Historian oppiminen tähtää nykyään nimenomaan sen ymmärtämiseen ja tulkintaan eikä niinkään itse tiedon omaksumiseen. Jo se, että oppitunnit tähtäävät siihen että oppilaat osaavat analysoida lähteitä, kuvia ja tekstiä sekä suhtautua kriittisesti historialliseen tietoon, kertoo siitä että se mitä esimerkiksi minulle on opetettu on hyvin erilaista. Historiassa, kuten muissakin oppiaineissa, tavoitteena on saada oppilas ajattelemaan itse ja sitä kautta oppimaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että oppilaat keskustelevat, tutkivat ja pohtivat asioita. Harvemmin opettaja kertoo mitä kirja kertoo, vaan oppilaat saavat itse selvittää ja miettiä. Tutkivan oppimisen tapa kuitenkin vaatii opettajalta resursseja joita ei aina ole käytettävissä, mutta siihen olisi kuitenkin hyvä pyrkiä. 

Haastavaa luultavasti tulee olemaan se, miten asiat voi tuoda lähelle oppilaita erityisesti ensimmäisillä historian tunneilla. Läheisyys innostaisi oppilaita opiskeluun mikä on tärkeää erityisesti historiassa mikä on yleensä se tylsä oppiaine. 

Suurimpia oivalluksia tällä opintojaksolla on ajatukset siitä, että historiasta oppiaineena voidaan tehdä hyvinkin mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava. Tiedon subjektiivisuus ja esimerkiksi lähteiden tulkinta ovat tärkeitä asioita, mutta samalla niistä voidaan tehdä myös hyvin opettavia oppimiskokonaisuuksia. Tutkiva oppiminen on hyvin läsnä nykyisessä historian tiedon luonteessa. Tutkiminen ja into opittavia asioita kohtaan ovat ulkoa muistamista tärkeämpiä asioita. 

Opettajana haluan tuoda ilmi sen, että historiassa tutkitaan ja tehdään tulkintoja lähteiden pohjalta. Haluan luoda sellaisia oppimiskokonaisuuksia, joissa ilon ja uteliaisuuden kautta opitaan historian oppiaineen sisältöjä. Esimerkiksi koko oppitunnin ei tarvitse aina olla pelkkää projektiluontoista opiskelua, vaan esim. Tunnin alussa voidaan tehdä joku aiheeseen syventyvä harjoite, jolloin mielenkiinto aihetta kohtaan kasvaa ja siitä haluaa oppia lisää. 

Haluaisin lisätietoa esimerkiksi konkreettisista oppimiskokonaisuuksista tai hyviksi todetuista projekteista, kuinka sellaisia lähtee työstämään ja millä tavoin esim. Opsin tavoitteet niissä tuodaan ilmi. Tuntien pito käytännössä tuntuu vielä hieman utopistiselta, kuinka paljon varata millekin asialle aikaa ja mitä asioita kannattaa painottaa jne. 

Suurimmat oivallukseni liittyvät luultavasti siihen, miten tärkeää on herättää oppilaiden aito kiinnostus aihetta kohtaan. Olisi tärkeää, että asioita opiskeltaisiin siksi, että ne ovat mielenkiintoisia ja on oikeasti halu oppia, eikä vain siksi, että asiat pitää osata kokeessa, jotta tulee hyvä numero. Pyrin käyttämään opetuksessani mielenkiintoisia tehtäviä, ja kokeilla monipuolisesti erilaisia opetustyylejä. Erityisesti haluaisin välillä kokeilla opetuksessa pidempiä projektitöitä tai aiheeseen liittyviä teemapäiviä.

Jatkoa ajatellen koen, että tarvin kuitenkin vielä lisää oppia siitä, miten pääsen toteuttamaan tällaisia oppimistapoja järkevästi ja toimivasti. Tutkivan oppimisen konseptin olen ymmärtänyt, mutta olen ryhmätyötä tehdessäni huomannut, ettei sen toteuttaminen olekaan niin yksinkertaista. Myös oppiaineiden rajat ylittävä opetus kuulostaa vielä hieman vaikealta asialta sisäistää ja toteuttaa. Mutta luulen, että saan näihin asioihin vielä selkeyden opintojen jatkuessa.

Historiaa ja yhteiskuntaoppia voi oppia ja opettaa monella eri tavalla. Myös kokeet tai arvioitavat tehtävät voidaan toteuttaa eri tavoin kuin aiemmin on ehkä totuttu. Oppilaiden osallistaminen tutkivan oppimisen, draaman tms. avulla voisi parantaa oppimistuloksia verrattuna perinteiseen opiskelumuotoon. Myös kriittisen ajattelun merkitys osana opiskelua on kiinnittänyt huomioni. 

Kun opetan historiaa ja yhteiskuntaoppia, aion tehdä sen eri tavoin kuin mitä omana kouluaikanani. Tahtoisin ottaa käyttöön luovia työskentelytapoja sekä kirjan ulkopuolisia materiaaleja tms. Kriittisen ajattelun ja tiedonhaun koen myös tärkeiksi aiheiksi. 

Haluaisin tietää, onko tutkivan oppimisen materiaaleja jossain saatavilla opettajien käyttöön, ja minkä ikäiset oppilaat pystyvät keskittymään kyseisiin tehtäviin riittävän hyvin. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka tutkivan oppimisen tehtävät ovat vaikuttaneet oppimiseen ja onko oppiminen tehokkaampaa kuin perinteisellä tyylillä. 

Opetuksessa tärkeää on keskittyä historiallisen tiedon tulkintaan ja kiinnostuksen herättämiseen oppilaissa. On turha vaatia oppilailta historiallisen tiedon täydellistä omaksumista ja muistamista, vaan on keskityttävä mukaansatempaaviin ja kehittäviin opetustekniikoihin. Oppiminen voi alkaa vasta kun oppilaat ovat itse halukkaita ymmärtämään historiaa, ja heille on annettu sen tarkasteluun vaadittavat taidot. 

Opetuksessa pyrin käyttämään osallistavia, innostavia ja vaihtelevia opetusmenetelmiä. Haluaisin vielä oppia, miten järjestää toiminnallisia ja erilaisia oppitunteja käytännössä. Mistä saan materiaalia tutkivaa oppimista sisältävää oppituntia varten? Miten valitsen aiheet, joihin voin käyttää enemmän aikaa? Miten toimin niin, että kaikki vaadittavat asiat tulisi opetettua? Yleisesti tuntuu haastavalta pitää onnistunut oppitunti, jossa saisin oppilaat aidosti kiinnostumaan aiheesta. 

Tähän mennessä olen ymmärtänyt, että historiaa on tärkeä opettaa tutkivalla ja oppilasta osallistavalla otteella. Olellisinta opettamisessa on motivaation ylläpitäminen historiaa kohtaan. Oppilaiden on tärkeämpää hahmottaa asiakokonaisuuksia kuin opetella ulkoa yksityskohtia. Myös historiallisten lähteiden kriittinen tarkastelu ja syy-seuraussuhteiden hahmottaminen on tärkeää ja oppilaille tulisi opettaa historian tiedon luonnetta esimerkiksi käsittelemämme Tollundin miehen avulla. Tuommoisia projektiluontoisia työskentelytapoja haluaisin hyödyntää omassa opettamisessani, koska silloin oppilaiden on helpompi päästä lähemmäs historian tapahtumia ja eläytymisen kautta ymmärtää historian toimijoiden ajatuksia ja toimia. En halua, että tuntini ovat pelkkää paikallaan istumista ja oppikirjan lukemista.

Haastavalta tuntuu se, että osaanko opettaa motivoivasti ja historiaan kannustavasti. Mietityttää, miten osaan opettaa asioita, jotka itseltänikin on päässyt unohtumaan. Toivon, että opettajille on laajasti opetusmateriaalia käytössä myös tutkivaan oppimiseen liittyen. Tällä hetkellä ajatus erilaisten projektien suunnittelusta näyttäytyy minulle todella aikaa vieväksi tavaksi opettaa. Toivoisin siis, että projektien toteutukseen löytyisi paljon materiaaleja, koska se kannustaisi minua poikkeamaan vanhanaikaisesta opetustyylistä. 

Oppiminen koulussa voi tapahtua monella eri muullakin tavalla, kuin sillä, että istutaan ja kuunnellaan hiljaa opettajaa. On ollut hienoa oppia nyt jo monia eri tapoja opettaa asioita toiminnallisella tavalla, kuten leikeillä ja näyttelemisellä. Haluaisin varsinkin näitä asioita viedä omaan opetukseeni tulevaisuudessa. Haluan tehdä oppitunnilla olemisesta oppilaille hauskaa ja sellaista minkä he tulevat muistamaan. Jotta voin toteuttaa nämä toiveet, minun tulee olla luova ja aidosti kiinnostunut kyseisestä tavasta opettaa. 

Lisätietoa haluaisin vielä lisää eri tavoista opettaa ja laajentaa tietämystäni esim. eri leikeistä ja peleistä mitä voisi hyödyntää opetuksessa. Kun aihe on "tylsä", eikä oppilaita edes lähtökohdissa kiinostaisi opiskella sitä, olisi heitä hyvä saada jotenkin innostettua siihen, ettei oppiminen tuntuisi väkinäiseltä. Myöskään jotkut leikit ja pelit eivät toimi kaiken ikäisillä, joten olisi hyvä tietää minkälaiset voisivat sopia minkäkin ikäisille. 

Haastavalta tuntuu vielä ajatus siitä, että kuinka saan itseni innostettua historiaan ja yhteiskuntaoppiin, jotta se voisi sitten olla oppilaille kivaa. Itselläni niiden opiskelu on ollut aina hyvin väkinäistä ja tylsää, eikä siitä ole koskaan yritetty edes tehdä kivaa. Oma suhteeni siis aineita kohtaan on hieman ristiriidassa sen kanssa, millaisiin tuloksiin haluaisin itse oppilaiden kanssa päästä.

Olen ehkä tajunnut sen, miten erilaisilla keinoilla historiaa voi lähteä opettamaan alakoululaisille. Ainut vaihtoehto ei siis ole se, että luetaan kirjan kappale ja tehdään tehviä sekä kuunnellaan opettajan selostusta aiheesta. Ja tärkeimpänä ehkä sen, miten tärkeää on saada luotua oppilaille edes jonkinlainen motivaatio oppiainetta kohtaan, jotta sen oppimisen mielenkiinto säilyy koko koulupolun ajan. Tätä motivaatiota on helpompi lähteä luomaan juuri esimerkiksi tutkivan oppimisen kautta.

Haluan itsekin tulevana opettajan alkaa käyttämään enemmän tutkivaa, ja myös muuta toiminnallista, oppimista tunneilla. Tietoni ja taitoni ovat kuitenkin vielä vähän heikot tällä osa-alueella, joten siihen täytyy paneutua ja tutkia asiaa sekä erilaisia työskentelytapoja.

Opintojaksolla näkemykseni historiasta oppiaineena ja sen pedagogiikka on saanut eri merkityksen ja näkökulman. Vaikka itselle historian opiskelu behavioristiseen tapaan tiedonsiirtona on ollut toimivaa ja mielenkiintoista, ei tähän kuitenkaan moni voi yhtyä. Toiminnallisuutta, oivaltavaa ja tutkivaa oppimista ei käytetä ainoastaan lasten mielenkiinnon herättäjinä, vaan historia oppiaineena tähtää nykyään ymmärtämiseen. Kehityksen kohteena on tarinoiden ulkoaopettelun sijaan muun muassa historiallisen empatian herääminen, syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen, ihmisten tekojen taustalla olleiden motiivien ja asenteiden ymmärtäminen sekä tapahtumien vaikutusta nykypäivään. Suurin oivallukseni on ollut nimenomaan se, että omat koulussa oppimani tiedot historiasta ovat hyvin subjektiivista ja ihmisyksilöt tunteineen ja ajatuksineen niiden takana ovat jääneet pimentoon. Jotta osaamme tulevaisuudessa olla toistamatta historiassa tapahtuneita "virheitä" pitää meidän ymmärtää ihmisten motiivit ja seuraukset henkilökohtaisella tasolla.

Omassa opetuksessa lähden nimenomaan toteuttamaan oivaltamiani asioita. Käytännössä tämä tarkoittaa opetuksen monipuolisuutta ja vilkasta vuoropuhelua oppilaiden kanssa. Aion toteuttaa leikkejä, pelejä, draamaa, elokuvia sekä ottaa oppilailta ideoita heille mieluisaan tekemiseen. Oppikirjan tarinat ja sisällöt pysyvät opetuksessa mukana, mutta niitä tulee zoomata lähemmäs yllä mainituin keinoin. Lisätietoa tarvitsen kuitenkin erilaisten oppimistyylien toimimisesta käytännössä, sillä kyseiset menetelmät eivät ole itselle kovinkaan tuttuja omalta kouluajalta. Lisätietoa tarvitsen myös siitä, mitkä tyylit yhdistettynä aihekokonaisuuksiin palvelevat parhaiten oppilaan oppimista kussakin ikäryhmässä. Kaikista eniten tarvitsen kuitenkin itse kokemusta ja harjoitusta, yritystä ja erehdystä.

Suurimmat oivallukseni tällä opintojaksolla on ollut historian kiinnostavuus ylipäätään. Se, että historian ei aina tarvitse olla sotia ja vuosilukuja. Historian opetuksessa voidaan käyttää paljon muutakin materiaalia, kuin oppikirjaa. Myös se, että historiantiedon ymmärtäminen ja historian yhdistäminen muihin aineisiin on myös mahdollista ja aika helpostikin. Myös historian perustuminen erilaisiin lähteisiin oli mielenkiintoinen pointti, jota ei ennemmin ole tullut ajatelleeksi. On vain lukenut sitä oppikirjaa. 

Ensinnäkin erilaisia työtapoja ja materiaaleja pystyy hyödyntämään muissakin aineissa. Mutta jos joskus tulevaisuudessa opetan historiaa, pyrin ensin herättämään oppilaissa kiinnostuksen. Haluan myös pyrkiä opetuksessa toiminnallisuuteen ja aiheisiin, jotka saattavat kiinnostaa lapsia. Myös aiheiden ja asioiden tuominen ja heijastuminen lasten nykypäivään auttaa heitä ymmärtämään sitä paremmin. Myös erilaiset tutkivat kokonaisuudet, joissa oppilaat voivat osallistua ovat mahtavia ja niitä haluaisin tuoda omaan opetukseeni. 

Tarvitsisin paljon lisätietoa historian sisällöistä. Haastavalta tuntuukin ehkä eniten historiallisen itsevarmuuden löytäminen ja ilmaisutaitojen ja luovuuden käyttäminen. Heittäytyminen itse aiheeseen saattaa varsinkin ensimmäisillä kerroilla tuoda haasteita. Myös historian arviointi voi tuottaa haasteita, koska ei haluaisi arvioida sitä kokeiden ja muistamisen avulla. Mutta toisaalta toiminnalliset tehtävätkään ei ole kaikkien juttu, joissa joidenkin on vaikeaa tuoda osaamistaan esille. Kultaisen keskitien löytäminen saattaa siis aiheuttaa haasteita. 

Suurimpana oivalluksena opintojaksolta otan mukaani historian opettamisen monipuoliset mahdollisuudet. Historian opettamisen ei tarvitse olla opettajan yksinpuhelua ja vuosilukujen ulkoaopettelemista. Ilmiölähtöinen, toiminnaillinen opetus on mahdollista ja myös kannattavaa. Yllätyin kuinka mielenkiintoista ja monipuolista opiskelu voi olla verrattuna siihen opetukseen, mitä olen itse saanut. Opetuksessa tämän voi ottaa huomioon esimerkiksi eläytymistehtävillä ja simulaattoreilla. Oppilasta aktivoiva opetus jää paremmin mieleen ja helpottaa näin ollen mielenkiinnon heräämistä ja muistamista. 

Historian ja yhteiskuntaopin sisällöistä tahtoisin vielä lisätietoa. Sisältöjen opettaminen tuntuu vielä jokseenkin epävarmalta, enkä ole varma hallitsenko asioita niin hyvin, että voisin niitä myös oppilaille opettaa. Sisällöllisistä asioista voi kuitenkin hakea myös itsenäisesti tietoa tai katsoa vaikkapa dokumentteja tai kuunnella podcasteja.

Mitkä ovat olleet suurimmat oivalluksesi opintojaksolla tähän mennessä?

Historian opetus ei ole vuosilukujen tai aikajanojen ulkoa opettelua vaan historiallisen tiedon avulla voidaan ymmärtää aiemmin tapahtuneita asioita ja selvittää niiden yhteys nykypäivään. Itse tapahtumien lisäksi tärkeä osa historian opetusta on taidot kuten: historiallinen empatia, kertomuksellisuus ja tulkinnallisuus, lähdekritiikki ja tekstitaidot. Yhteiskuntaopin tai historian opetus ei ole enää luennointia luokan edessä vaan harjoitetaan tutkivaa oppimista, toiminnallista oppimista ja ilmiölähtöisyyttä. Oppiminen tuodaan oppilasta lähelle. Oppituntien suunnittelussa on suotavaa käyttää mielikuvitusta, kirja on vain apuväline. Ei ole aina pakko mennä sen mukaan.

Miten lähdet viemään oivalluksiasi käytäntöön?

Uskon, että oivalluksien vieminen käytäntöön ei tule ongelmaksi. Minulla on laaja mielikuvitus ja siksi tulin opiskelemaan tänne. Haluan kehittää opetusta juuri tähän suuntaan. Oppituntien suunnittelussa ja muiden suunnitelmien seuraamisessa pääsi asian äärelle hyvin. Näki mikä toimii ja mikä ei ja miten tehtäviä voisi kehittää. Myös digikurssilla suunnittelin historian oppitunnin, jossa vr-laseja hyödynnettiin historiallisen empatian ja historian opetuksessa. 

Mistä asioista tarvitsisit/haluaisit lisätietoa?

Miten toiminnallista opetusta voisi hyödyntää yhteiskuntaopissa esimerkiksi demokratiakasvatuksessa ja muissa tärkeissä aiheissa. Joitakin ideoita on, mutta niitä olisi hyvä kuulla myös asiantuntijalta, jotta olisi hyvät lähtökohdat päästää mielikuvitus laukkaamaan.

- Mitkä ovat olleet suurimmat oivalluksesi opintojaksolla tähän mennessä?

Historianopetuksen moninaisuus ja monipuolisuus on ollut itselle yllättävää. Kun vertaan omia ala-aste, yläaste ja lukioaikoija, oli minulle tullut kokemus siitä, että korkeammilla opintoasteilla historian opetus menee jatkuvasti enemmän mekaaniseksi vuosilukujen ja tapahtumien opetukseksi. Toki lähdekriittisyyttä ja sellaista on myös harjoiteltu ohimennen, mutta se ei ole koskaan ollut painotettua.

Tällä kurssilla opin, että historianopetuksessa pystyy kuitenkin keskittymään hyvin laajassa merkityksessä historiaan. Historiaa voi opettaa pelien, näytelmien tai vaikka tietyntyyppisten "arvoitusten" (tollundin mies jne.) avulla, sen sijaan että tunnit olisivat aina toistuvia opettajajohtoisia selosteista tapahtuneesta.

- Miten lähdet viemään oivalluksiasi käytäntöön?

Pyrin suunnittelemaan oppitunteihin mahdollisimman vähän opettajajohtoista luento-opiskelua, ja painottaa sen sijaan toiminnallisuutta. Pyrin myös opettamaan konkreettisia taitoja lähteiden tulkinnasta ja historian tutkimisesta, jotta oppilaat pystyisivät innostumaan ja etsimään itse tietoa aiheista, ja luomaan omia näkemyksiä aiheista, sen sijaan että oppikirjan tieto olisi kaiken tiedon pohja.

- Mikä tuntuu vielä haastavalta, vaikka asia periaatteessa onkin selkeää?

Ajankäyttö tulevaisuudessa oppitunteja suunnitellessa. Koska olen itse aina nähnyt lähes ainoastaan opejohtoisiin luentoihin perustuvia tunteja, on minkään muunlaisten tuntien suunnittelu tai tekeminen haastavaa, koska esimerkkejä on vähemmän mielessä.