Pedagogiikan yleinen tuki - hyvät käytännöt
Kuvien käyttöä alle 3-vuotiaiden ryhmässä
Kuvien käyttö alle 3-vuotiaiden ryhmässä
Tässä kerrotaan lyhyesti joitakin vinkkejä kuvien käyttämisen periaatteista ja mahdollisuuksista pienten ryhmässä. Kuvatuki ja kuvien käyttö tukevat kielenkehitystä, kommunikointia, oman toiminnan ohjausta ja hahmottamista. Ne toimivat myös apuvälineenä toiminnan ennakoimisessa ja lasten osallisuuden tukemisessa. Kuvat ja niiden käyttö pitää miettiä tarpeen, kohdetyhmän ja käyttötarkoituksen mukaan. Esillä oleva kuvatuki tulee olla ajantasaista. Turhat kuvat on syytä karsia, jotta visuaalinen ympäristö on mahdollisimman selkeä ja siisti. Kuvatuen käytöstä perustietoa löytyy mm. tämän linkin kautta Kuvat kommunikoinnissa - siunsote.fi
Pienten lasten kanssa toimittaessa kommunikoinnissa olennaista on monikanavaisuus (ilmeet, eleet, äänenpaino, kuvat, näyttäminen, puhe). Kuvien käyttöä aloiteltaessa olennainen asia on se, että lapsen tulee olla kiinnostunut kuvasta ylipäätään. Kuvien äärelle houkuttelu ja merkityksien luominen kuvan ja konkretian välillä onkin pienimpien kohdalla ensimmäisiä tavoitteita. Oppimisympäristön kuvittaminen lapselle merkityksellisillä kuvilla ja kuvien käyttö ja sanoittaminen arjessa on siksi merkityksellistä.
Kuvatuen käyttö tai kuvat ympäristössä ei ole itsetarkoitus. Pelkät kuvat ympäristössä eivät tue lasta kommunikoinnissa, vaan kuvien käyttötilanteet tulee aina olla vuorovaikutteisia. Kasvattajan tulee opastaa lasta kuvien äärelle ja saada hänet kiinnostumaan ja motivoitumaan katsomaan niitä. Oppimisympäristöön tuodut, lasta kiinnostavat kuvat houkuttelevat lasta tutkimaan. Lapsen löytäessä tiensä kuvan äärelle aikuisen tulee siirtyä lapsen kanssa samaan kokemukseen, sanoittaa ja näyttää kuvaa sekä johdattaa huomaamaan kuvan merkitys lapsen arjessa.
Esimerkki: Lapsi on löytänyt leikkinurkkauksesta kuvan leikkiautosta. Kasvattaja sanoittaa lapsen löytäneen auton kuvan osoittaen samalla kuvaa. Kasvattaja ottaa auton laatikosta ja sanoittaa haluatko leikkiä autolla? Leikitäänkö yhdessä autolla?
Leikkitauluesimerkkejä
Esimerkkejä leikkivalintatauluista, jotka auttavat löytämään tekemistä. Kuvien äärellä myös nimetään ja sanoitetaan tekemisiä sekä toistetaan sanoja ja opetellaan kielen käyttöä.
Joskus tekemisen valitseminen tai löytäminen on vaikeaa. Silloin valitsemista voi helpottaa karsimalla vaihtoehtoja. Haluatko muovailla vai leikkiä dinosauruksilla?
Ryhmän laulut ja lorut esillä kuvina. Lapsi voi näyttää, mikä olisi hänen toivelaulunsa. Laulut voivat olla myös lasten lempilauluja ja kuvien avulla ne pysyvät muistissa.
Naulakkomerkki ja lokeropaikka
Jotta lapsi kiinnostuu kuvasta, kuvan täytyy olla hänelle merkityksellinen ja kiinnostava. Havaintojen perusteella tai kysymällä huoltajalta saadaan tietoa lapsen mielenkiinnonkohteista. Naulakkomerkki tehdään näin houkuttelevaksi ja kuvan katsominen merkitykselliseksi.
Naulakon yhteyteen laitettu oma kuva ja kuvia läheisistä ihmistä tai vaikka lemmikeistä luovat turvallisuuden tunnetta. Ikävöinnin hetkellä valokuva auttaa vahvistamaan muistikuvaa lapselle tärkeistä ihmisistä. Kasvattajan sensitiivisyys ja kuvien äärellä yhteisesti vietetty aika jutustellen luovat merkitystä ja motivoivat kuvien äärellä ihmettelyyn. Myöhemmin lapsi oppii käyttämään kuvia myös oman ilmaisun välineenä, vaikka sanoja ei syystä tai toisesta vielä olisikaan.
Kuvavalinnoilla on myös merkitystä. Lapsi kiinnostuu helposti valokuvista, joissa hän itse esiintyy toimijana. Toisinaan selkeät ja yksikertaiset kuvat ovat paras valinta, jos esim. halutaan helpottaa näönvaraista hahmottamista. Ryhmässä käytettävät kuvat tulee olla yhteneväisiä ja niiden välittämä viesti pitää tarkoin miettiä.
Päiväjärjestyksen esittäminen valokuvin.
Tässä ryhmässä kuvassa oleva lapsi ei motivoitunut katsomaan Papunetin kuvatyökalun kuvia. Kun asia esitettiin valokuvin, joista hän tunnisti itsensä, hän sitoutui ja motivoitui vuorovaikutukseen kuvatuen avulla.
Pienryhmätoiminta ja kuvatuki
Tässä ryhmässä toimitaan kolmessa pienryhmässä. Kuvatuki kertoo lapselle, mitä teen aamupalan jälkeen, kenen kanssa ja kuka aikuinen on mukana. Myös kotona olevien lasten kuvat ovat näkyvillä.
Ihmettelyä
Peilin ääressä on ihana tutkia ja ihmetellä. Kuvien avulla nimetään kehon osia ja peilin avulla ne löydetään omasta kehosta.
Osallistaminen ja ennakointi
Lapsi voi näyttää: potta, pytty vai supistaja? Aikuinen sanoittaa ja nimeää. Ennakointi: kuva kertoo, mitä seuraavaksi tehdään. Minkä verran haluat syödä? Otatko ruokaa paljon vai vähän? Kuvaa osoittamalla on helppo ilmaista toiveensa.
Ensin syödään ja sitten mennään nukkumaan. Tässä ryhmässä jokaisella lapsella on kuvatuki ruokailupaikalla. Lapset ovat oppineet käyttämään kuvia ja pikkuhiljaa myös kertomaan esim. += lisää. Lautanen on tyhjä, voinko viedä astiat kärryyn.
Taidenurkkauksessa kuvatuen avulla näytetään, mitä tehdään tai lapsi voi näyttää mikä tekeminen häntä kiinnostaisi. Joskus lapsi osoittaa kuvaa vain kuullakseen aikuisen kertovan kuvaan liittyvän asian. Lapset oppivat sanoja ja ilmaisuja toistojen kautta.
Pukemistilanteissa kuvatukea voi käyttää monella tapaa. Kuvien avulla nimetään vaatteita ja mietitään, mitähän vaateita vielä tarvitaan. Myös pukemisjärjestyksen voi esittää kuvatuen avulla. Järjestyksessä etenemistä ja omatoimisuutta voi tukea etenemällä kuvan esittämä vaate kerrallaan ja kääntämällä jo puetun vaatteen kuva piiloon.
Tietoa ja vinkkejä osallisuuden suunnitteluun varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa
Tietoa ja vinkkejä osallisuuden suunnitteluun varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa
Osallisuuden muodot varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa Keravan mallin mukaan:
Lähde: Keravan Lasten ja nuorten osallisuuden malli 2018
Alla olevat osallisuuden menetelmät ja vinkit on koottu Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Tiivistelmästä 11:2022, Lasten osallisuus varhaiskasvatuksen suunnittelussa ja arvioinnissa. Tutkimuskatselmuksessa on tuotu näkyväksi varhaiskasvatuksessa käytössä olevia lasten osallisuutta tukevia menetelmiä. Sisältöjä on mahdollista hyödyntää osana omaa työtä, kun mietitään keinoja lasten osallisuuden vahvistamiseksi varhaiskasvatuksen suunnittelussa ja arvioinnissa. Linkistä pääset tutustumaan tiivistelmään.
Lasten osallisuus varhaiskasvatuksen suunnittelussa ja arvioinnissa - Karvi.fi
1. Monimenetelmällisyys ja mosaiikkilähestymistapa
|
Varhaiskasvatuksen toiminnan arvioinnissa mosaiikkilähestymistapaa voi toteuttaa esimerkiksi yhdistämällä erilaisia menetelmiä, kuten valokuvausta, piirtämistä, tarinankerrontaa, lasten kanssa käytäviä keskusteluja, haastatteluja, roolileikkejä, pedagogista dokumentointia ja niin edelleen. Eri aistikanavia hyödyntävien menetelmien käyttäminen antaa lapsille monipuolisemmat mahdollisuudet ilmaista ajatuksiaan ja mielipiteitään. Monimenetelmällisyyden hyödyntäminen tiedon tuottamisessa edistääkin lasten yksilöllisten ominaisuuksien ja erilaisten taustojen huomioimista. Mosaiikkilähestymistavassa ja monimenetelmällisyydessä painotetaan lasten oikeuksien keskeisiä periaatteita, kuten lasten kykyä ja taitoa ilmaista itseään, heidän oikeuttaan tulla kuulluksi ja ilmaista oma mielipiteensä. Lähestymistapa kunnioittaa lasten omaa tietämystä heidän omaa arkeaan koskevissa asioissa.
2. Havainnointi ja etnografia
|
Varhaiskasvatuksessa etnografisena kiinnostuksen kohteena ovat esimerkiksi lasten sosiaaliset suhteet, leikki, huumori, lapset toimijoina ympäristössään ja lasten mediakulttuurit. Tietoa kerätään erityisesti havainnoimalla, mutta sen lisäksi voidaan käyttää muistiinpanoja, lasten haastatteluja tai videokuvaa. Havainnointia voidaan hyödyntää erityisesti silloin, kun halutaan tarkastella ja ymmärtää lasten toimintaa ja vuorovaikutusta arjen eri tilanteissa. Varhaiskasvatuksen arjessa lasten havainnointi, yhteiset keskustelut ja lasten kuuleminen ovat osa pedagogista dokumentointia. Ne ovat keskeisiä tapoja saada tietoa lasten elämästä, kehityksestä, kiinnostuksenkohteista, ajattelusta, oppimisesta ja tarpeista sekä lapsiryhmän toiminnasta konkreettisella ja monipuolisella tavalla. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2022.) Havainnointia tulisi toteuttaa systemaattisesti ja henkilöstöllä tulisi olla yhteinen ymmärrys havainnoinnin tavoitteista ja siitä, miten tuotettua tietoa hyödynnetään. Toisaalta spontaanien havaintojen tekeminen, kiireettömän yhdessä olon ja vuorovaikutteisen keskustelun mahdollistaminen ovat jo itsessään tärkeitä tavoitteita ja jotka myös vahvistavat lasten osallisuutta.
Havainnoinnissa tulisi kiinnittää huomiota siihen, etteivät ennalta päätetyt havainnoinnin kohteet tai henkilöstön oma tulkinta asiasta ohjaa liiaksi sitä, millaiseksi käsitys lasten näkökulmista muodostuu. On siis hyvä pohtia, miten lasten omat ajatukset ja näkökulmat tavoitetaan aikuisen toteuttaman havainnoinnin ohella.
”Lapset arvioivat toimintaa koko ajan, joten henkilöstön on oltava tarkkoina ja kuunneltava lasten kommentteja. Jotkut kyselevät tietoisesti lasten mielipiteitä. Hymynaamat ja tsemppipeukut ovat helppoja tapoja arviointiin. Lasten elekielen havainnointi on tärkeää. Kuvat ja muu konkretia helpottavat lasta arvioinnissa. Lasten kanssa käydään yhdessä läpi kuvia ryhmän omista projekteista ja teemoista, lapset kertovat mitä on opittu ja mikä toiminnassa ollut kivaa.”
”Henkilöstö havainnoi lapsia ja lasten vuorovaikutussuhteita sekä arvioi oppimisympäristön toimivuutta suhteessa lapsiryhmään. Henkilöstön arvioinnin pohjalta muokataan rutiineja ja käytäntöjä, jotka mahdollistavat lasten osallisuuden toiminnassa. Päiväkotimme pienuuden vuoksi henkilöstö pystyy päivittäin arvioimaan lasten osallisuutta ja muuttamaan käytäntöjä sellaisiksi, jotka tukevat lasten osallisuutta.”
”Arjen arvioinnissa hyödynnetään kolmea tennispallokoteloa. Korissa on vihreitä, punaisia ja keltaisia palloja. Väripalloja käytetään arjen toimintojen arvioimiseen ohjatusti ja monipuolisesti. Vähitellen lapset alkavat käyttää sitä myös itsenäisesti. Esimerkiksi kaksi tyttöä tuli aamu-ulkoilusta ja tuumivat, että arvioidaanko ulkoilu. Toinen valitsee koteloon punaisen pallon, toinen vihreän. ”Miks sää laitoit punasen?”, johon toinen vastasi: ”Mulla meni lunta ranteeseen ja tuli kylmä.”
3. Lapset toimijoina ja tutkijoina
|
Lapset toimijoina ja tutkijoina -menetelmässä korostuu aikuisten ja lasten kanssatoimijuus sekä lasten täysimääräinen osallisuus varhaiskasvatuksen toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa. Tämän menetelmän keskeinen periaate on lasten osallistuminen toiminnan kaikkiin eri vaiheisiin tasavertaisesti henkilöstön kanssa. Keskeistä on lasten ja henkilöstön aktiivinen yhdessä työskentely ja oppiminen, asioiden jakaminen sekä lasten ja aikuisten keskinäisten roolien sekoittuminen keskenään. Lasten toimijuutta vahvistavaa menetelmää hyödynnetään erityisesti toiminnassa, joissa painotetaan lapsen oikeutta osallistua tiedon rakentamiseen. Tämän menetelmän kaltaisessa tutkivassa pienryhmätoiminnassa lapset asettavat ja esittävät kysymyksiä, joihin he etsivät vastauksia yhdessä aikuisten kanssa. Lasten havaintoja ja ideoita sanallistetaan ja niitä dokumentoidaan prosessin aikana. Henkilöstön rooli on kannatella prosessia ja huomioida lasten aloitteet, suunnitelmat ja tavat toteuttaa arjen käytäntöjen arviointia ja auttaa lapsia keskustelemaan tuloksista, joiden pohjalta arjen käytäntöjä voidaan tarvittaessa muuttaa. Tutkiva toiminta on lasten aloitteiden huomioimista ja niiden rikastamista ryhmän toiminnassa sekä lasten ja henkilöstön yhteistä pohdintaa erilaisten asioiden, ilmiöiden ja tuotosten äärellä. Yhdessä lasten kanssa tehtyjen havaintojen ja niiden kirjaamisen pohjalta varhaiskasvatuksen arjen käytäntöjä, mutta myös esimerkiksi toimintaympäristöjä kehitetään lasten näkökulmasta käsin.
”Vertaisarvioinnissa lapset arvioivat esimerkiksi toistensa tekemiä kädentöitä: mitä laittaisin tähän lisää, mitä en laittaisi, kuitenkaan arvostelematta. Tämä arviointitapa ohjaa lasta antamaan ja ottamaan vastaan palautetta. Lapsi voi arvioida myös työtään ja työskentelyään. Ensin asetetaan työlle tavoite, mitä haluan tällä tuoda esille, mihin pyrin ja sen jälkeen pohditaan, onnistuinko siinä.”
”Toteutimme lasten piirustusten pohjalta päiväkotiimme kiipeilyseinän. Päiväkotimme eskarilaiset piirsivät ensin papereille mereen liittyviä asioita, joista poimimme lasten lempipiirustukset. Näiden piirustusten pohjalta yksi henkilökuntamme jäsen maalasi piirustukset kiipeilyseinän pohjaksi. Toimintaterapeutti tuli näyttämään, missä kohdin olisi hyvä olla askelmia. Kaikki päiväkotimme lapset tietävät, että seinässä on näkyvillä eskarilaisten piirustuksia.”
4. Kieliperustaiset menetelmät
|
Kieliperustaisten menetelmien periaatteena on auttaa lapsia dialogin keinoin tulemaan kuulluksi heitä koskevissa asioissa. Näiden menetelmien perustana on henkilöstön toiminta, jolla luodaan lapsille emotionaalisesti niin turvallinen keskusteluympäristö, että lapset uskaltavat tuoda omia mielipiteitään, näkemyksiään ja heille merkityksellisiä asioita esiin. Haastattelu on eniten käytetty kieliperusteinen menetelmä. Haastatteluista on johdettu myös erilaisia variaatioita, kuten tarinankerrontaa, muisteluhaastattelua sekä leikkiperustaisia ja monia aisteja hyödyntäviä haastatteluita. Keskustelua voi rikastaa ottamalla mukaan oheismateriaalia kuten leluja, valokuvia, lasten omia piirroksia tai maalauksia. Oheismateriaalin mukaan tuominen auttaa kontaktin luomisessa lapseen esimerkiksi yksilöhaastattelutilanteessa. Yksilöhaastattelutilanteita toteutettaessa onkin hyvä miettiä aikuisen roolia ja sitä, millaiseksi lapsi haastattelutilanteen saattaa jäsentää. Yksilöhaastatteluiden lisäksi dialogiin perustuvissa menetelmissä voidaan hyödyntää ryhmähaastatteluita. Ryhmähaastattelun etuina ovat lapsiryhmän keskinäisen vuorovaikutuksen tuoma turva ja lasten vähäisempi jännittäminen. Toisaalta ryhmähaastatteluiden haasteena voi olla joidenkin lasten sivuun jääminen keskustelusta tai ryhmädynamiikasta johtuvat haasteet. Haastatteluiden ja kerronnan avulla tavoitellaan siis ennen kaikkea lasten näkökulman ymmärtämistä heidän arkeensa liittyvistä asioista ja ilmiöistä, kuten esimerkiksi tunteista, kaverisuhteista, kiusaamisesta tai vaikkapa median merkityksestä.
”Lasten palaverit, joissa lapsiryhmä kokoontuu yhteen aikuisten kanssa. Periaatteena vapaamuotoinen keskustelu, jossa puheenaiheet vapaita. Yleensä keskustellaan siitä mitä lapset haluaisivat tehdä yksin, pareittain ja ryhmässä. Samoin keskustellaan esimerkiksi jostakin tietystä tilanteesta, ja puretaan tapahtuma auki keskustellen, piirtäen ja leikkien. Palaverista tehdään muistio, joka on vanhempien luettavissa. Lasten toiveista voi tehdä myös ison huoneentaulun ja myöhemmässä ajankohdassa lasten kanssa käydään läpi, mitkä toiveet ovat toteutuneet ja mitkä jääneet toteutumatta ja miksi.”
”Retken jälkeen lapset saivat piirtää punaisella tai vihreällä hymynaaman A4 paperille. Tämän jälkeen käydään keskustelu mikä oli onnistunut, mikä ei. Kävi ilmi, että jollakin oli ollut kylmä, jollakin nälkä ja joku ei olisi halunnut ohjattua toimintaa. Arviointidokumentti jäi näkyviin lapsille ja huoltajille ja seuraavalla retkellä huolehdittiin villasukat jalkaan, eväät mukaan ja retki varattiin vain omaehtoiselle toiminnalle. Helposti ja nopeasti arjessa toteutettava, samalla dokumentoitu arviointi, jolla oli suora vaikutus tulevaan toimintaan.”
5. Luovat ja leikkiperustaiset menetelmät sekä visuaaliset menetelmät
|
Visuaalisilla, luovilla ja leikkiperustaisilla menetelmillä voidaan tavoitella esimerkiksi pienten lasten ajatuksia ja näkökulmia varhaiskasvatuksen oppimisympäristöstä, arjesta, toiminnan laadusta sekä heidän hyvinvoinnistaan. Luovien ja leikkiperustaisten menetelmien avulla lasten ajatuksia ja näkökulmia esimerkiksi heidän omista tunteistaan voidaan tavoittaa paremmin, sillä menetelmät tuottavat erilaista kerrontaa ja muistoja kuin pelkkä puhuttu haastattelu. Erilaisia luovia menetelmiä hyödyntämällä lapsia voidaan pyytää vaikkapa suunnittelemaan unelmiensa leikkiympäristön, kertomaan tarinaa musiikin avulla, rakentamaan pienoismalleja ja leikkimään roolileikkejä.
”Teemme lapsille digitaalisia kasvunkansioita ja käymme kuvat ja videot yhdessä lasten kanssa läpi. Lapsi arvioi toimintaa ja osallisuuttaan esimerkiksi ”tuossa kuvassa me tehtiin näistä penkeistä parkourrata ja aikuinen autto meitä, vaikka oltiin sisällä, saatiin temppuilla tuoleilla, vaikka yleensä niissä vaan syyään, se oli kivaa ja jännää’’. Kirjaamme nämä ajatukset ylös kasvunkansioihin ja näin myös huoltajat pääsevät paremmin osallisiksi lasten arkeen sekä lapsen kokemukseen arjesta. Näiden ajatusten avulla voimme kehittää toimintaamme yhdessä lasten kanssa. Lasten kertomuksista aikuinen voi esittää jatkokysymyksiä, miten olisit halunnut toimittavan, millainen aikuinen oli mielestäsi, miksi luulet, että aikuinen sanoi, että teidän pitää olla eri leikkiporukoissa.”
”Leikillinen ohjausvuorovaikutustapa ja leikin menetelmällinen käyttö tuovat arvioinnin luontevaksi osaksi lapsen omaa kokemusmaailmaa. Jokin hahmo on tarinallistettu eläväksi osaksi ryhmän arkea. On käytetty liikuteltavaa ja laminoitua hahmoa tai seinälle näkyvästi sijoittuvaa hahmoa. Hahmo elää toiminnassa mukana ja auttaa ryhmäytymisessä. Kun tutustumisvaihe alkaa olla lopuillaan, tehdään ryhmänä yhteisessä hetkessä toisilleen ja hahmolle kaverilupaus. Hetki rakentuu jostakin kaveruuteen liittyvästä kivasta laululeikistä tai hauskasta toiminnallisesta harjoituksesta, jossa hahmo on mukana. Piirimuodon käyttämisellä korostetaan yhteisöllisyyttä ja yhdessä kokemista. Tilanteen lopussa yhdessä mietitään ja sovitaan asiat, joihin yhdessä sitoudutaan, jotta kaikilla olisi kiva olla. Sanallistetaan leikillisesti, että jokainen saa omakätisesti kirjoittaa nimensä omaan pieneen lupauslappuun, johon on kuvitettu hahmonkin kuva. Kaverilupauksen toteutumisen arviointia tehdään pitkin toimintakautta ja sen ympärille rakennetaan jatkuvasti ja rikastavasti toimintaa.”
Lapsen osallisuudessa toiminnan suunnitteluun ja arviointiin ei lopulta ole kyse vain yksittäisistä menetelmistä tai keinoista tavoittaa lapsen mielipide, vaan siitä, miten henkilöstö ymmärtää osallisuuden. Lapsiryhmän toimintaa suunniteltaessa ja arvioitaessa henkilöstön on hyvä kiinnittää huomiota sekä toimintaa tukeviin rakenteisiin että omaan toimintaansa lasten osallisuuden vahvistamisessa. Henkilöstön tulee tietoisesti tukea lapsia ajatustensa ilmaisussa samalla varmistaen, että lasten mielipiteet otetaan vakavasti ja huomioidaan asiaankuuluvasti.
Keskeistä osallisuudessa on pohtia sen yhdenvertaisuutta tai inklusiivisuutta: ketkä ryhmän lapsista voivat, saavat ja pystyvät osallistumaan toiminnan suunnitteluun ja arviointiin? Minkään yksittäisen tai useankaan menetelmän hyödyntäminen ei takaa sitä, että jokainen lapsi saadaan osalliseksi varhaiskasvatuksen arjen suunnitteluun ja arviointiin. Toisinaan on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä lapsen osallisuus lapsiryhmän toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa tarkoittaa ja milloin se on mielekästä niin lapsen, aikuisen kuin koko pedagogisen prosessin näkökulmasta.
Pedagogiikan yleinen tuki - hyvät käytännöt
Tervetuloa lukemaan pedagogiikan yleisen tuen blogia!
Tälle sivustolle kerätään hyviä käytäntöjä yleisen tuen käytöstä pedagogiikassa.
Projektityöskentely
AVARUUSPROJEKTI
Osallisuuden vahvistamisella pyritään lapsen itse ilmaisun kehittymiseen sekä tunteeseen aikuisen huomion saamisesta. Lasten mielipiteiden kehittyminen, ja rohkaiseminen olemaan jotain mieltä vahvistuvat osallisuuden kokemuksen myötä. Lapsen ottaminen mukaan päätöksentekoprosessiin vahvistaa lapsen osallisuutta, mikä tukee päätöksentekoprosessissa lapsen vastuuntunnon ja empatian kehittymistä. Osallisuuden vahvistamisen tavoitteena voi olla myös lapsen sitoutumisen vahvistaminen päätöksenteossa.
Projektityöskentely mahdollistaa pidempikestoisen työskentelyn lasten osallisuuden tukena. Projekteissa yhdistyy toiminta, mikä sisältää lasten kiinnostuksen kohteita ja eri oppimisen alueita. Osallisuutta tukevissa projekteissa keskeistä on yhteinen innostuminen, suunnittelu, toteuttaminen ja arviointi. Projektit voivat olla lyhytkestoisia pienempien lapsiryhmän projekteja, tai pidempikestoisia isompien lapsiryhmän projekteja. Projektien teema voi olla mitä vain, esimerkiksi luontoon, kädentaitoihin, kielelliseen oppimiseen tai leikkiin liittyvää. Usein lasten mielenkiinnon kohteet kuitenkin liittyvät heidän leikkimaailmaansa esim: Hello Kitty, My little pony ja Ryhmä Hau ovat suosittuja.
Projektioppimisen kannalta oppimisalueiden laaja-alainen tarkastelu projektin aikana luo laajemman kokonaisuuden ja mahdollisuuden oppimiselle.
Projektin aloittaminen ja suunnittelu voi lähteä liikkeelle mistä tahansa tilanteesta tai aiheesta. Pääasiana on kuitenkin että projektin teema ja toteutustavat nousevat lasten ajatuksista tai toiveista. Arjessa aikuisen on tärkeää mahdollistaa lapselle vuorovaikutustilanteet, joissa lapsen ajatukset pääsevät kuuluviin. Aikuisen rooli on merkittävä lasten ajatusten kuulemiselle, koska projekti tarvitsee ajatuksen ja idean ennen sen käynnistymistä.
Kasvattajan tehtävä on olla aktiivisesti kuuntelemassa lasten pöytäkeskusteluja. Havainnoidaan lasten leikkien teemoja ja lasten keskenään käymiä keskusteluja. Tehdään aikaa lasten toiveiden kuuntelulle. Pohditaan yhdessä lasten kanssa miten, milloin ja missä valittuun teemaan tutustutaan. Lasten ajatusten ja mielipiteiden tulee näkyä konkreettisesti projektin toteutusvaiheessa.
KONKREETTISIA ESIMERKKEJÄ LASTEN OSALLISUUDEN TUKEMISELLE SUUNNITTELUVAIHEESSA:
Lapsipalaverit/aivoriihimenetelmä: Aikuinen kirjaa ylös, mitä lapset haluaisivat tehdä päiväkodissa. Toiveet kirjoitetaan yhdelle paperille.
Suunnittelumato/aikajana: Toimintakertojen teemat ja aikataulu kirjoitetaan aikajanan muodossa paperille. Aikajana toimii seinällä muistuttamassa projektista. Lapset voivat aikuisen kanssa tarkastella aikajanaa. Toimintakertojen jälkeen merkitään, mitä ollaan jo tehty ja mitä seuraavaksi tehdään. Tässä tärkeää on muistaa se, että lasten tulee olla tietoisia, jos aikuinen haluaa muuttaa suunnitelmassa jotain.
Vapaa keskustelu aikuisen kanssa: Annetaan lapsen vaikuttaa siihen, mitä keskustelussa nousee esille. Kun lapsi ei ennakoi aikuisen odottavan jotain tiettyä aihetta/vastausta, voi lapselta nousta yllättäviäkin näkökulmia esille.
Sadutus: Aikuinen kirjoittaa lapsen kertoman sadun ylös tai lapsi voi piirtää sadun, josta kertoo tarinan, joka kirjoitetaan ylös. Pyritään luomaan jatkokeskustelua tarinasta, jonka avulla aikuinen voi havainnoida mahdollisia projektiteemoja.
Yksilö- tai ryhmähaastattelu: Ensin kysytään yleisiä kysymyksiä siitä, mitä lapset haluaisivat päiväkodissa tehdä. Projektin suunnitteluvaiheessa teeman löydyttyä voivat kysymykset koskea valittua teemaa. Haastattelua voidaan rajata tarvittavan tiedon saamiseksi, mutta huolehdi etteivät kysymykset ole liian johdattelevia.
Konkreettisia esimerkkejä osallisuuden tukemiselle suunnitteluvaiheessa, jos lasten ikä ja/tai kehitystaso eivät mahdollista sanallista ilmaisua:
Annetaan lapsille vaihtoehtoja teemoista, toteutustavoista ja materiaaleista. Vaihtoehtoja tulee olla riittävästi, että lasten vaikuttaminen tuntuu todelliselta vaihtoehdoista huolimatta. Huomioidaan, että jokainen lapsi ymmärtää vaihtoehdot ja annetaan aikaa pohtimiseen. Vaihtoehtojen ollessa esillä voidaan käyttää apuna kysymyksiä: ”Mitä haluaisit tehdä päiväkodissa?”, ”Mikä näyttää kivalta?” ja ”Mistä haluaisit askarrella?” Käytetään valokuvia kommunikoinnin apuna. Lapset voivat näyttää tai kommunikoida kehollaan mielipiteensä valokuvissa esiintyvistä asioista.
Havainnoidaan ja tulkitaan lasten leikkejä ja toimintaa. Havainnoidaan millaisilla leluilla tai millaisia leikkejä lapset leikkivät. Tarkastellaan myös, ryhmän lasten kiinnostumista erilaisista toimintahetkistä. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma: Hyödynnetään suunnitelmaa lapsen vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden löytämiseen. Jos lapsen sanallinen ilmaisu on estynyt, löydetään varhaiskasvatussuunnitelmasta vanhempien käsitykset lapsesta sekä jo havainnoidut tiedot
KONKREETTISA ESIMERKKEJÄ TOTEUTUSVAIHEEN OSALLISUUDEN TUKEMISELLE:
Toimintakerrat: Lasten toiveet luovista menetelmistä ja tekemisestä on huomioitu toteutusvaiheessa.
Vastuutehtävät: Lapsille jaetaan tehtäviä toimintakertojen aikana. Esimerkiksi tehtävänä voi olla materiaalien hakeminen, tai toimintaympäristön järjestäminen toiminnalle mahdolliseksi.
Luovuuden mahdollistavat toimintakerrat: Toimintakertojen tulee olla mahdollisimman vapaat ja luovuutta edistävät. Vaikka aihe ja materiaalit on suunniteltu valmiiksi tulee lapsille jättää tilaa henkilökohtaisille päätöksille tuotostaan koskien.
Toimintakerran muokkaaminen: Aikuisen tulee mahdollisuuksien mukaan muuttaa toimintaa vielä toiminnan aikana, jos lapsilta nousee uusia toiveita.
Dokumentointi: Lapset saavat itse kuvata tai videoida tuotoksiaan ja toimintaa.
LASTEN OSALLISUUS PROJEKTIN ARVIOINNISSA:
Havainnoidaan lasten kommentteja toimintahetkien aikana ja kirjataan niitä ylös. Lapsilta voi suullisesti kysyä, mistä he pitivät toiminnassa tai mistä eivät. Arvioinnissa voi käyttää vihreää, punaista ja keltaista hymynaamaa, joiden avulla lapset voivat arvioida toimintaa.
Havainnoidaan lapsia ja heidän toimintaansa toimintahetkien aikana. Jaksavatko he keskittyä vai muuttuvatko he levottomiksi? Havainnoimalla heidän toimintaansa voidaan arvioida myös heidän mielenkiintoaan.
Dokumentoidaan toimintahetket, jolloin projektiin voidaan palata sen loputtua. Lapset voivat dokumenttien avulla näyttää miten projekti heidän mielestään onnistui.
ESIMERKKI PROJEKTIN KULUSTA:
Avaruusprojekti Teema: Avaruus nousi esille lapsilta ruokapöydässä.
Kysymysten ja kiinnostuksen kautta avaruus valikoitui projektin teemaksi.
Luovat menetelmät: Lapsipalaverin avulla voidaan haastatella lapsia ja kysyä heidän toiveitaan päiväkodissa tehtävästä toiminnasta. Haastattelu voidaan kirjata vaikka mind map tyylisesti. Mitä lapset jo tietävät avaruudesta? Mistä tietoa voitaisiin saada? Mitä muita avaruuteen liittyviä juttuja voidaan tehdä? Lasten toiveet rakentavat projektin toimintakertojen kokonaisuudet.
Projektin materiaalit ja tarvikkeet: Lapset voivat keksiä esim, että talouspaperirullista voidaan tehdä kaukoputkia. Kaukoputkiaskartelusta tulee yksi toimintakerta. Toteutusvaihe: Lasten osallistuminen on vapaaehtoista ja avointa. Toimintakerroilla ei ole ohjeita, joten lapset pääsevät toteuttamaan tuotoksiaan vapaasti. Kasvattajat kertovat lapsille missä materiaalit ovat ja vastuutetut lapset hakevat materiaalit esiin. Näistä materiaaleista lapset voivat tehdä oman näköisiään kaukoputkia.
Arviointi: Lapsia havainnointiin toimintakertojen aikana. Heidän kommenttejaan kirjattiin ylös ja heiltä kysyttiin myös suullista palautetta. Lapset arvioivat toimintakertoja myös konkreettisesti vihreän, keltaisen ja punaisen hymynaaman avulla.
Dokumentointi: Toimintakerroista otetaan kuvia, lasten mielipiteet kirjoitetaan paperille, hymynaama arvioinnista otetaan kuvat sekä projektin tavoitteet kirjoitetaan paperille. Näistä kootaan ryhmätilan seinille dokumenttia projektista.
AVARUUSPROJEKTIN TOIMINTAKERRAT:
- Toimintakerta: Retki kirjastoon josta lainataan avaruudesta kertovia erilaisia kirjoja.
- Toimintakerta: Tutkitaan, sekä luetaan yhdessä kirjoja ja etsitään niistä mahdollisimman paljon tietoa avaruudesta.
- Toimintakerta: Planeetta Kosmo kiviä ja renkaita -lastenohjelma, käsittelee Saturnusta + raketti askartelu.
- Toimintakerta: Jumppasalissa avaruusrata ja erilaisia avaruusaiheisia leikkejä, kuten ”kuka pelkää avaruusmiestä”.
- Toimintakerta: Jethron matkaan, Marsin matkaopas -lastenohjelma + kaukoputki askartelu.
- Toimintakerta: Tehdään metsäretki omat kaukoputket mukana, ja tutkitaan avaruutta kaukoputkien avulla.
- Toimintakerta: Planeetta Kosmo tuulen viemää -lastenohjelma, käsittelee Neptunusta + revontulitanssi ja tuiki tuiki tähtönen laulu.
- Toimintakerta: Planeetta Kosmo avaruus kävelyllä -lastenohjalma käsittelee Uranusta + kokeillaan erilasia avaruuskävelyjä ja tehdään avaruusmusiikkia.
- Toimintakerta: Retki Helsingin observatorioon- Minä ja maailmankaikkeus näyttelyyn.
- Toimintakerta: Aurinkokunnasta kertova video + planeetta askartelu.
- Toimintakerta: Avaruussämpylöiden (tai keksien tms.) leipominen projektin päättäjäisiin.
- -13 Toimintakerta päättäjäisten valmistelu ja päätäjäiset: Tuotoksista kootaan avaruushuone, jossa päästään tarkastelemaan avaruutta kaukoputkien avulla, ja taustalla soi itse soitettu avaruusmusiikki äänityksenä. Tilojen seinille on laitetaan esille erilaisia dokumentteja projektin kulusta. Koko ryhmän kanssa sitten kierrellään tiloissa ja mietitään yhdessä miten projekti on mennyt ja mitä siitä opittiin, mitä projektista jäi erityisesti mieleen. Muistetaan katsoa aikajanalta, että tämä projekti päättyy tähän. Lopuksi herkutellaan avaruussämpylöillä.
- Toimintakertojen lisäksi: luetaan piireillä, päiväsatuina ym. kirjoja joita lainattiin kirjastosta. Kuunnellaan ja lauletaan lauluja jotka jotenkin liittyvät avaruuteen. Liikutaan siirtymätilanteissa avaruusolentoina yms. Ulkona leikitään avaruuspalloa, avaruushippaa yms.
Mahdollistetaan myös vanhemmille tutustuminen projektiin. He voivat esim. projektin päättäjäispäivänä käydä lapsensa kanssa kiertelemässä avaruushuoneessa, ja tutkimassa seinillä olevia dokumentteja. Lopuksi he voivat vielä nautiskella avaruussämpylät ennen kotiin lähtöä.
Tähän avaruusprojektiin menisi aikaa n. 4-viikkoa ja tässä on huomioitu kaikki oppimisen osa-alueet.
Lähteenä: *Opas lasten osallisuutta tukevaan projektityöskentelyyn varhaiskasvatuksessa.pdf (theseus.fi)
Uuden kauden alussa tutustutaan
TUTUSTUMINEN – osana ryhmää
Kesälomat loppuvat ja uusi kausi alkaa. Vaikka kasvattajien tiimi olisi pysynyt samana, lapsiryhmässä on todennäköisesti muutoksia. Kevään 5–6-vuotiaat ovat lähteneet esikouluun. Alle 3-vuotiaiden ryhmästä on tullut muutama juuri 3-vuotta täyttänyt uutena ryhmään. Toiselta paikkakunnalta muuttaneita lapsia voi olla ryhmän vahvistuksena. Kaikki eivät tunnekaan toisiaan, vaikka iloinen lelujen tutkiminen ja leikit ovat aluillaan.
Tutustuminen on nyt todella tärkeää. Kasvattajat tekevät jatkuvasti havaintoja lasten tarpeista. Kysellään, kuvataan, haastatellaan, videoidaan ja tutkitaan yhdessä kuvakortteja. Mistä juuri sinä tykkäät? Mitä sinä haluat leikkiä? Jokainen on yksilö ja tarpeita on monia. Samalla ryhmässä on tarve kohdata ja tulla kohdatuksi. Nimien kertaaminen erilaisissa kokoonpanoissa hyödyttää kaikkien ryhmään kuulumisen tunteen kehittymistä. Tutustumisleikkejä kannattaa ottaa päivän eri hetkiin, jotta nimien kertailua tulisi usein ja kaikki olisivat tulleet paikalle.
Leikkitilanteissakin voidaan monella tapaa toteuttaa tutustumista. Voidaan vaikka arpoa leikkipaikka ja leikkiparit tai -ryhmät. Tai ryhmässä kauemmin olleet lapset leikkivät nimenomaan jonkun uuden ryhmään tulleen lapsen kanssa. Kasvattajilla on tärkeä tehtävä olla sanoittamassa uusien leikkien ja kaverisuhteiden syntymisessä. Tässä tarvitaankin erityistä sensitiivisyyttä ohjata vuorovaikutusta ja tutustumista eteenpäin.
Ryhmälle kannattaa laatia myös yhteisiä pelisääntöjä. Kun kaikki pääsevät vaikuttamaan yhteisten sääntöjen sopimiseen, jokainen voi kokea olevan osa juuri meidän ryhmäämme. Toista auttaen, muistuttaen, kannustaen ja kehottaen voimme tutustua koko ajan enemmän ja oppia uusia asioita ryhmässä, ryhmän jäsenenä.
Muistetaan, että aina, kun ryhmää tulee uusi jäsen, tutustuminen alkaa alusta. Kauden aikana voi tulla muutoksia, joten ryhmäytymisleikkejä ja yhteisten sääntöjen sekä nimien kertaamista kannattaa tehdä usein.
Hyviä vinkkejä tutustumisleikkeihin löytyy mm.:
https://leikkipaiva.fi/sata-leikkia/
Ryhmäytymisleikkejä- Peda.net soveltaen: https://peda.net/jao/schildtin_lukio/opiskelu/rt/ryhm%C3%A4nohjaajalle/rlm/r
https://www.oppijailo.fi/kuusi-vinkkia-sisaleikkeihin/
Kasvattajan roolin merkitys "tunteiden tulkkina"
MITEN KASVATTAJA VOI KOHDATA LAPSEN TUNNETILOJA
Kuvitellaan päiväkotiryhmän ulkoilutilanne, jossa lapsi juoksentelee ja riehuu. Hän kaatuu, loukkaa polvensa ja parahtaa itkuun. Kipu aiheuttaa kiukkua, ja ehkä lapsella on jo nälkä ja väsymyskin.
Miten kasvattajan tulisi tilanteessa toimia?
Mikä olisi lapsen kannalta parasta?
Lapsesta vastuussa oleva kasvattaja on ikään kuin neljän eri suuntiin lähtevän tien risteyksessä. Vaihtoehto U-käännös ei tule kysymykseen, koska kasvattaja ei voi vain kääntyä ja poistua paikalta. Jää jäljelle kolme vaihtoehtoista tapaa reagoida tilanteessa
- Kasvattaja ei tavoita lapsen kokemusta:
Joskus kasvattajalla on lapsen kokemusmaailman sijasta päällimmäisenä mielessään oma tunne ja mieli. Reagoinnin taustalla voi olla esimerkiksi epävarmuus omasta vastuusta tilanteessa. Lapsen yhä yltyvä itku heikentää kasvattajan kykyä ajatella lapsen näkökulmaa entisestään: ”olisikohan minun pitänyt ennakoida ja valvoa tilannetta tarkemmin”. Myös kasvattajan oma kokemushistoria siitä, kuinka itseä on lapsena kohdattu, esimerkiksi harmin ja kiukun tunteissa, voi vaikuttaa hänen asenteisiinsa ja toimintatapoihinsa ja estää lapsen empaattisen kohtaamisen: ”ei minuakaan ole milloinkaan lohdutettu, ihan hyvin olen pärjännyt”. Joskus taas kasvattajan oman mielen sisäinen todellisuus voi olla eri kuin ulkopuolinen reaalitodellisuus. ”Koska polveen ei tullut tuon isompaa jälkeä, se ei oikeasti voi sattua noin paljon. Vaikka sattuikin, sillä ei ole merkitystä, koska mitään suurta vahinkoa ei tapahtunut – ei sentään luita murtunut.”
Kun kasvattaja ei kykene tai halua tavoittaa lapsen näkökulmaa, hän tulee mitätöineeksi lapsen kokemuksen ja tunteen. Lapsi oppii, ettei tunnekokemuksia voi jakaa ja ettei jatkossakaan ole odotettavissa, että aikuiset voisivat ymmärtää, miltä hänestä tuntuu. Hän jää yksi oman kokemuksensa kanssa ja oppii tukahduttamaan oman itkunsa. Jos kasvattaja ei kykene lapselle hankalassa tilanteessa ”peilaamaan” oikein tämän kokemusta tai reagoi tilanteeseen muuten sopimattomasti, esimerkiksi nauramalla, hymyilemällä väheksyvästi tai huomauttelemalla sarkastisesti, pienessäkin lapsessa voi syntyä vahva häpeän tunne. Seurauksena tästä lapset oppivat kätkemään joitain tunteitaan ja alkavat varoa voimakkaiden tunteidensa ilmaisemista. Kun pienellä lapsella ei ole taitoa kohdata häpeää, hän voi alkaa torjua sitä tavoilla, jotka tuntuvat hänestä itsestään toimivilta ja hyväksyttäviltä. Hän voi esimerkiksi hakea toisten lasten hyväksyntää ja huomiota keinoilla, jotka näyttäytyvät aikuiselle ikävänä häiriökäyttäytymisenä. Aikuisen ”vääristynyt peilaaminen” horjuttaa lapsen tervettä minäkuvaa ja vahvistaa lapsessa kokemusta siitä, ettei hän ole riittävän tärkeä ja arvokas omana itsenään eikä pysty täyttämään aikuisten odotuksia.
- Kasvattaja ”humpsahtaa” lapsen tunteeseen:
Tunteeseen ”humpsahtamisen” taustalla voi olla toisaalta hätäännys, toisaalta huojentunut tietoisuus siitä, että kaatumisessa olisi voinut käydä pahemminkin. Jos kasvattajan oma hätäännys romahduttaa hänet tunnetasolla mukaan lapsen kokemukseen ja kasvattajan reagointi peilaa liian suorasti lapsen kokemusta, lapsi saa vahvistuksen omalle tunteelleen siitä, että tapahtuma oli oikeasti vaarallinen. Humpsahtaessaan lapsen tunteeseen kasvattaja voivottelee, touhuaa tai säntäilee edestakaisin hahmottamatta tilannetta tarkemmin. Tavallisesti tämä johtaa siihen, että tilanne pitkittyy, lapsi itkee kahta kauheammin ja häntä on vaikeaa lohduttaa. Lapselle vahvistuu kokemus siitä, ettei aikuinen kykene tarjoamaan turvaa. Tilanteen pitkittyessä lapsen tukala olo ja epätoivo syvenevät ja kokemus muodostuu entistä vaikeammaksi kaikille osapuolille. Jos kasvattaja ilmaisee ahdistusta yhtä voimakkaasti kuin lapsi, hän ei kykene kohtaamaan lasta tunnetasolla ja auttamaan lasta itsesäätelyssä.
- Lapsen mieli on aikuisen mielessä:
Kun lapsen mieli on kasvattajan mielessä, lapsi huomaa, että kasvattaja pystyy ymmärtämään, miltä hänestä tuntuu. Lapsi kykenee tunnistamaan oman pahan mielensä ja kipunsa. Samalla hän kuitenkin huomaa, ettei mitään aivan kauheaa tapahtunut, koska kasvattaja ei hätääntynyt tai suuttunut. Lapsi rauhoittuu helpommin, kun kasvattaja osoittaa samanaikaisesti ilmeillään ja kehollaan, että hän tavoittaa kyllä lapsen kokemuksen, mutta että hänellä itsellään on erilainen ja erillinen kokemus. Hän viestii lapselle: ”Sinuun sattui, mutta tilanne ei ole vaarallinen. Minä olen tässä, olen vahva, olen turvallinen, huolehdin sinusta ja kaikki on nyt hyvin.” Näin kasvattaja voi toimia lapselle suunnistusapuna, kun lapsi opettelee orientoitumaan maailmaan ja eteen tuleviin hankaliin tilanteisiin.
Tutkimus on osoittanut, että tapa, jolla vanhemmat tai muut lasta hoitavat aikuiset puhuvat lapselle tai lapsesta, on yhteydessä siihen, miten hyvin lapsi kykenee myöhemmin katsomaan maailmaa myös toisen ihmisen silmin. Aikuisen puhetavalla on jopa suurempi vaikutus lapsen kehittymässä olevaan kykyyn hahmottaa toisen näkökulmaa kuin turvallisella kiintymyssuhteella itsessään (Meins, 1999). Siksi on tärkeää, että aikuiset pystyvät luontevasti ja riittävän osuvasti sanoittamaan ja kuvailemaan lapselle, mitä he arvelevat lapsen mielessä liikkuvan erityisesti tunteita herättävissä, ilon tai harmin tilanteissa.
Kasvattaja voi pyrkiä kehittämään tapaansa reagoida, hankaliksi kokemissaan vuorovaikutustilanteissa, pohtimalla joko itsenäisesti tai työkaverien kanssa:
- Mitä tapahtui?
- Mitä ajattelit tilanteessa?
- Miltä sinusta tuntui?
- Miten se mahtoi näkyä sinusta?
- Mitä arvelet, miten oma tunteesi ja toimintasi vaikutti lapseen/vanhempaan?
- Mitä hän ehkä tunsi?
- Miten se näkyi hänestä?
- Miten se taas vaikutti sinuun?
- Mitä sitten tapahtui?
- Oivalsitko jotain uutta, kun mietit tilannetta uudelleen?
Lähde:
Mannerheimin lastensuojeluliitto
https://cdn.mll.fi/prod/2017/08/04185742/MLL_Mielenlukutaitoa_www.pdf
Iloa musiikista
Musiikista on moneksi
Mitä musiikin avulla voi oppia?
Mitä musiikista saa?
Miten musiikki voi tehdä?
Missä musiikkia voi olla?
Musiikillisia menetelmiä käyttäen voidaan oppia monen aistin avulla; kuullen, nähden, liikkuen ja kokien. Monikanavaisuus on aina hyödyllistä oppimisessa. Musiikki kattaa monia varhaiskasvatuksen perusteiden (Oph 2022, 19–22) laaja-alaisen osaamisen taitojen osaamiseen tähtääviä elementtejä. Musiikin avulla opitaan muun muassa vuorovaikutusta, kulttuuria, luovuutta ja hyvinvointitaitoja. Musiikki tukee monella tavalla kognitiivisten taitojen kehittymistä niin kielen, matematiikan kuin ryhmäytymiskulttuurin osalta.
Musiikkia voi olla niin sisällä kuin ulkona, niissä oppimisympäristöissä, joissa kukin lapsiryhmä viihtyy. Metsästä on helppo löytää soittimia, esimerkiksi kepit rytmikapuloiksi, iso kivi rummuksi ja hiekkaa kippoon marakassiksi. Yhteinen orkesteri on valmis. Soittimia on hauskaa myös askarrella itse kädentaitoja kehittäen sekä pehmeistä että kovista materiaaleista. Esimerkkeinä huovutettu rytmimuna tai puinen kannel. Hauskoja hetkiä ja musiikillisia esityksiä voi saada lapsiryhmään vaikka itsetehdyistä pahvikitaroista. Vain luovuus on rajana!
Yhteisiin musiikkituokioihin, kuten ryhmän muihinkin tuokioihin, kannattaa luoda hyvä ilmapiiri sääntöineen. Kuvat ennakoivat musiikkihetkeä päiväjärjestyksessä. Soittamiseen voidaan valmistautua tiettyjen soittimien kuvilla, samoin voidaan ennakoida tuokiolla soitettavia lauluja. Lapset voivat olla mukana musiikkituokion suunnittelussa, kun he valitsevat laulukuvista tuokion laulut. Sopivat määrä riippuu lasten ikä- ja kehitystasosta, mutta 3–5 kappaleita on oikein hyvä tuokio. Ja vielä on varaa toivelauluihin tai kertaamiseen. Yhteisinä sääntöinä on hyvä olla, että kuunnellaan, odotetaan vuoroa, kannustetaan toisia ja siivotaan soittimet yhdessä paikoilleen. Soittimien lisäksi voi tuokioissa hyvin käyttää nauhalta tulevaa musiikkia rytmin tueksi. Aina ei tarvitse edes soittaa ja laulaa vaan tanssiminen on myös hyvä musiikista nauttimisen muoto, jossa samalla saadaan liikettä. Useita lastenlauluja on helppo viittoa, joten niidenkin harjoitteleminen musiikkituokioilla kannattaa.
Musiikki sopii päivän joka hetkeen. Joskus voi ruokailu olla tunnelmallinen kokemus, jos taustalla soikin vuodenaikaan sopivat musiikki. Lepohetkelle sopii hyvin rauhoittava klassinen musiikki. Voisikohan joskus uloslähtö ja pukeminen sujua parhaiten musiikin tahdissa jammaillen? Päiväkodin pihalla voi ihan hyvin olla musiikin tahdissa tansseja ja orkesteriesityksiä.
Hyviä linkkejä:
Musiikin monipuoliset mahdollisuudet lapsiryhmissä – Tutkittua varhaiskasvatuksesta
http://varhaista-aikaa.blogspot.com/2018/06/musiikillinen-ilmaisu-itse-tehdyt.html
Oph 2022: Varhaiskasvatuksen perusteet. Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteet | Opetushallitus (oph.fi)
Kielinuppu 2022. Kuukausilaulu. https://www.youtube.com/watch?v=WZI4X98dFDg
Kasvattajan roolin merkitys leikissä
Kaksi erilaista leikkipäivää päiväkodissa
Olen jäänyt pienryhmäni kanssa sisälle päiväkotiin ja meillä on leikkipäivä. Pienryhmääni kuuluu tänään 5 lasta. Lasten kanssa katsomme leikkitaulusta mitä he haluaisivat alkaa leikkiä, ja kaikki päätyvät kotileikkiin. Itse jään kotileikin vierelle viikkailemaan vilttejä ja olemaan lähellä, jos minua tarvitaan leikin kannattelijana, leikkirooliin auttajana tai leikissä mukana olijana.
Kotileikki alkaa. Maija työntää leikkitilassa nukenvaunuja. Hän asettaa vauvaa vaunuihin ja kertoo Matille lähtevänsä vauvan kanssa kauppaan. Matti kysyy -onko vauva jo syönyt? ja Maija huomaa ettei vauva olekaan vielä syönyt. Alkaa ruokatavaroiden hamstrailu: legoja, palikoita, muoviastioita ym. – Mä teen puuloa vauva tykkää siitä- sanoo Matti. – Joo ja se tykkää siitä voisilmällä- sanoo Maija. Vilja pyörii Matin, Maijan ja vauvan ympärillä eikä näytä löytävän paikkaansa leikissä. Käyn kysymässä, että – onko Vilja teidän vauvan isosisko?- Joo on- sanoo Maija. – Taitaa Viljakin tykätä puurosta voisilmällä vai mitä isosisko?- kysäisen. – Joo ja mangososeella- sanoo Vilja. – Täällä on puuloa isosiskollekin- sanoo Matti ja lappaa vihreälle muovilautaselle legoja. – Ja voisilmä ja mangososetta- sanoo Maija ja laittaa legojen päälle lisää legoja.
Kalle ja Ville juoksevat villisti ympäri leikkitilaa. Kysyn, että- ovatko Kalle ja Ville tämän perheen koiria-. Perheen vanhemmat myöntävät näin olevan ja koirat jatkavat juoksenteluaan. Nyt vauva ja isosiko ovat saaneet puurot syötyä ja vanhemmat pakkaavat jälkikasvuaan mukaan kaupparetkelle. He saavatkin koko porukan mukaansa ja koiratkin juoksevat seurueen perässä. Äkkiä he huomaavat, että kauppa onkin niin kaukana ja auto on rikki. Kerron, että täällä kulkee bussikin jolla he kyllä pääsisivät kauppaan. Näytän missä bussipysäkki sijaitsee ja kerron, että siinä kun vähän aikaa odottaa niin bussi kyllä saapuu. Koko joukkio koirineen päivineen istahtaa pysäkille odottelemaan bussia. Tuon pysäkille tuoleja ja asettelen ne peräkkäin. Kun olen saanut tuolit paikoilleen huudahdan, että – bussi kaupan kautta ojakkalaan lähdössä-. Asetun itse bussikuskin paikalle ja ohjeistan matkustajat paikoilleen. Tarkistan vielä ennen matkaan lähtöä kaikkien matkaliput. Perhe jaksaa jonkin matkaa körötellä kyydissä ja sitten he jo huomaavatkin kaupan ja haluavat hypätä pois kyydistä. Huudan, että- bussi lähtee takaisin kotia kohti aina kymmenen minuutin välein-.
Kauppareissulta perhe on haalinut valtavasti tavaraa mukaansa: patjoja, palloja, palikoita, pelejä ym. ja niiden raahaaminen tuntuu kyllä kovin vaikealta. Onneksi yhteistyö on saumatonta, ja jopa perheen koiratkin osallistuvat kauppatavaroiden raijaamiseen. Perhe asettuu taas bussiin ja kotimatka voi alkaa. Hetken bussissa istuskeltuaan he huomaavatkin kotitalonsa ja hyppäävät taas vauhdilla tavaroineen päivineen ulos bussista. Tavarapaljoudet siirtyvät kotiin ja leikki jatkuu kotona, he valmistavat ruokaa ja vauvakin ehtii nukkua jo päiväunet. Ulosmenoa ja leikkien siivoamista olen ennakoinut ja lasten kanssa jutellut niin, että kun kello on 9.30 alkaa leikissä perjantai ja siivouspäivä. Ja siivouspäivän jälkeen tällä perheellä onkin ollut tapana lähteä ulos nauttimaan raittiista ilmasta.
Leikin varjolla siivous onnistuukin loistavasti ja ulosmenossa ei tule haasteita. Ulkona perhe jatkaa leikkiään laajentaen leikkiympäristöään. Ulos mennessämme toinen pienryhmä lähtee sisään ja yksi pienryhmä on ollut koko aamupäivän leikkimässä metsässä.
Iltapäivällä kerron ylpeänä pienryhmäni huoltajille miten hienot ja kivat leikit meillä oli, ja miten mahtavat leikkitaidot ja mielikuvitus kunkin huoltajan lapsella on! Seuraavana päivänä leikki jatkuu yhtä mukavasti. Pienryhmään on palannut sairauslomalta lapsi ja yhteisesti sovimme, että hänhän sopisi loistavasti kaupanmyyjäksi! Hän onkin aivan elementissään kaupanmyyjänä ja osaa pyytää tuotteista maksuksi -miljoonatuhat- euroa jne. Mietimme yhdessä, että voisimme pyytää keittiön Elinalta leikkiin maitotölkkejä ja muita pakkauksia mitä kaupassa voisi myydä. Seuraavana aamuna lapset tuovat niitä kotoakin. Leikki rikastuu päivä päivältä erilaisin tavoin, ja kotileikin johdattelemana siirrymme myöhemmin sulavasti kotieläinpuisto-leikkiin. Siellähän aikaisemmin kävimme kotileikissämme retkellä.
__________________________________________________________________________________________________________________________
Olemme jääneet koko ryhmän kanssa sisään ja ryhmässämme on leikkipäivä. Lapset käyvät leikkitaululta valitsemassa leikkejä ja minä seuraan vierestä valintaa. Yhdeksästätoista lapsesta neljätoista haluaisi kotileikkiin. Tässä kohden täytyy tehdä rajausta ja vain 5 ensimmäiseksi kotileikkiin ilmoittautunutta mahtuu siihen. Olemme kuitenkin rajanneet leikkitaulusta leikit yhteen tilaan, koska meiltä ei riitä valvojia kaikkiin jakotiloihin.
Lapset menevät leikkeihinsä ja nyt minulla onkin aikaa mennä juttelemaan eilisestä leijonien maailmanmestaruudesta toisten kasvattajien kanssa. Kokoonnumme aikuisten pöydän ääreen juttelemaan, ja annamme lasten alkaa leikkiä vapaata leikkiä. Mutta ei me voidakaan rauhassa jutella, Kalle ja Ville juoksentelevat ympäri tilaa ja häiritsevät kaikkien rauhallisia leikkejä. Heidänhän piti olla kotileikissä! Huudan toiselta puolen tilaa - Nyt lopetatte Kalle ja Ville sen juoksentelun ja menette sinne kotileikkiin-. Kalle ja Ville sanovat jotain ja jatkavat juoksenteluaan. Katselen sitä hetken ja menen sitten kädestä pitäen heidät ohjaamaan kotileikkiin. - Ei näytä tämä leikki sujuvan nyt Kallelta ja Villeltä, ja jos te ette pysy tässä kotileikissä niin sitten tulette tuonne rauhallisiin pöytähommiin-. – Niin mutta, kun me ollaan koilia- sanoo Ville. – Koirat ei voi nyt häiritä muitten hyviä leikkejä- sanon, ja lähden jatkamaan keskustelua toisten kasvattajien kanssa jotka ovatkin pysyneet paikallaan aikuisten pöydän ääressä. Saamme jutella rauhassa ehkä vain pari minuuttia ja taas Kalle ja Ville juoksentelevat ympäri tilaa. Nythän sitten ohjaan heidät rauhallisiin pöytähommiin, ja täytyy muistaa iltapäivällä kertoa huoltajille, että kun leikit ei millään onnistuneet niin jouduin heidät ohjaamaan rauhallisiin pöytähommiin.
Melu ryhmässä on kuitenkin edelleen tosi kova ja päätämmekin toisten kasvattajien kanssa, että lähdetään ulos kun täällä ei kuule edes omia ajatuksia. Ilmoitamme lapsille, että nyt onkin uloslähdön aika ja leikit on siivottava pois. Aikaa viisi minuuttia. Matti ja Maija ovat saaneet kotileikissä aikaan todellisen sotkun ja sen siivoaminen on taas niin kauhean hankalaa! Viljakin näyttää vaan kyhjöttävän yksinään vaikka hän leikkitaululle laittoi itsensä kotileikin osallistujaksi. – Vilja kanssa siivoamaan tätä kotileikkiä, kun olet ollut tässä leikissä-, sanon. Täytyy muistaa kertoa myös Matin, Maijan ja Viljan huoltajille miten vaikeaa leikkien siivoaminen on. Tälläkään kertaa leikkien siivoaminen ei tahdo siis millään onnistua yhdeltäkäään leikkiporukalta, ja ulos lähdemme pukemaan tosi ärtyneinä. Ulos päästyämme on siellä selviteltävä lasten nahinoita ja maailmanmestaruus keskustelut jäävät taas käymättä. Ärsyttävää!
Tiimipalaverissa keskustelemme siitä kun ryhmässämme lasten leikkitaidot ovat niin heikot, että leikit eivät onnistu, ja sen takia ulkoilemme tälläkin hetkellä todella paljon kaikki yhdessä. Tosin ulkoleikitkään eivät lapsilta suju. Päätämme kuitenkin, että alamme ulkoilla vielä enemmän ja menemme suoraan aamupalalta ulos ja ulkoilemme lounaaseen saakka, koska kukaan ei enään kestä sitä melua sisällä.
____________________________________________________________________________________________________________________________
Mieti miltä näyttää leikkipäivä sinun ryhmässäsi. Lähde sitten miettimään seuraavien kysymysten avulla miten leikkiä voisi kehittää.
Päiväkodeissa ja tiimeissä on tärkeää pysähtyä arvioimaan leikkiä rajoittavia tekijöitä.
Miten me voisimme edistää leikkiä ryhmässämme?
Mikä on kasvattajan rooli leikeissä?
Mikä estää kasvattajaa heittäytymästä leikkiin?
Miten turvaamme pitkäkestoisen leikin?
Miten rakennamme leikkiä tukevaa oppimisympäristöä yhdessä lasten kanssa?
Onko leikille jätetty riittävästi aikaa?
Miten pienryhmät tukevat leikkiä?
Mennään metsään!
MENNÄÄN METSÄÄN!
Retkelle lähteminen on aina kivaa ja virkistävää niin lapsille kuin aikuisille. Sitä paitsi Valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa (Oph 2022, 30) määritellään luonto yhdeksi varhaiskasvatuksen oppimisympäristöksi, jossa on tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa monenlaista leikkiä ja tutkimista lasten mielenkiinnon kohteet huomioiden. Luonto antaa mahdollisuuden myös hyvinvointi- ja kestävän kehityksen taitojen harjoittelulle.
Ennen retkeä
Retkelle lähtevää lapsiryhmää on hyvä valmistella sanoittamalla. Milloin lähdetään retkelle? Minne mennään retkelle ja miten kuljetaan? Ennakointi on lapsille tärkeää eikä sitä saa unohtaa lähtövalmisteluissa. Esimerkiksi jonossa kulkemiseen voidaan miettiä järjestys jo hyvissä ajoin, jolloin kaikki löytävät helpommin oman paikkansa. Keskustelussa voidaan sanoin ja kuvin pohtia, mitä retkellä tehdään? Tärkeää on myös ennakoida, milloin tullaan retkeltä takaisin päiväkodille.
Lähdetään
Ennakoinnin avulla retkelle lähteminen on sujuvaa, vaikka olisi talvi ja paljon puettavaa. Reput selkään tai ihan pienimmille kulkijoille reput voi laittaa rattaisiin, jotta kulkeminen olisi kevyempää. Sitten lasketaan retkelle lähtevien määrä ja tarkistetaan, että ensiapuvälineet sekä eväät ovat mukana.
Retkipaikalla
Sovitaan retkipaikan rajat, mahdolliset muut säännöt sekä merkki, mistä kaikki tietävät, että on aika kokoontua lähtöä varten. Retken sisältönä voi olla monenlaista kivaa: musisointia käyttäen luonnon materiaaleja soittimina, liikuntaa hippaleikkien puiden lomassa, kuvasuunnistusta eri vuoden aikojen mukaan luontoaiheisesti tai monenlaista tutkimista (hyönteisten tutkimista luupeilla, käpyjen tai keppien keräämistä ja laskemista). Metsä on mitä parhain paikka mielikuvitukselle ja leikille.
Yksi retken kohokohta voi olla eväiden syöminen. Syödäänkö ne kaikki yhdessä vai pienissä porukoissa? Kunhan nautitaan, ulkona eväät maistuvat niin hyviltä!
Takaisin päiväkodilla
Muistittehan ottaa muistoksi retkestä kuvia. Niitä yhdessä katsellessa voidaan miettiä, mitä kaikkea koettiinkaan retkellä. Opittiinko ehkä jotain uutta? Lisäksi kannattaa laittaa kuvat Peda.nettiin niin lapsi voi muistella retkeä myös yhdessä vanhempien kanssa.
P.S. Kannattaa tutustua Syklin ja Suomen ladun varhaiskasvatukseen liittyviin sivustoihin. Niistä löytyy lisää vinkkejä metsään ja retkeilyyn liittyvistä aiheista.
Lähteet
OPH: Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022.
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/varhaiskasvatussuunnitelmien-perusteet
Sykli 2022. https://sykli.fi/?s=varhaiskasvatus
Suomen Latu 2022. https://www.suomenlatu.fi/uutiset/kaikki-uutiset/ulkoile/suomen-ladun-ja-syklin-hanke-vie-varhaiskasvattajat-metsaan.html
Leikkitaulu
Blogimerkintä
LEIKKITAULU OSANA LEIKKIIN KANNUSTAVAA TOIMINTAKULTTUURIA
Leikki tarvitsee aikaa, tilaa ja rauhaa. Leikkitaulun avulla oppimisympäristö on mahdollista muokata leikkien mukaan. Leikkitaulu tukee myös vahvasti lapsen osallisuutta lisäämällä vaikutusmahdollisuuksia omien valintojen kautta. Leikkitaulun avulla lapsi voi valita itselleen leikin ja leikkikaverit, joiden kanssa hän haluaa leikkiä. Kuvitetut leikkivaihtoehdot tukevat lapsen toiminnanohjausta. Selkeiden kuvien ja selkeän leikkiympäristön avulla lapsen on helpompi valita leikki ja uppoutua pitkäkestoiseen leikkiin.
MEIDÄN RYHMÄN OMA LEIKKITAULU
Leikkitaulujen toteutuksessa ei ole yhtä oikeaa vaihtoehtoa ja leikkitauluja voi rakentaa hyvin monella eri tavalla. Leikkitaulussa on kuvitettuna eri leikkivälineet/leikkiaiheet, kuten esimerkiksi kotileikki, autot, majaleikki, legot. Leikkien lisäksi taulussa voi olla vaihtoehtoina mm. väritys, palapeli tai muovailu. Lapsi valitsee leikin siirtämällä oman nimensä tai kuvansa kyseenomaisen leikin kohdalle. Tämän lisäksi jokaisen leikin alla voi olla tietty määrä ruutuja/palloja, kuvaamassa sitä kuinka monta lasta voi leikkiä kyseisessä leikissä samanaikaisesti. Jokaiselle leikille mahdollistetaan oma tila ja rauha.
LAPSET OSALLISINA LEIKKITAULUN MUOKKAAMISESSA!
Lasten osallisuus ei rajoitu ainoastaan leikinvalintahetkeen, vaan lapset voivat olla mukana leikkitaulun suunnittelussa valitsemassa heille mieluisia vaihtoehtoja leikkitauluun.
Esimerkiksi:
Leikkitaulun leikit voidaan valita äänestämällä tai lastenkokouksissa. Leikkitaulun vaihtoehdot voidaan rajata tiettyyn määrään leikkejä, jolloin leikkien ja toimintojen valinnassa näkyy myös lasten mielenkiinnonkohteet. Tällöin oppimisympäristö voidaan myös muokata niin, että ylimääräiset leikkivälineet ovat välillä varastossa
KASVATTAJAT TUKEMASSA LEIKKEJÄ LEIKKITAULUN AVULLA
Leikkitaulun avulla kasvattajat voivat arvioida ryhmän toimintaa, havainnoida lasten leikkejä, mielenkiinnonkohteita ja tukea sosiaalisten suhteiden muodostumista ryhmässä.
Esimerkkejä arkeen:
- Havaintojen kirjausta leikkitaulun avulla: Mitä leikkejä lapset valitsevat? Mahdollistuuko pitkäkestoinen leikki? Kenen kanssa lapsi leikkii mieluiten? Jääkö joku valinnoissa leikkien ulkopuolelle? Onko oppimisympäristö leikkejä mahdollistava?
- Leikkitaulun avulla voidaan tukea ryhmäytymistä, esimerkiksi järjestämällä leikkiarpajaiset, jolloin tiettynä ajankohtana leikit ja kaverit arvotaan. Tässä on tärkeää kuitenkin muistaa, että kasvattajat ovat mukana tukemassa leikkejä😊
JAA KOMMENTTEIHIN OMAT ONNISTUNEET KOKEMUKSET LEIKKITAULUSTA!
LEIKIN ILOA ARKEEN 😊
Menetelmät
Pädi pelaamisen pedagogiikkaa
Osa tvt-taitoja
Teknologia osaaminen on osa Keravan kasvatuksen ja opetuksen missiota. Siihen on sitouduttu laitehankintojen, henkilöstön koulutusten sekä TVT-taitojen suunnitelman myötä. Valtakunnallisessa varhaiskasvatuksen suunnitelmassa (2022, 22) kannustetaan tutustuttamaan lapset teknologiaan, koska se on läsnä heitä ympäröivässä yhteiskunnassa. Laadukas varhaiskasvatus myös teknologia taitojen osalta tukee lapsen osaamisen kehitystä ajatellen jatkumoa koulussa tapahtuvalle työskentelylle. On mukavaa opiskella, kun osaa käyttää koneita sujuvasti.
Varhaiskasvatusryhmien arjessa on jo monenlaista teknologiaa käytössä, mutta lasten lähelle tulevat erityisesti tabletit eli pädit. Niillä voidaan tehdä monenlaista kivaa itsenäisesti sekä ohjatusti yksin, pareittain tai pienissä ryhmissä. Pädeillä voidaan pelata erilaisia pelejä, harjoitella piirtämään kuvioita sekä kirjaimia ja numeroita, kuvata ja äänittää. Tärkeää on, että aikuinen on läsnä pädillä pelaamisen hetkissä, jotta lapsi saa tarvitsemaansa opastusta pädin käytössä ja sisältöjen tulkitsemisessa.
Yhdessä kokeileminen ja tutkiminen
Ihan pienillä pädin käyttäjillä (alle 3v.) harjoittelu perustuu yhteiseen tutkimiseen aikuisen kanssa. Voidaan ottaa kuvia ja tutkia niitä. Mikäs sen hauskempaa kuin Medialeikki? Pienten kanssa voidaan myös katsella kuvia tuttujen sarjojen tai kirjojen hahmoista ja käyttää niitä esimerkiksi leikin pohjana.
3–5-vuotiaiden lasten pädillä oleminen voi olla sisällön tuottamista, esimerkiksi Puppetpalsilla tai iMoviella. Koko ryhmälle voidaan yhdessä tehdä hauskoja elokuvia. Mikä parasta, niissä voidaan esiintyä itse! Pädi on loistava apuväline käytettäväksi kuvasuunnistukseen niin sisällä kuin ulkonakin.
Esikoululaiset harjoittelevat jo sovellusten käyttöä monipuolisemmin, mikä voi tukea samalla monien akateemisten taitojen kehittymistä. Esimerkiksi Ekapelin pelaaminen on apu äännekorvan harjoittamiseen. Kirjaintuntemuksen myötä voidaan aloittaa tiedon hakutaitoja harjoittelua sekä näppäimistön käyttöä. Eskarivuoden työskentelyä voidaan dokumentoida suunnitelmallisesti vaikkapa BookCreator-sovelluksella. Eskarilaisten medialeikissä voidaan harjoitella esimerkiksi uutisten tai säätiedotusten tekemistä ja samalla kartuttaa medialukutaitoa.
Tähtäin vuorovaikutuksen lisääntymisessä
Pädi harjoittelussa on selkeät aikarajasuositukset: alle 3-vuotta on 10 minuuttia, 3–5-vuotta on 15 minuuttia ja 6-vuotiailla 20minuuttia. Ajan rajaaminen kannattaa sanoittaa lapselle heti pädin käytön aluksi. Konkreettisena ajan näyttäjänä voidaan käyttää timeria. Ohjatussa toiminnassa, kuten kuvien tuottamisessa ei ole näin tarkkaa aikarajoitusta, vaan pädiajan pituus perustuu pedagogisen toiminnan tavoitteisiin.
Pädihetketkin ovat yhdessäolon hetkiä. Pädin käytössä, jokaisessa vaiheessa, on muistettava vuorovaikutus ja ohjaus; voidaan sopia ajasta, keskustella siitä, käytetäänkö pädiä itsekseen vai parin kanssa sekä pohtia yhdessä sitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Tuotettuja sisältöjä voidaan käyttää arvioinnin välineenä. Parhaimmillaan pädin käyttäminen voi lisätä lapsen vuorovaikutusta ryhmässä.
Lähteet tai linkit, joihin kannattaa tutustua aiheeseen liittyen:
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/varhaiskasvatussuunnitelmien-perusteet
KERAVAN VARHAISKASVATUKSEN TIETO-JA VIESTINTÄTEKNIIKAN PEDAGOGINEN TYÖKIRJA
Keravan kasvatuksen ja opetuksen toimialan TVT-suunnitelma
https://edutipake.sharepoint.com/sites/kerttu_kasvo/Jaetut%20asiakirjat/Forms/AllItems.aspx?id=%2Fsites%2Fkerttu%5Fkasvo%2FJaetut%20asiakirjat%2Ftvt%5Fsuunnitelma%5Fkeravan%5Fkasvatus%5Fja%5Fopetus%5F2018%2Epdf&parent=%2Fsites%2Fkerttu%5Fkasvo%2FJaetut%20asiakirjatPienryhmätoiminta
SENSITIIVINEN, LÄSNÄ OLEVA VUOROVAIKUTUS VAHVISTUU PIENRYHMÄPEDAGOGIIKALLA
Pienryhmätoimintaa suunniteltaessa voi käyttää apuna seuraavia kysymyksiä:
Pienryhmärakenne ja osallisuus
- Mistä ryhmän lapset hyötyvät eniten?
- Kiinteät vai joustavat pienryhmät vai molemmat?
- Missä tilanteissa toimitaan isossa ryhmässä?
- Miten lasten osallisuus huomioidaan pienryhmiä suunnitellessa?
- Millaisiin kokoonpanoihin kiinteät pienryhmät rakennetaan ja miksi?
- Moneenko pienryhmään ryhmässä voi jakautua?
Ennakointi
- Miten varmistetaan, että lapset voivat ennakoida päivänkulkua sekä vaikuttaa toimintaan?
- Miten varmistetaan pitkäkestoinen vuorovaikutus pienryhmän kesken sisällä ja ulkona?
- Onko pienryhmillä rauha toimia?
- Miten eri aikoihin saapuvat lapset otetaan vastaan ja mukaan toimintaan?
- Miten siirtymät porrastetaan riittävän väljästi, jotta odottaminen ja ruuhkautuminen vältetään?
- Miten pienryhmien kanssa toimitaan, jos ryhmästä on henkilöstöä pois?
Struktuuri ja palaverit
- Arvostetaanko leikkiä ratkaisuja tehtäessä?
- Miten tilojen käyttö maksimoidaan, huomioidaanko tilojen käytössä myös muut ryhmät?
- Porrastetaanko ulkoilua oman ryhmän, naapuriryhmän tai koko yksikön kesken?
- Ulkoillaanko ennen vai jälkeen ruokailun?
- Onko lepojärjestelyissä huomioitu erilaiset tarpeet ja tehdäänkö yhteistyötä yli ryhmärajojen?
- Miten tieto pienryhmien toiminnasta ja lasten kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta välitetään kasvattajien kesken?
- Palvelevatko palaverikäytännöt pienryhmien toteutumista?
Pienryhmästä hyötyvät sekä lapset että kasvattajat. Pienryhmätyöskentelyn on todettu lisäävän lapsen motivaatiota oppimiseen, koska pienryhmässä hänellä on paremmat mahdollisuudet osallisuuteen ja kuulluksi tulemiseen, sekä olemaan intensiivisemmässä vuorovaikutuksessa oman pienryhmänsä lasten kanssa. Pienryhmien kanssa kasvattajan aika ja energia ei kulu niin paljon ryhmän hallitsemiseen, ja tällöin kasvattaja voi aidosti nauttia omasta työstään heittäytymällä eläytyen lapsen maailmaan. Voi sensitiivisesti läsnä ollen kuunnella ja keskustella lapsen ajatuksista ja toiveista. Ja onko olemassa montaa työtä missä saa oikeasti leikkiä vaikka barbeilla keskellä päivää? 😊 Pienryhmässä kasvattaja pystyy myös havainnoimaan lasten vahvuuksia ja erityistarpeita helpommin kuin suuressa ryhmässä.
Päiväkotien tilat tulevat paremmin hyödynnetyiksi pienryhmätyöskentelyä käytettäessä. Jos esimerkiksi koko ryhmä menee yhtä aikaa ulos ovat ryhmätilat tällöin tyhjillään, ja jos koko ryhmä tulee yhtä aikaa sisään ovat ryhmätilat taas täynnä. Jos taas toimitaan pienryhmissä on kaikkialla aina vähemmän lapsia kerrallaan ja tilat järkevästi käytössä. Turvallisuus, toiminta-/leikkirauha, pienempi äänten taso, kiireettömyys, paremmat mahdollisuudet ystävyyssuhteiden solmimiselle jne. mahdollistuvat pienryhmätoiminnan kautta. Ja pienetkin tilat saattavatkin olla aivan sopivat. 😊
Kun päiväkodin arki on mietitty pienryhmäpedagogiikan kautta, vapautuu tiloja eri ryhmien käytettäviksi eri aikoihin. Tavoitteena voisikin olla, että tiloja ei enää määriteltäisi tarkasti pelkästään jonkin ryhmän käyttöön? Jokaisella ryhmällä voisi pienryhmätoiminnan avulla olla mahdollisuus hyödyntää päiväkodin eri tiloja monipuolisesti ja laajasti.
Tutkimuksissa on todettu, että pienryhmätoiminta on lisännyt työntekijöiden yhteisöllisyyttä ja ammatillista kasvua sekä toimintaan sitoutumisen kautta edistänyt heidän välistään yhteistyötä. Työmotivaatio ja työssä jaksamisen on todettu myös parantuneet pienryhmätoiminnan myötä. Eli kuten alussa todettiin pienryhmistä hyötyvät sekä lapset että kasvattajat!
Mukavia leikin ja oppimisen hetkiä pienryhmiin!