Matti Posio

Parinkymmenen vuoden aikana Washington DC:ssä Kristiina Helenius on nähnyt useita presidentin ja hallinnon vaihtumisia.

Vaikka Donald Trumpin järkyttäväksi suunniteltu alkuvauhti on monella tapaa täysin poikkeuksellinen ilmiö, uuden presidentin tarmokkaassa vallankäytössä ja korkeassa energiatasossa on paljon tuttuakin.

– Presidenttikausien alut ovat tämmöisiä. Se aina pääsee yllättämään. Heti vaalivoiton jälkeen valta on suurimmillaan, joten muutos lähtee nytkähtäen liikkeelle ja tempaisee mukaansa, Helenius muistuttaa.

Yhdysvaltojen poliittisessa ytimessä moni varautuu hänen mukaansa jo seuraaviin presidentinvaaleihin, sillä ilman mahdollisuutta uudelleenvalintaan Trumpista tulee "rampa ankka" hyvin nopeasti – vuodessa, parissa. Useimpien ajatuksena on pitää vain turvavyö tiukalla ja katsoa, mitä tulee.

Miljardin taalan kysymys on, ehtiikö Trump ennen valtansa hiipumista tehdä peruuttamatonta tuhoa Yhdysvaltojen poliittiselle järjestelmälle ja sen asemalle maailman johtavana suurvaltana.

Miltton USA:lta kirjoitusvapaalla oleva Helenius ja hänen toimittajapuolisonsa Mika Hentunen ovat loppusuoralla Kiinan maailma -kirjansa teossa. Kaksikon työnjaossa Helenius perehtyy Yhdysvalloissa sieltä löytyvään maailman johtavaan Kiina-asiantuntemukseen. Washingtonin seudulla on tuhansia ihmisiä, jotka tarkastelevat työkseen Kiinaa.

Ylen Kiinan kirjeenvaihtajana tunnettu Hentunen käsittelee Kiinan muutoksia maan sisältä, missä tieto ei ole avoimesti saatavilla.

– Kumpikin on vähän kaikukammiossaan, Peking omassaan ja Washington omassaan. Maiden suhteet ovat menneet turhankin jyrkiksi: ei tämän tarvitsisi olla sotapuhetta. Haluamme avata sitä, miten Washington Kiinalle vastaa.

Kiina haluaa omanlaisensa maailman

Kiina rakentaa pitkäjänteisesti ja huolellisesti vaihtoehtoista maailmanjärjestystä. Päämääränä näyttää olevan ykköspaikan ottaminen Yhdysvalloilta ja sen kanssa liittoutuneilta länsimailta niin, että nykyiset amerikkalaisten johdolla rakennetut instituutiot ja rakenteet korvataan kiinalaisilla.

Helenius kertoo, että kirjan rakenteeksi on valittu Kiinan johtajan Xi Jinpingin strategiapaperin otsikointi.

Superkommunistin roolin omaksunut Xi on asiakirjan perusteella päättänyt, että Kiinasta tehdään maailman johtava hegemonia laittamalla kuntoon tietyt asiat: talous, vaikutusvalta, armeija.

Kiinaan ja Yhdysvaltoihin perehtyessä tekijät pysäytti iso havainto.

– On käynyt selväksi, että Kiina ei voi nousta johtavaksi maaksi tai haluamalleen paikalle maailmassa syrjäyttämättä tai jollakin lailla tuhoamatta Yhdysvaltoja, Helenius sanoo.

– Yhdysvaltojen vetovoima on niin suuri, että se on jatkuvasti hirveän suuri kivi kengässä Kiinalle. Kiinalla on kaikki tai ei mitään -asetelma.

Yhdysvaltojen lähtö avaa ovia Kiinalle

Presidentti Trump on perustanut koko poliittisen uransa lupaukselle "tehdä Amerikasta jälleen suuri". Siihen nähden Helenius pitää kummallisena Trumpin intoa vetää Yhdysvallat omin käsin pois kansainvälisestä järjestelmästä, joka on rakennettu Yhdysvaltojen mahdin ollessa suurimmillaan.

– Kiinalaisilla on jo oma Maailmanpankki ja oma IMF [kansainvälinen valuuttarahasto] perustettuna. Xin strategian osana on myös olemassaolevan kansainvälisen järjestelmän käyttö. YK:ta hän pitää ihan hyödyllisenä ja sellaisena, missä kannattaa olla, Helenius miettii.

Kiinalle avautuu yhä uusia mahdollisuuksia imperiuminsa ja maailmanlaajuisten kumppanuusverkostojensa rakentamiseen, kun Trump vetää Yhdysvallat pois päärahoittajan ja johtovaltion paikalta.

– Esimerkiksi maailman terveysjärjestössä WHO:ssa Kiina on päästänyt krokotiilinkyyneleitä, että nyt kun Amerikka lähtee, meidän muiden on täällä pärjättävä. He ovat ihan mielissään USA:n lähdöstä, koska voivat olla sitten kukkona tunkiolla.

Jotkut organisaatiot Kiina haluisi pyyhkiä kokonaan kartalta. Helenius nimeää tällaisiksi kaikki ihmisoikeusjärjestöt, jotka ovat iso punainen vaate.

– Samaan aikaan Trump tuhoaa USAID:n eli Yhdysvaltojen kehitysavun. Sen hankkeet kehittyvissä maissa toivat konkreettisia ihmiskontakteja. Vietiin tuotteita, viljaa ja hyödykkeitä. Nyt nekin äänet ovat poissa ja Kiina tulee tilalle.

Tuolta tulevat Vyö ja tie, Shanghain klubi ja Brics

Vähemmän tunnettua meillä on, että Kiinalla on koko liuta sen itsensä luomia uusia organisaatioita.

Kiina rakentaa voimaansa ympäri maailman keräämällä valtioita yhteistyöhön kanssaan. Tunnetuimpia näistä ryhmistä ovat Vyö ja tie -verkosto, Shanghain turvallisuusjärjestö CSO alias diktaattorien klubi sekä länsivastaisuuden yhdistämien suurmaiden BRICS-kerho.

– Kiinalla uudet rakenteet eivät ole varsinaisia liittolaisuuksia, vaan ne ovat paljolti lainarahaa ja infrastruktuuriin investoimista. Kiina tarjoaa yhteistyötä aluksi siltä pohjalta, että laitetaanpa nämä teidän junat ja lentokentät kuntoon, Helenius kuvailee.

Tukikohtaverkostoa Kiina ei ole varsinaisesti alkanut vielä rakentaa. Perinteisen sotilasliiton sijaan malli on transaktionaalinen, tarjoukseen ja maksuun perustuva.

– Länsi tulee aina ihmisoikeudet edellä ja muistuttaen demokratiasta. Se yritetään ujuttaa pakettiin sisään. Kiina ei tule koskaan marxismi-leninismin kanssa, vaan se tulee ihan vaan tekemään diilejä tai kaupallisia yhteistyöhankkeita. Vasta kun integraatio on edennyt tiettyyn pisteeseen, kiinalaiset ovat valmiita tuomaan hallintomallinsa mukaan.

Vaikka Kiinan liittolaisuudet eivät ole kovin koordinoituja, jo niiden olemassaolo ja haitanteko voivat olla uhka.

– Mukana olevissa maissa on nähty, ettei länsi olekaan niin haavoittumaton ja mahtava kuin miltä joskus näytti. Monet niistä alkavat päästä keskiluokan tasolle. Kiina on siellä ihailun kohde ja valtavan hieno esimerkki onnistumisesta, miten voidaan nousta maailman suurimmaksi taloudeksi.

– Moni haluaa olla samassa jengissä Kiinan ja Intian kanssa. Isot virrat ovat liikkeellä.

Avointa ovea vasten ei kannata ryskätä

Vuosikymmenien ajan onni on hymyillyt Kiinalle. Suojasäätä kesti 30–40 vuotta, jona aikana tapahtui hurja talousihme. Kaikki maailman maat pyörivät Kiinan ympärillä ja tekivät kauppaa, mikä synnytti vaikutelman ystävyydestä.

– Kun asiat menivät hyvin, Kiina ei silloinkaan missään vaiheessa halunnut demokratisoitua eikä kommunistisen puolueen ote millään lailla herpaantunut missään vaiheessa. Koko tuo aika käytettiin Kiinassa oppien ja vaurauden imemiseen muilta ja omien muskeleiden kasvattamiseen, kunnes oltaisiin valmiina astumaan esiin ja ottamaan Kiinalle historiallisesti ajateltu asema.

Juuri nyt Kiinan onni näytti kääntyneen: talouskasvu on hidastunut ja jättimaan huoltosuhde muuttunut onnettomaksi, kun takavuosien yhden lapsen politiikan vaikutus iskee päälle. Kiinassa on halukkuutta seurata katsomosta, miten Trump tekee työtään läntisen johtajuuden purkamiseksi.

Helenius oppi taannoin diplomatian parissa sanonnan, että "avointa ovea vasten ei kannata heittäytyä". Se tarkoittaa, että jos Yhdysvaltojen maailmanherruus purkautuu itsekseenkin, kiinalaisten on turha rymistellä.

Kirjaa työstäessä hän ja Hentunen ovat joutuneet miettimään, miten supervalta määritellään. He ovat huomanneet, miten vaikeaa tai mahdotonta on irtautua nykyjärjestelmän raamista ja nähdä maailma Kiinan silmin.

– Onko Kiina jo supervalta? Milloin se tuli supervallaksi? Vastaus siihen on väistämättä erilainen kuin Yhdysvaltojen maailmassa, Helenius järkeilee.

– Eurooppa ja Yhdysvallat ovat maailman syviten keskenään risteytynyt talous. Transatlanttinen talous on ollut toisen maailmansodan jälkeen maailmantalouden selkäranka. USA:n liittolaisuudet perustuvat historiallisiin siteisiin. Kiina nousee erilaisena aikana, kun on jo globalisoiduttu ja kun ollaan jo digitaalisia.

Kiinan lähtökohta maailmantalouden johtajuudelle on uudenlainen: se voi rakentaa kaiken valmiiden järjestelmien päälle tai rikkoa niitä.

– Kiina ei välttämättä lähde edes vääntämään asioista, joissa markkinaosuudet on jo jaettu. Se keskittyy uusiin, nouseviin teknologioihin, joissa on mahdollisuus saavuttaa johtoasema.

Kun Kiinan talousmahdin ja aluksi pehmeältä vaikuttavan poliittisen vaikuttamisen päälle piirretään vielä tulevaisuus, jossa Kiinalla on hallussaan tärkeimpiä teknologioita ja koko tekoälyn paisuva kokonaisuus, saatamme nähdä vilauksen kiinalaisten tavoittelemasta hegemoniasta. Kun vaikeusaste kasvaa, käyttöön otetaan kiinalainen valvontakoneisto.

Trump ei ajattele 50:tä vuotta eteenpäin

Sitten on palattava Yhdysvaltoihin ja Trumpiin. Häntä ei kiinnosta Venäjän hyökkäyssota eikä totuus Ukrainasta. Hän kertoo sotaisin sanankääntein keskittyvänsä vastustamaan Kiinaa muun muassa mittavilla tuontitulleilla.

Puhumalla rajusti Panamaa vastaan hän onnistui saavuttamaan pikavoiton, kun Panaman kanavaa hallitseva väliamerikkalainen pikkuvaltio irtautui Kiinan Vyö ja tie -kumppanuudesta. Näin Trump voi sanoa ottaneensa voiton kiinalaisista, jotka huseeraavat Panaman kanavalla.

Trump tavoittelee pikkumaisia voittoja, mutta kokonaisajattelu puuttuu?

– Ehdottomasti. Tässä ei ajatella 50:tä vuotta eteenpäin tai liittolaissuhteiden ylläpitämistä tai kehittämistä.

Isossa kuvassa Trump ajaa yhä uusia maita kiinnostumaan Kiinasta. Afrikkaan Kiina meni ensin ja siellä se on pisimmällä. Eurooppa oli Heleniuksen sanoin "siinä hilkulla". Moni maa oli jo ryhtymässä yhteistyöhön Kiinan kanssa. Esimerkiksi Islanti pakitti. Nyt koko Euroopassa on alettu katkoa Kiina-riippuvuuksia, poikkeuksina ainakin Unkari ja Serbia.

Kun Eurooppa on poissa laskuista, Kiina on käynnistänyt isot kaupalliset hankkeet Etelä-Amerikassa.

Kaiken lisäksi Trump uhkailee Yhdysvaltojen perinteisiä ystäviä ja liittolaisia, joista huomattavin on Tanska Grönlannissa. Tässäkin Kiina voi nähdä paikan vaikutusvallan kasvattamiselle. Vuoden 2018 arktisessa strategiassaan Kiina julistautui "lähiarktiseksi" maaksi.

– Enää emme voi heristää sormea. Kansainvälisen johtajuuden oikeutus on perustunut siihen, ettei Yhdysvallat käytä putinismin keinoja. Nyt on ryhdytty rakentamaan etupiirejä ja uhkaamaan aluevaltauksilla, Helenius sanoo.

Kiinalle Trump on puhunut sadan prosentin tulleista, jos se edelleen kehittelee omaa valuuttansa BRICS-maiden (Brasilian, Venäjän, Intian, Etelä-Afrikan ja näiden uusien kumppanien) kanssa. Tämäkin on omiaan kasvattamaan Kiinan suunnitelmia korvata dollari juanilla maailmantaloudessa.

– Heidänhän on pakko kehittää omaa maksuvälinejärjestelmää, kun Kiinaan kauppavaihtonsa kääntänyt Venäjä ei ole mukana kansainvälisessä SWIFT-maksuliikenteessä. Jotenkin heidän pitää kauppansa hoitaa.

"Se on kyllä tyhmyyden huippu"

Myllerryksestä käteen jää kysymys, rakentaako Trump suurta Yhdysvalloista vai sittenkin Kiinasta.

– Lopulta kaikkein isoin kysymys on, miksi Yhdysvallat tieten tahtoen purkaa oman asemansa vetäytymällä nykyisestä järjestelmästä. Se on kyllä tyhmyyden huippu. Koska me tiedämme, ettei siitä Kiinan maailmassa elämisestä kovin kivaa tule, Helenius sanoo.

Vaikka Yhdysvaltojen johdolla luotu systeemi ei ole täydellinen, se on kuitenkin oma. Siinä Yhdysvallat ja Eurooppa, liittolaisineen Aasiassa ja Australiassa, ovat ainakin olennaisia.

– Sitä järjestelmää voidaan jumpata ja uusia ja tehdä vaikka mitä, mutta ei nyt kannata niin toimia, että 'välit poikki kaikkiin' ja järjestelmä säpäleiksi. Toinen supervalta kun jo pieteetillä rakentaa omaa järjestelmäänsä.