Pienryhmätoimintaa suunniteltaessa voi käyttää apuna seuraavia kysymyksiä:

Pienryhmärakenne ja osallisuus

- Mistä ryhmän lapset hyötyvät eniten?

- Kiinteät vai joustavat pienryhmät vai molemmat?

- Missä tilanteissa toimitaan isossa ryhmässä?

- Miten lasten osallisuus huomioidaan pienryhmiä suunnitellessa?

- Millaisiin kokoonpanoihin kiinteät pienryhmät rakennetaan ja miksi?

- Moneenko pienryhmään ryhmässä voi jakautua?

Ennakointi

- Miten varmistetaan, että lapset voivat ennakoida päivänkulkua sekä vaikuttaa toimintaan?

- Miten varmistetaan pitkäkestoinen vuorovaikutus pienryhmän kesken sisällä ja ulkona?

- Onko pienryhmillä rauha toimia?

- Miten eri aikoihin saapuvat lapset otetaan vastaan ja mukaan toimintaan?

- Miten siirtymät porrastetaan riittävän väljästi, jotta odottaminen ja ruuhkautuminen vältetään?

- Miten pienryhmien kanssa toimitaan, jos ryhmästä on henkilöstöä pois?

Struktuuri ja palaverit

- Arvostetaanko leikkiä ratkaisuja tehtäessä?

- Miten tilojen käyttö maksimoidaan, huomioidaanko tilojen käytössä myös muut ryhmät?

- Porrastetaanko ulkoilua oman ryhmän, naapuriryhmän tai koko yksikön kesken?

- Ulkoillaanko ennen vai jälkeen ruokailun?

- Onko lepojärjestelyissä huomioitu erilaiset tarpeet ja tehdäänkö yhteistyötä yli ryhmärajojen?

- Miten tieto pienryhmien toiminnasta ja lasten kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta välitetään kasvattajien kesken?

- Palvelevatko palaverikäytännöt pienryhmien toteutumista?

Pienryhmästä hyötyvät sekä lapset että kasvattajat. Pienryhmätyöskentelyn on todettu lisäävän lapsen motivaatiota oppimiseen, koska pienryhmässä hänellä on paremmat mahdollisuudet osallisuuteen ja kuulluksi tulemiseen, sekä olemaan intensiivisemmässä vuorovaikutuksessa oman pienryhmänsä lasten kanssa. Pienryhmien kanssa kasvattajan aika ja energia ei kulu niin paljon ryhmän hallitsemiseen, ja tällöin kasvattaja voi aidosti nauttia omasta työstään heittäytymällä eläytyen lapsen maailmaan. Voi sensitiivisesti läsnä ollen kuunnella ja keskustella lapsen ajatuksista ja toiveista. Ja onko olemassa montaa työtä missä saa oikeasti leikkiä vaikka barbeilla keskellä päivää? 😊 Pienryhmässä kasvattaja pystyy myös havainnoimaan lasten vahvuuksia ja erityistarpeita helpommin kuin suuressa ryhmässä.

Päiväkotien tilat tulevat paremmin hyödynnetyiksi pienryhmätyöskentelyä käytettäessä. Jos esimerkiksi koko ryhmä menee yhtä aikaa ulos ovat ryhmätilat tällöin tyhjillään, ja jos koko ryhmä tulee yhtä aikaa sisään ovat ryhmätilat taas täynnä. Jos taas toimitaan pienryhmissä on kaikkialla aina vähemmän lapsia kerrallaan ja tilat järkevästi käytössä. Turvallisuus, toiminta-/leikkirauha, pienempi äänten taso, kiireettömyys, paremmat mahdollisuudet ystävyyssuhteiden solmimiselle jne. mahdollistuvat pienryhmätoiminnan kautta. Ja pienetkin tilat saattavatkin olla aivan sopivat. 😊

Kun päiväkodin arki on mietitty pienryhmäpedagogiikan kautta, vapautuu tiloja eri ryhmien käytettäviksi eri aikoihin. Tavoitteena voisikin olla, että tiloja ei enää määriteltäisi tarkasti pelkästään jonkin ryhmän käyttöön? Jokaisella ryhmällä voisi pienryhmätoiminnan avulla olla mahdollisuus hyödyntää päiväkodin eri tiloja monipuolisesti ja laajasti.

Tutkimuksissa on todettu, että pienryhmätoiminta on lisännyt työntekijöiden yhteisöllisyyttä ja ammatillista kasvua sekä toimintaan sitoutumisen kautta edistänyt heidän välistään yhteistyötä. Työmotivaatio ja työssä jaksamisen on todettu myös parantuneet pienryhmätoiminnan myötä. Eli kuten alussa todettiin pienryhmistä hyötyvät sekä lapset että kasvattajat!

Mukavia leikin ja oppimisen hetkiä pienryhmiin!