Maisterit -21

Artikkeli ja luento

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättivät itsessäni innostusta toiminnallista oppimista kohtaan. Historian opiskelussa korostetaan historiallisen tiedon ymmärtämistä, lähteiden tulkitsemista sekä historian tutkijan työn mallintamista. Opetuksen tukena käytetään lisäksi historiallista eläytymistä, joka tukee historian ymmärtämistä. Artikkelissa esiteltiin kolme erilaista toiminnallisen oppimisen keinoa pelien muodossa, jotka ovat varmasti opiskelijoiden mieleen. Luentotallenteella Richard korosti monipuolisesti toiminnallista oppimista osana opetusta. Etenkin Suomessa ero on suuri verratessa opetuksen tapoja esimerkiksi englantiin. Meillä suomessa malli on hyvin opettajajohtoinen ja tunti etenee luentomaisesti, jolloin kysymykset rytmittävät tuntia. Usein kysymykset ovat tyypiltään sellaisia, että opettaja odottaa niihin tietynlaisia ”oikeita” vastauksia, jolloin erilaiset tulkinnat jäävät käsittelemättä. Artikkelissa esimerkiksi opetuksen keinona mainittiin pöytäryhmä keskustelut, jossa tunti eteni kysymysten ja keskustelujen kautta, mutta jokainen ryhmä sai tutkia käsiteltävää aihetta omasta näkökulmasta.

Erilaiset opetuksen ja oppimisen mallit eroavat pitkälti toisistaan. Artikkelin ja luennon perusteella suomalainen malli ohjaa opiskelijaa oppimaan ja opettelemaan historiallisia tietoja kuin historiallista ymmärtämistä tai ajattelun taitoja. Kun englantilainen malli puolestaan korostaa lähtökohtaisesti ajattelun taitojen kehittymistä toiminnallisen oppimisen kautta. Artikkelin ja Richardin luennolla esitetyt opiskelutavat eroavat opetuksesta, jota olen itse alakoulussa saanut historian ja yhteiskuntaopin tunneilla. Oppitunnit olivat pitkälti perinteisiä suomalaiselle opetusmallille tyypillisiä, eli opettaja opetti asian ja oppilaan tehtävä oli kirjoittaa vihkomuistiinpanoja aiheesta. Tämän jälkeen opettaja esitti kysymyksiä läksynkuulusteluperiaatteilla, jolloin opettaja odotti selvästi tietynlaista vastausta kysymykseensä, ja mikäli vastasi ”väärin” opettaja pyysi, että joku täydentäisi vastausta. Alakoulun historian opetuksesta mielekkäimmiksi kokemuksiksi ovat jääneet vierailut paikallisissa museoissa, joissa historian opetus kiedottiin osaksi vierailua mielekkäällä tavalla.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Ajattelu ja ajattelun taitojen kehittyminen ovat osa laaja-alaisen osaamisen alueita. Ajattelun tarkoituksena on yhdistää useita ajatuksia uusiksi ajatuksiksi, jolloin ajatteluun kuuluu tiiviisti muistaminen, tiedon prosessointi, luovuus, ongelmanratkaisu, päätöksenteko sekä kriittisyys. Esimerkeissä harjoitettiin laaja-alaisesti ajattelutaitoja. Tietoa innostettiin hankkimaan koulun ulkopuolisesta historiakulttuurista, kuten peleistä.  Pelit myös tuotiin osaksi opetusta toiminnallisin keinoin harjoitusten muodossa.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Toiminnallisen sekä eläytyvän oppimisen opettaminen/toteuttaminen opetustilanteessa vaatii opettajalta itseltään tietynlaista heittäytymistä. Tällöin kiinnostus mennyttä aikaa kohtaan pyritään herättämään toiminnallisten ja elämyksellisten työtapojen avulla. Pelkkä toiminnallisuuden toteuttaminen ei riitä ainoastaan työkaluna, vaan tietynlainen luovuus tekemiseen on löydyttävä. Opettajan on osattava hyödyntää opetuksessaan myös monipuolisia oppimisympäristöjä, jotka tukevat oppimista ja ajatteluntaitojen kehittymistä.

Toiminnallisuuden kautta opetuksesta ja historian oppimisesta pyritään tekemään eläytyvää ja mukaansatempaavaa. Tällöin opetuksesta voidaan saada hauskempaa sekä opettajalle että oppilaille. Tutkivan oppimisen ja toiminnallisen oppimisen toteuttaminen vaatii opettajalta kuitenkin laaja-alaista hallintaa ja näkemystä sekä kokeilumieltä ja ennakkoluulottomuutta. Olennaista on myös, että opettaja on itse innostunut menetelmän käytöstä, jolloin innostus motivoi myös opiskelijoita.

Pamfletti Historian opetuksen mieli ja mielettömyys.

Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historian opetukseen liittyvä oivalluksesi/havaintosi/ihmetyksesi pamfletin perusteella?

Olen pohtinut paljon historian opetuksen aloituksen ajankohtaa peruskoulussa. Historian opetus alkaa oppilaiden ollessa viidennellä luokalla n. 11–12.v ikäisiä. Piagetin teoriaan mukaan lapsella on kyky käsitteelliseen oppimiseen tässä iässä.  Kuitenkin käsitteitä opiskellaan jo ikätasoisesti ensimmäiseltä luokalta lähtien esimerkiksi ympäristöopissa. Tässä kuitenkin törmätään kulmakiveen tiedon luonteesta, joka eroaa merkittävästi historian opetuksessa ja luonnontieteiden opetuksessa. Koen kuitenkin, että tietynlainen historian opetus näkyy peruskoulussa jo alkuopetuksesta lähtien, jolloin esimerkiksi uskonnon tai elämänkatsomustiedon tunnilta oppilas voi saada kotitehtäväksi haastatella isovanhempiaan kulttuurisesta näkökulmasta. Tärkein oivallus omaa opettajuuttani tarkasteltaessa onkin ollut taitoja painottava opetus, joka tukee oppilaan ajattelutaitojen kehittymistä vuosi vuodelta, jolloin opiskeltava asia painuu oppilaiden mieleen. Ihmettelyä herättävät kysymykset avaavat keskusteluja luokkahuoneessa ja altistaa oppilaat pohtimaan asioita ja parhaimmassa tapauksessa esittämään uusia kysymyksiä, jolloin oppimisesta saadaan vuorovaikutteista. Hyvät kysymykset eivät myöskään rajaudu ainoastaan kouluun, jolloin on syytä huomioida oppimisen paikat. Oppiminen on elinikäinen prosessi, joka ei rajaudu ainoastaan informaaliin oppimiseen, vaan oppilas oppii uusia asioita leikkiessään esimerkiksi kotona koulupäivän jälkeen tai keskusteltaessa isovanhempien kanssa tai vierailemalla/matkustelemalla erilaisissa kohteissa. Näin ollen sekä historian että yhteiskuntaopin tavoitteiden mukaisesti yksilö tutustuu jo nuoresta iästä lähtien itseensä, omaan paikkaansa/kulttuuriinsa sekä mahdollisuuksiin, vaikka Piagetin teorian mukaan käsitteellinen oppiminen on mahdollista vasta vanhemmalla iällä.

Loppuun pohdi sitä, miten voisitte hyödyntää artikkelien ja luennon tarjoamia näkökulmia tutkivan oppimisen projekteissa?

Tutkivan oppimisen projektissa voisi ehdottomasti hyödyntää artikkelien ja luennon tarjoamia näkökulmia toiminnallisuuden kautta. Projektissa voisi tuoda esille eläytymisen kautta, että historia ei ole ainoastaan mennyttä aikaa, joka on ulkoa opiskeltavaa, vaan historia on menneisyyden ihmisen toiminnan tutkimista.

Maisterit -21 (2. tapaamisen tehtävä)

Millaisia ajatuksia opiskelutavat herättävät?

Luennon katsominen oli varsin mukaansatempaavaa! Esimerkit olivat todella kiinnostavia ja monipuolisia, ja uskon, että ne motivoivat oppilaita ihan valtavasti. Tuntuu, että opin itsekin paljon Hastingsin taistelusta pelkästään muutamalla tiivistetyllä esimerkillä. Olisin voinut katsella vastaavanlaisia esimerkkejä vielä useammankin, oli erittäin mielenkiintoista.

Löfströmin & Rautiaisen kirja on toimitettu v. 2015, ja toivottavasti sen jälkeen on tapahtunut myös suomalaisessa opettajankoulutuksessa ja historian opetuksessa muutoksia toiminnallisempaan ja motivoivampaan suuntaan.

 

Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olen itse saanut?

Esimerkit ovat täysin päinvastaisia suhteessa siihen, kuinka itse olen historiaa ja yhteiskuntaoppia opiskellut. Opetus ja opiskelu oli silloin erittäin opettajajohtoista, pänttäämistä ja ulkoa opettelua. Kaikki opiskelu kohdistui vain kokeessa osaamiseen, ja syvempi ymmärrys jäi kyllä saavuttamatta. Nyt kun näin nämä esimerkit, alkoi ihan harmittaa, että miksi silloin ei opetettu näin? Olen oikeasti kiinnostunut historiasta (no en ehkä siitä antiikin Roomasta ja Kreikasta, mutta silti…) ja tällaiset opiskelutavat olisivat olleet aivan älyttömän motivoivia!

 

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä tarvitaan?

Esimerkin kaltaisissa työtavoissa tarvitaan ongelmanratkaisu- ja päättelytaitoja, sillä opeteltavaa aihetta (”the big question”) lähestytään monista eri näkökulmista ja matkan varrella saatetaan pohtia erilaisia päätelmiä ja johtopäätöksiä, mutta lopulta olisi kuitenkin (vihjeiden tms. avulla) päädyttävä oikeaan vastaukseen. Samalla harjoitellaan päätöksentekoa ja sen perustelemista, tiedon etsimistä ja soveltamista sekä uuden tiedon yhdistämistä jo aiemmin opittuun. Harjoitellaan argumentointia ja näkemysten vertailua, dialogista keskustelua, jossa yhteisistä ideoista syntyy uusia ideoita. Harjoitellaan käyttämään ajattelutaitoja ja ongelmanratkaisua työkaluna eli oikeiden kysymysten kysymistä. Opitaan myös tarkastelemaan erilaisia lähteitä ja myös lähdekriittisyyttä.

 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten järjestäminen vaatii opettajalta?

Vastaavanlainen työtapa vaatii opettajalta tietysti laaja-alaista tietoa opeteltavasta aiheesta ja pedagogista osaamista, jotta hän osaa jakaa sen osiin järkevällä tavalla (aihe vie useamman oppitunnin). Opettajan tulee osata myös motivoida oppilaat kiinnostumaan aiheesta ja matkan varrella osata antaa erilaisia vihjeitä, jotta oppilaat saavat aikaan vastauksen, ja johon he ovat ”omin avuin” päässeet, eli osanneet ratkaista ongelman. Eli luennolla mainitun Rileyn oppien mukaisesti; herätetään mielenkiinto, luodaan historiaan liittyvä ”ongelma”, johon tulee löytää vastaus tunnin/tuntien aikana. Kaikki vihjeet, eli opeteltavat ja opittavat asiat, johdattavat kohti vastausta (oppimista).

Opettajan on myös ymmärrettävä toiminnallisen ja dialogisen opetustavan perimmäinen olemus. On osattava käyttää erilaisia ja monipuolisia työtapoja (pelit, leikit, draama, vihjeet, kortit, kuvat…) sekä osattava myös itse heittäytyä tarinan tai aiheen vietäväksi. On oltava myös kiinnostunut aiheesta, koska siten saa myös oppilaat kiinnostumaan. Opettajan tulee myös uskoa siihen, että vastaavanlainen tapa opettaa, toimii. Vaatii siis myös opettajalta oman asenteen tai opetuskäsityksen muuttamista, jos ei ole aiemmin käyttänyt toiminnallisia opetustapoja. Vastaavanlainen työskentely kuitenkin toimii, sillä oppimisesta voi tehdä koko ajan havaintoja ja siitä saadaan palautetta myös pitkin matkaa, eikä osaamista tarvitse mitata vain esseellä tai kokeella (joskin niitäkin käytetään).

 

 

Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historiaan opetukseen liittyvä oivalluksesi/havaintosi/ihmetyksesi pamfletin perusteella?

Heti alkuun tekstissä käsitellään sitä asiaa, jonka kanssa olen itse kipuillut koko kouluikäni, eli opettamisen tyyli, joka perustuu pelkkiin faktoihin ja tiedon siirtämiseen opettajalta oppilaalle. Oppikirjojen tekstien lukeminen ja ulkoa opettelu oli itselle äärimmäisen vaikeaa ja toisaalta myös tylsä tapa oppia. Huolestuttavaa oli myös lukea, että edelleen muutos on ollut hidasta, reflektointia omasta oppiaineesta ei ole tehty, eikä keskeiset tavoitteet ole ollut tiedossa.

”Historian arvo ei synny yksittäisten tapahtumien muistamiseen perustuvasta oppimisesta, vaan ymmärtämisestä.” Miten hieno lause.

Meitä ympäröi nykyisin paljon laajempi ja moninaisempi kulttuurien verkosto kuin muutama vuosikymmen sitten. Myös tiedon saamisen luonne on muuttunut valtavasti. Onkin siis suhtauduttava kriittisesti erilaisiin tiedonlähteisiin ja opettajana myös ohjata oppilaita tähän, ei vain historian vaan muunkin ”luotettavan” tiedon osalta. Suvaitsevaisuuden korostaminen ja oman vaikuttavuuden tekeminen oppilaille itselleen tietoiseksi ovat myös tämän hetken tärkeitä agendoja. On ymmärrettävä ja hyväksyttävä muiden mielipiteitä ja näkökulmia sekä tultava tietoiseksi omien valintojen vaikutuksista. Tämä on mielestäni opettajan työssä tärkeää, kun nuoria väitetään yhteiskunnallisesti passiivisiksi. He eivät ehkä ymmärrä, miten monin eri tavoin he ja heidän valintansa yhteiskunnassa vaikuttavat.  

Itse löysin toiminnallisen opettamisen vuonna 2009, kun innostuin toiminnallisesta matematiikasta. Silloin tuntui, että ”lamppu syttyi”; tästähän matematiikassa on kyse, eikä ainoastaan mekaanisista laskutoimituksista ja kaavojen ulkoa oppimisesta! Ymmärrän siis hyvin, miksi en ole kiinnostunut historiasta enkä liiemmin oppinutkaan siitä mitään. Toivottavasti oppisin rohkeasti siirtämään toiminnallisen otteen varhaiskasvatuksesta myös koulun puolelle, ajattelematta, että se on jotenkin väärin. Että koulussa mukamas pitäisi oppia vain kirjoista lukemalla.

Pamfletissa mainitaan myös se asia, minkä itsekin koin ja koen haastavana; mitä historia meille kenellekin on? Lapsen näkökulma on erilainen kuin se, mitä koulu haluaa painottaa. Merkityksellistä on kouluhistoria, ei se, minkä oppilas on itse kokenut tai elänyt, ja johon hänellä löytyisi kosketuspintaa.

Pamfletin lukeminen herätti minussa selvästi tunteita, olo oli jotenkin helpottunut, että joku muukin on kokenut samoin kuin minä. Moniltakin osin teksti oli aivan kuin omasta kynästäni.

 

Pohdintaa…

Miten hienoja oppimiskokemuksia oppilaille pystyykään rakentamaan, kun siihen otetaan mukaan monipuoliset työtavat (rakastan draamaa!) ja erilaiset motivoinnin keinot. Tutkitaan oppilaiden kanssa opeteltavia aiheita ja keskustellaan yhteisesti, mikä niissä kiinnostaa, hankitaan tietoa ja tutkitaan niitä yhdessä. Löydetään ne meitä kiinnostavat aiheet ja näkökulmat, oppimistyylit sekä oppimisen flow. Varmasti oppilas oppii asiasta enemmän esim. saadessaan itse esittää kuningasta kuin yrittää muistaa oppikirjan tekstistä tämän valtakauden merkittävät asiat.

Maisterit -21 (2. tapaamisen tehtävä)

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Opiskelutavat eroavat hyvin suuresti opetuksesta, jota itse olen saanut. Olin hyvin vaikuttunut ja innostunut näistä esittelyistä aktiivisista tavoista opettaa historiaa. Totta puhuen mieleeni ei ole koskaan tullut vastaavanlaiset tavat opettaa historiaa. Mietin myös, että olisipa oma historian opetus ollut yhtä innostavaa kuin kuvaillut opiskelutavat.

Olen myös yllättynyt, että Englannissa on niinkin kauan kuin vuodesta 1972 asti opetettu historiaa historian projektien ja aktiivisen lähestymistavan keinoin. Olin yllättynyt kuinka vanhanaikaisesti Suomessa on siis opetettu historiaa Englantiin verrattuna.

Artikkelin ja luennon opiskelutavat olivat hyvin mukaansatempaavia ja lapsilähtöisiä, joissa opettaja toimi enimmäkseen taka-alalle, oppilaiden ollessa aktiivisessa roolissa.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä korostuu ajattelu-, päättelytaidot sekä ongelmanratkaisutaidot. Oppilaita rohkaistaan esittämään kysymyksiä samalla tavoitteena opettaa oppilaat ajattelemaan kriittisesti. Oppilaille annetaan tilaa ajatella ja motivoidaan oppilaita etsimään ja esittämään kysymyksiä ja niihin vastauksia, sen sijaan että opettaja kysyy kysymyksiä, joihin etsitään vastauksia oppikirjoista.

Oppilaille tarjotaan vihjeitä, joiden avulla lopulta tavoitteena on päästä oikeaan vastaukseen. Oppilaat oppivat myös perustelemaan päätöksiään sekä harjoittelemaan erilaisia tiedonhakutapoja. Oppiminen esimerkeissä tapahtuu pitkälti myös ryhmässä, yhdessä muiden kanssa.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Suunnitellakseen ”enquiry questions” tiedustelukysymyksiä historian opetukseen opettajan täytyy tuntea oppilaiden mielenkiinnonkohteet, jotta kysymys todella on oppilaista mielenkiintoinen. Toisekseen kysymys on osattava asettaa niin, että se sisältää historiallista ajattelua toiminnan keskiössä.  Kolmas kohta, joka opettajan on osattava ottaa huomioon suunnittelussa, on lopun tuotos, joka voi olla kirjoitelma tai video, mutta lopussa kysymykseen on saatava myös vastaus.

Opettajalta tämä vaatii ennen kaikkea mielikuvitusta, luovuutta, heittäytymistä, kykyä suunnitella kokonaisuuksia, rohkeutta sekä pyrkimystä pois opettajajohtoisesta opetustyylistä.

Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historian opetukseen liittyvä oivalluksesi/havaintosi/ihmetyksesi pamfletin perusteella?

Omat koulumuistoni historian opetuksesta on hyvin pitkälti faktojen ja vuosilukujen ulkoa opettelua. On syytä kuitenkin huomata, että tänä päivänä opetussuunnitelmat painottavat faktatietojen opettelun sijaan taitojen opettamista. Muutos on kuitenkin ollut hidasta, mikä kuulostaa huolestuttavalta.

Tänä päivänä historian ja yhteiskuntaopin tarkoituksena on ohjata oppilaita itse tutkimaan ja tulkitsemaan menneisyyttä ja mitä siellä tapahtui ja miksi. Historiassa on siis enemmänkin ymmärtämisestä kuin yksittäisten tapahtumien muistamisesta. Tämä on mielestäni yksi keskeinen asia huomioon otettavaksi historian opetuksessa.

On ollut myös mielenkiintoista oppia, miten sitten saada oppilaat aktiiviseen rooliin historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa. Miten asettaa kysymykset sellaiseen muotoon, että niitä voi tutkia ja vastauksia etsimällä edetä kohti oppimista oppilaiden mielenkiinto ja motivaatio säilyttäen. Oppiminen tapahtuu tällöin kuin huomaamatta verrattuna faktojen ulkoa opetteluun.

Historiaa opettaessa on myös hyvä hahmottaa ero menneen ja historian välillä. Itse voi myöntää ajatelleen näiden tarkoittavan samaa asiaa. Menneisyys on jotain jo tapahtunutta, johon emme aisteillamme enää ylety. Historia puolestaan ei ole mennyttä aikaa vaan menneisyydessä toimineen ihmisen tutkimista ja tulkintoja, joita siitä esitämme. Kun ”harjoitamme historiaa” luomme ja muokkaamme omia käsityksiämme menneestä. Kun kerromme menneisyydestä, esitämme vain oman tulkinnan siitä.

Pamfletin mukaan kouluissamme opiskelijat eivät pääse harjoittamaan historiaa, vaan he opettelevat toisten luoman historian tuloksia. Historian opetuksen tulisi tähdätä siihen, miten voisimme historian avulla oppia itsestämme, yhteisöstämme ja maailmastamme omaksuen taitoja toimia arjessamme.

En ole myöskään aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että historian opetus aloitetaan vasta viidennellä luokalla. Se tuntuu kyllä turhan myöhäiseltä ajankohdalta. Etenkin jos peilaa englannin mallin aktiiviseen tapaan opettaa historiaa, se sopisi mielestäni todella oivallisesti jo nuoremmillekin oppijoille. Oppiaineen aloittaminen nuorempana voisi myös synnyttää suurempaa motivaatiota ja sitoutumista oppiainetta kohtaan.

Maisterit -21
Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättivät? Eroavatko, jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

- Luettuani artikkelin ja katsottuani luennot jäin muistelemaan omia historian tunteja. Perukoulussa historian ja yhteiskuntan oppitunneilla minulla on monia erilaisia opettajia, ja jokaisella oli erilaiset opetustyylit. Mutta opetustyyli on ollut pääsääntöisesti sitä, opettaja luennoi aiheesta, oppilaat kirjoittivat muistiinpanot ja läksyksi tuli lukea kappale ja tehdä siihen liittyvät tehtävät. Edellä mainittu opetustapa ei innostanut minua sekä historiasta että yhteiskuntaopista.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

- Perusopetuksen suunnitelman perusteissa (2014) painotetaan oppilaslähtöisyyttä ja opetuksissa tulisi hyödyntää monipuolisia opetusmenetelmiä. Artikkelissa ja luennon esimerkeissä huomasin yhteneväisiä opetustyylejä, jossa oppilas sai olla aktiivinen osapuoli. Heille ei annettu valmiita vastauksia vaan joutuivat hyödyntämään ajattelu-, päättely- ja yhteistyötaitoja. Oppilaat saivat esittää kysymyksiä ja samalla joutuivat ajattelemaan niitä kriittisesti. Oppilaita motivoitiin antamalla heille vihjeitä liittyen eri ”cases, jonka tavoitteena päästä oikeaan ratkaisuun.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

- Opettajan yksi tärkeimmistä tehtävistä oppia tuntemaan oppilaansa, jonka avulla he pystyvät paremmin suunnittelemaan oppituntinsa huomioon ottaen oppilaiden mielenkiinnon kohteet. Seuraavaksi opettajan tulisi osata asettaa kysymys oikein, jotta se sisältäisi historiallista ajattelua. Viimeiseksi olisi se , että opettajan tulee ottaa huomioon työn loppu tuotos, jonka avulla saadaan vastaus kysymykseen.

Mikä on tärkein omaan opettajuutesi tai historiaan opetukseen liittyvä oivalluksesi/havaintosi/ihmetyksesi pamfletin perusteella?

- En muistanut sitä omasta kouluhistoriastani, että historia alkoi vasta viidennellä luokalla. Minusta tuntuu, että historiaa oli usein koulussa. Historian oli pitkälti ulkoa opettelua ja taktiikkani kokeisiin valmistautumiseen oli opetella ulkoa faktat kirjasta sanasta sanaan, miten kirjassa oli kirjoitettu. Sen jälkeen tein kokeen ja unohdin opetellut faktat

-Uudessa opetussuunnitelmassa ei painoteta faktojen opettelua historiassa vaan sen sijaan taitojen opettelua. Pamfletissa myös mainittiin muutoksen olevan hidasta. Osalle opettajille voi tuottaa vaikeuksia siirtyä uusiin opetusmenetelmiin, sillä on vanhat ja tutut opetustavat ovat heille entuudestaan tuttuja. Minun mielestäni opettajat tarvitsevat koulutuksia uusiin opetusmenetelmien käyttöön oppitunneilla eikä olettaa muutoksen tapahtuvan yhtäkkiä, ja opettajien omaksuvan heti uuden opetussuunnitelman.

Pohdintaa:

-Jäin pohtimaan sitä, mitä erilaisia opetustyylejä voisin hyödyntää tulevassa työssäni. Olisi tärkeää saada oppilaat motivoitumaan yhteiskuntaopista ja historiasta, ja opettaa samalla heille yhteiskunnallisia taitoja. Oppilaiden kanssa voisi yhdessä keskustella millaisista opetustavoista he pitäisivät ja miten he oppisivat parhaiten.

 

Maisterit -21

 Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut? Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Niin artikkelissa kuin luennolla oli esimerkkejä, kuinka tehdä historian opetuksesta mielekkäämpää toiminnallisuuden avulla. Itselleni historian tunnit olivat aika tylsiä, juurikin siksi, kun siellä luettiin kirjasta vanhoja asioita ja tehtiin kirjallisia tehtäviä. Koskaan ei ollut mitään toiminnallista, leikillisyyttä tai pelillisyyttä.  Näiden toiminnallisten harjoitteiden, ryhmätöiden ja toiminnallisuuden kautta saadaan lapset itse ajattelemaan ja tekemään tulkintoja, joista keskustellaan yhdessä. Siinä lapsi oppii enemmän kuin lukemalla kirjasta ilman omaa ajatusta. Samalla lapsen historian empatia pääsee kehittymään.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Koen, että opettajalla pitää myös olla leikillisttyyä omassa opettajuudessaan ja halu opettaa muutenkin kuin vain kirjan avulla. Alkuun se vaatii varmasti paljon pohdintoja, kuinka opetuksesta saataisiin toiminnallisempi, mutta ajan kanssa kokeilemalla niitä toimintatapoja löytyy kyllä. Opettajan töytyy löytää hyvät pedagogiset ja lasta osallistavat tavat opettaa.

Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historian opetukseen liittyvä oivalluksesi/havaintosi/ihmetyksesi pamfletin perusteella?

Artikkelissa sanottiin, että oppilaiden tulisi voida tutkia ja tulkita itse mitä historiassa on tapahtunut ja miksi. Olen samaa mieltä. Keskustelut ja oppilaiden omat pohdinnat auttavat heitä ymmärtämään asioita paremmin ja pohtimaan niitä monesta näkökulmasta. Ei ole yhtä oikeaa vastausta, on monenlaisia tulkintoja. Artikkeli painotti sitä, että historian tunneilla on ollut vahvana sen sisältöjen faktatiedon osaaminen ja ulkoaopettelu. Onneksi näkökulma oppimiseen on muuttumassa taitojen painottamiseen. Koen, että lähteiden lukeminen ja tulkinta sekä niiden kautta tehtävien kysymysten kautta lapset kokevat oppimisen mielekkämpänä ja he saavat asioihin omakohtaisen näkökulman. Tämä kehittää myös oppilaiden kriittistä ajattelua.

Loppuun pohdi sitä, miten voisitte hyödyntää artikkelien ja luennon tarjoamia näkökulmia tutkivan oppimisen projekteissa?

Haluaisin löytää sellaisia tapoja opettaa historiaa (ja muitakin aineita), joilla saisin oppilaat motivoitua ja osalliseksi toiminnasta. Koen, että juurikin lapsen osallisuus ja mahdollisuus vaikuttaa opetettavan aineen sisältöihin ja opetustapoihin on oleellista. Tietenkin opettaja päättää mitä sisältöjä opetetaan, mutta oppilailla olisi mahdollisuus itse päättää esimerkiksi onko jokin tehtävä parityö vai yksilötyö tai voiko tehtävät tehdä käytävällä muiden oppilaiden kanssa yms. mihin oppilas voi itse vaikuttaa ja jonka myötä oppimisesta tulee mielekkäämpää heille. Koen myös, että pohdinnat ja keskustelut luokassa ja ryhmätöissä lisäävät asioiden näkökulmia oppilaille, jolloin heidän tulee itse käyttää kriittistä ajatteluaan eri tulkinnoissa. Tässäkin asiassa dielogipedagogiikka on mielestäni oleellista.

Maisterit -21 (toisen tapaamisen tehtävä)

Historia demo 2 tehtävä

Suvi Kantoluoto

Millaisia asioita artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian/yhteiskuntaopin opetusta olen itse saanut?

Englannissa historianopetuksessa korostuu historiallisen tiedon ymmärtäminen. (Löfström&Rautiainen 2015). Lähteiden tulkitsemisen ja historian tutkijan työn mallintamisen lisäksi historiallista eläytymistä käytetään tunnista toiseen porttina historian ymmärtämiseen. Oppitunti etenee kysymysten ja keskustelun kautta. Historiallisella empatialla ja tulkinnalla oli keskeinen osa opetuksessa. Lähtökohtana on kriittinen, tulkintaa ja tiedon ymmärtämistä korostava toiminta.

Suomessa malli on opettajajohtoinen, ja kysellään kysymyksiä, joihin on joko oikea/väärä vastaus sen sijaan että se olisi tulkinnallinen. Sekä pedagogiikka että käsitys historian merkityksestä on siis toisenlainen kuin Englannissa. Englannissa tutkivalla työtavalla on pidempi perinne kuin Suomessa, siellä on vuodesta 1972 lähtien toimittu projektien parissa ja otettu oppiminen keskiöön.

Siinä missä opettajalähtöinen suomalainen malli ohjaa oppimaan pikemminkin historiallisia tietoja kuin historiallista ymmärtämistä ja ajattelun taitoja, englantilainen malli korostaa ajattelun taitojen kehittymistä. Suomessakin tunnetaan historiallinen empatia, mutta sen käyttöön ottaminen on hidasta.

Omat kokemukset historian tunneilta ovat hyvin perinteistä suomalaista mallia. Opettaja kertoo opeteltavaa asiaa ja sitä tutkitaan myös kirjasta. En muista, että tunnilla olisi ollut keskusteluja tai muutakaan toiminnallisuutta.

Sekä artikkelin että luennon opetustavat herättävät mielenkiinnon, tuntui että historia asiat tuodaan lähemmäs oppilaita, ne ikään kuin herätetään henkiin. Opiskelutavat yhdistävät oppilaita, oppiminen on enemmän yhteisöllistä, vaikuttaa motivoivalta tavalta toimia, ja uskon, että asiat jäävät paremmin mieleen, kun niitä on käsitelty konkreettisesti mm roolien ottamisen avulla.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä harjoitellaan ajattelun-, päättelyn- ja ongelmanratkaisutaitoja. Esimerkiksi videotallenteella opettaja auttoi oppilaita ymmärtämään konkreettisen esimerkin avulla mitä tarkoittaa sukupolvi, esimerkissä oppilaat laitettiin janalle seisomaan ja yksi lapsi merkitsi yhtä sukupolvea, eli ajan kulun ymmärtämistä harjoiteltiin.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Jotta opetus olisi tutkivan työtavan mukaista, tulee opettajalla olla pedagogiikka hallussa, tuntea hyvin oppilaansa ja heidän mielenkiinnonkohteensa, miten keskustelut ja ryhmätyöt sujuu vai pitääkö niitä vielä harjoitella ennen tutkivaa työtapaa. Opettajan tulee luoda tunnille keskusteleva ja avoin ilmapiiri, jossa voi esittää kysymyksiä ja olla kriittinen. Opettajalta vaaditaan myös heittäytymiskykyä, tuntia elävöitetään roolien, leikkien ja pelien avulla.

Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historian opetukseen liittyvä oivalluksesi/havaintosi/ihmetyksesi pamflefin perusteella?

Oppilaiden tulisi saada itse tutkia ja tulkita menneisyyttä ja sitä, mitä siellä tapahtui ja miksi. Historian arvo ei synny yksittäisten tapahtumien muistamiseen perus- 15 tuvasta oppimisesta, vaan ymmärtämisestä. Tällaisen opettamisen kautta myös mielenkiinto opiskeluun kasvaa.

Miten voisin hyödyntää artikkelien ja luennon tarjoamia näkökulmia tutkivan oppimisen projekteissa?

Artikkeleita lukiessa ja luentoa kuunneltaessa tuli heti mieleen, että on kiva päästä itse kokeilemaan tutkivaa oppimista käytännössä historian opetuksessa. Niistä sai hyviä ohjeita, miten tulisi toimia ja mitä pitää ottaa huomioon, mm miten opettaja asettelee hyvän kysymyksen, jonka pohjalta aletaan tutkia, keskustella, leikkiä, opiskella toiminnallisesti. Oppilaiden motivointi aiheeseen ja heidän osallistamisensa on tärkeää. Opettajana pitäisi osata astua enemmän taka-alalle ja ohjata oppilaiden ajattelua.

 

 

Maisterit -21

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelissa ja luennolla kuvatut opiskelutavat vaikuttivat innostavilta. Kiinnostavaa oli huomata, että opetuksesta tulee korkeasti motivoivaa ja tavoitteena oleva asiatieto opittua kuin itsestään, kun historian opetuksen sisältöjä käsitellään draaman, tarinoiden ja erilaisten oppilaita osallistavien päätöksentekoon ja tiedon arviointiin liittyvien tehtävien kautta. Opetus tavat eroavat hyvin paljon omista kouluaikaikojen kokemuksistani historian ja yhteiskuntaopin tunneilta. En muista, että vastaavanlaisia opetuskeinoja olisi käytetty omana kouluaikanani, vaan opetus painottui hyvin paljon opettajan kuunteluun, kysymyksiin vastaamiseen, oppikirjan lukemiseen ja tehtävien tekemiseen. Lähimpänä materiaaleissa kuvattua opetusta oli varmaankin ne tunnit, kun katsoimme historia aiheisia dokumentteja ja teimme niistä havaintoja.

 Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä oli mielestäni vahvasti näkyvillä historialliseen empatiaan, tiedon tulkintaan sekä kriittiseen ajatteluun ja arviointiin liittyvät taidot. Lisäksi luennon opiskelutapa esimerkissä oppilaat harjoittelivat päätöksentekoa ja päätösten perustelua. 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta? 

Vastaavanlaisen opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta huolellista suunnittelua oppituntien ja niiden jatkumon rakentamisen suhteen sekä huolellista perehtymistä aiheeseen, jota opetuksessa käsitellään. Lisäksi opetus vaatii opettajalta kykyä heittäytyä erilaisten draamaa hyödyntävien tehtävien ohjaamiseen. Jotta oppimisesta tulisi tarpeeksi sitouttavaa opettajan tulee myös osata suunnitella tarkasti erilaiset käytettävät opiskelumenetelmät ja niiden tarkoituksenmukaisuus opeteltavan asian suhteen. Opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta myös kykyä ohjata opetusta niin, että kaikki oppilaat pääsevät osallistumaan tasapuolisesti ja kykyä antaa tilaa lasten ajatuksille ja päätelmille, sillä ne ovat keskeinen osa opetusta. 

Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historian opetukseen liittyvä oivalluksesi/havaintosi/ihmetyksesi pamfletin perusteella?

Tärkein omaan opettajuuteeni ja historian opetukseen liittyvä oivallukseni pamfletin perusteella käsitys siitä, että ymmärtämisen tulisi olla myös historian opetuksessa oppimisen keskiössä, eikä oppimisen tavoite pitäisi olla pelkkien yleisesti hyväksyttyjen tulkintojen ulkoa opettelussa. Kun historian opetuksessa pyritään ymmärtämään historiallisen tiedon luonnetta, kehittämään kriittisyyttä ja ilmaisemaan omaa ajattelua kehitetään samalla myös monia taitoja, jotka ovat hyödyllisiä muissa oppiaineissa ja luokkahuoneen ulkopuolella. Mielenkiintoista oli mielestäni myös ajatus siitä, että oppilaille tutun kulttuurin ja median sekä oppilaiden omien oppiaineeseen liittyvien mielenkiinnon kohteiden ottaminen osaksi historian opetusta olisi tehokas keino motivoida oppilaita historiallisten aiheiden opiskeluun. Olen samaa mieltä siitä, että erilaisia median tarjoamia mahdollisuuksia ei tulisi sulkea ulkopuolelle opetuksesta, sillä monet lapset ja nuoret muistavat historiasta monia asioita sen ansiosta. Toisaalta median hyödyntäminen opetuksessa tarjoaa myös mahdollisuuden pohtia ja tarkastella erilaisia historiallisen tiedon tulkintoja. Oppimisen kannalta pitäisi opettajan myös uskaltaa suunnitella opetusta niin, että oppikirja olisi vain suuntaa antava materiaali, jonka sisältöjä voidaan käydä monimuotoisemmin, kuin vain lukemalla ja vastaamalla kysymyksiin. 

Loppuun pohdi sitä, miten voisitte hyödyntää artikkelien ja luennon tarjoamia näkökulmia tutkivan oppimisen projekteissa ja katso vielä tallenne Tutkiva oppiminen historian opinnoissa (polkuavain pomm1013).

Tutkivan oppimisen projekteissa luennon ja artikkelien näkökulmia voisi hyödyntää esimerkiksi työn tavoitteen ja työskentelytapojen näkökulmasta. Tutkivan oppimisen projektissa tavoitteena voisi olla pyrkimys historiallisen tiedon luonteen ymmärtämisestä yhteen oikeaan vastaukseen pyrkimisen sijaan. Projekteissa voitaisiin tarkastella esimerkiksi jotakin oppikirjan historiallista aihetta ja asettaa sille kysymyksiä, jotka toimivat tutkimuksen pohjana. Toiminnassa voitaisiin hyödyntää monenlaisia tiedon lähteitä ja medioita, harjoitella niiden käyttöä tiedon hankinnassa ja esittämisessä. Työskentelytavoissa voisi myös hyödyntää draamaa, pelillisyyttä ja leikillisyyttä aiheeseen perehdyttäessä.

Maisterit -21

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät?

Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat vaikuttivat mielenkiintoisilta ja ne ovat varmasti myös lapsia innostavia. Tällaisista historian oppitunneista jää varmasti asioita paremmin mieleen, kun oppilaat pääsevät itse miettimään ja tekemään ratkaisuja, eikä opettaja pelkästään kerro asioita luokan edessä. Näin oppilaalle jää tunne, että hän on itse tehnyt tiedon eteen jotain konkreettista. Jäin pohtimaan, että miten tällainen opetus käytännössä onnistuu? Onko se opettajalle työlästä suunnitella ja toteuttaa? Onko olemassa valmiiksi suunniteltuja kokonaisuuksia joistain historian tapahtumista vai pitääkö kaikki keksiä ja suunnitella itse? Ja mitä peruskoulussa opetettavia historian tapahtumia näin voisi käsitellä? Kaikkea ei voida kuitenkaan käsitellä näin, koska opetettavia sisältöjä on varmaan aika paljon ja tällainen työskentely vie aikaa.

Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Nämä työskentelytavat erosivat paljon siitä, millaista opetusta olen itse koulussa saanut. En muista, että olisin työskennellyt muuten kuin niin, että opettaja on kertonut asioita ja olen kirjoittanut muistiinpanoja. Lisäksi lukenut tekstejä oppikirjoista ja vastannut kotitehtävänä kirjan kappaleiden lopussa oleviin kysymyksiin ja tehtäväkirjan tehtäviin.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

- Lapset oppivat tekemään havaintoja ja arvioimaan, muokkaamaan, tuottamaan ja jakamaan tietoa ja ideoita

- Lapset oppivat huomaamaan, että tieto voi rakentua monella tavalla (päättelemällä tai kokemukseen perustuen)

- Tutkiva työote, yhdessä tekeminen, mahdollisuus syventymiseen ja keskittymiseen edistävät ajattelun kehittymistä

- Innostetaan etsimään vastauksia, kuuntelemaan toisten näkemyksiä

- Pohditaan asioita eri näkökulmista, haetaan uutta tietoa ja tarkastellaan ajattelutapoja, yhdistetään eri näkökulmia

- Tiedon käyttäminen ongelmanratkaisuun, argumentointiin, päättelyyn ja johtopäätösten tekemiseen

- Toiminnalliset työtavat vahvistavat edellytyksiä luovaan ajatteluun ja oivaltamiseen

- Asioiden välisten vuorovaikutussuhteiden, keskinäisten yhteyksien ja kokonaisuuksien hahmottaminen

 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Opettajan tulee tuntea historian tapahtumia, jotta osaa suunnitella erilaisia osioita opetukseen ja tietää mikä toteutustapa olisi paras minkäkin asian/osion käsittelemiseen. Opettajan tulee myös olla kiinnostunut tällaisesta opetuksen toteuttamisesta ja motivaation toteuttamiseen olisi hyvä tulla itseltä. Tällaisen opetuksen tapa olisi hyvä kokea omaksi, koska en usko sen onnistuvan, jos sen kokee itselle vastenmielisenä ja sen toteuttaminen tuntuisi väkinäiseltä. Olisi myös hyvä olla kiinnostunut materiaalien valmistuksesta ja osata valmistaa niitä. Opettajan olisi hyvä hallita myös tvt-taitoja ja tietää miten niitä voisi käyttää osana opetusta.

 

Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historian opetukseen liittyvä oivalluksesi/havaintosi/ihmetyksesi pamfletin perusteella?

Tärkein oivallukseni historian opetukseen on, että opetuksella olisi kosketuspintaa oppilaiden kiinnostuksen kohteisiin ja koulun ulkopuoliseen elämään. Näin saadaan ehkä heräteltyä oppilaiden kiinnostusta historian opiskeluun ja historiaan. Myös mielenkiintoinen kiinnostuksen herättely tunnin alussa auttaa motivoitumaan tunnille. Itse koin haasteeksi koulussa historian tunneilla, kun en kokenut historian opetuksella olevan mitään yhteyttä itseeni ja tämän takia historiaa oli mielestäni vaikea ymmärtää. Toinen vahva muistikuva, mikä minulle on jäänyt koulun historian opetuksesta on se, että historialliset faktat olisivat muuttumattomia vaikkei näin ole.

 

Miten voisitte hyödyntää artikkelien ja luennon tarjoamia näkökulmia tutkivan oppimisen projekteissa?

Tutkivan oppimisen projektissa opettaja ohjaa, mutta lapset saavat tehdä itse paljon. Tavoitteena on oppia historiallista ymmärtämistä ja ajattelun taitojen kehittymistä. Projektissa voitaisiin käyttää elämyksellisyyttä, leikillisyyttä tai pelillisyyttä. Lapset saavat keskustella, esittää kysymyksiä, pohdintoja, tulkintoja ja johtopäätöksiä sekä tekevät fyysisiä tehtäviä (esim. roolipeli, jana yms.). Lisäksi tutkittavasta aiheesta riippuen voidaan tutkia kuvia, katsoa videoita, kertoa omin sanoin tarinaa tai tehdä korttitehtäviä.

Maisterit -21 (2. tapaamisen tehtävä)
Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Luennon ja artikkelin kuvaamat opiskelutavat ovat todellakin aivan erilaista opetusta kuin se mitä itse olen kouluaikoinani saanut. Oma historianopetukseni oli sitä, että opettaja kertoi, luettiin oppikirjasta ja vastattiin opettajan ja kirjan kysymyksiin. Kokeeseen päntättiin sitten ulkoa tapahtumia ja vuosilukuja. Niinpä luennon ja artikkelin tavat opettaa tuntuivat todella kiinnostavilta, huomattavan paljon innostavammilta ja oppilaita varmasti enemmän motivoivilta. Tällaista historianopetusta minäkin olisin tarvinnut!


Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan? 


Esimerkeissä tulee esiin ja harjoitetaan monenlaisia historian ajattelutaitoja. Tehtävissä oppilaat pääsevät harjoittamaan esim. kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisutaitoja sekä myös historiallista empatiaa.  

Millaisia tietoja/ taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?


Opettajalta vaaditaan kykyä ja rohkeutta heittäytyä erilaiseen opetustapaan ja uskallusta jättää tuttu ja turvallinen opettajajohtoinen tapa opettaa. Eteen voi tulla tilanteita, joita ei osannut huomioida tai ennakoida etukäteen ja vaaditaan luovuutta, jolla asiat ratkaistaan. Aiheeseen, joka ei itseä kovasti innosta, voi olla vaikea heittäytyä innokkaasti ja muita innostaen. Opettajan oma kiinnostus ja innostus aiheeseen on aina hyödyksi.  Kun opettaja on innostunut aiheesta, se näkyy ulospäin ja innostaa ja aihe alkaa kiinnostaa oppilaitakin. 
Opettajan on syytä tuntea myös ryhmänsä oppilaat hyvin. Kun tiedostaa, millaisia oppilaat ovat sekä tiedoiltaan että taidoiltaan, on helpompi miettiä opetuksen toteutustapaa ja menetelmiä juuri heille sopiviksi. 

Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historian opetukseen  liittyvä oivalluksesi/ havaintosi/ ihmetyksesi pamfletin perusteella?

Pamfletista nousi muutamiakin tärkeitä asioita mieleeni. Ensinnäkin ajatus siitä, että mikään ei ole pysyvää, ei yhteiskuntakaan. Maailma muuttuu eikä koulu ja opetus voi pysähtyä ja jäädä junnaamaan entiseen, vaan myös niiden on muututtava. Koulun on otettava tämä haaste vastaan. 

Pamfletissa sanottiin, että kouluissa opiskelijat eivät pääse harjoittamaan historiaa vaan he opettelevat toisten luoman historian tuloksia. Tämä oli erityisen tärkeä asia, sillä minä (kuten moni muukin historiantunneilla istunut) olen pitänyt pitkään opetettuja asioita lopullisina totuuksina. Vaikka monia varmasti oikeita tulkintoja menneestä onkin tehty, silti nekin pitäisi opettaa omina käsityksinämme (tulkintoina) eikä tapahtuneena todellisuutena. 

Ennakkotehtävä 2

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin ja luennon opiskelutavat olivat innostavia ja konkreettisia. Opiskelutavoissa oltiin huomioitu oppilaslähtöiset työtavat ja käytetty aikaa suunnitteluun. Esimerkeissä oppilas oli aktiivisessa roolissa itse toimijana, eikä pelkästään tiedon vastaanottajana. Mielenkiintoista oli myös luennolla ajatus siitä, että oppilaita opetetaan kriittisyyteen ja itse pohtimaan ja tulkitsemaan opetettavia aiheita. Omana kouluaikanani historian ja yhteiskuntaopin opetus on ollut hyvin opettajajohtoista ja on pitänyt opetella paljon sisältöjä ulkoa. Muistan omilta kouluajoiltani, että paljon opeteltiin historiaa oppikirjasta lukemalla, eikä tietoa kyseenalaistettu tai pohdittu lähteitä tai eri tulkintoja. 

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä harjoitetaan kriittisyyttä, tiedon soveltamista, tutkimista ja tulkitsemista.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Opettajan tulee hallita opetettava sisältö ja ymmärtää historiallisen tiedon luonnetta syvemmin. Tämän lisäksi opettajalla tulee olla tietoa ja taitoa monipuolisista työtavoista, oppilaan ikätason mukaisesta opetuksesta ja oppilaan motivoinnista. Tärkeää on opettajana myös asettaa tavoitteet toiminnalle ja miettiä niitä tukevat työtavat.

- Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historian opetukseen liittyvä oivalluksesi/havaintosi/ihmetyksesi pamfletin perusteella?)

Tärkein oivallukseni on se, että tietojen opetuksesta tulisi pyrkiä siirtymään taitojen opettamiseen, jotta oppilaat pystyisivät syvemmin ymmärtämään historiallisen tiedon luonnetta ja soveltamaan sitä. Pamfletti pisti myös pohtimaan syvemmin sitä, kuinka saada oppilas motivoitumaan historian tuntien aiheista ja miten opettajana pystyn ohjaamaan oppilaiden oppimista esim. Tietyn tyyppisten kysymysten avulla. 

Pohdintaa: Tärkeää on miettiä keskeisiä taitoja joita harjoitellaan historian ja yhteiskunnan opetuksessa tietokeskeisyyden sijaan. Tutkivassa oppimisessa opettajan on myös tärkeää miettiä etukäteen minkä tyyppinen tutkimus on kyseessä ja mitkä ovat sen tavoitteet ja kuinka niihin päästään. Myös kysymysten asettelu ja niiden miettiminen sekä kriittinen ajattelu on tärkeää. 

Maisterit -21

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät?

Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät minussa paljon kiinnostusta. Kyseiset opetusmenetelmät eroavat todella paljon niistä, mitä itse olen historian ja yhteiskuntaopin oppitunneilla kokenut. Omat kokemukseni historian ja yhteiskuntaopin tunneilta ovat olleet pitkälti toistuvan kaavan kautta eteneviä. Alussa käydään läpi kotitehtävät, sitten luetaan seuraava kappale ja sitten tehdään kappaleeseen liittyviä tehtäviä.  Pystyn helposti kuvittelemaan, että tiedustelumenetelmän (enquiry) mukaan etenevät oppitunnit antaisivat oppilaille enemmän hyötyä ajattelun taidon kehittämisen kautta.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan

Tiedustelumenetelmä kehittää kriittistä ajattelua. Perehtyessä niihin prosesseihin, joiden avulla historiaa tallennetaan, muodostuu kokonaisvaltainen kuva tiedon luonteesta. Tämä antaa oppilaalle kuvan siitä, miten luotettavaa tietoa voidaan tuottaa. Jos historian tunnit koostuvat vain oppikirjan tiedon ja sen sisältämän nippelitiedon opettelusta, jää kuva tiedosta melko kapeaksi ja oppilas ei tiedä, miten kyseiset tiedot ovat oppikirjoihin päätyneet. Päättely on hyvin isossa roolissa tiedustelumenetelmässä. Oppilaat saavat tietoja asteittain ja he pyrkivät päättelemään vastauksia arvoituksiin jo ennen kuin heille on annettu kaikki tiedot tapaukseen liittyen. Tämä edellyttää syiden ja seurauksien ymmärtämistä sekä kykyä eläytyä menneisyyden ihmisten toimintaan. Eläytyminen korostuu varsinkin draamallisen opetuksen kautta, mikä onkin merkittävä osa tiedustelumenetelmää. Tällöin historiallista tapahtumaa käsiteltäessä luodaan tuo tapahtuma uudelleen. Oppilaille (mahdollisesti opettajallekin) annetaan tapahtumaan liittyvien henkilöiden rooleja ja tapahtuma näytellään. Opetuksen edetessä oppilaille annetaan lisää tietoja tapauksesta ja lopussa he jakavat vastauksensa. Myös tekstien tulkitsemisen ja tuottamisen taito ovat merkittävässä roolissa.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Opettajilla pitäisi olla selvä käsitys siitä, miten oppiminen rakentuu tiedustelumenetelmän kysymyksien ympärille. Opettajan pitäisi pystyä herättämään oppilaiden kiinnostus ja mielikuvitus, sekä saada oppilaat käsittämään näkökantoja historiallisesta ajattelusta, konseptista tai prosessista. Lopuksi toteutettavassa mielekkäässä ja merkittävässä aktiviteetissa tulisi näkyä, että oppilaat pystyvät aidosti vastaamaan tiedustelun kysymykseen.

Pamfletti toi paljon samankaltaisia ajatuksia kuin Richard McFahnin luento. Se korosti historian ymmärtämisen merkitystä yli tietojen ulkoa opettelun.  Joidenkin historiallisesti merkityksellisten tapahtuminen vuosilukujen muistamisen voidaan käsittää olevan yleissivistystä, mutta nuo tiedot eivät välttämättä tule hyödyttämään oppilaita merkittävällä tavalla. Pamfletissa tuodaan myös esille, että suomalaisessa historian opetuksessa oppilaiden motivointia voi rajoittua esim. yhteen minuuttiin tunnin alussa, vaikka sen pitäisi ulottua oppitunnin alusta loppuun. Kiinnostukseni historiaan on aikuisiällä kasvanut, vaikka koen, että se on aina ollut olemassa. Historian oppitunnit eivät kuitenkaan saaneet innostumaan minua peruskoulussa. Koenkin, että syyt tuohon ovat selkiytyneet erityisesti McFahnin luennon seurauksena. Muistan miettineeni lapsena sitä, miten tiedot oppikirjoihin on päätynyt. Mikäli oppitunnit olisivat toimineet tutkivan oppimisen periaatteiden mukaisesti, olisin saanut kattavan kuvan siitä, miten historiaa on tallennettu ja olen varma, että mielenkiintoni olisi ollut vahvemmin opetuksessa.

Artikkelit ja luennot antoivat paljon keinoja ja ideoita tutkivan oppimisen hyödyntämisestä opetuksessa. Erityisesti luento oli mieleen jäävä ja se antoi kattavan kuvan tutkivan opetuksen menetelmästä. Haluan ehdottomasti päästä toteuttamaan kyseistä menetelmää käytännössä ja päästä näkemään millaisia oppitunteja ja oppimisen elämyksiä se voi tarjota. Oli oppitunnin aiheena melkeinpä mikä tahansa, niin menetelmää voi hyödyntää. Keskustelut, päättely ja eläytyminen tuovat paljon mahdollisuuksia ja uskon, että vaihtelevat historian opetuksen teemat ja aiheet antavat monipuolisia ajatuksia opetuksen toteuttamisesta.

Maisterit -21

1. Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättivät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopein opetusta olet itse saanut?

Luento herätti pelkästään positiivisia ajatuksia. Jos itselle olisi ala-asteella opetettu historiaa luennon kaltaisilla tavoilla, olisin itse varmasti tykännyt historian opiskelusta enemmän. Omalla kohdallani historian ja yhteiskuntaopin tunnit olivat lähinnä istumista ja siihen liittyi piirtoheittimen kalvojen seuraaminen niin ala-asteella kuin yläasteellakin. Ala-asteella joka tunnin läksyyn sisältyi vihkoon piirrettävä kuva tunnin aiheesta, mikä tuntui silloin väkinäiseltä, mutta jälkikäteen pohdittuna auttoi jopa muistamaan tunnin aiheita paremmin.

2. Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Luennon esimerkeissä korostetaan omaa ajattelua (myös kriittistä ajattelutaitoa), ongelmanratkaisutaitoja, tulkitsemista sekä yhteistyökykyä.

 

3. Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisen opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Opettajalta vaaditaan heittäytymistä opetuksen suunnitteluun sekä toteutukseen. Luennolla opetuksessa hyödynnettiin esimerkiksi draaman keinoja, joka vaatii erityisesti opettajalta heittäytymistä. Luennon kaltaisen opetustyylin toteuttaminen vaatii opettajalta myös luovuutta sekä vahvaa tietämystä aiheesta, jotta se onnistuu. Kuitenkaan luennon tyylinen opetus ei välttämättä sovi kaikille oppilaille ja opettajan tuleekin ottaa huomioon tämä. Hänen tulee ottaa huomioon yksilölliset tarpeet opetuksessa ja näin ollen soveltaa opetusta niiden mukaan.

4. Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historian opetukseen liittyvä oivalluksesi/havaintosi/ihmetyksesi pamfletin perusteella?

Pamfletissa mainittiin Suomen olevan PISA-tuloksissa maailman kärkiluokkaa, mutta yhteiskunnallisen osallistumisen osalta olemme kaukana kärjestä. Opettajaopinnoissa korostetaan kriittistä ajattelua sekä oppilaslähtöisyyttä. Kuitenkin arjen totuus on toisenlainen, johon vaikuttaa erityisesti aikaresurssit. Peruskoulun tulisi kuitenkin tarjota oppilaille hyvät ja tasavertaiset eväät tulevaisuuteen.

Projektissa voisimme ottaa vahvasti käyttöön opetussuunnitelmassakin mainitut draaman, leikkien ja pelien mahdollisuudet opetuksessa.

Maisterit -21 2.tapaamisen tehtävät

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Suomalainen opetus ja harjoitukset tunnilla voivat vieläkin olla jäykkiä ja kirjaorientoitunutta. Tämä englantilainen ymmärtämiseen pyrkivä eläytyvä tapa opiskella herättää kyllä positiivisia ajatuksia ja opetus eroaa hyvin paljon siitä, mitä itse olen saanut: opettaja kirjoittaa taululle ja kalvoille teoriaa kuvituksineen ja vuosilukuineen, joita siirsin kirjoittaen omaan vihkooni ja koetin päntätä samat asiat kokeeseen, josta sain jonkin numeron ja unohdin asiat saman tien, lisäksi haukottelin tunnilla ja asiat tuntuivat tylsille ja olevan todella kaukana itsestäni. Jos olisin opiskellut tuolla tyylillä, olisin varmastikin oppinut muutakin kuin periaatteessa pääaiheena olleen asian, puhumattakaan taidoista, joita ohessa olisi kertynyt niitäkin enemmän. Englantilaisessa koulussa on toki samalla tavoin pakolliset aineet, joita yksi opettaja opettaa lapsille mutta koululla on joustavat mahdollisuudet siihen, miten ja mitä aiheista opetetaan.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Tehtävän tutkiminen oman ryhmän näkökulmasta (eli näkökulmia saatiin esille useita monesta ryhmästä) ja eläytyminen siihen. Keskustelutaidot esimerkiksi yhteisen hypoteesien asettamisessa, vaihtoehtojen ja todisteiden etsimisessä ja testaamisessa. Historiallisen empatian taitoja! Lapsen aktiivinen toiminta, motivaatio, kiinnostus ja innostus aiheisiin ja toimintaan saa harjoitusta ja auttaa siis elinikäisen oppimisen taitoja kasvamaan. Videon Richard oli nuorena poikana useissa aineissa laiska ja luokan vitsailija, joka sai opettajilta sen mukaista palautetta, mutta myös mainintoja, että näkyy että hän pystyisi parempaan. Hän oli kiinnostunut historiasta, mikä tietysti auttoi tekemään historian aineen eteen enemmän, mutta erityisesti opettaja oli ollut aktiivisen lähestymistavan historian opettamiseen ja sai lapset kiinnostumaan ja osallistumaan ja innostumaan oppimaan lisää. Kun toiminta luodaan lapsille oikeanlaisella toiminnalla mieluisammaksi, niin kiinnostus aiheisiin lisääntyy.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Lasten kehityksen tason tietoa ja ryhmätoiminnan vetämisen taitoja. Avoimuutta ja rohkeutta ja kokeilunhalua, osoittaa lapsille avarakatseisuutta ja ettei virheitä ole vaan tutkimista ja asiaan heittäytymistä. Tietysti opetuskokonaisuuksien rakentamisen taitoja, mitä aiheita valitsee, jotka palvelevat yhtä aikaa monia taitoja, eli pedagogisia taitoja. Oma opettamisen, oppimisen ja tutkimisen ilo tulisi näkyä, heittäytyä tutkimaan yhdessä lasten kanssa.

- Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historian opetukseen liittyvä oivalluksesi/havaintosi/ihmetyksesi pamfletin perusteella?

Hienot mitättömän tyhjät sivut, mitäpä niistä saimme, emme mitään. Vai saimmeko sittenkin?
Kyllä, en halua, että jätän opetuksellani jälkeeni tyhjiä sivuja, niitä muistamattomia mieliä, jota itse kannan omasta historian pänttäämisestäni unohtaen saman tien kaiken, niistä jäi minulle blancot sivut korvieni väliin. Minulla oli aikansa paras historian opettaja, auktoriteetti, kenen tunnilla emme hölmöilleet, mutta se ei auttanut minua. Minunkin on vihattava tyhjyyttä tässä tapauksessa, vaikka joskus se on pään tyhjentämisessä tarpeen. Vihattava tyhjää opetusta vaan, että elävöittäisin sitä osaamiseni mukaan, vihaisin pelkkää kaadettua tietoa, jonka mukana ei ole toimintaa, joka antaisi lihaa luiden ympärille. Vihaisin historiaa pelkkänä ylellisyytenä vaan alkaisin jälleen rakastaa sitä ja löytää yhdessä oppilaiden ja oman lapseni kanssa siitä uuden ihmemaan, jota kulkea, aukoa ovia huoneisiin, joitten ovia en koskaan avannut kunnolla, jos ollenkaan, ehkä kurkistin vain avaimenreiästä nähdäkseni vuosiluvun, jota koetin kantaa armottomasti mukanani. Haluaisin näyttää lapsille oven takana villieläimet ja luolamiehen, asumattomat maat ja kaikki prinsessat, sekä sodassa olleen ukkini Joki-kenttävartiopaikan ja hänen paluunsa sinne, missä me saimme alkumme.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut? 

Englantilainen lähestymistapa historian opetukseen tuntuu paljon loogisemmalta ja tarkoituksenmukaisemmalta. Englannissa näyttää historian opetuksen päämääränä olevan historiallisen tiedon ymmärtäminen, lähteiden tulkitseminen ja historiallinen eläytyminen sekä historiallinen empatia. Tunneilla esitetään kysymyksiä, keskustellaan ja tehdään tulkintoja. Tavoitteena on oppia historiallista ymmärtämistä ja ajattelun taitoja sekä oivaltamista eläytymisen kautta. Suomessa historian opetus oli ainakin oman peruskouluni aikana täysin toisenlaista. Opetus oli opettajajohtoista luennointia, jossa opettaja lateli tapahtumia ja vuosilukuja faktoina. Esitettyjä asioita ei voinut kyseenalaistaa vaan tapahtumat ja vuosiluvut painettiin mieleen menetelmällä “hauki on kala”. Toivon todella, että suomalainen opetus on ottanut mallia englannin tavasta opettaa ja oppitunnit koostuvat ulkoa opettelun sijaan pohdinnoista, tutkimisesta ja eläytymisestä sekä toiminnallisesta oppimisesta draaman keinoin. 

 Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan? 

Toisen (tässä tilanteessa historiallisen henkilön) asemaan asettumista, sen hetkisen maailman ymmärtämistä, kriittistä ajattelua, tutkivaa työotetta sekä tulkintojen tekemistä. 

 Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta? 

Vastaavanlaisten harjoitusten toteuttaminen vaatii valmisteluita opettajalta. Opettajan tulee tietää eläytymisharjoituksen kohteena oleva historiallinen tapahtuma tarkasti, jotta hän pystyy kertomaan siitä oppilaille ja auttamaan heitä eläytymään tilanteeseen. Lisäksi opettajan tulee asettaa tehtävä/kysymys siten, että se on selkeä ja saavutettavissa oppilaille. Tässä on tärkeää oppilastuntemus. Opettajan tulee olla tietoinen oppilaiden tasosta, jotta hän tietää, kuinka paljon tehtävään voi sisällyttää kriittistä ajattelua, tulkintojen tekemistä tai ongelmanratkaisemista sekä kuinka paljon tehtävän aikana oppilaat tarvitsevat ohjaamista.  

Rekvisiitta voi olla toimiva apu heittäytymiselle, mutta se vie myös oman aikansa opettajan valmisteluissa. Esimerkiksi Vakooja, vastavakooja vai joku muu? -harjoituksen mukainen tehtävä tarvitsee paljon rekvisiittaa ja niiden valmistelua.  

Valmisteluiden ja suunnittelun lisäksi opettajalta tarvitaan heittäytymistä. Jos opettaja näyttää siltä, että toiminta on vastenmielistä, tai ettei häntä kiinnostaisi sitä tehdä, se vaikuttaa suoraan myös oppilaiden mielenkiintoon tehtävän toteutusta kohtaan.  

Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historian opetukseen liittyvä oivalluksesi/havaintosi/ihmetyksesi pamfletin perusteella?) 

On ollut hienoa huomata, kuinka opetussuunnitelmasta lähtien käsitys historian opiskelun tavoitteista on siirtynyt ulkoa opiskelusta ja vuosilukujen muistamisesta kohti ymmärtämistä ja erinäisten taitojen oppimista. Muutos on kuitenkin ollut todella hidasta, joka on toisaalta ymmärrettävää. Vanhat tekijät kouluilla ovat itse kasvaneet hyvin opettajajohtoisen koulun mukana ja käydessään itse opettajankoulutuksen linjaus on varmasti ollut aika pitkälti samanlainen. Monen vuoden omakohtainen kokemus opetuksesta on vaikeaa muuttaa tuosta vain. Se vaatii ajattelutavan sekä oppimiskäsityksen muutosta. Vaikka ajatus siitä, että opetusta voi toteuttaa toiminnallisesti, keskittyen erinäisten taitojen ja ajattelun opetteluun ulkoa pänttäämisen sijaan on minustakin oikea tapa opettaa, on vaikeaa lähteä toteuttamaan opetusta aivan eri tavalla, kun on tottunut sitä kouluaikoinaan saamaan. 

Historian opetuksessa tulee myös muistaa, että oppikirjoihin kirjatut asiat eivät ole faktoja, vaan tutkijoiden tulkintoja, jotka ovat aina riippuvaisia tutkijoiden taustasta. Esimerkiksi kirjoitukset toisesta maailmansodasta olisivat varmasti hyvin erilaisia, jos ne kirjoitettaisiin hävinneiden maiden näkökulmasta. Itse olen huomannut, että monesti negatiiviset asiat jätetään kirjaamatta. Monesti asiat halutaan kirjoittaa oman maan kannalta suotuisasti. Huolestuttavaa on seurata tapahtumia Amerikassa, jossa monessa osavaltiossa pyritään kieltämään afro-amerikkalaisten historian (Black History) opettaminen.