Maisterit -21 (2. tapaamisen tehtävä)

Millaisia ajatuksia opiskelutavat herättävät?

Luennon katsominen oli varsin mukaansatempaavaa! Esimerkit olivat todella kiinnostavia ja monipuolisia, ja uskon, että ne motivoivat oppilaita ihan valtavasti. Tuntuu, että opin itsekin paljon Hastingsin taistelusta pelkästään muutamalla tiivistetyllä esimerkillä. Olisin voinut katsella vastaavanlaisia esimerkkejä vielä useammankin, oli erittäin mielenkiintoista.

Löfströmin & Rautiaisen kirja on toimitettu v. 2015, ja toivottavasti sen jälkeen on tapahtunut myös suomalaisessa opettajankoulutuksessa ja historian opetuksessa muutoksia toiminnallisempaan ja motivoivampaan suuntaan.

 

Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olen itse saanut?

Esimerkit ovat täysin päinvastaisia suhteessa siihen, kuinka itse olen historiaa ja yhteiskuntaoppia opiskellut. Opetus ja opiskelu oli silloin erittäin opettajajohtoista, pänttäämistä ja ulkoa opettelua. Kaikki opiskelu kohdistui vain kokeessa osaamiseen, ja syvempi ymmärrys jäi kyllä saavuttamatta. Nyt kun näin nämä esimerkit, alkoi ihan harmittaa, että miksi silloin ei opetettu näin? Olen oikeasti kiinnostunut historiasta (no en ehkä siitä antiikin Roomasta ja Kreikasta, mutta silti…) ja tällaiset opiskelutavat olisivat olleet aivan älyttömän motivoivia!

 

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä tarvitaan?

Esimerkin kaltaisissa työtavoissa tarvitaan ongelmanratkaisu- ja päättelytaitoja, sillä opeteltavaa aihetta (”the big question”) lähestytään monista eri näkökulmista ja matkan varrella saatetaan pohtia erilaisia päätelmiä ja johtopäätöksiä, mutta lopulta olisi kuitenkin (vihjeiden tms. avulla) päädyttävä oikeaan vastaukseen. Samalla harjoitellaan päätöksentekoa ja sen perustelemista, tiedon etsimistä ja soveltamista sekä uuden tiedon yhdistämistä jo aiemmin opittuun. Harjoitellaan argumentointia ja näkemysten vertailua, dialogista keskustelua, jossa yhteisistä ideoista syntyy uusia ideoita. Harjoitellaan käyttämään ajattelutaitoja ja ongelmanratkaisua työkaluna eli oikeiden kysymysten kysymistä. Opitaan myös tarkastelemaan erilaisia lähteitä ja myös lähdekriittisyyttä.

 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten järjestäminen vaatii opettajalta?

Vastaavanlainen työtapa vaatii opettajalta tietysti laaja-alaista tietoa opeteltavasta aiheesta ja pedagogista osaamista, jotta hän osaa jakaa sen osiin järkevällä tavalla (aihe vie useamman oppitunnin). Opettajan tulee osata myös motivoida oppilaat kiinnostumaan aiheesta ja matkan varrella osata antaa erilaisia vihjeitä, jotta oppilaat saavat aikaan vastauksen, ja johon he ovat ”omin avuin” päässeet, eli osanneet ratkaista ongelman. Eli luennolla mainitun Rileyn oppien mukaisesti; herätetään mielenkiinto, luodaan historiaan liittyvä ”ongelma”, johon tulee löytää vastaus tunnin/tuntien aikana. Kaikki vihjeet, eli opeteltavat ja opittavat asiat, johdattavat kohti vastausta (oppimista).

Opettajan on myös ymmärrettävä toiminnallisen ja dialogisen opetustavan perimmäinen olemus. On osattava käyttää erilaisia ja monipuolisia työtapoja (pelit, leikit, draama, vihjeet, kortit, kuvat…) sekä osattava myös itse heittäytyä tarinan tai aiheen vietäväksi. On oltava myös kiinnostunut aiheesta, koska siten saa myös oppilaat kiinnostumaan. Opettajan tulee myös uskoa siihen, että vastaavanlainen tapa opettaa, toimii. Vaatii siis myös opettajalta oman asenteen tai opetuskäsityksen muuttamista, jos ei ole aiemmin käyttänyt toiminnallisia opetustapoja. Vastaavanlainen työskentely kuitenkin toimii, sillä oppimisesta voi tehdä koko ajan havaintoja ja siitä saadaan palautetta myös pitkin matkaa, eikä osaamista tarvitse mitata vain esseellä tai kokeella (joskin niitäkin käytetään).

 

 

Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historiaan opetukseen liittyvä oivalluksesi/havaintosi/ihmetyksesi pamfletin perusteella?

Heti alkuun tekstissä käsitellään sitä asiaa, jonka kanssa olen itse kipuillut koko kouluikäni, eli opettamisen tyyli, joka perustuu pelkkiin faktoihin ja tiedon siirtämiseen opettajalta oppilaalle. Oppikirjojen tekstien lukeminen ja ulkoa opettelu oli itselle äärimmäisen vaikeaa ja toisaalta myös tylsä tapa oppia. Huolestuttavaa oli myös lukea, että edelleen muutos on ollut hidasta, reflektointia omasta oppiaineesta ei ole tehty, eikä keskeiset tavoitteet ole ollut tiedossa.

”Historian arvo ei synny yksittäisten tapahtumien muistamiseen perustuvasta oppimisesta, vaan ymmärtämisestä.” Miten hieno lause.

Meitä ympäröi nykyisin paljon laajempi ja moninaisempi kulttuurien verkosto kuin muutama vuosikymmen sitten. Myös tiedon saamisen luonne on muuttunut valtavasti. Onkin siis suhtauduttava kriittisesti erilaisiin tiedonlähteisiin ja opettajana myös ohjata oppilaita tähän, ei vain historian vaan muunkin ”luotettavan” tiedon osalta. Suvaitsevaisuuden korostaminen ja oman vaikuttavuuden tekeminen oppilaille itselleen tietoiseksi ovat myös tämän hetken tärkeitä agendoja. On ymmärrettävä ja hyväksyttävä muiden mielipiteitä ja näkökulmia sekä tultava tietoiseksi omien valintojen vaikutuksista. Tämä on mielestäni opettajan työssä tärkeää, kun nuoria väitetään yhteiskunnallisesti passiivisiksi. He eivät ehkä ymmärrä, miten monin eri tavoin he ja heidän valintansa yhteiskunnassa vaikuttavat.  

Itse löysin toiminnallisen opettamisen vuonna 2009, kun innostuin toiminnallisesta matematiikasta. Silloin tuntui, että ”lamppu syttyi”; tästähän matematiikassa on kyse, eikä ainoastaan mekaanisista laskutoimituksista ja kaavojen ulkoa oppimisesta! Ymmärrän siis hyvin, miksi en ole kiinnostunut historiasta enkä liiemmin oppinutkaan siitä mitään. Toivottavasti oppisin rohkeasti siirtämään toiminnallisen otteen varhaiskasvatuksesta myös koulun puolelle, ajattelematta, että se on jotenkin väärin. Että koulussa mukamas pitäisi oppia vain kirjoista lukemalla.

Pamfletissa mainitaan myös se asia, minkä itsekin koin ja koen haastavana; mitä historia meille kenellekin on? Lapsen näkökulma on erilainen kuin se, mitä koulu haluaa painottaa. Merkityksellistä on kouluhistoria, ei se, minkä oppilas on itse kokenut tai elänyt, ja johon hänellä löytyisi kosketuspintaa.

Pamfletin lukeminen herätti minussa selvästi tunteita, olo oli jotenkin helpottunut, että joku muukin on kokenut samoin kuin minä. Moniltakin osin teksti oli aivan kuin omasta kynästäni.

 

Pohdintaa…

Miten hienoja oppimiskokemuksia oppilaille pystyykään rakentamaan, kun siihen otetaan mukaan monipuoliset työtavat (rakastan draamaa!) ja erilaiset motivoinnin keinot. Tutkitaan oppilaiden kanssa opeteltavia aiheita ja keskustellaan yhteisesti, mikä niissä kiinnostaa, hankitaan tietoa ja tutkitaan niitä yhdessä. Löydetään ne meitä kiinnostavat aiheet ja näkökulmat, oppimistyylit sekä oppimisen flow. Varmasti oppilas oppii asiasta enemmän esim. saadessaan itse esittää kuningasta kuin yrittää muistaa oppikirjan tekstistä tämän valtakauden merkittävät asiat.