Opintojakson alussa historian opetuksen käsitykseni nojasi vahvasti siihen, millaista se oli omana kouluaikanani ollut. Silloin keskiössä oli paljolti se, että asioita opeteltiin ulkoa ja sisältötieto oli tulkintaa ja ymmärrystä tärkeämpää. Olen kuitenkin tiedostanut nyt myöhemmin, että tämä tapa ei ole ollut se tehokkain ja oppimismotivaatiota tukeva keino. Nyt opintojakson suurimmat oivallukseni ovat liittyneet nimenomaan siihen, mitä historian opetus parhaimmillaan voi olla. Tutustuminen tutkivaan oppimiseen ja esimerkiksi historiallisen tiedon luonteeseen ovat auttaneet itseäni ymmärtämään historiaa ja nykyisyyttä paremmin. Niiden kautta on oppinut lukemaan lähteitä ja uutisia uusin silmin sekä alkanut miettimään, kuinka näitä samoja taitoja tulevaisuudessa opettaa omille oppilailleen.

Tulevaisuudessa ja jo nyt esimerkiksi sijaistaessani aion entistä rohkeammin kokeilla tutkivaa oppimista myös käytännössä. Lähden kokeilemaan, kuinka jo matalankynnyksen mahdollisuudet oppilailla itse etsiä ja tulkita tietoa voivat luoda merkityksellisiä oppimiskokemuksia. Hyödynnän omaa tutkivan oppimisen projektiamme ja käytän hyödykseni myös historian demoilla käytyjä tapoja opettaa. Historian tekstitaitojen arvioinnista olevan luentotallenteen jälkeen aloin myös pohtia, kuinka suunnitella erilaisia kirjallisia kokeita, jotka eivät mittaa ainoastaan ulkoa opettelun määrää. Tällaiset kokeet tarjoavat erilaisille oppilaille mahdollisuuden osoittaa taitonsa ja hyödyntää omia tulkintataitojansa. Huomioitava on kuitenkin, että olen näitä taitoja opettanut myös oppitunneillani.

Tällä hetkellä historian ja yhteiskuntaopin opettamisessa eniten mietityttää se, missä määrin ja kuinka paljon tutkivaa oppimista voi hyödyntää. Voiko kaikkea käsitellä oppilaiden kanssa järjestämällä erilaisia projekteja vai onko toisinaan paikkansa perinteiselle opettajajohtoiselle opetukselle?  Entä kuinka poimia olennaisimmat sisällöt koskien historiaa ja yhteiskuntaoppia? Koen, että nämä ovat sellaisia kysymyksiä, johon vastauksen saa käytännön kautta. Ensimmäiset vuodet opettajana opettavat varmasti paljon siitä, mikä on olennaista ja millaisia tapoja toteuttaa opetusta on hyvä käyttää. Tämä opintojakso oli kuitenkin silmiä avaava ja antoi uudenlaisia eväitä koskien oma opettajuutta historian ja yhteiskuntaopin saralla.

Kurssin alkaessa ajattelin, että lähdemme tarkastelemaan historian ja yhteiskuntaopin opetusta enemmän siitä näkökulmasta mihin oli itse tottunut ja millaista opetusta oli itse pääsääntöisesti saanut. Opintojakso osoitti miten historiaa ja yhteiskuntaoppia voi opettaa ihan erilaisella näkökulmalla. Vaikka tutkiva oppiminen on teoriassa ollut tuttua, niin käytäntöön vieminen tuli erityisen tutuksi demojen ja yhteisen ryhmätyön kautta. Myös uudenlainen näkökulma historiaan ja yhteiskuntaoppiin avarsi omia taitoja historialliseen ajatteluun. Demokerta, missä tuli tutkia tollundin miehen kohtaloa osoitti, miten todesta ottaa lähteitä. Jakso ohjasi kriittisempään ajatteluun ja erityisesti historiallinen empatia -käsite tuli tutuksi. Viimeisessä tallenteessa esitelty koe herätti mielenkiintoa. Itse en ainakaan muista, että olisin oman peruskoulun aikana kohdannut vastaavanlaista koetta, missä tutkiva oppiminen olisi yhtä läsnä. Kuten tallenteen lopussa tuleekin ilmi, koe vaikutti haastavalta ja vaatii lähteiden tulkintataitoa. Kuitenkin opetuksessa olisi hyvä opettaa näitä taitoja, sillä itse muistan, että opettelimme paljon asioita faktana.

Kurssilla opittua pystyisi hyvin soveltamaan myös muihin oppiaineisiin ja aion ottaa koppia oppimistani asioista myös jatkossa. Tutkivan oppimisen tehtävät vaativat myös jonkun verran oppiainesisältöjen hallintaa, mutta ne varmasti tulevat enemmän tutuiksi tulevaisuudessa. Tehdessämme tutkivan oppimisen ryhmätyötä, pohdin miten opettaja pystyy varmistamaan jokaisen oppilaan osallisuuden ja huomioimaan erilaiset lähtökohdat. Luin aikaisemmin poissaolo tehtävänä Rantalan (2017) kylmän sodan päätöksentekosimulaatio opetuskäytössä artikkelia. Artikkelissa esiteltiin, että simulaatiot voivat olla joillekin oppilaista haastavia ja historiallisen empatian kokemisessa osaamierot voivat olla suuriakin. Pohdin miten historiallisen empatian kokeminen vaatii taitoa ja sen taidon opettelemiseen opettajan pitäisi osata antaa työkaluja.
 

Kurssin alussa oma asenne oli hieman negatiivissävyinen tätä opintojaksoa kohtaan, koska omat kokemukset historian ja yhteiskuntaopin tunneilta ei ole ollut kovinkaan motivoivia tai mukaansatempaavia. Lähdin kumminkin mukaan avoimin mielin ja se kannatti. Olen saanut hieman ajatusta siihen, kuinka lähteä rakentamaan tuntia toiminnallisen tekemisen kautta sekä oivalluksen siitä, että näidenkin oppiaineiden tunnit voivat olla hauskoja eikä täysin muumioituneita. Sen vuoksi aionkin hyödyntää näitä oppeja käytännössä, kun toimin opettajana. Käytäntöön otan myös mukaan arvioinnin ja kokeiden tekoon esimerkit, jotka tulivat ilmi tallenteelta. Omassa peruskoulussa muistan kokeiden olleen todella vaikeita ja niissä testattiin, kuinka muistat oppikirjan ulkoa. Tallenteessa olevassa kokeessa on yhdistelty tehtävien välistä yhteyttä, joten oppilas voi hyödyntää edellisten tehtävien vastauksia toisiin tehtäviin.

Haluaisin enemmän tietoa itse historian ja yhteiskuntaopin opettamisesta. Voiko opetus aina olla toiminnallista? Ajattelen, että ei, mutta sitten seuraakin kysymys, että miten saan opetuksesta mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa? Miten saan oppilaat motivoitua? Haasteena on myös se, että mikä opetuksessa on oleellisinta ja onko oman peruskoulun aikana teetetyt kokeet sitten täysin epäonnistuneita? Uskon myös sen, että nämä ovat kysymyksiä, joita jokainen opettaja miettii, vaikka olisi toiminut opettajana vuosia. 

 

Opintojaksolla olen saanut syvää ymmärrystä historian ja yhteiskuntaopin tavoitteista. Merkittävää ei ole vuosilukujen ja tapahtumien yksityiskohtien muistaminen vaan ymmärtäminen ja tulkitseminen. Opettajana tulisi tähdätä opetuksessa tutkivaan, oppilaita osallistavaan, tulkintaa korostavaan ja toiminnalliseen oppimiseen. Näiden asioiden oivaltaminen on muuttanut kuvaani historian ja yhteiskuntaopin opetuksesta valtavasti, sillä omana kouluaikana toteutettu opetus oli erilaista. Olen saanut hyviä esimerkkejä tutkivan oppimisen tehtävistä ja päässyt tutustumaan alakoulun yhteiskuntaopin opetukseen, mikä oli itselleni entuudestaan vierasta.

Kun opetan historiaa tai yhteiskuntaoppia, aion hyödyntää opetuksessani kurssilta oivaltamia asioita. Pidän oppiaineita entistä merkityksellisempänä, joten myös asenteeni muuttuminen oppiaineita kohtaan näkyy varmasti myös opetuksessani. Tallenteella esitetty mallikoe herätti ajatuksia, ja haluaisin ehdottomasti toteuttaa tämän tyylisiä arviointitilanteita tulevaisuudessa. Mallikokeen ideaa voisi soveltaa myös muihin oppiaineisiiin.

Oppiaineen tavoitteiden toteuttaminen käytännössä tuntuu hankalalta. Kurssilla esitetyt tutkivan oppimisen tehtävä esimerkit herättivät tunteita "miten itse pystyisin keksimään vastaavaa?". Tietenkään kaikkea ei tarvitse itse keksiä, mutta haluaisin tietää onko olemassa jokin sivu, josta voi löytää ideoita tutkivan oppimisen tehtäviin. Minua myös mietityttää, miten tutkivan oppimisen tehtävät onnistuvat erityistä tukea tarvitsevilla oppilailla ja kuinka heitä pystyy tukemaan. Onko todellisuudessa opettajana aikaa ja jaksamista kehitellä niin paljon suunnittelua vaativia tehtäviä?

Koen opintojakson suurinpien oivallusten liittyvän siihen, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetus ylipäätään nykypäivänä on. Vaikka monien POM-kurssien kohdalla olen todennut nykypäivän opetuksen eroavan saamastani opetuksesta, tällä kurssilla ero on ollut merkittävin. Mielestäni tutkivaan, analysoivaan, kriittiseen ja laajanäköiseen ajatteeluun kannustaminen on suunta, johon peruskoulussa voitaisiin vieläkin enemmän mennä. Historian ja yhteiskuntaopin opetuksen tulevaisuus ja nykyhetkikin näyttää valoisalta tämän osalta. 

Ei kuitenkaan riitä, että opetussuunnitelmassa opetus näyttää huipulta, jos sitä ei käytännössä toteuteta. Haluankin tulevaisuuden työssäni panostaa siihen, että oppilaani saavat tarkoituksenmukaista opetusta. Vielä tällä hetkellä luovien ja tarkoituksenmukaisten tutkivan oppimisen projektejen keksiminen ja toteuttaminen tuntuu kaukaiselta ja oman osaamiseni ulkopuolella olevalta, mutta en suinkaan usko, etten voisi oppia ja kehittyä sellaiseksi opettajaksi, joka nämä asiat taitaa. Jo tämän kurssin ryhmätyötä tehdessä koin oppivani lisää tutukivan oppimisen projektin ideoinnista ja rakentamisesta. Ehkäpä konkreettisen vinkit siitä, mistä valmiita tehtäviä ja projekteja voi löytää, vosivat tulla tarpeeseen.

Tällä opintojaksolla käsitykseni historian ja yhteiskuntaopin opetuksesta ja tavoitteista on laajentunut valtavasti. Ennakkokäsitykseni tähän aiheeseen pohjautui vahvasti omaan kokemukseeni saamastani historian ja yhteiskuntaopin opetuksesta, joka on perustunut lähinnä sisältöjen ulkoa opetteluun ja motivointia aiheeseen ei ole pahemmin tapahtunut. Halusin omasta kokemuksestani huolimatta antaa tälle mahdollisuuden, joka oli sen arvoista ja olen saanut kurssista paljon ideoita ja uusia näkökulmia opettamiseen. Suurimpana oivalluksena koin toiminnallinen oppiminen, jonka konkretia on avautunut hyvin demokerroilla. Uskon myös opettajan motivoituneella asenteella opetettavaa aihetta kohtaan olevan suuri merkitys myös oppilaiden motivoitumiselle, joka on myös konkretisoitunut tällä opintojaksolla. Näiden konkreettisten esimerkkien myötä olen jo pohtinut, miten haluan tulevaisuudessa opettaa.

Tulevaisuudessa ja jo sijaisuuksia tehdessä haluan lähteä testaamaan oppimaani oppilaiden kanssa käytännössä, jottei oppimani jäisi vaan teoriatasolle. Tutkivaa oppimista voi harjoitella ja hyödyntää osana tuntityöskentelyä oppitunnilla isompien projektien rinnalla ja se on varmasti mielenkiintoista myös opettajalle sekä antaa paljon lisää tuntiensuunnitteluun. Koen tärkeäksi suunnitella toiminnallisen oppimisen projektia jo tässä vaiheessa, sillä kentälle siirtyessä on jo valmis pohja, jota muokaten voi hyödyntää käytännössä. Samalla pohdin, kuinka tulevaisuudessa pystyn keksimään vastaavia projekteja itsenäisesti niin, että ne ovat perusteltuja ja miten tähän kaikkeen on aikaa työn keskellä. Lisäksi mietityttää oppilaiden tukeminen toiminnallisessa oppimisessa, jossa voi olla paljon liikkumavaraa, vaikka toisaalta kirjoista opiskelukaan ei sovi kaikille. Sopivan balanssin löytäminen siis täytyy löytää käytännön kautta. Paljon on vielä opittavaa, mutta parhaiten opin käytännössä ja käytäntöä on opintojen jälkeen rutkasti jäljellä.

Suurin oivallukseni kurssin aikana on ehdottomasti ollut se, kuinka monipuolisesti ja innostavasti historiaa voidaan opettaa. Itse saamani historian opetus on ollut aina melko kuivaa ja yksitoikkoista, joten oli mielenkiintoista saada esimerkkejä siitä, kuinka erilaista opettaminen voi olla. Esimerkiksi kokeilevan oppimisen ja roolipelaamisen ottaminen mukaan opetukseen tekee varmasti historian opiskelusta mielekkäämpää. Ja haluankin ehdottomasti molempia hyödyntää, jos joskus historiaa päädyn opettamaan. Omassa opetuksessani haluaisin antaa oppilaille mahdollisuuden pohtia historian tapahtumien syitä, seurauksia ja vaikutusta nykyhetkeen. Nyt kurssin jälkeen näen historian opetuksen paljon laajempana, kuin vain tapahtumien, henkilöiden ja vuosilukujen ulkoa opetteluna. 

Kurssilla saimme hyviä esimerkkejä tutkivan oppimisen tavoista. Haluaisin saada kuitenkin vielä lisää ideoita ja mahdollisesti valmiita materiaaleja tutkivan oppimisen toteuttamiseen. Tutkiva oppiminen on nyt aiheena hyvin selkeä ja esimerkeistä on ollut paljon hyötyä, mutta edelleen koen kaipaavani harjoitusta tutkivan oppimisen toteuttamiseen oppilaiden kanssa. Myös ajatuksena tuntuu vaikealta, lähteä itse luomaan tutkivan oppimisen materiaaleja.

Opintojakson aikana olen oivaltanut sen kuinka monipuolisesti ja mielenkiintoisesti historiaa ja yhteiskuntaoppia voidaan opettaa. Omat koulukokemukseni ja muistoni niistä ovat olleet vain opettajan kuunteluun sekä ulkoa opetteluun liittyviä. Olennaista ei kuitenkaan ole vuosilukujen opettelu vaan asioiden ymmärtäminen. Näin haluankin tulevaisuudessa hyödyntää oppitunneilla enemmän tutkivaa oppimista sekä toiminnallisuutta. Koenkin erilaisten opiskelutapojen lisäävän myös oppilaiden motivaatiota sekä kiinnostusta yhteiskuntaoppiin ja historiaan.

Tallenne tekstitaitojen arvioinnista sai pohtimaan myös ulkoa opettelun ja ymmärtämisen eroa. Siinä mainittu koe, jossa lähteiden tulkinnan merkitys korostui ulkoa opettelun sijaan, kuvasi hyvin erilaista ja mielestäni parempaa opiskelutapaa. Haluaisinkin myös tulevaisuudessa hyödyntää tällaisia kokeita, joissa osaaminen on mahdollista näyttää eri tavalla. Pidänkin tätä lähteiden tulkintaa sekä tekstin ymmärtämistä erittäin tärkeänä taitona, jota myös tulevaisuudessa haluan opettaa tuleville oppilailleni. Historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa mietityttää kuitenkin se, kuinka paljon toiminnallisuutta on hyvä ottaa mukaan opetukseen ja miten muuten mahdollistan mielenkiintoisen opiskelun. Toisaalta myös se mietityttää mitkä asiat ovat oleellisia opettaa ja kuinka osaamista tulisi testata. Lisäksi pohdin tällaisen erilaisen opiskelutavan soveltuvuutta kaikille oppilaille.

Kurssin alussa pääajatukseni oli se, että haluan tulevaisuudessa opettaa historiaa ja yhteiskuntaoppia hyvin eri tavalla kuin millaista opetusta olen itse saanut näissä oppiaineissa, mutta en vielä tiennyt minkälaisia pedagogisia ratkaisuja ja työtapoja voisin käyttää. Tämä kurssi avasi itselleni hyvin kaipaamaani uudenlaista lähestymistapaa historian ja yhteiskuntaopin opettamiseen ulkoa opettelun ja oppikirjakeskeisyyden sijaan. Suurimmat oivallukseni ovat näissä oppiaineissa liittyneet juuri tähän kokonaisvaltaiseen lähestymistavan muutokseen, jossa hyödynnetään paljon tutkivaa oppimista, kokemuksellisuutta, kriittistä ajattelua, päättelyä, tulkintaa ja historiallista empatiaa. Tällä opetustavalla pystytään osallistamaan ja motivoimaan oppilaita aivan toisenlaisella tavalla ja luoda syvempää ymmärtämistä, oppimista sekä myöskin tuomaan esille oppijoiden luovuutta ja yksilöllisyyttä.

Tässä kohtaa ehkä eniten mietityttää tutkivan oppimisen ja ns. perinteisen opetuksen balanssi sekä rajattomat tutkimisen oppimisen mahdollisuudet. Minkälaiset projektit toimii käytännössä, miten ohjata onnistuneesti isompaa ryhmää tutkivan oppimisen projekteissa? Historiallisen empatian käsite on myös hyvin selkeä, mutta millä kaikilla tavoin saan tämän mielekkäästi käytännön opetukseen? Haluan myös tutkia ja kokeilla erilaisia arviointimenetelmiä historian ja yhteiskuntaopin opettamisessa. Vertais- ja itsearvioinnin lisäksi historiallisiin tekstitaitoihin, päättelyyn, tulkintaan ja perustelemiseen pohjautuvat kokeet kiinnostavat ja tukevat tutkivan oppimisen pedagogiikkaa. Tämän tyyppiset kokeet vaativat tosin ensin pitkäjännitteistä harjoittelua oppilaiden kanssa historiallisissa tekstitaidoissa. Mietityttää myös historian laajat oppiainesisällöt ja niistä olennaisimman poimiminen.

Opintojakson alkaessa käsitykseni historian opetuksesta oli hyvin sisältöpainotteinen johtuen aiemmista kokemuksistani oppijana, sekä myös opetuksen järjestäjänä sijaisen tai ohjaajan roolissa. Näissä rooleissa kohtaamani historian opetukseen tarkoitetut materiaalit tähtäsivät melko vahvasti sisältöjen muistamiseen eli alemman tason oppimiseen. Tiedostin kyllä tämän lähestymisen haasteen, ja ettei se juurikaan asetu omaan oppimiskäistykseeni. Tällä opintojaksolla olenkin saannut paljon oppisikäsitytäni tukevaa näkökulmaa historian opetukseen niin teoreettisesta, kuin käytännönkin näkökulmista.

Toivonkin, että tämän opintojakson tarjoama lyhyt kurkistusikkuna tutkivaan oppimiseen ja erilaiseen historian opetukseen kantaa vielä kaukaisessa tulevaisuudessa, kun pääsen jälleen opetusta toteuttamaan. Käytännössä koen, että tätä ennen minun tulee pyrkiä seuraamaan keskustelua aiheen ympärillä ja löytämään uutta materiaalia laadukkaan opetuksen järjestämiseksi. Toivottavasti tällaista materiaalia myös tuotetaan ja hankitaan kentälle käyttöön, sillä opettajalle voi olla melko työllistävää, mikäli materiaalin tuottaminen jää tälle itselleen.

Osaltaan haastavalta tuntuu tässä vaiheessa myös OPS:n ja historiallisen ajattelun ja taitojen kehittymisen mahdollinen ristiriitaisuus. Toki OPS on karennettu pitkälti taitoja korostavasti, mutta tietty sisältöpainottuneisuus on kuitenkin läsnä. Kenties käytännöss on mahdollista käydä myös kaikki sisällöt laadukkaasti läpi, vaikkakin metodeilla, joissa sisältö ei välttämättä ole keskiössä. Myöskin arviointi on periaatteessa loogista ja siitä on löydettävissä selkeä johdonmukaisuus, mutta tuntuu jossain määrin haastavalta ajatukselta, että miten sitä itse käytännössä kykenee toteuttamaan tarkoituksenmukaisesti.

Suurin oivallukseni tällä opintojaksolla on ollut monen muun opiskelijan tapaan tutkivan oppimisen hyödyntäminen historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa. Kurssin alussa näin historian opiskelun lähinnä sisältöjen ulkoa opetteluna, sillä oma kokemukseni historian opiskelusta peruskouluajoiltani on sellaista ollut. Kuitenkin demojen aikana käsitellyt työskentelytavat ja tehdyt harjoitukset ovat avanneet silmäni uudenlaiselle, käytännönläheisemmälle historian opetukselle. Lähden varmasti viemään näitä tällä opintojaksolla tulleita oivalluksia käytäntöön tulevaisuuden sijaisuuksissa, sekä muutenkin työelämässä. Olen saanut paljon konkreettisia vinkkejä erilaisista tehtävätyypeistä ja harjoituksista, mitä omien oppilaiden kanssa on mahdollisuus hyödyntää.

Lisätietoa tarvisin vielä kuitenkin oppiaineiden sisällöistä. Kurssi oli lyhyt, ja sen aikana niiden läpi käyminen jäi hyvin vähäiseksi. Tästä syystä tulevaisuudessa on varmasti tarpeen käydä läpi historian sekä yhteiskuntaopin oppisisällöt paremmin läpi. Vaikka toiminnallisen opetuksen periaatteet ovat käytännössä selkeitä ja niitä on käsitelty kurssin aikana paljon, tuntuu silti tehtävien ja tuntisuunnitelmien kehittely vaikealta ja aikaa vievältä. Tämäkin kuitenkin varmasti helpottaa työkokemuksen karttuessa.