin sanoen viisaus määrittyy sen mukaan, mitä arvoja tietyssä kulttuurissa painotetaan. Tällöin mennään filosofian alueelle, jonka kiinnostuksen kohteena on se, kuinka asioiden pitäisi olla, kun taas empiiriset tutkimukset kuvaavat, miten asiat todellisuudessa ovat.

Koulutuksen tutkimuslaitoksen viisauteen ja oppimiseen keskittyvässä tutkimustiimissä ollaan kiinnostuneita siitä, kuinka viisaus kehittyy ja kuinka sitä voidaan kehittää. Ryhmässä tutkitaan muun muassa yliopisto-opiskelijoiden viisauden kehittymistä ja pyritään kehittämään opiskelijoiden viisautta ja eettistä osaamista sokraattisen dialogin avulla.

Yksi tiimin kiehtovimmista tutkimuksista liittyy esiopetusikäisten lasten viisauteen ja sen ilmenemiseen. Yleensä viisauden on ajateltu kehittyvän aikuisuudessa, joten lasten viisautta on tutkittu vain vähän. Muutamissa jo tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että jo alakouluikäiset ymmärtävät ja kertovat viisauteen liittyvän kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja. Tässä meneillään olevassa tutkimuksessa keskitytään ilmiön tarkempaan selvittämiseen erityisesti oppimisen ja opettamisen näkökulmista. Metsämiesten Säätiön rahoittamassa hankkeessa selvitetään, voiko metsä olla oppimisympäristö, jossa jo esiopetusikäisenä lapsena opitaan viisautta. Samalla selvitetään, mitä merkityksiä esikoululaiset, heidän ryhmänsä varhaiskasvatuksen opettajat ja moniammatilliset työntekijät sekä lasten vanhemmat antavat metsälle.

Eeva K. Kallio
Viisaus ja oppiminen -tutkimustiimin johtaja

Terhi Ek
Viisauden kehittyminen ja metsäsuhteen rakentuminen metsäesiopetuksessa -hankkeen tutkija
Kirjoittajat työskentelevät Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksella. 

Lähetä palautetta kirjoittajille: eeva.k.kallio@jyu.fi tai terhi.a.ek@jyu.fi

Teemakuva: Rondell Melling, Pixabay; kirjoittajakuva: Martti Minkkinen

Edellinen | Seuraava | Palaa pääsivulle

 

 

 

_{Kuvassa vasemmalta Terhi Ek ja Eeva K. Kallio}