MU1

20X20

Tehkää ryhmissä PechaKucha-tyyppinen esitys - 20 kuvaa á 20s. jostain valitsemastanne kiinnostavasta suomalaiseen musiikkiin liittyvästä aiheesta. 

Tutustukaa ensin PechaKuchaan, mistä siinä on kysymys ja katsokaa halutessanne sen sivustolta yksi tai pari esitystä. Etsikää/tehkää itse sitten kuvat ja kirjoittakaa niihin tekstit, mitä haluatte kertoa aiheestanne.

Esityksen kesto alkuesittelyineen ja siirtymisineen on yht. n. 8 min, joten se sopii oppitunnin johdannoksi tunnin alkuun.

BLUES

Blues kehittyi 1800-luvun loppupuolella eteläisissä Yhdysvalloissa. Sen juuret ovat pelto-orjien työlauluissa, mustan väestön hengellisessä musiikissa eli negrospirituaaleissa ja se sai vaikutteita myös eurooppalaisten siirtolaisten kansanmusiikista. Nykyaikaiseen perusmuotoonsa se vakiintui 1930-luvulle tultaessa ja viimeistään 1940- ja -50-lukujen lukuisten blueslevytysten myötä.


Seinäjokelainen blueskitaristi-laulaja Stratos Besis. (Copyright Jaakko Laakso)

Bluesmusiikin tyypillisin kaava on nk. 12-tahtinen blueskaava, jossa soinnut toistuvat tietyssä järjestyksessä. Kaavan sointujen järjestyksellä on tiettyjä muutamia muunnosversioita; esimerkiksi neljä ensimmäistä sointua saattavat esiintyä joko muodossa I-I-I-I tai I-IV-I-I, mutta perusolemukseltaan kaavan kyllä tunnistaa blueskaavaksi. Toisaalta sitä on käytetty kuulokuvaltaan niinkin erilaisten kappaleiden joko suorana pohjana tai hieman (esim. tiettyjä jaksoja kertaamalla) modifioituna pohjana kuin U2-yhtyeen I Still Have’nt Found What I’m Looking For tai Ricky Martinin Shake Your Bon-bon.

Blueskaava ei ole ollut koko historiansa ajan tiukasti 12-tahtinen. Esimerkiksi varhainen, mutta erittäin tunnettu bluesklassikko Key To The Highway on 8-tahtinen. Toisaalta 12-tahtista kaavaa on käytetty kansanlauissa jo vuosisatoja, joten se ei ole varsinaisesti bluesmuusikoiden keksintö.

Bluesille (ja blueskaavalle) ominaisia piirteitä ovat sointujen järjestyksen lisäksi se, että sanojen ensimmäinen katkelma lauletaan kahdesti. Kolmas katkelma on erilainen ensimmäiseen kahteen nähden. Hyvä muistisääntö on J. Karjalaisen kappale Blueskaava:

Ensimmäinen sointu on tällainen

Toinen sointu on tällainen

Kolmas sointu ja toinen sointu ja ensimmäinen

Se on blueskaava

Se on blueskaava

Se on blueskaava

Se on blueskaava

Ja sen kun osaat niin pääset vielä pitkälle

Sano alkuun jotain kaksi kertaa

Sano alkuun jotain kaksi kertaa

Älä hienostele sano niinkuin asia on

Se on blueskaava

Se on blueskaava

Se on blueskaava

Se on blueskaava

Ja sen kun osaat niin pääset vielä pitkälle

(J. Karjalainen 1982)

Bluesille ominainen sointisävy muodostuu nk. bluenote –sävelten käytöstä sekä nk. blues-skaalan (asteikon) käytöstä. Bluesille tyypillistä on runsas improvisoitujen soolojen määrä laulettujen säkeistöjen välissä. Usein blues-sooloilua on kuvattu ”keskusteluksi”, jossa soittaja soittaa fraasin – musiikkikatkelman – johon ikään kuin sitten kommentoi ja vastaa. Bluessoolot saattavat myös olla ”battlejä”, joissa kaksi tai useampia soittajia pyrkii soittamaan aina vain maukkaamman soolon. Tällaisesta hyviä esimerkkejä löytyy esimerkiksi Youtubesta etsimällä. Kokeile hakea hakusanoilla Eric Clapton, Buddy Guy & Robert Cray ja löydät hienoja versiointeja eri bluesklassikoista mm. Claptonin Crossroads –kitarafestareilta.

Blues-laulujen sanoitukset käsittelevät usein melankolisia aiheita. Tyypillisiä teemoja ovat rakkaushuolet, köyhyys tai hetkellinen rahattomuus, epäonni elämässä. Muita aihepiirejä ovat esimerkiksi uhkapeli, juopottelu, yöelämä ja kulkumiehenä eläminen. Bluessanastossa on myös tiettyjä toistuvia aiheita. Niin varhaisessa kuin modernissa bluesissa esiintyy usein esimerkiksi termi ”mojo” jolla viitataan tietynlaiseen elämänkokemukseen, salattuun tietoon, jopa taikavoimiin. Sana mojo tulee alun perin afrikkalaisista kielistä ja sillä tarkoitettiin hoodoo-magian talismaania, taikakalua. Mojo bag on pussi, joka sisältää erilaisia pieniä esineitä kuten eläinten luita, kasveja tai kiviä. Mojo on myös autenttisuuden vertauskuva – henkilö, jolla/jossa on mojoa, tietää kokemuksensa ja intuition kautta, mitä on vaikkapa oikeaoppinen bluesilmaisu. Ylipäänsä taikuuteen ja magiaan viitataan bluesteksteissä usein. Tällaisia usein viljeltyjä viittauksia ovat esim. edellä mainittu mojo ja black cat bone, jotka ovat mukana myös seuraavassa jännittävässä bluestekstissä.

Gypsy woman told my momma, before I was born

You got a boy-child comin', gonna be a son-of-a-gun

Gonna make these pretty women jump and shout

And the world will know, a-what it's all about

Why'know I'm here

Everybody knows I'm here

And I'm the hoochie-coochie man

Everybody knows I'm here

I got a black cat bone, I got a mojo too

I got John the Conqueror, I'm gonna mess with you

I'm gonna make you, pretty girl, lead me by the hand

Then the world will know, the Hoochie-Coochie Man

On the seventh hour, of the seventh day

On the seventh month, the seventh doctor said:

"He's born for good luck, and I know you see

Got seven hundred dollars, and don't you mess with me

Why'know I'm here

Everybody knows I'm here

And I'm the hoochie-coochie man

Everybody knows I'm here

(Willie Dixon&Muddy Waters 1954)

Kuten edellinenkin teksti, monet bluestekstit ovat suorasukaisen seksuaalisia. Tämä aiheutti sen, että monet uskovaiset tai esimerkiksi papit pitivät bluesia vaarallisena ja epäkristillisenä. Toisaalta monet bluesmuusikot ponnistivat uralleen gospeltaustasta ja levyttivät myös hengellistä musiikkia. Viime vuosikymmeninä tämänkaltaisia syytöksiä bluesia kohtaan ei ole kuulunut.

Tunnetuimpiin bluesartisteihin ovat lukeutuneet vuosikymmenten saatossa mm. Robert Johnson, Muddy Waters, Howlin’ Wolf, John Lee Hooker, Elmore James, B.B. King, Albert King, Freddie King ja Eric Clapton. Clapton lienee elossa olevista bluesartisteista kaikkein tunnetuin ja suosituin, vaikka onkin valkoihoinen englantilainen kitaristi-laulaja. Vanhan polven mustista kitaristi-laulajista suurimpia legendoja lienevät Buddy Guy ja aikanaan Howlin’ Wolfin yhtyeestä maailmanmaineeseen noussut Hubert Sumlin’. Nuoremman polven artisteista esimerkiksi nykyisin kuusissakymmenissä olevat Bonnie Raitt ja Robert Cray ovat luoneet omat, tunnistettavat tyylinsä ja vakiinnuttaneet asemansa bluesin suurten legendojen joukossa. Eric Bibb on kiinnostava Suomessa pitkään asunut Yhdysvalloista kotoisin oleva blues-mestari. Blues on kaiken kaikkiaankin nykyään hyvin kansainvälistä – alun perin Yhdysvalloissa syntynyt ja erityisesti Englannissa suureksi buumiksi muuttunut musiikinlaji on kaikkialla läntisessä maailmassa suosittua. Monet nykyisin tunnetuista artisteista tulevat esimerkiksi Puolan, Suomen tai vaikkapa Ranskan kaltaisista maista. Suomalaisia kansainvälisesti tunnettuja ja arvostettuja artisteja ovat esimerkiksi Honey B. And the T-Bones, Pepe Ahlqvist, Erja Lyytinen ja kauhavalainen Micke Björklöf & Blue Strip.

Nykyaikainen blues ottaa vaikutteita hyvin monista musiikinlajeista. Se myös käsittelee monenlaisia aiheita, ei pelkästään melankoliaa tai menetyksiä. Kuten blueslegenda B.B. King totesi ”It can be anything. It’s just a type of music we call blues.”

B.B. King kuvattuna käsivarren tatuointiin. (Copyright Jaakko Laakso)

Kurssin aiheet

OPS:
MU1
Kurssin tavoitteena on, että opiskelija löytää omat tapansa toimia musiikin alueella. Osallistumalla musiikilliseen toimintaan hän saa kokemuksia musisoinnista, syventää omaa osaamistaan ja pohtii asemaansa musiikin kuuntelijana, tulkitsijana, tekijänä ja kulttuuripalvelujen käyttäjänä. Omakohtaisen musiikkisuhteen kautta opiskelija ymmärtää musiikin merkityksiä elämässä ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kurssilla tutustutaan opiskelijoiden omaan ja muuhun paikalliseen musiikkitoimintaan. Opiskelija kehittää äänenkäyttöään ja soittotaitoaan musiikillisen ajattelun ja ilmaisun välineenä. Kurssilla syvennetään musiikin ja musiikkikäsitteiden tuntemusta käytännön musisoinnin avulla. Opiskelija oppii tarkkailemaan ääniympäristöään ja perehtyy kuulonhuoltoon.


Aiheita:

* Länsimaisen rock-musiikin historia
- Blues
-1950-l. /rock'n roll ja nuorisokulttuurin synty
- 1960-luku / Erit. The Beatles sekä muu englantilainen kitararock
-1960-1970-luvun taite /Raskaan rockin synty
- Hippiliike ja -aate
-1970-luku /Punk,
- 1970-l /Disko
- 1980-l /stadionrock, "tukkamusa"
- 1990-l. /grunge, poika- ja tyttöbändit
- 1990-l. naisartistien, erit. singer-songwritereiden nousu

* Konserttimusiikin historia
- barokki, klassismi, romantiikka, 1900-luku

* Laulutekstit ja musiikinkuuntelu
Läksy tiistaille 30.9.
- etsi yksi mielestäsi laadukas ja kiinnostava suomenkielinen lauluteksti. Pohdi sanoituksen sisältöä, tulkitse sitä ja valmistaudu esittelemään valitsemasi teksti muulle ryhmälle. Lähetä löytämäsi tekstin tiedot ja kirjoita perusteluja ja analyysia siitä wilma-viestinä opettajalle etukäteen.



* Teoriapaketti:
- rytmi, harmonia, melodia, muoto, dynamiikka

* Musikaalisuus

* Jazz

MU1.1
1.
2.
3.
4.

Jokainen ryhmä tekee omasta aiheestaan esityksen, jonka toteuttamistapa on vapaa. Esitys koostetaan peda.nettiin ja se esitellään muulle ryhmälle.
Esitys voi sisältää audiota, videota, valokuvaa, tekstiä - lähes mitä vain, mitä keksitte. Oleellista on, että esityksen voi katsoa/kokea virtuaalisesti.

LAULULYRIIKKA

Laululyriikalla tarkoitetaan laulujen sanoja, sanoituksia. Laulutekstejä voi olla hyvin monenlaisia - käytännössä kaikki tekstit sisältävät jonkinlaisen tarinan tai huomion, joka sitten esitetään laulun sanoituksen muodossa.

Laulutekstin tulkintaa voidaan tehdä monella tavalla ja monitasoisesti.

- "Makrotasolla" voidaan pohtia tekstin luonnetta hyvin yleisesti ja kokonaisuutena - mikä tekstin perussanoma on; mistä se kertoo, mikä sen sävy ja näkökulma aiheeseensa on. Voit pohtia tekstin ajankohtaisuutta, tuoreutta, tyyliä.

- Kun siirrytään makrotasoa yksityiskohtaisempaan "keskikerroksen" pohdintaan, voidaan tarkastella esimerkiksi laulun henkilöitä, heidän suhteitaan ja heidän mahdollisia näkemyksiään. Esittääkö tekstin tekijä esimerkiksi laulun henkilön suulla oman mielipiteensä jostain asiasta? Mitä eri säkeistöissä tapahtuu, miten ne valottavat laulun tarinaa?

- "Mikrotaso" on detaljisin taso. Siinä voidaan tarkastella vivahteita, sanavalintoja, pieniä yksityiskohtia ja ratkaisuja, joita tekstin kirjoittaja on tehnyt lyriikkaa laatiessaan. Usein nämä pienet vivahteet vaikuttavat tekstin koko luonteeseen. Esimerkkinä voi käyttää vaikka sanavalintaa "kalja" vrs. "olut" (näiden tarkoittaessa samaa). Millaisen vivahteen "kalja" antaa "olueen" verrattuna ja miksi? (vrt. esimerkkikappale Ellinooran Leijonakuningas)

Mihin asioihin kiinnittää huomiota tekstiä tulkittaessa?

- missä teksti tapahtuu ja milloin? - Saadaanko tarinan tapahtumisajankohdasta tai -paikasta tietoa tekstissä tai voidaanko niistä tehdä päätelmiä "rivien välistä"?

- Ketä tekstissä seikkailee -mitä laulun henkilöistä ja heidän piirteistään saadaan tietää?

- Onko tekstissä nk. kaikkitietävä, ulkopuolinen kertoja vai minä-muotoinen kertoja?

- Mikä on tekstin yleissävy - romanttinen, angstinen, pohtiva, kantaaottava, sarkastinen vai jotain muuta?

- Mistä laulu kertoo? - Tämä lienee tärkein ja oleellisin kysymys.

- Millaisia vertauskuvia tekstissä käytetään - onko koko teksti tulkittavissa allegoriana tai onko sen sisällä metaforia tms.

Suomalaisia laulutekstien taitureita eri aikakausilta:

Eino Leino
Reino Helismaa
Saukki (Sauvo Puhtila)
Juha Vainio
Hector (Heikki Harma)
Vexi (Veikko) salmi
Juice Leskinen
Liisa Akimof
Tuomari (Hannu) Nurmio
Gösta Sundqvist
Heikki Salo
Pauli Hanhiniemi
Ismo Alanko
Jarkko Martikainen
Herra Ylppö
Chisu
Paleface (Karri Miettinen)
Mariska

Englanninkielisistä voit halutessasi tutustua esimerkiksi Bob Dylanin ja Jackson Brownen teksteihin.

Pohdittavaa/tehtävä:

Millainen on hyvä lauluteksti? Mitä ominaisuuksia laadukkaalla tekstillä on, mikä tekee laulutekstistä kiinnostavan? Keksi esimerkkejä (väh. kaksi esimerkkiä) Sinusta onnistuneista lauluteksteistä ja perustele, miksi ne ovat hyviä.

MU1.1 Alahärmä

Ryhmätyöryhmät:

1. Alanen, Fränti, Hanhimäki, Hirvelä /MUSIKAALISUUS - mitä se on (mitä tarkoittaa; miten musikaalisuus käsitetään tutkimuksessa jne. ), mihin saakka se kehittyy; kuuluisia musikaalisuustutkijoitaSuomessa ym.
2. Jaskari, Järvi, Karhu, Korkea-aho /JAZZ - Jazz-musiikin kehitys,vuosikymmenet ja eri tyylit
3. Kuoppala, Kuura, Latvala, Luoma /LAULUTEKSTIT - tekstinteko, millainen on hyvä lauluteksti, tunnettuja tekstintekijöitä, pohdintaa siitä, miten tekstiä voi avata, "ymmärtää" jne.
4. Muotio, Mäkinen, Myllymäki, Ojala /HIPPILIIKE Mikä se oli, miksi se syntyi, miten meni, mihin päättyi jne.
5. Paloniemi, Peltonen, Pukkinen/ROMANTIIKKA JA KLASSISMI samaan tapaan kuin jazz - tunnuspiirteitä, tunnettuja säveltäjiä jne. Pyrkikää löytämään elämänmakua näihin esityksiin.
6. saarinen, Sippola, Toija, Vimpari /RENESSANSSI JA BAROKKI
7. Rinne / Korealainen populaarimusiikki

Tehkää työ googledriveen, jolloin jokainen voi muokata sitä etänä. Palauttakaa lopullisen työn linkki opettajalle viimeistään jakson viimeisenä työpäivänä (ennen koeviikkoa).
Sopiva mitta työlle on n. 10-30 min. Työ voi sisältää erillisiä osioita (kuvasarjoja, ääntä, videota) tai se voi olla yksi kokonaisuus, jossa on erilaisia vaiheita ja muotoja.

MUSIIKKIVIDEOT

Musiikkivideo syntyi aluksi käytännössä audion (musiikkiäänitteen) kuvalliseksi versioksi televisioiden yleistyessä 1950-60 -lukujen mittaan. Aluksi kuvallinen audio oli käytännössä joko live-taltiointi tai video, jossa artisti näytteli esittävänsä omaa kappalettaan.

Ensimmäisenä varsinaisena musiikkivideona mainitaan usein Alice Cooperin kappale Electid, jossa yhtyeen jäsenet esiintyivät näyttelijöinä esittäen selkeästi juonellisen tarinan pelkän soittamisen sijaan. Queen-yhtyeen videot olivat merkittävä askel 1970-luvun musiikissa. Erityisesti Bohemian Rhapsody -video edustaa varhaista videotaidetta sanan varsinaisessa merkityksessä - siinä oli mietitty leikkausta, valaistusta, kuvakulmia, kuvankäsittelyn keinoja jne. Kyseistä videota pidetäänkin usein eräänlaisena vedenjakajana videotaiteen popularisoitumisessa.

Michael Jacksonin 1980-luvun alun videot veivät musiikkivideota uuteen, kerronnalliseen suuntaan ja olivat budjetiltaan ennennäkemättömän kalliita. mm. Thriller oli pikemminkin pienoiselokuva kuin pelkkä musiikkivideo. Jacksonin nimissä ovat kaikkien aikojen pisin (Ghosts), kallein (Scream) ja suosituin video (Thriller).

Vähitellen musiikkivideoiden tekniset mahdollisuudet monipuolistuivat tietotekniikan kehityksen myötä. Videoiden teossa alettiin hyödyntää entistä monipuolisemmin niin kamera-ajoja, kuvakulmia, leikkausmahdollisuuksia kuin värejä. Myös animaatiota ja erilaisia efektejä käytettiin 1990-luvun mittaan aiempaa monimuotoisemmin.

Musiikkivideoita on hyvin monen tyylisiä. Klassisia tyylilajeja ovat tietysti tarinalliset, kertovat videot sekä videot, joissa yhtye esittää omaa lauluaan joko lavalla, studiossa tai jossain muussa ympäristössä. Hyvä esimerkki tarinallisesta videosta on aiemmin mainittujen Michael Jacksonin videoitten lisäksi vaikkapa Guns'n Rosesin Nowember Rain. Uudenaikaista kerronnallisuutta edustaa esimerkiksi Katy Perryn The One That Got Away, jossa käytetään nykyaikaista maskeerausosaamista hyödyksi.

Videoilla on tanssittu kymmeniä vuosia. Elvis Presleyn Jailhouse Rock on 1950-luvun lopussa tehty video, jossa on yllättävänkin tiukasti ohjattua tanssikoreografaa. Michael Jacksonin ja Madonnan videot olivat 1980-luvun tanssillisuuden helmiä ja mainitut artistit taiteenalan pioneereja. Näitä uudempia tanssin ja liikkeen vuoksi vaikuttavia videoita ovat esimerkiksi Britney Spiersin 1990- ja 2000-luvun videot, Lady Gagan monimuotoiset ja vaikuttavat videot ja vaikkapa Ricky Martinin vauhdikkaat latinopop-videot.

Musiikkivideo voi olla myös minimalistinen. Esimerkki tällaisesta on kanadalaisen laulaja-lauluntekijä Alanis Morrissetten video Head Over Feet.

Musiikkivideoilla on ollut monenlaisia, odottamattomiakin vaikutuksia. Aerosmithin klassikkovideo Cryin' popularisoi tatuointi- ja lävistyskulttuuria. Metallican Black album ja erityisesti sen videot Enter Sandman ja Nothing Else Matters taas tekivät metallimusiikista lopullisesti mainstreamia.

Videoihin on liittynyt kautta aikain myös kyseenalaistusta ja sensuuria. Nykypäivän näkökulmasta harmiton, sarjakuvamainen Twisted Sister -yhtyeen We're Not Gonna Take It joutui sensuurilistalle väitetyn väkivaltaisuutensa vuoksi. Monet alastomuutta sisältäneet videot kuten Alice Cooperin supersuosittu Poison ovat olleet joko kiellettyjä päiväaikaan tai niistä on tehty sensuroidut versiot, jotka ovat saaneet esitysluvat. Monet videot, erityisesti dance- ja rapvideot, ovat flirttailleet pornografisella kuvastolla ja provosoivilla tansseilla. Tällainen on esimerkiksi Lou Began Mambo No. 5 jossa toisaalta viljeltiin myös huumoria. Uskonnollisten yhteisöjen hampaisiin joutuneista videoista tunnetuin lienee Madonnan Like a Prayer, jonka palavat ristit herättivät suurta närkästystä ja vihaa artistia kohtaan. Marginaalisissa musiikin lajeissa videot ovat olleet vielä raflaavampia ja kuvasto syystäkin alle 18-vuotiailta kiellettyä.

Suomalaisen videon historia on edelleen verrattain lyhyt. Vasta 2000-luvulla ja musiikkiviennin kasvettua kansainvälisesti suomalaisillekin artisteille videoiden tekeminen ja niihin panostaminen on itsestäänselvyys. Varhaisista suomalaisvideoista mainittakoon Hanoi Rocksin erittäin suosittu Up Around The Bend, joka on eräs Music Televisionin kaikkien aikojen soitetuimpia rockvideoita. Suomenkielistä musiikkia julkaisseista yhtyeistä pioneereja olivat esimerkiksi 1980-luvulla Bogart Co. ja 1990-luvulla Ultra Bra. Hauska kuriositeetti sekä säveltaiteen että videotaiteen alalla on Ismo Alangon Vittu kun vituttaa -kappale, joka sekä tekstinsä, ironisen musiikkinsa, että osuvan musiikkivideonsa kautta ilmentää nuoruusiän angstisuutta harvinaisen osuvasti. Eppu Normaalin Haluan sut -video oli eräs merkkipaalu suomenkielisen musiikin videotaiteessa.

Tehtävä:

Katso muutama itsellesi mieluisan musiikkikappaleen video. Pohdi, mitä lisäarvoa kuvallinen kertomus toi musiikkikokemukseesi ja miksi.

MUSIKAALISUUS

Tässä alkuun ryhmätyö musikaalisuudesta!

Musikaalisuus

Musikaalisuus voidaan määritellä musiikilliseksi herkkyydeksi, lahjakkuudeksi tai kiinnostukseksi musiikkiin. Musikaalinen ihminen tahtoo kokea musiikin mielekkääksi ja tahtoo ilmaista itseään musiikin kautta. Musikaalisuuden eri osa-alueita on usein ajateltu olevan muun muassa rytmitaju, sävellajitaju, kyky erottaa eri sävelkorkeuksia, taito soittaa jotain soitinta, kyky käyttää painotuksia ja tempon muutoksia musisoidessa ja kyky tuntea tunteita musiikkiin liittyvissä asioissa.

Musikaalisuudella on eri määritelmiä ja musikaalisuuden osa-alueista on eri mielipiteitä. Musikaalisuuden sensorisessa tarkastelutavassa korostetaan aistien toimintaa sellaisenaan, ja sen mukaan musikaalisuus koostuu useasta eri tekijästä, joita voidaan pitää toisistaan erillä. Sen sijaan kokonaisvaltaisten hahmopsykologiaan tukeutuvien näkemysten mukaan musikaalisuus on musiikin hahmottamista laajemmassa kontekstissa. Musikaalisuutta on vaikea määritellä, koska ei tiedetä tarkkaan mitä ihmisen mielessä tapahtuu musiikillisessa ajattelussa ja havaitsemisessa. Toisaalta musikaalisuuden on ajateltu olevan kuin mikä tahansa taito, jota voi kehittää . Musiikin alkuperästä esitettiin Musiikin alkuperästä esitettiin useita syntyteorioita 1800-luvulla ja 1900-luvulla. 1900-luvun näkemysten mukaan musiikki syntyi erkaantumalla kielestä, ja 1990-luvulla tultiin siihen tulokseen, että musiikki syntyi kielen kehityksen rinnalla evoluution merkityksettömänä sivutuotteena. Nykytutkimukset esittävät uudenlaisia näkemyksiä, joihin on päädytty mm. eläinten ääntelyä jäljittelemällä. Lopulliseen tulokseen ei kuitenkaan ole vielä päästy. Ihmisen musikaalisuuden kehittyminen alkoi ilmeisesti Afrikassa, kun Homo-suku erkaantui muusta ihmisapinoiden eli hominidien heimosta. Ratkaisevia muutoksia oli noin 1,8 miljoonaa vuotta sitten ilmaantuneen Homo ergasterin sekä sen jälkeläisten perimässä, yhteisöissä ja kulttuureissa. Homo ergasterin melodis-rytmisestä viestinnästä on olemassa todisteita. Voikin siis olettaa, että musiikki on jatkoa ihmisen kadonneilta sukulaislajeilta peritylle tunnekommunikaatiolle, kun taas kielenkäyttö mahdollistui vasta nykyiselle ihmislajille. Nykyiselleen musiikki kehittyi toista miljoonaa vuotta sitten geenimutaatioiden ja sukupuolivalinnan ansiosta.

Musikaaliset ominaisuudet kehittyvät sikiölle jo varhaisessa vaiheessa, millä on perusteltu musiikin biologista merkitystä evoluutiossa. Musikaalisuus on kognitiivista toimintaa, eli sitä voi kehittää läpi elämän.

Musikaalisuutta tutkitaan erilaisten testien avulla, testit voidaan jakaa kyky- ja saavutustesteihin, holistisiin, atomistisiin, passiivisiin (reseptiiviset) ja aktiivisiin (ekspressiiviset) teasteihin. Kuuluisia suomalaisia musikaalisuustestin kehittäjiä ovat mm. Kai Karma ja Pirre Raijas. Kai Karman testi on reseptiivinen testi jossa koehenkilön ei itse tarvitse tuottaa musiikkia.Karman testi perustuu nauhalta kuultuihin äänitteisiin. Ideana on, että nauhalta soitetaan tietty melodis-rytminen kulku kolme kertaa peräkkäin tauotta. Tämän jälkeen on pieni tauko, jonka jälkeen kokelaalle soitetaan vielä yksi näyte, jonka tämä joutuu arvioimaan samanlaiseksi tai erilaiseksi kuin edelliset kolmen näytettä. Näitä neljän näytteen kohtia on testissä 40 kappaletta ja testin kesto on noin 16,5 minuuttia. Testi mittaa musiikillista peruskykyä, johon älykkyys, harjoittelu ja kultuurillinen tausta vaikuttaisi mahdollisimman vähän.


Ja sitten opettajan yhteenveto aihepiiristä.

Musikaalisuus tarkoittaa yksinkertaisesti sanottuna musiikin oppimisherkkyyttä - sitä, miten helposti opimme musiikillista ilmaisua; soittamista, laulamista, säveltämistä jne.
Toisin sanoen, musikaalisuus tarkoittaa musiikillisen lahjakkuuden määrää.

Musiikintutkimuksen perusteella tiedetään, että musikaalisuuden taso vakiintuu n. yhdeksään ikävuoteen mennessä. Silloin tietyt kehityksen herkkyyskaudet on ohitettu ja tämän jälkeen varsinainen musikaalisuuden määrä ei kasva. Sen sijaan ihminen voi harjoittelemalla, opiskelemalla, kokemalla jne. oppia musiikkia ja musiikki-ilmaisua lähes loputtomasti.

Onko soittotaito musikaalisuuden merkki? Ainakaan minun mielestäni ei. Soittotaito on nimensä mukaisesti taito. Taitoa voi kehittää harjoittelemalla. Soittotaito koostuu monesta osa-alueesta - tekijöistä, kuten motorisesta taidokkuudesta, tulkintakyvystä ja esimerkiksi dynamiikan hallinnasta. Teknisesti taitavakin soittaja tarvitsee musiikillista ymmärrystä - musiikkisivistystä - tulkitakseen musiikkia tyylinmukaisesti (tai jos haluaa rikkoa tyylinmukaisuutta). Kuitenkin voidaan ajatella, että musiikillisesti lahjakas eli musikaalinen henkilö oppii soveltamaan oppimaansa herkemmin kuin häntä vähemmän lahjakas.

Miksi musikaalisuutta kannattaa tutkia?
Musiikintutkimuksessa on tärkeää ja kiinnostavaa oppia ymmärtämään, miten musikaalisuus syntyy ja vaikuttaa. Näin voidaan tarjota esimerkiksi niille, jotka haluavat oppia mahdollisimman paljon musiikkitaitoja mahdollisimman hyvin heille soveltuvaa koulutusta. Musikaalisuuden tutkiminen auttaa aiheesta kiinnostuneita ihmisiä ymmärtämään musikaalisuuden synnyn ja kehittymisen lainalaisuuksia.

Sen sijaan sillä, onko henkilö erityisen musikaalinen tai tätä vähemmän lahjakas, ei ole arkielämässä kovin suurta merkitystä "suuressa kuvassa". Ihmiselle, joka haluaa oppia ja opiskella musiikkia, on Suomessa hyvät mahdollisuudet kehittää omaa taitoaan. Ihmisen musikaalisuuden määrä ei ole este tai edellytys musiikin harrastamiselle. Ammattilaiseksi haluavan täytyy toki olla ainakin jossain määrin lahjakas, jotta voi oppia musiikkia riittävän syvällisesti, mutta harrastaa voi hyvin monella tavalla ja tasolla. Kaiken kaikkiaan harjoitus tekee mestarin, ei lahjakkuus.

ROCKMUSIIKIN VUOSIKYMMENET

1950-luku: Rock’n rollin synty

Rock’n roll syntyi toisen maailmasodan jälkeen 1940-50 –lukujen taitteessa nuorisokulttuurin uusien tuulien myötä. 1950-luvun kulttuurissa suosittuja ilmiöitä olivat esimerkiksi Hollywood-elokuvat ja leffatähdet kuten James Dean. Brändit, kuten Coca Cola ja Levi's Jeans olivat näkyviä ja suosittuja. Hot rod- ja "siipiautot" näkyivät katukuvassa - nuoret ajelivat vanhempiensa Chevroleteilla ja tuunasivat vanhoista "kanttiautoista" tehokkaita rodeja.

Rock’n roll perustui 12-tahtiseen blueskaavaan, jota soitettiin aiempaa rajummin ja usein myös aiempaa nopeammassa tempossa. Sähköiset soittimet yleistyivät ja sähkökitarasta tuli rock'n rollin leimallisin soitin. Myös esittämiskäytännöt saivat uusia muotoja: artistit keinuttivat lanteitaan, elehtivät suurieleisemmin ja tanssivat rajummin kuin aikaisemmat blues- ja jazz-artistit. Erityisesti Elvis Presley toi lavaesiintymiseen uutta sykettä. Myös sellaiset laulaja-kitaristit ja laulaja-pianistit kuin Chuck Berry, joka loi kuuluisan ankka-kävelyn, ja Little Richard soittivat ja esiintyivät ennennäkemättömällä tavalla.

Ensimmäisenä rock’n roll –levytyksenä mainitaan monissa lähteissä Fats Dominon levy The Fat Man (1950). Elvis Presleyä kutsuttiin rock’n rollin kuninkaaksi. Aiemmin mainitut Little Richard ja Chuck Berry olivat hyvin suosittuja, samoin esimerkiksi Jerry Lee Lewis, Bill Haley & His Comets ja Buddy Holly.

Kuunneltavaa ohjelmistoa:

Fats Domino: Goin’ To The River, The Fat Man

Elvis Presley: Jailhouse Rock

Bill Haley & His Comets: Rock Around The Clock

Jerry Lee Lewis: Whole Lotta Shakin’ Goin On, Great Balls Of Fire

Chuck Berry: Johnny B. Goode, Roll Over Beethoven, Nadine

Litte Richard: Good Golly Miss Molly, Long Tall Sally, Tutti Frutti

1960-luku ja brittiläinen kitararock ja psykedeelinen rock

1960-luvulla rock'n rollista siirryttiin vähitellen uudenlaiseen melodisuuteen ja vuosikymmenen tyylille ominaista on esimerkiksi moniääninen lauluharmonia. Liverpoolilainen The Beatles lienee kaikkien aikojen merkittävin rock-yhtye, katsoipa asiaa miltä kulmalta tahansa. Heidän vaikutuksensa myöhempiin rock-sukupolviin on kiistaton ja ärimmäisen laaja. The Beatlesin tarinaan voit tutustua täältä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Beatles

The Rolling Stones on toinen aikakauden legenda, joka esiintyy edelleen ympäri maailmaa suurilla stadionkeikoilla. Rollareitten tarinaa löydät täältä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Rolling_Stones

Vuosikymmenen mittaan rockmusiikki koki merkittäviä kehitysaskeleita. Sen loppupuolella syntyi nk. psykedeelinen rock, jota edusti mm. englantilaiset yhtyeet Cream (Eric Claptonin bändi - kuuntelimme tunnilla heiltä mm. White Room -kappaleen) ja The Yardbirds, jossa Clapton myös soitti sekä Pink Floyd. Yhdysvaltalaisista bändeistä tunnetuimpia alan nimiä olivat The Doors, The Byrds sekä Frank Zappan johtama Mothers of Invention.

Psykedeeliselle rockille tyypillistä olivat esimerkiksi surrealistiset sanoitukset sekä erilaiset musiikin sointikuvaa uudistaneet saundit kuten särö kitarasoinnissa ja mielikuvitukselliset runpusaundit. Levyjen kansitaiteessa suosittiin usein värikkyyttä ja surrealistista ilmaisua.

Myös yhdysvaltalainen kitaristi Jimi Hendrix lukeutuu psykedeelistä rockia tehneisiin artisteihin. Hänen vaikutuksensa niin kitaransoiton tekniikkaan kuin saundeihin on erittäin merkittävä.

Heavy metallin enteily ja synty

1960-luvun lopulla monet yhtyeet ja artistit etsivät yhä raskaampia ja voimaakkaampia ilmaisutapoja musiikissaan. Lemmy Kilmister kuvasi muutosta erässää haastattelussa siten, että piti Deep Purplea ensimmäisenä varsinaisena hevibändinä, koska heillä oli "haista paska -kokoluokan vahvistimet käytössään". Muita pioneereja olivat yhdysvaltalainen Alice Cooper sekä englantilainen The Who. Varsinaisesti hevimusiikin keksijänä pidetään yleisesti kuitenkin englantilaista Black Sabbath -yhtyettä, jonka laulaja Ozzy Osbourne tunnetaan myös pitkästä soolourastaan.

Varhaisia hevibändejä olivat mm. yhdysvaltalainen Kiss ja australialainen AC/DC. Samansukuista hard rockia soitti esimerkiksi Bostonista kotoisin oleva Aerosmith, joka kuitenkin sekoitti tyyliinsä muita enemmän roots-vaikutteita, bluesia, soulia jne.

Hevimusiikki kohtasi myös ennakkoluuloja. Sitä syytettiin saatanallisuudesta mm. sanoitustensa ja soittajien ulkomuodon vuoksi. Toisaalta siitä tuli ehkä maailman suosituinta musiikkia - mm. mielikuvituksellisiin maskeihin sonnustautunut Kiss myi kiertueensa loppuun ja heidän levyjään myytiin 1970-luvun puolivälistä lähtien valtavia määriä.

Monimuotoisia ilmiöitä

1970-luvulla syntyi monenlaisia, toisistaan melko paljon poikkeavia musiikkiperinteitä. Yhdysvalloista, New Yorkin kaduilta, ponnisti punk, joka muuttui Englannissa kokonaisvaltaisemmaksi aatesuunnaksi ja tyyliksi. Punkkarit protestoivat vanhoillisia arvoja vastaan ja halusivat palauttaa musiikkin kaikkien ulottuvilla olevaksi taide- ja ilmaisumuodoksi. He ajoivat tasa-arvoisuutta ja arvostivat oman tien kulkemista; persoonallisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Tunettuja varhaisia punk-yhtyeitä olivat esimerkiksi The Clash, Sex Pistols ja Ramones.

Diskomusiikki oli vuosikymmenen lopun suurilmiö. Vaikka disko mielletään monesti pop-musiikin tyylilajiksi, se sai vaikutteita niin rockista kuin soulista. Se myös antoi vaikutteita rockmaailmaan - 1970-luvun lopulla niin Kiss (I Was Made for Lovin' You), Jackson Browne (Disco Apocalypse), Eagles (Disco Strangler) kuin lukuisat muut artistit Rolling Stonesia myöten tekivät joitakin discokappaleita.

Tunnettuja diskobändejä olivat esimerkiksi ruotsalainen ABBA sekä yhdysvaltalaiset Bee Gees ja Village People. Eurodiskobändeistä saksalainen Boney M. oli erittäin menestynyt.

1980-luku ja stadionrock

Uuden vuosikymmenen alussa syntyi Briteissä nk. hevimetallin uusi aalto. Tämän tyylilajin suurnimi oli Iron Maiden, joka esiintyy edelleen. Motörhead oli toinen nykyään parhaiten tunnetuista brittihevin uuden aallon bändeistä.

Vuosikymmenen puolivälin alla alkoi syntyä stadionrockin perinne, kun sellaiset hard rockin suurnimet kuin Van Halen ja Kiss sekä vähän myöhemmin esimerkiksi Bon Jovi, Guns'n Roses, Mötley Crue tai Europe kiersivät suurlavoja ympäri maailmaa. Tämän musiikkityylin suurimmat nimet kiertävät edelleen, mutta merkkejä stadionrockin lopullisesta hiipumisesta on saatu viime vuosina yhä enemmän bändien jäsenten ikääntyessä. Vaikuttaakin siltä, että vähitellen stadionkeikkailu muuttaa muotoaan - kun ennen stadionin myi loppuun kansainvälinen supernimi kuten U2, Roxette tai Bon Jovi, nyt sen tekee suomalainen nuori rap-artisti.

1990-luku ja grunge sekä naisartistien nousu

1990-lukua on pidetty musiikin uudistumisen näkökulmasta melko vaatimattomana. Se onkin monessa ielessä kerrannaisvuosikymmen, mutta toisaalta silläkin oli uudet ilmiönsä. Luultavasti merkittävin musiikin kaanoniin jäävä ilmiö oli grunge, joka syntyi Seattlen kaupungin riippumattomien (eli independent) -levy-yhtiöiden kautta. Monet nuoret yhtyeet kuten Kurt Cobainin johtama Nirvana tulivat köyhistä työläiskaupungeista ja ilmensivät musiikillaan työväenluokkaista eetosta, mutta ottivat vaikutteensa esimerkiksi 1970-luvun punkista, The Beatlesin lauluntekoperinteestä ja toisaalta hevi metallin sointimaailmasta. Syntyi monen kuulijan mielestä jännittävä sekoitus kirpparikulttuuria, "köyhäilyä", maailmanparannusta ja aggressiivista musiikkia, joka kuitenkin otti riittävästi vaikutteita popmusiikista ollakseen helposti ymmärrettävää ja omaksuttavaa - voisi sanoa riittävän populaaria.

Nirvanan lisäksi tunnettuja grungeyhtyeitä olivat esimerkiksi Pearl Jam ja Alice in Chains.

Eräs vuosikymmenen alkupuolen ilmiö oli tyttö- ja poikabändit. Kauniit ja kauniisti laulavat pojat valloittivat popillaan listat ja tyttöljen sydämet. Trendin aloitti New Kids on the Block ja sen huipensivat bändit kuten Take That ja Backstreet Boys. Tyttöbändeistä historiallisesti merkittävin lienee Spice Girls.

Rockmusiikki oli ollut hyvin miesvaltaista 1950-luvulta 1980-luvulle, mutta 1990-luvun loppupuolella alkoi nousta uusia naisartisteja, jotka edustivat vahvasti lauluntekijä-laulaja -kulttuuria. Heistä tärkeimpänä useat pitävät kanadalaista Alanis Morissettea, jonka 1996 julkaistu Jagged Little Pill -albumi tietyssä mielessä aloitti trendin.

RYHMÄTYÖT

Ryhmät

1. Susanna, Susanna, Iida, Anni

2. Saina, Neea, Iida, Senja-Maria

3. Elina, Mira, Roosa

4. Iisakki, Samuel, Konsta, Joona, Juho

5. Venny, Tuomas, Artturi, Eetu, Jenni

PechaKucha-tyyliset 20 kuvaa x 20 s. esitys, jossa esittelette valitsemanne aiheen. Valmistelkaa kuvaesitys joko googledraiviin tai muuhun soveltuvaan järjestelmään/alustaan ja joko äänittäkää puheosuudet tai esittäkää ne livenä. Julkaiskaa esitys Youtubessa tai Facebookissa (yksityisenä/suljetussa ryhmässä) ja linkittäkää pedanettiin/lähettäkää linkki opettajalle.

Ryhmät saavat itse valita oman esityksensä aiheen. Esityksen tulee olla musiikkiin liittyvä ja kiehtova!

TAIDEMUSIIKIN TYYLIKAUDET

Taidemusiikin (kutsutaan myös konserttimusiikiksi) suuria tyylikausia ovat mm. tässä artikkelissa esiteltävät ajanjaksot. Tyylikaudet voidaan erottaa toisistaan tiettyjen musiikkityylillisten piirteiden ja muiden aikakaudelle tyypillisten ihanteiden mukaan. Kannattaa muistaa, että vuosiluvut ovat aina suuntaa antavia.


RENESSANSSI (n. 1400-1600)
Renessanssin musiikki kehittyi hiljalleen aikakauden mittaan; siinä ei tapahtunut mitään äkkinäistä muutosta aiempaan tyyliin nähden. Terssi-intervallin käyttö lisääntyi ja yleistyi ja johti aikakauden lopulla duuri- ja mollivaikutelman eli tonaliteetin syntyyn. Pääosa renessanssin musiikista on kuitenkin modaalista eli sävelasteikkoihin, moodeihin, perustuvaa.

Renessanssin aikana polyfonia eli moniäänisyys, sointuvaikutelma, lisääntyi. Aiemmin, kuten gregoriaanisessa kirkkolaulussa, oli suosittu yksisävelisyyttä. Laulettiin melodioita, mutta niitä ei säestetty soinnuin. Säestettäessä tai moniäänisesti laulettaessa suosittiin kvinttejä ja kvartteja, jotka antoivat omanlaisensa sävyn musiikkiin. Vaikka polyfonia oli ollut käytössä jo keskiaikaisessa musiikissa, renessanssin mittaan eri intervallien itsenäisyys kasvoi ja sointuharmoniat monimutkaistuivat.

Renessanssin ajan tärkeimpiä kirkollisia sävellysmuotoja olivat messu ja motetti. Maallisen musiikin muotoja olivat esimerkiksi chanson ja madrigaali.

Renessanssin henkisen ilmapiirin tärkein vaikuttaja oli humanismin aatesuunta. Antiikin oppineisuus haluttiin herättää uudelleen ja ihmisen mahdollisuuksia parantaa elinolojaan älynsä avulla arvostettiin.

Tunnettuja renessanssisäveltäjiä olivat esimerkiksi Pierluigi da Palestrina, jonka mukaan nimettyä Palestrina-tyyliä on opiskeltu ahkerasti Suomenkin musiikkiopistoissa. Toinen tunnettu säveltäjä oli Orlando Lasso.


BAROKKI (n. 1600-1750)

  • Barokin aikana ihailtiin mahtipontisuutta, vaurautta, juhlallisuutta ja koristeellisuutta.
  • Ajan tärkeitä arkkitehtuurin monumentteja ovat esimerkiksi Versaillesin linna Pariisissa ja Schönbrunnin linna Itävallan Wienissä
  • Musiikissa tärkeitä säveltäjiä olivat mm.
* Johann Sebastian Bach (1685-1750)
* Georg Friedrich Händel (1685-1759)
* Antonio Vivaldi (1678-1741)


J.S. Bach oli tunnettu erityisesti loisteliaana urkurina ja improvisaation mestarina. Hän oli syvästi uskonnollinen ja sävelsi huomattavan määrän musiikkia nimenomaan kirkon tarpeisiin ja käyttöön. Bachilla oli yhteensä 20 lasta. Monet Bachin pojista olivat myös tunnettuja säveltäjiä.

Bachin tunnetuimpia teoksia ovat mm. Toccata ja fuuga d-molli, Air jousille, Matteuspassio, Johannespassio ja Brandenburgilaiset konsertot

*J.S. Bachin kuvan ja lisää tietoa hänen elämästään löydät halutessasi wikipedia-linkistä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johann_Sebastian_Bach


G.F. Händel oli Johann Sebastian Bachin aikalainen. Hän syntyi Saksassa, mutta vaikutti pääosan elämästään Lontoossa. Händel opiskeli aluksi isänsä toiveen mukaisesti lakia, mutta keskeytti lakiopinnot siirtyäkseen ammattiviulistiksi. Myöhemmin hän opiskeli musiikkia Italiassa, jossa sävelsi italialaistyylisiä oopperoita. Vuonna 1710 hänestä tuli Hannoverin vaaliruhtinaan hovin kapellimestari. Vuonna 1712 hän muutti pysyvästi Lontooseen ja sai kuningatar Annalta 200 punnan vuosipalkan. Vuodesta 1714 alkaen Händel toimi Englannin hovisäveltäjänä. Hänen tunnettuja teoksiaan ovat esim. Vesimusiikkia-sarja, Messias-oratorio sekä oopperat julius Caesar ja Rinaldo.

*Lisää tietoa ja kuvan löydät halutessasi wikipediasta osoitteesta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Friedrich_Händel

A. Vivaldi oli monipuolinen säveltäjä, joka teki niin oopperoita kuin orkesterimusiikkiakin. Hänet tunnetaan Italian merkittävimpänä barokkisäveltäjänä. Hänen tunnetuin teoksensa on konserttosarja Neljä vuodenaikaa.
Vivaldin lapsuudesta ja nuoruudesta tiedetään varsin vähän. Hän sai musiikinopetusta todennäköisesti isältään, joka oli viulisti Venetsian San Marco -kirkon orkesterissa. 25-vuotiaana, 1703, hänet vihittiin papiksi. Hän sai lempinimen "punainen pappi" punaisten hiuksiensa vuoksi. Terveyssyiden takia hän joutui luopumaan papin ammatin harjoittamisesta jo kahden vuoden kuluttua. Hän sai musiikinopettajan paikan venetsialaisesta yhdistetystä lastenkodista ja musiikkikoulusta. Vivaldin tiedetään olleen taitava opettaja - lastenkoti tuli tunnetuksi erinomaisesta tyttöorkesteristaan, jonka monista soittajista tuli ammattilaisia.

*Lisää Antonio Vivaldista voit lukea halutessasi seuraavan linkin takaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antonio_Vivaldi




KLASSISMI (myös nimellä wieniläisklassismi) (n. 1770-1830)
  • Klassismi on saanut nimensä Itävallan pääkaupungin Wienin mukaan ja toisaalta sanalla klassismi viitataan antiikin Kreikkaan, jonka kulttuuria aikakauden ihmiset ihailivat. Antiikin kreikkalaiset ihailivat esimerkiksi sopusuhtaisuutta, kauneutta ja tasapainoisuutta. Samat ihanteet näkyivät klassismin ajan musiikissa: musiikin muotoon kiinnitettiin erityistä huomiota. Klassismin aikakaudella vakiintuivat mm. muotorakenteet sinfonia, konsertto, sonaatti ja kvartetto.
* Sonaatti on yhden tai kahden soittajan kokoonpanolle sävelletty teos
* Kvartetto on kvartetille eli neljän hengen yhtyeelle sävelletty teos
* Konsertto on orkesterille ja solistille sävelletty laajamuotoinen teos
* Sinfonia on laajamuotoinen orkesterille sävelletty teos (vrt ”sinfoniaorkesteri”)

Klassismin tärkeimmät säveltäjät olivat:
  • Joseph Haydn (1732-1809), ”jousikvarteton isä”
  • Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791), ”lapsinero”
  • Ludwig van Beethoven (1770-1827), ”sinfonian mestari”

Joseph Haydn oli musiikkiperheen lapsi; myös hänen kahdesta veljestään tuli musiikin ammattilaisia. Hän lauloi äänenmurrokseen asti kirkon poikakuorossa. Elämäntyönsä hän teki ruhtinas Pal Esterhazyn ja tämän pojan Miklosin palveluksessa hovin kapellimestarina. Hänen tehtävinään oli mm. säveltää musiikkia ja harjoituttaa orkesteria. Hovin orkesteri oli tasokas, yli 20 henkilön ammattiorkesteri. Haydn sävelsi mm. runsaasti sinfonioita orkesterille.

Joseph Haydn sai huolehtivaisen luonteensa vuoksi orkesterin jäsenten keskuudessa lempinimen Papa Haydn. Hän oli pidetty ja huumorintajuinen mies, joka tuli hyvin toimeen ihmisten kanssa.
Haydnin tunnettuja sävellyksiä ovat esimerkiksi Yllätyssinfonia (Sinfonia nro 94), Stabat Mater ja Pariisin-sinfoniat.


Wolfgang Amadeus Mozart on musiikinhistorian tunnetuin lapsinero, joka aloitti säveltämisen jo 4-vuotiaana. Hän oli hovimuusikko Leopold Mozartin poika. Luonteeltaan W.A. Mozart oli iloinen, räiskyvä, lapsellinenkin ja juhlimista rakastava. Hän oli naimisissa Constanze Weberin kanssa.
Mozartin lahjakkuus tunnettiin ympäri Eurooppaa, koska isä Leopold vei Wolfgangia ja hänen siskoaan Nannerlia pitkille kiertueille jo sisarusten ollessa lapsia. Myöhemmin Mozart muutti Wieniin, Itävallan pääkaupunkiin, joka oli ajan musiikillinen keskuspaikka. Siellä asuivat kuuluisat säveltäjät, kuten hovisäveltäjä Antonio Salieri ja Joseph Haydn sekä myöhemmin Ludwig Van Beethoven.

Mozart oli tuottelias säveltäjä. Hän sävelsi niin piano- orkesteri- kuin oopperamusiikkiakin; oikeastaan kaikkia ajan tyypillisiä musiikinlajeja. Mozartin elämää varjosti kuitenkin alituinen köyhyys, hän oli huono suunnittelemaan talouttaan. Mozart kuoli vain 35-vuotiaana, nykytiedon mukaan luultavasti munuaistulehdukseen (glomerulonefriittiin). Hänet haudattiin Wieniin hautausmaan köyhille tarkoitettuun osaan, eikä hänen tarkkaa hautapaikkaansa tunneta.

Mozartin tunnettuja teoksia ovat esimerkiksi 41. sinfonia, Pieni yösoitto eli Eine Kleina Nachtmusik(serenadi nro 13) sekä oopperat Don Giovanni, Taikahuilu ja Figaron häät.

Ludwig Van Beethoven on viimeinen suurista wieniläisklassikoista. Hän oli oikeastaan sekä klassismin että romantiikan ajan säveltäjä - hänen loppupään tuotantonsa on jo selvästi romantiikan aikakauden tyyliä. Beethoven syntyi Saksassa vuonna 1770. Hänen isoisänsä oli viulisti; onkin arveltu, että Beethovenin musikaalisuus periytyi erityisesti häneltä. Myös Beethovenin isä oli laulaja ja aiemmin viulisti, mutta hänellä oli suuria ongelmia alkoholin kanssa. Isä olisi halunnut Ludwigista Mozartin kaltaisen lapsineron ja pakotti tämän harjoittelemaan musiikkia tuntikausia jo nelivuotiaana.

Ludwigia on kuvattu lapsena kömpelöksi, epäsiistiksi ja tummapiirteiseksi. Beethoven ei osoittautunut lukumieheksi. Isä päättikin ottaa hänet koulusta pois jo viidennen luokan jälkeen ja kehotti lastaan keskittymään musiikin opiskeluun, koska musiikissa Beethoven osoitti lahjakkuutta.

Beethoven pääsi kymmenvuotiaana erään munkin oppilaaksi osoitettuaan suurta kiinnostusta erityisesti urkujensoittoa kohtaan. Hän alkoi pian myös säveltää. Kerrotaan, että hänen sävellyksensä olivat niin vaikeita, että hänen opettajansa oli sanonut, ettei Beethoven pysty pienillä sormillaan soittamaan niitä. Tähän Ludwig oli vastannut, että kyllä pystyy, sitten isompana.

1790-luvun alkupuolella Beethoven muutti Wieniin. Hän kehittyi jatkuvasti säveltäjänä, mutta luonteeltaan hän oli räiskyvä ja ailahtelevainen. Hänen kotinsa oli epäsiisti ja hän oli huono pitämään talouttaan tasapainossa - niinpä Beethovenilla oli Mozartin tavoin usein rahahuolia.

Vähitellen Beethovenin elämää alkoi varjostaa myös kuulon heikkeneminen, joka johti lopulta täydelliseen kuuroutumiseen. Beethoven sävelsikin viimeiset suuret teoksensa täysin vailla kuuloaistia. Ensimmäisen kerran än kertoi kuuloon liittyvistä ongelmistaan ystävälleen kirjeessä aivan 1800-luvun alussa.

Beethoven oli ennen kaikkea sinfonikko. Hänen tunnetuimpia sinfonioitaan ovat 5.sinfonia, lisänimeltään Kohtalon sinfonia ja 9. sinfonia, jonka hymniosa Oodi ilolle on myös EU:n tunnushymninä käytetty. Muita hänen tunnettuja sävellyksiään ovat esimerkiksi Für Elise (mm. Burana-mainoksesta tuttu pianokappale) ja Kuutamosonaatti.


ROMANTIIKKA (n. 1810-1910)

Romantiikka syntyi vähitellen klassismin loppuvaiheen aikana. Usein puhutaankin klassis-romanttisesta aikakaudesta, koska tyylit olivat omalla tavallaan verrattain lähellä toisiaan ja muodostavat esimerkiksi barokin tapaan n 150 vuoden ajanjakson musiikinhistoriassa. Monet tyylillisesti klassikoina (klassismin tyylin säveltäjinä) olivat sävellysuransa loppuvaiheessa jo romantiikan aikakauden tyyliä edustavia. Ludwig van Beethoven on hyvä esimerkki tällaisesta säveltäjästä - häntä pidetään yhtenä kolmesta keskeisestä wieniläisklassikosta, mutta hänen loppuvaiheen sävellystuotantonsa edustaa jo puhtaasti romantiikan tyyliä.

Romantiikan aikana klassismin muotorakenteet kuten sonaattimuoto säilyivät, mutta ilmaisun lähtökohdat muuttuivat. Kun Klassikot ihailivat tiukkaa muotoa ja järjestelmällisyyttä musiikissa, romantiikan säveltäjät korostivat tunteita - tunteiden synnyttämistä musiikin avulla ja tunteiden ilmaisua musiikin keinoin. Romantikot hyödynsivät musiikissaan intuitiota ja poikkeuksellisia sävellystapoja ja -kaavoja.

Romantiikan sävellysaiheet kumpusivat luonnosta, kansantaruista, historiasta ja esimerkiksi ihmisen psyykestä.

Kuuluisia romantiikan aikakauden varhaisia säveltäjiä ovat esimerkiksi Franz Schubert ja Carl Maria Von Weber. 1800-luvun alussa syntyneistä säveltäjistä Robert Schumann oli erityisen leimallinen romantiikan aikakauden säveltäjä. Hänet tunnetaan varsinkin pianosävellyksistään ja liedeistään eli pianosäestyksellisistä yksinlauluista.
Pianisti-säveltäjä Fredric Chopin ja viulutaituri ja säveltäjä Niccolo Paganini muistetaan erityisesti virtuooseina, joiden teokset ovat usein teknistä taiturimaisuutta vaativia ja briljeeraavia. Johannes Brahmsin musiikki oli lämmintä ja suurimuotoista - häntä on monesti ajateltu Beethovenin "perilliseksi" musiikillisessa mielessä.
Giuseppe Verdi ja Richard Wagner olivat merkittäviä oopperan uudistajia. Verdi huipensi italialaisen oopperan, Wagner taas oli saksalaistyyppisen oopperan suurmies. Hänen jopa yli kolmituntiset oopperansa olivat täynnä mystiikkaa ja suureellisuutta.

1800-luvun lopun ilmiö oli kansallisromantiikaksi kutsuttu virtaus. Monet euroopan maat tai kansat elivät voimakasta kansallistunteen nousun aikaa. Suomessa Jean Sibelius ammensi Kalevalasta ja Suomen luonnosta. Norjalainen Edvard Grieg halusi kunnioittaa työssään norjalaista kansanrunoutta ja -musiikkia sekä maansa historiaa. Tsekeissä Antonin Dvorak ja Unkarissa Franz Liszt sävelsivät kansallistunneta musiikkiinsa. Venäläisiä kansallisromantikkoja olivat esimerkiksi Modest Musorgski ja erityisesti baleteistaan kuuluisa Pjotr T�saikovski.

YKKÖSKURSSIN TEORIAPAKETTI

Seuraavassa esittelen lyhyessä muodossa kurssilla käydyt teoria-asiat, musiikin "rakennuspalikat".

Rytmi

Rytmillä tarkoitetaan musiikin aika-arvojen eli soivien sävelten ja taukojen pituuksien muodostamaa kokonaisuutta. Sävelten ja taukojen pituudet antavat musiikille tunnistettavan, laulettavan tai soitettavan muodon.

Melodia
Melodialla tarkoitetaan sävelkulkua; linjaa/jatkumoa, jossa rytmiin yhdistyvät sävelten korkeudet. Melodiassa soi aina yksi sävel kerrallaan.

Harmonia
Harmonia tarkoittaa yhtäaikaisesti soivien eri-korkuisten sävelten muodostamaa sointia, yksinkertaistetusti sanottuna sointuja.


Muoto
Musiikin muodolla tarkoitetaan kappaleen rakennetta, kappaleen osien järjestystä. Erilaisia muotoja ovat esimerkiksi kertosäkeistömuoto, jossa tyypillisesti vuorottelevat intro eli alkusoitto, säkeistö eli A-osa ja kertosäkeistö eli Chorus ja muut osat. Kertosäkeistö nimensä mukaisesti kertautuu useita kertoja kappaleen aikana identtisenä. Refrengimuodossa kappaleessa on tyypillisesti vain A-muotoinen osa, joka toistuu lukuisia kertoja aina joko soitinsoolona tai eri sanoilla. Osan lopussa on refrengi, eli lyhyt aina samanlaisena kertautuva osa, tyypillisesti yksi fraasi. Myös alkurefrengiä käytetään tässä muodossa.
AABA oli suosittu muoto erityisesti 1960-luvulla, mm. The Beatles käytti sitä lukuisissa sävellyksissään. AABA-muodossa tulee ensin kahdesti samankaltainen A-muotoinen osa, jonka jälkeen tulee B-muotoinen osa ja sitten vielä kerran A-muoto. Usein B ja viimeinen A kerrataan, minkä jälkeen laulussa seuraa lopuke eli coda.

Myös klassisessa eli konserttimusiikissa on muotoja, joita on käytetty pitkään. Sonaattimuodolla tarkoitetaan sävellyksen tai sen osan nelivaiheista rakennetta, jossa aluksi tulee esittelyjakso (joka kerrataan), sitten kehittelyjakso, kolmantena kertausjakso ja lopuksi coda eli lopuke. Rondomuoto on rakenne, jossa A-tyyppinen osa vuorottelee uuden osan kanssa, esim. ABACAD. Rapsodia ja fantasia ovat vapaampia muotorakenteita. Esimerkiksi fantasiaa kuvataan tiukemmista muodoista poikkeavaa, mielikuvituksellista muotorakennetta. Rapsodia taas saattaa ammentaa materiaaliaan kansansävelmistä ja sisältää variaatioita samasta teemasta. Myös se on muotorakenteeltaan merkittävästä vapaamuotoisempi kuin vaikkapa Rondomuoto.

Dynamiikka
Dynamiikka on musiikin voimakkuusvaihteluita. Aiheeseen liittyviä merkintöjä ovat esimerkiksi p (piano eli hiljaa) pp (pianissimo, hyvin hiljaa) ja ppp (piano pianissimo (mahdollisimman hiljaa) sekä forte (voimakkaasti) ja edellisen tapaan ff ja fff. Mezzo-etuliite tarkoittaa melko, esim. mezzopiano on melko hiljaa.

Sointiväri

Sointivärillä tarkoitetaan yleensä sitä persoonallista sointia, joka joko laulajan äänessä tai soittimen äänessä on. Kun bändi soittaa yhdessä, eri soittimien ja laulajien saundit muodostavat kappaleen sointivärin. Siihen vaikuttavat esimerkiksi se, miten voimakkaasti soitinta soitetaan tai miten korkealta tai kovaa laulaja laulaa. Sointiväriä manipuloidaan myös erilaisin efektein, kuten lisäämällä sointiin kaikua tai säröä. Rock- ja popmusiikissa myös sointivärillä on suuri merkitys dynamiikan kokemukseen. Esimerkiksi äänitteet kompressoidaan niin voimakkaasti, että tyypillisesti äänenpaine pysyy koko ajan verrattain samankaltaisena. vaikutelma voimakkuuden vaihteluista syntyy mm. siitä, miten paljon soitossa on "tilaa": kun soittimilla soitetaan harvemmin, vähemmän, tulee tyypillisesti vaikutelma hiljaisemmasta volyymista. Kun taas soitetaan tiheästi tai käytetään paljon säröefektia vaikkapa kitarassa, saadaan aikaan vaikutelma voimakkaasta volyymista.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä