Maisterit -21

 Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut? Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Niin artikkelissa kuin luennolla oli esimerkkejä, kuinka tehdä historian opetuksesta mielekkäämpää toiminnallisuuden avulla. Itselleni historian tunnit olivat aika tylsiä, juurikin siksi, kun siellä luettiin kirjasta vanhoja asioita ja tehtiin kirjallisia tehtäviä. Koskaan ei ollut mitään toiminnallista, leikillisyyttä tai pelillisyyttä.  Näiden toiminnallisten harjoitteiden, ryhmätöiden ja toiminnallisuuden kautta saadaan lapset itse ajattelemaan ja tekemään tulkintoja, joista keskustellaan yhdessä. Siinä lapsi oppii enemmän kuin lukemalla kirjasta ilman omaa ajatusta. Samalla lapsen historian empatia pääsee kehittymään.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Koen, että opettajalla pitää myös olla leikillisttyyä omassa opettajuudessaan ja halu opettaa muutenkin kuin vain kirjan avulla. Alkuun se vaatii varmasti paljon pohdintoja, kuinka opetuksesta saataisiin toiminnallisempi, mutta ajan kanssa kokeilemalla niitä toimintatapoja löytyy kyllä. Opettajan töytyy löytää hyvät pedagogiset ja lasta osallistavat tavat opettaa.

Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historian opetukseen liittyvä oivalluksesi/havaintosi/ihmetyksesi pamfletin perusteella?

Artikkelissa sanottiin, että oppilaiden tulisi voida tutkia ja tulkita itse mitä historiassa on tapahtunut ja miksi. Olen samaa mieltä. Keskustelut ja oppilaiden omat pohdinnat auttavat heitä ymmärtämään asioita paremmin ja pohtimaan niitä monesta näkökulmasta. Ei ole yhtä oikeaa vastausta, on monenlaisia tulkintoja. Artikkeli painotti sitä, että historian tunneilla on ollut vahvana sen sisältöjen faktatiedon osaaminen ja ulkoaopettelu. Onneksi näkökulma oppimiseen on muuttumassa taitojen painottamiseen. Koen, että lähteiden lukeminen ja tulkinta sekä niiden kautta tehtävien kysymysten kautta lapset kokevat oppimisen mielekkämpänä ja he saavat asioihin omakohtaisen näkökulman. Tämä kehittää myös oppilaiden kriittistä ajattelua.

Loppuun pohdi sitä, miten voisitte hyödyntää artikkelien ja luennon tarjoamia näkökulmia tutkivan oppimisen projekteissa?

Haluaisin löytää sellaisia tapoja opettaa historiaa (ja muitakin aineita), joilla saisin oppilaat motivoitua ja osalliseksi toiminnasta. Koen, että juurikin lapsen osallisuus ja mahdollisuus vaikuttaa opetettavan aineen sisältöihin ja opetustapoihin on oleellista. Tietenkin opettaja päättää mitä sisältöjä opetetaan, mutta oppilailla olisi mahdollisuus itse päättää esimerkiksi onko jokin tehtävä parityö vai yksilötyö tai voiko tehtävät tehdä käytävällä muiden oppilaiden kanssa yms. mihin oppilas voi itse vaikuttaa ja jonka myötä oppimisesta tulee mielekkäämpää heille. Koen myös, että pohdinnat ja keskustelut luokassa ja ryhmätöissä lisäävät asioiden näkökulmia oppilaille, jolloin heidän tulee itse käyttää kriittistä ajatteluaan eri tulkinnoissa. Tässäkin asiassa dielogipedagogiikka on mielestäni oleellista.