Musiikkivideo syntyi aluksi käytännössä audion (musiikkiäänitteen) kuvalliseksi versioksi televisioiden yleistyessä 1950-60 -lukujen mittaan. Aluksi kuvallinen audio oli käytännössä joko live-taltiointi tai video, jossa artisti näytteli esittävänsä omaa kappalettaan.

Ensimmäisenä varsinaisena musiikkivideona mainitaan usein Alice Cooperin kappale Electid, jossa yhtyeen jäsenet esiintyivät näyttelijöinä esittäen selkeästi juonellisen tarinan pelkän soittamisen sijaan. Queen-yhtyeen videot olivat merkittävä askel 1970-luvun musiikissa. Erityisesti Bohemian Rhapsody -video edustaa varhaista videotaidetta sanan varsinaisessa merkityksessä - siinä oli mietitty leikkausta, valaistusta, kuvakulmia, kuvankäsittelyn keinoja jne. Kyseistä videota pidetäänkin usein eräänlaisena vedenjakajana videotaiteen popularisoitumisessa.

Michael Jacksonin 1980-luvun alun videot veivät musiikkivideota uuteen, kerronnalliseen suuntaan ja olivat budjetiltaan ennennäkemättömän kalliita. mm. Thriller oli pikemminkin pienoiselokuva kuin pelkkä musiikkivideo. Jacksonin nimissä ovat kaikkien aikojen pisin (Ghosts), kallein (Scream) ja suosituin video (Thriller).

Vähitellen musiikkivideoiden tekniset mahdollisuudet monipuolistuivat tietotekniikan kehityksen myötä. Videoiden teossa alettiin hyödyntää entistä monipuolisemmin niin kamera-ajoja, kuvakulmia, leikkausmahdollisuuksia kuin värejä. Myös animaatiota ja erilaisia efektejä käytettiin 1990-luvun mittaan aiempaa monimuotoisemmin.

Musiikkivideoita on hyvin monen tyylisiä. Klassisia tyylilajeja ovat tietysti tarinalliset, kertovat videot sekä videot, joissa yhtye esittää omaa lauluaan joko lavalla, studiossa tai jossain muussa ympäristössä. Hyvä esimerkki tarinallisesta videosta on aiemmin mainittujen Michael Jacksonin videoitten lisäksi vaikkapa Guns'n Rosesin Nowember Rain. Uudenaikaista kerronnallisuutta edustaa esimerkiksi Katy Perryn The One That Got Away, jossa käytetään nykyaikaista maskeerausosaamista hyödyksi.

Videoilla on tanssittu kymmeniä vuosia. Elvis Presleyn Jailhouse Rock on 1950-luvun lopussa tehty video, jossa on yllättävänkin tiukasti ohjattua tanssikoreografaa. Michael Jacksonin ja Madonnan videot olivat 1980-luvun tanssillisuuden helmiä ja mainitut artistit taiteenalan pioneereja. Näitä uudempia tanssin ja liikkeen vuoksi vaikuttavia videoita ovat esimerkiksi Britney Spiersin 1990- ja 2000-luvun videot, Lady Gagan monimuotoiset ja vaikuttavat videot ja vaikkapa Ricky Martinin vauhdikkaat latinopop-videot.

Musiikkivideo voi olla myös minimalistinen. Esimerkki tällaisesta on kanadalaisen laulaja-lauluntekijä Alanis Morrissetten video Head Over Feet.

Musiikkivideoilla on ollut monenlaisia, odottamattomiakin vaikutuksia. Aerosmithin klassikkovideo Cryin' popularisoi tatuointi- ja lävistyskulttuuria. Metallican Black album ja erityisesti sen videot Enter Sandman ja Nothing Else Matters taas tekivät metallimusiikista lopullisesti mainstreamia.

Videoihin on liittynyt kautta aikain myös kyseenalaistusta ja sensuuria. Nykypäivän näkökulmasta harmiton, sarjakuvamainen Twisted Sister -yhtyeen We're Not Gonna Take It joutui sensuurilistalle väitetyn väkivaltaisuutensa vuoksi. Monet alastomuutta sisältäneet videot kuten Alice Cooperin supersuosittu Poison ovat olleet joko kiellettyjä päiväaikaan tai niistä on tehty sensuroidut versiot, jotka ovat saaneet esitysluvat. Monet videot, erityisesti dance- ja rapvideot, ovat flirttailleet pornografisella kuvastolla ja provosoivilla tansseilla. Tällainen on esimerkiksi Lou Began Mambo No. 5 jossa toisaalta viljeltiin myös huumoria. Uskonnollisten yhteisöjen hampaisiin joutuneista videoista tunnetuin lienee Madonnan Like a Prayer, jonka palavat ristit herättivät suurta närkästystä ja vihaa artistia kohtaan. Marginaalisissa musiikin lajeissa videot ovat olleet vielä raflaavampia ja kuvasto syystäkin alle 18-vuotiailta kiellettyä.

Suomalaisen videon historia on edelleen verrattain lyhyt. Vasta 2000-luvulla ja musiikkiviennin kasvettua kansainvälisesti suomalaisillekin artisteille videoiden tekeminen ja niihin panostaminen on itsestäänselvyys. Varhaisista suomalaisvideoista mainittakoon Hanoi Rocksin erittäin suosittu Up Around The Bend, joka on eräs Music Televisionin kaikkien aikojen soitetuimpia rockvideoita. Suomenkielistä musiikkia julkaisseista yhtyeistä pioneereja olivat esimerkiksi 1980-luvulla Bogart Co. ja 1990-luvulla Ultra Bra. Hauska kuriositeetti sekä säveltaiteen että videotaiteen alalla on Ismo Alangon Vittu kun vituttaa -kappale, joka sekä tekstinsä, ironisen musiikkinsa, että osuvan musiikkivideonsa kautta ilmentää nuoruusiän angstisuutta harvinaisen osuvasti. Eppu Normaalin Haluan sut -video oli eräs merkkipaalu suomenkielisen musiikin videotaiteessa.

Tehtävä:

Katso muutama itsellesi mieluisan musiikkikappaleen video. Pohdi, mitä lisäarvoa kuvallinen kertomus toi musiikkikokemukseesi ja miksi.