Maisterit -21

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut? 

Englantilainen lähestymistapa historian opetukseen tuntuu paljon loogisemmalta ja tarkoituksenmukaisemmalta. Englannissa näyttää historian opetuksen päämääränä olevan historiallisen tiedon ymmärtäminen, lähteiden tulkitseminen ja historiallinen eläytyminen sekä historiallinen empatia. Tunneilla esitetään kysymyksiä, keskustellaan ja tehdään tulkintoja. Tavoitteena on oppia historiallista ymmärtämistä ja ajattelun taitoja sekä oivaltamista eläytymisen kautta. Suomessa historian opetus oli ainakin oman peruskouluni aikana täysin toisenlaista. Opetus oli opettajajohtoista luennointia, jossa opettaja lateli tapahtumia ja vuosilukuja faktoina. Esitettyjä asioita ei voinut kyseenalaistaa vaan tapahtumat ja vuosiluvut painettiin mieleen menetelmällä “hauki on kala”. Toivon todella, että suomalainen opetus on ottanut mallia englannin tavasta opettaa ja oppitunnit koostuvat ulkoa opettelun sijaan pohdinnoista, tutkimisesta ja eläytymisestä sekä toiminnallisesta oppimisesta draaman keinoin. 

 Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan? 

Toisen (tässä tilanteessa historiallisen henkilön) asemaan asettumista, sen hetkisen maailman ymmärtämistä, kriittistä ajattelua, tutkivaa työotetta sekä tulkintojen tekemistä. 

 Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta? 

Vastaavanlaisten harjoitusten toteuttaminen vaatii valmisteluita opettajalta. Opettajan tulee tietää eläytymisharjoituksen kohteena oleva historiallinen tapahtuma tarkasti, jotta hän pystyy kertomaan siitä oppilaille ja auttamaan heitä eläytymään tilanteeseen. Lisäksi opettajan tulee asettaa tehtävä/kysymys siten, että se on selkeä ja saavutettavissa oppilaille. Tässä on tärkeää oppilastuntemus. Opettajan tulee olla tietoinen oppilaiden tasosta, jotta hän tietää, kuinka paljon tehtävään voi sisällyttää kriittistä ajattelua, tulkintojen tekemistä tai ongelmanratkaisemista sekä kuinka paljon tehtävän aikana oppilaat tarvitsevat ohjaamista.  

Rekvisiitta voi olla toimiva apu heittäytymiselle, mutta se vie myös oman aikansa opettajan valmisteluissa. Esimerkiksi Vakooja, vastavakooja vai joku muu? -harjoituksen mukainen tehtävä tarvitsee paljon rekvisiittaa ja niiden valmistelua.  

Valmisteluiden ja suunnittelun lisäksi opettajalta tarvitaan heittäytymistä. Jos opettaja näyttää siltä, että toiminta on vastenmielistä, tai ettei häntä kiinnostaisi sitä tehdä, se vaikuttaa suoraan myös oppilaiden mielenkiintoon tehtävän toteutusta kohtaan.  

Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historian opetukseen liittyvä oivalluksesi/havaintosi/ihmetyksesi pamfletin perusteella?) 

On ollut hienoa huomata, kuinka opetussuunnitelmasta lähtien käsitys historian opiskelun tavoitteista on siirtynyt ulkoa opiskelusta ja vuosilukujen muistamisesta kohti ymmärtämistä ja erinäisten taitojen oppimista. Muutos on kuitenkin ollut todella hidasta, joka on toisaalta ymmärrettävää. Vanhat tekijät kouluilla ovat itse kasvaneet hyvin opettajajohtoisen koulun mukana ja käydessään itse opettajankoulutuksen linjaus on varmasti ollut aika pitkälti samanlainen. Monen vuoden omakohtainen kokemus opetuksesta on vaikeaa muuttaa tuosta vain. Se vaatii ajattelutavan sekä oppimiskäsityksen muutosta. Vaikka ajatus siitä, että opetusta voi toteuttaa toiminnallisesti, keskittyen erinäisten taitojen ja ajattelun opetteluun ulkoa pänttäämisen sijaan on minustakin oikea tapa opettaa, on vaikeaa lähteä toteuttamaan opetusta aivan eri tavalla, kun on tottunut sitä kouluaikoinaan saamaan. 

Historian opetuksessa tulee myös muistaa, että oppikirjoihin kirjatut asiat eivät ole faktoja, vaan tutkijoiden tulkintoja, jotka ovat aina riippuvaisia tutkijoiden taustasta. Esimerkiksi kirjoitukset toisesta maailmansodasta olisivat varmasti hyvin erilaisia, jos ne kirjoitettaisiin hävinneiden maiden näkökulmasta. Itse olen huomannut, että monesti negatiiviset asiat jätetään kirjaamatta. Monesti asiat halutaan kirjoittaa oman maan kannalta suotuisasti. Huolestuttavaa on seurata tapahtumia Amerikassa, jossa monessa osavaltiossa pyritään kieltämään afro-amerikkalaisten historian (Black History) opettaminen.