Seuraavassa esittelen lyhyessä muodossa kurssilla käydyt teoria-asiat, musiikin "rakennuspalikat".

Rytmi

Rytmillä tarkoitetaan musiikin aika-arvojen eli soivien sävelten ja taukojen pituuksien muodostamaa kokonaisuutta. Sävelten ja taukojen pituudet antavat musiikille tunnistettavan, laulettavan tai soitettavan muodon.

Melodia
Melodialla tarkoitetaan sävelkulkua; linjaa/jatkumoa, jossa rytmiin yhdistyvät sävelten korkeudet. Melodiassa soi aina yksi sävel kerrallaan.

Harmonia
Harmonia tarkoittaa yhtäaikaisesti soivien eri-korkuisten sävelten muodostamaa sointia, yksinkertaistetusti sanottuna sointuja.


Muoto
Musiikin muodolla tarkoitetaan kappaleen rakennetta, kappaleen osien järjestystä. Erilaisia muotoja ovat esimerkiksi kertosäkeistömuoto, jossa tyypillisesti vuorottelevat intro eli alkusoitto, säkeistö eli A-osa ja kertosäkeistö eli Chorus ja muut osat. Kertosäkeistö nimensä mukaisesti kertautuu useita kertoja kappaleen aikana identtisenä. Refrengimuodossa kappaleessa on tyypillisesti vain A-muotoinen osa, joka toistuu lukuisia kertoja aina joko soitinsoolona tai eri sanoilla. Osan lopussa on refrengi, eli lyhyt aina samanlaisena kertautuva osa, tyypillisesti yksi fraasi. Myös alkurefrengiä käytetään tässä muodossa.
AABA oli suosittu muoto erityisesti 1960-luvulla, mm. The Beatles käytti sitä lukuisissa sävellyksissään. AABA-muodossa tulee ensin kahdesti samankaltainen A-muotoinen osa, jonka jälkeen tulee B-muotoinen osa ja sitten vielä kerran A-muoto. Usein B ja viimeinen A kerrataan, minkä jälkeen laulussa seuraa lopuke eli coda.

Myös klassisessa eli konserttimusiikissa on muotoja, joita on käytetty pitkään. Sonaattimuodolla tarkoitetaan sävellyksen tai sen osan nelivaiheista rakennetta, jossa aluksi tulee esittelyjakso (joka kerrataan), sitten kehittelyjakso, kolmantena kertausjakso ja lopuksi coda eli lopuke. Rondomuoto on rakenne, jossa A-tyyppinen osa vuorottelee uuden osan kanssa, esim. ABACAD. Rapsodia ja fantasia ovat vapaampia muotorakenteita. Esimerkiksi fantasiaa kuvataan tiukemmista muodoista poikkeavaa, mielikuvituksellista muotorakennetta. Rapsodia taas saattaa ammentaa materiaaliaan kansansävelmistä ja sisältää variaatioita samasta teemasta. Myös se on muotorakenteeltaan merkittävästä vapaamuotoisempi kuin vaikkapa Rondomuoto.

Dynamiikka
Dynamiikka on musiikin voimakkuusvaihteluita. Aiheeseen liittyviä merkintöjä ovat esimerkiksi p (piano eli hiljaa) pp (pianissimo, hyvin hiljaa) ja ppp (piano pianissimo (mahdollisimman hiljaa) sekä forte (voimakkaasti) ja edellisen tapaan ff ja fff. Mezzo-etuliite tarkoittaa melko, esim. mezzopiano on melko hiljaa.

Sointiväri

Sointivärillä tarkoitetaan yleensä sitä persoonallista sointia, joka joko laulajan äänessä tai soittimen äänessä on. Kun bändi soittaa yhdessä, eri soittimien ja laulajien saundit muodostavat kappaleen sointivärin. Siihen vaikuttavat esimerkiksi se, miten voimakkaasti soitinta soitetaan tai miten korkealta tai kovaa laulaja laulaa. Sointiväriä manipuloidaan myös erilaisin efektein, kuten lisäämällä sointiin kaikua tai säröä. Rock- ja popmusiikissa myös sointivärillä on suuri merkitys dynamiikan kokemukseen. Esimerkiksi äänitteet kompressoidaan niin voimakkaasti, että tyypillisesti äänenpaine pysyy koko ajan verrattain samankaltaisena. vaikutelma voimakkuuden vaihteluista syntyy mm. siitä, miten paljon soitossa on "tilaa": kun soittimilla soitetaan harvemmin, vähemmän, tulee tyypillisesti vaikutelma hiljaisemmasta volyymista. Kun taas soitetaan tiheästi tai käytetään paljon säröefektia vaikkapa kitarassa, saadaan aikaan vaikutelma voimakkaasta volyymista.