Taiko -22
Opintojaksolla näkemykseni historiasta oppiaineena ja sen pedagogiikka on saanut eri merkityksen ja näkökulman. Vaikka itselle historian opiskelu behavioristiseen tapaan tiedonsiirtona on ollut toimivaa ja mielenkiintoista, ei tähän kuitenkaan moni voi yhtyä. Toiminnallisuutta, oivaltavaa ja tutkivaa oppimista ei käytetä ainoastaan lasten mielenkiinnon herättäjinä, vaan historia oppiaineena tähtää nykyään ymmärtämiseen. Kehityksen kohteena on tarinoiden ulkoaopettelun sijaan muun muassa historiallisen empatian herääminen, syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen, ihmisten tekojen taustalla olleiden motiivien ja asenteiden ymmärtäminen sekä tapahtumien vaikutusta nykypäivään. Suurin oivallukseni on ollut nimenomaan se, että omat koulussa oppimani tiedot historiasta ovat hyvin subjektiivista ja ihmisyksilöt tunteineen ja ajatuksineen niiden takana ovat jääneet pimentoon. Jotta osaamme tulevaisuudessa olla toistamatta historiassa tapahtuneita "virheitä" pitää meidän ymmärtää ihmisten motiivit ja seuraukset henkilökohtaisella tasolla.

Omassa opetuksessa lähden nimenomaan toteuttamaan oivaltamiani asioita. Käytännössä tämä tarkoittaa opetuksen monipuolisuutta ja vilkasta vuoropuhelua oppilaiden kanssa. Aion toteuttaa leikkejä, pelejä, draamaa, elokuvia sekä ottaa oppilailta ideoita heille mieluisaan tekemiseen. Oppikirjan tarinat ja sisällöt pysyvät opetuksessa mukana, mutta niitä tulee zoomata lähemmäs yllä mainituin keinoin. Lisätietoa tarvitsen kuitenkin erilaisten oppimistyylien toimimisesta käytännössä, sillä kyseiset menetelmät eivät ole itselle kovinkaan tuttuja omalta kouluajalta. Lisätietoa tarvitsen myös siitä, mitkä tyylit yhdistettynä aihekokonaisuuksiin palvelevat parhaiten oppilaan oppimista kussakin ikäryhmässä. Kaikista eniten tarvitsen kuitenkin itse kokemusta ja harjoitusta, yritystä ja erehdystä.