1950-luku: Rock’n rollin synty

Rock’n roll syntyi toisen maailmasodan jälkeen 1940-50 –lukujen taitteessa nuorisokulttuurin uusien tuulien myötä. 1950-luvun kulttuurissa suosittuja ilmiöitä olivat esimerkiksi Hollywood-elokuvat ja leffatähdet kuten James Dean. Brändit, kuten Coca Cola ja Levi's Jeans olivat näkyviä ja suosittuja. Hot rod- ja "siipiautot" näkyivät katukuvassa - nuoret ajelivat vanhempiensa Chevroleteilla ja tuunasivat vanhoista "kanttiautoista" tehokkaita rodeja.

Rock’n roll perustui 12-tahtiseen blueskaavaan, jota soitettiin aiempaa rajummin ja usein myös aiempaa nopeammassa tempossa. Sähköiset soittimet yleistyivät ja sähkökitarasta tuli rock'n rollin leimallisin soitin. Myös esittämiskäytännöt saivat uusia muotoja: artistit keinuttivat lanteitaan, elehtivät suurieleisemmin ja tanssivat rajummin kuin aikaisemmat blues- ja jazz-artistit. Erityisesti Elvis Presley toi lavaesiintymiseen uutta sykettä. Myös sellaiset laulaja-kitaristit ja laulaja-pianistit kuin Chuck Berry, joka loi kuuluisan ankka-kävelyn, ja Little Richard soittivat ja esiintyivät ennennäkemättömällä tavalla.

Ensimmäisenä rock’n roll –levytyksenä mainitaan monissa lähteissä Fats Dominon levy The Fat Man (1950). Elvis Presleyä kutsuttiin rock’n rollin kuninkaaksi. Aiemmin mainitut Little Richard ja Chuck Berry olivat hyvin suosittuja, samoin esimerkiksi Jerry Lee Lewis, Bill Haley & His Comets ja Buddy Holly.

Kuunneltavaa ohjelmistoa:

Fats Domino: Goin’ To The River, The Fat Man

Elvis Presley: Jailhouse Rock

Bill Haley & His Comets: Rock Around The Clock

Jerry Lee Lewis: Whole Lotta Shakin’ Goin On, Great Balls Of Fire

Chuck Berry: Johnny B. Goode, Roll Over Beethoven, Nadine

Litte Richard: Good Golly Miss Molly, Long Tall Sally, Tutti Frutti

1960-luku ja brittiläinen kitararock ja psykedeelinen rock

1960-luvulla rock'n rollista siirryttiin vähitellen uudenlaiseen melodisuuteen ja vuosikymmenen tyylille ominaista on esimerkiksi moniääninen lauluharmonia. Liverpoolilainen The Beatles lienee kaikkien aikojen merkittävin rock-yhtye, katsoipa asiaa miltä kulmalta tahansa. Heidän vaikutuksensa myöhempiin rock-sukupolviin on kiistaton ja ärimmäisen laaja. The Beatlesin tarinaan voit tutustua täältä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Beatles

The Rolling Stones on toinen aikakauden legenda, joka esiintyy edelleen ympäri maailmaa suurilla stadionkeikoilla. Rollareitten tarinaa löydät täältä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Rolling_Stones

Vuosikymmenen mittaan rockmusiikki koki merkittäviä kehitysaskeleita. Sen loppupuolella syntyi nk. psykedeelinen rock, jota edusti mm. englantilaiset yhtyeet Cream (Eric Claptonin bändi - kuuntelimme tunnilla heiltä mm. White Room -kappaleen) ja The Yardbirds, jossa Clapton myös soitti sekä Pink Floyd. Yhdysvaltalaisista bändeistä tunnetuimpia alan nimiä olivat The Doors, The Byrds sekä Frank Zappan johtama Mothers of Invention.

Psykedeeliselle rockille tyypillistä olivat esimerkiksi surrealistiset sanoitukset sekä erilaiset musiikin sointikuvaa uudistaneet saundit kuten särö kitarasoinnissa ja mielikuvitukselliset runpusaundit. Levyjen kansitaiteessa suosittiin usein värikkyyttä ja surrealistista ilmaisua.

Myös yhdysvaltalainen kitaristi Jimi Hendrix lukeutuu psykedeelistä rockia tehneisiin artisteihin. Hänen vaikutuksensa niin kitaransoiton tekniikkaan kuin saundeihin on erittäin merkittävä.

Heavy metallin enteily ja synty

1960-luvun lopulla monet yhtyeet ja artistit etsivät yhä raskaampia ja voimaakkaampia ilmaisutapoja musiikissaan. Lemmy Kilmister kuvasi muutosta erässää haastattelussa siten, että piti Deep Purplea ensimmäisenä varsinaisena hevibändinä, koska heillä oli "haista paska -kokoluokan vahvistimet käytössään". Muita pioneereja olivat yhdysvaltalainen Alice Cooper sekä englantilainen The Who. Varsinaisesti hevimusiikin keksijänä pidetään yleisesti kuitenkin englantilaista Black Sabbath -yhtyettä, jonka laulaja Ozzy Osbourne tunnetaan myös pitkästä soolourastaan.

Varhaisia hevibändejä olivat mm. yhdysvaltalainen Kiss ja australialainen AC/DC. Samansukuista hard rockia soitti esimerkiksi Bostonista kotoisin oleva Aerosmith, joka kuitenkin sekoitti tyyliinsä muita enemmän roots-vaikutteita, bluesia, soulia jne.

Hevimusiikki kohtasi myös ennakkoluuloja. Sitä syytettiin saatanallisuudesta mm. sanoitustensa ja soittajien ulkomuodon vuoksi. Toisaalta siitä tuli ehkä maailman suosituinta musiikkia - mm. mielikuvituksellisiin maskeihin sonnustautunut Kiss myi kiertueensa loppuun ja heidän levyjään myytiin 1970-luvun puolivälistä lähtien valtavia määriä.

Monimuotoisia ilmiöitä

1970-luvulla syntyi monenlaisia, toisistaan melko paljon poikkeavia musiikkiperinteitä. Yhdysvalloista, New Yorkin kaduilta, ponnisti punk, joka muuttui Englannissa kokonaisvaltaisemmaksi aatesuunnaksi ja tyyliksi. Punkkarit protestoivat vanhoillisia arvoja vastaan ja halusivat palauttaa musiikkin kaikkien ulottuvilla olevaksi taide- ja ilmaisumuodoksi. He ajoivat tasa-arvoisuutta ja arvostivat oman tien kulkemista; persoonallisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Tunettuja varhaisia punk-yhtyeitä olivat esimerkiksi The Clash, Sex Pistols ja Ramones.

Diskomusiikki oli vuosikymmenen lopun suurilmiö. Vaikka disko mielletään monesti pop-musiikin tyylilajiksi, se sai vaikutteita niin rockista kuin soulista. Se myös antoi vaikutteita rockmaailmaan - 1970-luvun lopulla niin Kiss (I Was Made for Lovin' You), Jackson Browne (Disco Apocalypse), Eagles (Disco Strangler) kuin lukuisat muut artistit Rolling Stonesia myöten tekivät joitakin discokappaleita.

Tunnettuja diskobändejä olivat esimerkiksi ruotsalainen ABBA sekä yhdysvaltalaiset Bee Gees ja Village People. Eurodiskobändeistä saksalainen Boney M. oli erittäin menestynyt.

1980-luku ja stadionrock

Uuden vuosikymmenen alussa syntyi Briteissä nk. hevimetallin uusi aalto. Tämän tyylilajin suurnimi oli Iron Maiden, joka esiintyy edelleen. Motörhead oli toinen nykyään parhaiten tunnetuista brittihevin uuden aallon bändeistä.

Vuosikymmenen puolivälin alla alkoi syntyä stadionrockin perinne, kun sellaiset hard rockin suurnimet kuin Van Halen ja Kiss sekä vähän myöhemmin esimerkiksi Bon Jovi, Guns'n Roses, Mötley Crue tai Europe kiersivät suurlavoja ympäri maailmaa. Tämän musiikkityylin suurimmat nimet kiertävät edelleen, mutta merkkejä stadionrockin lopullisesta hiipumisesta on saatu viime vuosina yhä enemmän bändien jäsenten ikääntyessä. Vaikuttaakin siltä, että vähitellen stadionkeikkailu muuttaa muotoaan - kun ennen stadionin myi loppuun kansainvälinen supernimi kuten U2, Roxette tai Bon Jovi, nyt sen tekee suomalainen nuori rap-artisti.

1990-luku ja grunge sekä naisartistien nousu

1990-lukua on pidetty musiikin uudistumisen näkökulmasta melko vaatimattomana. Se onkin monessa ielessä kerrannaisvuosikymmen, mutta toisaalta silläkin oli uudet ilmiönsä. Luultavasti merkittävin musiikin kaanoniin jäävä ilmiö oli grunge, joka syntyi Seattlen kaupungin riippumattomien (eli independent) -levy-yhtiöiden kautta. Monet nuoret yhtyeet kuten Kurt Cobainin johtama Nirvana tulivat köyhistä työläiskaupungeista ja ilmensivät musiikillaan työväenluokkaista eetosta, mutta ottivat vaikutteensa esimerkiksi 1970-luvun punkista, The Beatlesin lauluntekoperinteestä ja toisaalta hevi metallin sointimaailmasta. Syntyi monen kuulijan mielestä jännittävä sekoitus kirpparikulttuuria, "köyhäilyä", maailmanparannusta ja aggressiivista musiikkia, joka kuitenkin otti riittävästi vaikutteita popmusiikista ollakseen helposti ymmärrettävää ja omaksuttavaa - voisi sanoa riittävän populaaria.

Nirvanan lisäksi tunnettuja grungeyhtyeitä olivat esimerkiksi Pearl Jam ja Alice in Chains.

Eräs vuosikymmenen alkupuolen ilmiö oli tyttö- ja poikabändit. Kauniit ja kauniisti laulavat pojat valloittivat popillaan listat ja tyttöljen sydämet. Trendin aloitti New Kids on the Block ja sen huipensivat bändit kuten Take That ja Backstreet Boys. Tyttöbändeistä historiallisesti merkittävin lienee Spice Girls.

Rockmusiikki oli ollut hyvin miesvaltaista 1950-luvulta 1980-luvulle, mutta 1990-luvun loppupuolella alkoi nousta uusia naisartisteja, jotka edustivat vahvasti lauluntekijä-laulaja -kulttuuria. Heistä tärkeimpänä useat pitävät kanadalaista Alanis Morissettea, jonka 1996 julkaistu Jagged Little Pill -albumi tietyssä mielessä aloitti trendin.