Vuorovaikutuskouluttaja Simo Routarinne oli kouluttamassa hankekoulujen henkilökuntaa. Koulutukset olivat kahdelle koululle yhtä aikaa.

Rakentava vuorovaikutus työyhteisössä on kuin rakentaisi palikoilla tornia. Kohtaamisen mikrohetket ovat vuorovaikutuksessa oleellisia, niitä palikoita, joista kokonaisuus muodostuu. Routarinne kuvasi konkreettisella mielikuvalla sitä, millä tavalla tulemme kohtaamiseen: Ovatko verhot kiinni vai auki? Jos luon turvaa vain itselleni suojaamalla itseni kohtaamisessa, silloin ei ole kummallakaan osapuolella turvallinen olo. Jos huolehdin siitä, että luon toiselle turvallisen olon, molemmilla on silloin turvallista. Vuorovaikutustilanteissa skannaamme jatkuvasti sitä, onko meillä turvallista.

Googlen tutkimusryhmä selvitti viitisen vuotta sitten, mitkä tekijät vaikuttavat tiimien toimivuuteen ja menestymiseen. Oletus oli, että hyvä tiimi muodostuisi hyvistä tyypeistä. Tutkimuksen mukaan kaikkia hyvin toimivia tiimejä yhdisti se, että ryhmässä oli psykologisesti turvallista. Tällaisessa tiimissä on turvallista sanoa mielipiteensä tarvitsematta pelätä epäonnistumista tai naurunalaiseksi joutumista. Psykologinen turvallisuus saavutetaan sillä, että ryhmän jäsenet uskaltavat vapaasti jakaa tunteitaan ilman syyttelyn pelkoa. Tiimin jäsenten on pystyttävä avoimesti kertomaan toisilleen, jos jokin tuntuu olevan pielessä.

Onnistu yhdessä! – kirjassa kysytäänkin tulevatko kaikki äänet työyhteisössä yhtäläisesti kuulluksi? Jos eivät tule, mikseivät? Yhteisö tarvitsee monenlaisia ääniä, mutta oleellista olisi, että kuultaisiin mitä sanotaan ja miksi sanotaan. On oleellista osata erottaa kuuluvat äänet persoonista. Kun näin tehdään, voidaan alkaa keskittyä olennaiseen. Turvallisessa yhteisössä jäsenten tulisi voida kysyä, keksiä, ihmetellä, epäillä, vakuuttua, hämmentyä ja innostua. Näitä juttuja ei kannattaisi pelätä.

Koulutuksessa hankekoulujen työyhteisöt harjoittelivat dialogia. Kouluttaja kertoi, että usein huomaa kuuntelevansa kahta rinnakkaista monologia dialogisen keskustelun sijaan. Onnistu yhdessä! – oppaassa määritellään dialogi näin: ”Dialogi on ennen kaikkea väline, jonka kautta yhteisön jäsenet kykenevät jakamaan käsityksiään ja ymmärrystään sekä paikallistamaan yhteisen ja eroavan tietämyksensä alueita” (Aini-Kristiina Jäppinen 2012). Hankekoulujen yksi keskeisimmistä asioista on pohtia, miten tätä välinettä opitaan käyttämään tietoisesti.

Oppivan yhteisön kehittymisen kannalta on välttämätöntä oppia käyttämään dialogia välineenä. Tämä taas vaatii sitä, että järjestetään yhteiselle keskustelulle aikaa. Yhteisössä opitaan dialogia käyttäen luomaan yhteistä ymmärrystä asioista. Tarkoitus ei ole, että työyhteisön jäsenet ajattelisivat täysin samalla tavalla keskustelujen jälkeen. Mutta oleellista oppivan yhteisön kannalta onkin se, että yhteisön jäsenet alkavat ymmärtää, mitä kyseisellä asialla tarkoitetaan juuri omassa yhteisössä ja mihin milläkin asialla tähdätään. Tämä ei voi tapahtua mitenkään muuten kuin yhteisten keskustelujen kautta. Dialogissa tärkeää on opetella kysymään merkityksellisiä kysymyksiä. Aukaisitko tuota vähän lisää? Voisiko tuon sanoa toisella tavalla? Mitä tuo voisi tarkoittaa käytännössä?

Dialogisessa keskustelussa tärkeintä ei ole, että tulen ymmärretyksi vaan se, että oma ymmärrykseni laajenee.

Dialogi välineenä helpottaa aiemman ja nykyisen tietämyksen välisten ristiriitojen ymmärtämisessä ja sietämisessä. Dialogin avulla näitä ristiriitoja on mahdollista ratkaista. Yhteisöllisessä työyhteisössä näitä ristiriitoja ei pelätä vaan ymmärretään niiden kuuluvan asiaan.

Rakentavan vuorovaikutuksen kouluttaja Simo Routarinne puhui aktiivisesta kuuntelusta. Kiireisessä kouluelämässä jokainen törmää riittämättömyyden tunteeseen kuuntelun taidoissa. Vuorovaikutuksien määrä koulupäivän aikana on melkoinen. Siksi kuuntelun taidon tietoinen harjoitteleminen tuottaa hyvinvointia sekä heille, joita varten koulussa olemme että työystävillemme. Itseltään on hyvä kysyä, kuuntelenko kärsimättömästi, jotta voisin sanoa oman asiani vai rennosti, jotta toinen voi antaa parhaansa.

Rakentavan vuorovaikutuksen vastakohta on kilpaileva vuorovaikutus. Rakentava vuorovaikutus perustuu arvon antamiseen, ei arvioimiseen. Ilmaisu on vapaata ja joustavaa, vuorovaikutusta sävyttää leikillisyys. Asioihin löytyy sekä-että – näkökulmia, eikä mokailu tuota katastrofia opettajuuteen vaan oppimistilanteen.

Millainen on oman työyhteisönne tilanne tällä hetkellä näiden suhteen?

Kuva: Bruun & Rimpiläinen 2017

Millä tavoin voimme harjoitella hyväksyvää vuorovaikutusta tyrmäyksien sijaan? Koulutuksessa harjoittelimme hyväksyvää puhetta sekä kehon kieltä. Kouluttaja kehotti kiinnittämään huomiota siihen, onko hartialinja kuulijan kannalta ”auki”. Työyhteisössä kannattaa huomioida, millaista huumoria käytetään. Esim. sarkasmi on hurjan vaikea laji yhteisössä, sillä se voidaan kokea helposti väheksyvänä tyrmäyksenä.

Tässä rakentavan vuorovaikutuskoulutuksen materiaalia: https://edupalvelut-my.sharepoint.com/personal/paivi_rimpilainen_opedu_kuopio_fi/_layouts/15/guestaccess.aspx?docid=14516d3a8a08a4bc0997a650805c5fe3e&authkey=AWX_IYeZVib7M657pHv0DxE&e=33f2e6fd0ffa4b5380a88eb99bc8c157