BLUES

Blues kehittyi 1800-luvun loppupuolella eteläisissä Yhdysvalloissa. Sen juuret ovat pelto-orjien työlauluissa, mustan väestön hengellisessä musiikissa eli negrospirituaaleissa ja se sai vaikutteita myös eurooppalaisten siirtolaisten kansanmusiikista. Nykyaikaiseen perusmuotoonsa se vakiintui 1930-luvulle tultaessa ja viimeistään 1940- ja -50-lukujen lukuisten blueslevytysten myötä.

Seinäjokelainen blueskitaristi-laulaja Stratos Besis. (Copyright Jaakko Laakso)

Bluesmusiikin tyypillisin kaava on nk. 12-tahtinen blueskaava, jossa soinnut toistuvat tietyssä järjestyksessä. Kaavan sointujen järjestyksellä on tiettyjä muutamia muunnosversioita; esimerkiksi neljä ensimmäistä sointua saattavat esiintyä joko muodossa I-I-I-I tai I-IV-I-I, mutta perusolemukseltaan kaavan kyllä tunnistaa blueskaavaksi. Toisaalta sitä on käytetty kuulokuvaltaan niinkin erilaisten kappaleiden joko suorana pohjana tai hieman (esim. tiettyjä jaksoja kertaamalla) modifioituna pohjana kuin U2-yhtyeen I Still Have’nt Found What I’m Looking For tai Ricky Martinin Shake Your Bon-bon.

Blueskaava ei ole ollut koko historiansa ajan tiukasti 12-tahtinen. Esimerkiksi varhainen, mutta erittäin tunnettu bluesklassikko Key To The Highway on 8-tahtinen. Toisaalta 12-tahtista kaavaa on käytetty kansanlauissa jo vuosisatoja, joten se ei ole varsinaisesti bluesmuusikoiden keksintö.

Bluesille (ja blueskaavalle) ominaisia piirteitä ovat sointujen järjestyksen lisäksi se, että sanojen ensimmäinen katkelma lauletaan kahdesti. Kolmas katkelma on erilainen ensimmäiseen kahteen nähden. Hyvä muistisääntö on J. Karjalaisen kappale Blueskaava:

Ensimmäinen sointu on tällainen

Toinen sointu on tällainen

Kolmas sointu ja toinen sointu ja ensimmäinen

Se on blueskaava

Ja sen kun osaat niin pääset vielä pitkälle

Sano alkuun jotain kaksi kertaa

Älä hienostele sano niinkuin asia on

Se on blueskaava

Ja sen kun osaat niin pääset vielä pitkälle

(J. Karjalainen 1982)

Bluesille ominainen sointisävy muodostuu nk. bluenote –sävelten käytöstä sekä nk. blues-skaalan (asteikon) käytöstä. Bluesille tyypillistä on runsas improvisoitujen soolojen määrä laulettujen säkeistöjen välissä. Usein blues-sooloilua on kuvattu ”keskusteluksi”, jossa soittaja soittaa fraasin – musiikkikatkelman – johon ikään kuin sitten kommentoi ja vastaa. Bluessoolot saattavat myös olla ”battlejä”, joissa kaksi tai useampia soittajia pyrkii soittamaan aina vain maukkaamman soolon. Tällaisesta hyviä esimerkkejä löytyy esimerkiksi Youtubesta etsimällä. Kokeile hakea hakusanoilla Eric Clapton, Buddy Guy & Robert Cray ja löydät hienoja versiointeja eri bluesklassikoista mm. Claptonin Crossroads –kitarafestareilta.

Blues-laulujen sanoitukset käsittelevät usein melankolisia aiheita. Tyypillisiä teemoja ovat rakkaushuolet, köyhyys tai hetkellinen rahattomuus, epäonni elämässä. Muita aihepiirejä ovat esimerkiksi uhkapeli, juopottelu, yöelämä ja kulkumiehenä eläminen. Bluessanastossa on myös tiettyjä toistuvia aiheita. Niin varhaisessa kuin modernissa bluesissa esiintyy usein esimerkiksi termi ”mojo” jolla viitataan tietynlaiseen elämänkokemukseen, salattuun tietoon, jopa taikavoimiin. Sana mojo tulee alun perin afrikkalaisista kielistä ja sillä tarkoitettiin hoodoo-magian talismaania, taikakalua. Mojo bag on pussi, joka sisältää erilaisia pieniä esineitä kuten eläinten luita, kasveja tai kiviä. Mojo on myös autenttisuuden vertauskuva – henkilö, jolla/jossa on mojoa, tietää kokemuksensa ja intuition kautta, mitä on vaikkapa oikeaoppinen bluesilmaisu. Ylipäänsä taikuuteen ja magiaan viitataan bluesteksteissä usein. Tällaisia usein viljeltyjä viittauksia ovat esim. edellä mainittu mojo ja black cat bone, jotka ovat mukana myös seuraavassa jännittävässä bluestekstissä.

Gypsy woman told my momma, before I was born

You got a boy-child comin', gonna be a son-of-a-gun

Gonna make these pretty women jump and shout

And the world will know, a-what it's all about

Why'know I'm here

Everybody knows I'm here

And I'm the hoochie-coochie man

Everybody knows I'm here

I got a black cat bone, I got a mojo too

I got John the Conqueror, I'm gonna mess with you

I'm gonna make you, pretty girl, lead me by the hand

Then the world will know, the Hoochie-Coochie Man

On the seventh hour, of the seventh day

On the seventh month, the seventh doctor said:

"He's born for good luck, and I know you see

Got seven hundred dollars, and don't you mess with me

Why'know I'm here

Everybody knows I'm here

And I'm the hoochie-coochie man

Everybody knows I'm here

(Willie Dixon&Muddy Waters 1954)

Kuten edellinenkin teksti, monet bluestekstit ovat suorasukaisen seksuaalisia. Tämä aiheutti sen, että monet uskovaiset tai esimerkiksi papit pitivät bluesia vaarallisena ja epäkristillisenä. Toisaalta monet bluesmuusikot ponnistivat uralleen gospeltaustasta ja levyttivät myös hengellistä musiikkia. Viime vuosikymmeninä tämänkaltaisia syytöksiä bluesia kohtaan ei ole kuulunut.

Tunnetuimpiin bluesartisteihin ovat lukeutuneet vuosikymmenten saatossa mm. Robert Johnson, Muddy Waters, Howlin’ Wolf, John Lee Hooker, Elmore James, B.B. King, Albert King, Freddie King ja Eric Clapton. Clapton lienee elossa olevista bluesartisteista kaikkein tunnetuin ja suosituin, vaikka onkin valkoihoinen englantilainen kitaristi-laulaja. Vanhan polven mustista kitaristi-laulajista suurimpia legendoja lienevät Buddy Guy ja aikanaan Howlin’ Wolfin yhtyeestä maailmanmaineeseen noussut Hubert Sumlin’. Nuoremman polven artisteista esimerkiksi nykyisin kuusissakymmenissä olevat Bonnie Raitt ja Robert Cray ovat luoneet omat, tunnistettavat tyylinsä ja vakiinnuttaneet asemansa bluesin suurten legendojen joukossa. Eric Bibb on kiinnostava Suomessa pitkään asunut Yhdysvalloista kotoisin oleva blues-mestari. Blues on kaiken kaikkiaankin nykyään hyvin kansainvälistä – alun perin Yhdysvalloissa syntynyt ja erityisesti Englannissa suureksi buumiksi muuttunut musiikinlaji on kaikkialla läntisessä maailmassa suosittua. Monet nykyisin tunnetuista artisteista tulevat esimerkiksi Puolan, Suomen tai vaikkapa Ranskan kaltaisista maista. Suomalaisia kansainvälisesti tunnettuja ja arvostettuja artisteja ovat esimerkiksi Honey B. And the T-Bones, Pepe Ahlqvist, Erja Lyytinen ja kauhavalainen Micke Björklöf & Blue Strip.

Nykyaikainen blues ottaa vaikutteita hyvin monista musiikinlajeista. Se myös käsittelee monenlaisia aiheita, ei pelkästään melankoliaa tai menetyksiä. Kuten blueslegenda B.B. King totesi ”It can be anything. It’s just a type of music we call blues.”

B.B. King kuvattuna käsivarren tatuointiin. (Copyright Jaakko Laakso)