EP-POM2

Kurssin alkaessa ajattelin, että lähdemme tarkastelemaan historian ja yhteiskuntaopin opetusta enemmän siitä näkökulmasta mihin oli itse tottunut ja millaista opetusta oli itse pääsääntöisesti saanut. Opintojakso osoitti miten historiaa ja yhteiskuntaoppia voi opettaa ihan erilaisella näkökulmalla. Vaikka tutkiva oppiminen on teoriassa ollut tuttua, niin käytäntöön vieminen tuli erityisen tutuksi demojen ja yhteisen ryhmätyön kautta. Myös uudenlainen näkökulma historiaan ja yhteiskuntaoppiin avarsi omia taitoja historialliseen ajatteluun. Demokerta, missä tuli tutkia tollundin miehen kohtaloa osoitti, miten todesta ottaa lähteitä. Jakso ohjasi kriittisempään ajatteluun ja erityisesti historiallinen empatia -käsite tuli tutuksi. Viimeisessä tallenteessa esitelty koe herätti mielenkiintoa. Itse en ainakaan muista, että olisin oman peruskoulun aikana kohdannut vastaavanlaista koetta, missä tutkiva oppiminen olisi yhtä läsnä. Kuten tallenteen lopussa tuleekin ilmi, koe vaikutti haastavalta ja vaatii lähteiden tulkintataitoa. Kuitenkin opetuksessa olisi hyvä opettaa näitä taitoja, sillä itse muistan, että opettelimme paljon asioita faktana.

Kurssilla opittua pystyisi hyvin soveltamaan myös muihin oppiaineisiin ja aion ottaa koppia oppimistani asioista myös jatkossa. Tutkivan oppimisen tehtävät vaativat myös jonkun verran oppiainesisältöjen hallintaa, mutta ne varmasti tulevat enemmän tutuiksi tulevaisuudessa. Tehdessämme tutkivan oppimisen ryhmätyötä, pohdin miten opettaja pystyy varmistamaan jokaisen oppilaan osallisuuden ja huomioimaan erilaiset lähtökohdat. Luin aikaisemmin poissaolo tehtävänä Rantalan (2017) kylmän sodan päätöksentekosimulaatio opetuskäytössä artikkelia. Artikkelissa esiteltiin, että simulaatiot voivat olla joillekin oppilaista haastavia ja historiallisen empatian kokemisessa osaamierot voivat olla suuriakin. Pohdin miten historiallisen empatian kokeminen vaatii taitoa ja sen taidon opettelemiseen opettajan pitäisi osata antaa työkaluja.