Opettajan työkaluja

OPPILAITOSJOHTAMINEN - lukemisen arvoista kirjallisuutta

Hämäläinen & Taipale & Salonen & Nieminen ja Ahonen: Oppilaitoksen johtaminen. 2002

Tilanteet vaihtuvat rehtorin työssä päivänmittaan. Työpäivä täyttyy näennäisesti pienistä asioista. Rehtorin rooli paljastuu kahtalaiseksi: Rehtori on toisaalta koulun ohjaksissa ja vastaa perustehtävän eli kasvatuksen ja opetuksen toteutumisesta. Rehtori vastaa tavoitteenasettelusta ja päätöksenteosta sekä valvoo, että asiat hoidetaan sovitulla tavalla. Toisaalta rehtorilla on tärkeä rooli työyhteisön jäsenten tukijana ja yhdyssiteenä opettajakunnan, oppilaiden ja muiden yhteistyökumppaneiden välillä. Tavalla tai toisella rehtori pyrkii varmistamaan päivittäin, että kaikilla kouluyhteisön jäsenillä on työssään onnistumisen mahdollisuudet.

Koulun sisäisessämelämässä rehtori tekee oppilaita koskevat ratkaisunsa useimmiten opettajanäkökulmasta ja joutuu hakemaan niille perustelut kasvatus- ja opetustyötä ohjaavista eettisistä lähötkohdista. Opettajakollegion esimiehenä hänen näkökulmansa on toinen. Tehtorin omat mielikuvat eivät useinkaan vastaa sitä käsitystä, joka kouluyhteisöllä on hänen toimintaansa ohjaavista periaatteista.

On hyvä muistaa, että johtajuus on myös jatkuvaa inhimillistä kasvua. Omista virheistä voi oppia. Satuttavalla kritiikillä on ainakin jossakin määrin todellisuuspohjaa. Lasten, nuorten ja aikuisten johtajalta vaaditaan moraalista kypsyyttä, joka perustuu elämässä hankittuun kokemukseen ja sisäistettyihin periaatteisiin. Rehtorin ulkoisesta käyttäytymisestä tulisi esimerkiksi näkyä, että hän aidosti on sitoutunut noudattamaan edellä lueteltuja ammattieettisiä sääntöjä. Tämä edellyttää kykyä paneutua toisten ihmisten asemaan sekä rehellisyyttä, huolellisuutta, nöyryyttä ja usein myös rohkeutta. Nämä ovat ominaisuuksia, jotka eivät tunnetusti ole tutkintoihin tai oppiarvoihin sidottuja.

Salmimies & Ruutu (2013) Ratkaisuja esimiestyön haasteisiin

Todelliset muutokset tapahtuvat ihmisten kautta. Siten johtamisen olennainen ydin on tukea ja haastaa ihmisiä toimimaan vastuullisesti, innovoimaan ja kehittämään työtään perustehtävän suunnassa. Parhaimmillaan johtaminen on ihmisten onnistumisten organisointia ja heidän parhaiden puolien esille saamista ja hyödyntämistä. Kun visio pyritään saavuttamaan mahdollisimman tehokkaasti, vuorovaikitustaidot ovat avainasemassa. 

Esimiestyön ja kaiken johtajuuden perusta on hyvä itsensä johtaminen ja itsetuntemus. Itsensä johtamisella hän pystyy parantamaan omaa elämänlaatuaan muuttamalla epätarkoituksenmukaisia asenteitaan ja ajattelelumallejaan sekä säätelemään tunteitaan ja käyttäytymistään. Harjoittamalla vahvuuksiaan hän pystyy lisäämään motivaatiotaan ja hyödyntämään omaa potentiaaliaan ja kykyjään optimaalisesti työssään. 

Jokainen voi lisätä myönteisyyttään ja työtyytyväisyyttään tietoisella toiminnallaan. Ihmisten kokemasta onnellisuudesta lähes puolet koostuu omasta käyttäytymisestä, ajattelutavoista ja päivittäisistä toiminnoista, joita voi hallita itse. Ihmisenä kasvaminen edellyttää itsekuria ja sinnikkyyttä sekä rohkeutta heittäytyä epämukavuusalueelle. Yksilöllisesti merkityksellinen elämä löytyy tietoisen itsensä johtamisen keinoin. 

I ESIMIEHEN SISÄISTEN VOIMIEN VAHVISTAMINEN

Sinnikkyyden kehittäminen
Intuitio, empatiakyky, tietoisen ja alitajuisen mielen yhteistyö, luovuus, resilienssi, sisu
Resilientti ihminen= hyvä päätöksentekokyky, hyvä tunteiden säätelykyky, omien impulssien ja yllykkeiden hallinta, tehokas ongelmien ratkaisukyky, usko omaan pystyvyyteen, optimismi, myötäelämisen kyky sekä rohkeus kohdata haasteet ja oppia vastoinkäymisistä.

Eettisyyden tiedostaminen
Esimiehen pitäisi nolla tietoinen omista vallankäytön tavoistaan ja motiiveistaan, jotta eettinen johtajuus mahdollistuu. Ensimääinen asia joka on syytä laittaa kuntoon, on se, että se mikä sanotaan myös tehdään. 

Tunteiden säätely
Tunteet syntyvät niistä ajatuksista ja merkityksistä, joita ihminen asioihin liittää. Esimiehen on mahdollista rohkaista itseään myönteisen sisäisen puheen avulla. Ellei esimies tiedosta uskomuksiaan ja tarkastele kriittisesti tulkintojaan, hänen on vaikea säädellä omaa käyttäytymistään tarkoituksenmukaisesti. 
* Ominaisuuksien uudelleen määrittely
* itsereflektio
* hyödynnä tunne-energiasi
* kehitä itseäsi ja puhu viisaasti itsellesi
* ulkoista tapahtumia ja asioita

Impulssien hallinta
* keskittymiskyky ja impulssien hallinta, nopea reagointikyky, sinnikkyys, tärkeiden asioiden seulonta
Puolustusmekanismien tunnistaminen. 

Pystyvyyden vahvistaminen
Esimies, jolla on hyvä pystyvyysusko, on tietoinen omista kyvyistään. Hän osaa arvioida niiden perusteella, mitkä ovat hänen mahdollisuutensa suoriutua tehtävistä, saavuttaa hyviä tuloksia ja päästä tavoitteisiin. Pystyvyysusko on luottamusta omaan asiantuntijuuteen ja työssä pärjäämiseen sekä elämässä selviytymiseen ja onnistumiseen.
* luottamus
* sinnikkyys
Kehitä ongelmanratkaisutaitojasi ja tunnetaitojasi, hyödynnä vastoinkäymiset oppimiskokemuksena, opettele priorisoimaan, sovita omat kykysi tarjolla oleviin mahdollisuuksiin, kehitä vahvuuksiasi monipuolisesti, vaali myönteistä ajattelua ja hyödynnä sisäinen viisautesi. 

Rohkeuden kasvattaminen ja itsensä ylittäminen
Resilienssin vahvistaminen on muutakin kuin henkilökohtiasten kehittymistavoitteiden laatimista. Se on erilaisten mahdollisuuksien tunnistamista ja testaamista, uusien haasteiden vastaanottamista, venymistä, yhteyksien luomista ja suhteiden solmimista eri lailla ajattelevien ihmisten kanssa. Tarkoituksena on kehittyä elämän kaikilla elämän osa-alueilla. Itsensä ylittäminen vaatii avoimuutta ja rohkeutta astua epämukavuusalueelle, joskus jopa hyppyä tuntemattomaan. 

Se joka uskaltaa olla rohkea, saavuttaa elämässään paljon enemmän kuin se, joka tietää kykynsä mutta ei uskalla tehdä mitään. 

Ratkaisuja rohkeuden kasvattamiseen ja itsensä ylittämiseen
* Johda itseäsi
* Kehitä itsetuntemustasi.
* Harjoita palautteenantoa ja mahdollista henkilöstösi kehittyminen
* Johda omaa mieltäsi
* Toteuta itseäsi
* Voita pelkosi
* Vahvista tietoisuustaitojasi
* Kuuntele intiutiotasi
* Päästä irti ja hyväksy tosiasiat
* Opettele heittäytymistä
* Venytä potentiaaliasi
* Kannattele rohkeasti johtajuutta: rohkea esimies sanoo sen, mitä hänen tehtävänsä edellyttää: oikeaan aikaan, oikeasta asiasta, oikealalle ihmiselle, oikealla tavalla

Optimismin vaaliminen
Optimismi on luottamusta ja uskoa siihen, että eteen tulevat haasteet ja asiat voidaan ratkaista ja niitä voidaan kehittää ja muuttaa parempaan suuntaan. Se on uskoa siihen, että ihminen voi omalla käyttäytymisellään vaikuttaa asioiden kulkuun toimimalla ennakoivasti eikä vain jälkikäteen reagoimalla jo tapahtuneisiin asioihin. 

Eräs realistisen optimismin perusedellytys on hyvä ongelmanratkaisukyky. 

Ratkaisuja optimismin kehittämiseen
* Vaali toiveikkuutta
* Vaali myönteisiä tunteita
* Huomaa aikaperspektiivi
* Luo innostavia tulevaisuudenvisioita
* Tunnista ja hyödynnä muutoksen tunnevaiheet
* Toimi myönteisenä esimerkkinä
* osallista ihmiset ja anna henkilöstön vaikuttaa toteuttamistapoihin
* Vahvista tulevaisuudenuskoasi
* Jäsennä henkilöstön kanssa muutoksen moninaisuus
* Muuta sennettasi myönteisemmäksi
* Hanki uusia kokemuksia
* Unelmoi rohkeasti
* Opettele sietämään epävarmuutta
Esimiehellä tulee olla 
tyyneyttä hyväksyä ne tosiasiat, joihin hän ei voi vaikuttaa
rohkeutta muuttaa ne asiat, joihin hän voi vaikuttaa
herkkyyttä nähdä ne asiat, joihin ehkä voi vaikuttaa 
viisautta nähdä ero yllämainittujen välillä.

II VALMENTAVAN ESIMIEHEN YDINTAIDOT
Valmentavan esimiehen tavoitteena on oivalluttaa, vastuuttaa ja voimaannuttaa työntekijöitään. Tällaisen johtamiskäsityksen avulla pyritetään työntekijän potentiaalin vapauttamiseen ja sitä kautta ammatilliseen kehittymiseen sekä suorituksen maksimoimiseen. Valmentavassa ilmapiirissä työntekijät kokevat olevansa arvostettuja ja työtä voidaan tehdään innostavassa ja innovatiivisessa yhteistyössä. Valmentava johtava vaikuttaa työntekijöihinsä osallistavasti. 

Valmentava johtajuus perustuu luottamukseen, jonka rakentamiseen kannattaa tietoisesti panostaa. Valmentava ote vaatii asettumista toiseen asemaan ja myötätuntoa. Luottamuksellisessa ilmapiirissä pystyttän rehelliseen ja avoimeen vuorovaikutukseen sekä erilaisten näkökulmien tarkasteluun. Lisäksi tarvitaan tehokasta ongelmanratkaisukykyä, ihmisten vastuuttamista ja edistyksen seurantaa. 

Luottamuksen rakentaminen

Ratkaisuja luottamuksen rakentamiseen
* Pidä systemaattisesti kiinni lojaliteettiperiaatteesta
* Lupaat vain sellaisia asioita, joita pystyt pitämään
* Myönnä virheesi ja osoita kehittymiskykyä ja -halua
* Vastuuta työntekijöitä ottamaan puheeksi vaikeita asioita
* Kerro asioita itsestäsi avoimesti
* Pitäydy totuudessa
* Vältä politikointia ja hyvä veli -järjestelmiä
* Kaihda ylimiellyttämistä
* Ota muut mukaan päätöksentekoon ja informoi heitä riittävästi
* Organisoidu
* Ajattele yhteisöllistä etua
* Toimi esimerkkinä
* Tarkista oma asenteesi
* Pyri oikeudenmukaisuuteen kaikessa mitä teet

Empatian kehittäminen

Ratkaisuja empatiakyvyn rakentamiseen
* Harjoittele paneutumista toisen ihmisen asemaan; Tunnerehellisyys on suoruutta itseään kohtaan ja se on empatiakyvyn perusta
* Kuuntele ja yritä syvällisesti ymmärtää toista
* Opettele tunnistamaan sanatonta viestintää
* Vältä neuvomista
* Ole ihmisenä ihmiselle
* Säilytä ammatillisuutesi haastavissa tilanteissa
* Opettele rajaamaan aikaasi
* Kysy alaisiltasi kuulumisia
* Ymmärrä ammattirooliisi liittyvät vaatimukset työyhteisössä

Aktiivinen kuuntelu
* Toista kuulemasi
*Esitä selventäviä kysymyksiä
* Tavoitteista ja fokusoi
* Anna tilaa
* Selkeytä merkityksiä
* Kannusta tunneilmaisuun
* Osoita empatiaa ja normalisoi tunneraktioita
* Avaa mahdollisuuksia ja vahvista toisen omaa ideointia
* Vahvista kuulluksi tulemisen tunnetta sanattomalla viestilläsi
* Siedä hiljaisuutta
* Hallitse omat yllykkeesi, äläkä tulkitse valmiiksi
* Pidä huoli keskustelun rakenteesta

Läsnä oleva vuorovaikutus
Läsnä olevalla vuorovaikutuksella tarkoitetaan kykyä keskittää koko huomio käsillä olevaan tilanteeseen ja ihmisiin. Siinä korostuu avoin spontaanius, joustavuus ja utelias ei tietämisen -tila, jolloin on mahdollista tarvittaessa muuttaa omaa näkökulmaa ja nähdä vaihtoehtoisia tapoja edetä. 
* Ota tietoisesti utelias asenne
* Muista hyvät sosiaaliset tavat
* Organisoi aikasi tarkoituksenmukaisesti
* Rauhoita oma sisäinen tilasi tässä ja nyt -hetkeen
* Ota laajakulmaperspektiivi
* Etsi tietoisesti muiden ratkaisuehdotuksia
* Muista empaattinen etäisyys

Rehellinen ja avoin viestintä
Viittaa suoraan, aitoon ja intuitiota käyttävään palautteeseen vuorovaikutustilanteessa. 
Rakentavan, suoran kommunikoinnin edellytyksenä on neutraalin itsevarma tunnetila. 
* Ole suora ja avoin viestinnässäsi
* Kerro asiat niin kuin ne ovat
* Viesti ajoissa
* Viesti oikea-aikaisesti
* Valmistele antamasi palaute etukäteen ja pysy samalla joustavana
* Ole selkeä.
* Perustele viestisi.
* Ole avoin ideoille.
* Toimi tunnesäilönä.
* Kerää aktiivisesti palautetta omasta toimminnastasi
* Kerro hyvän suorituksen kriteerit ja seuraa edistystymistä
* Eroita toisistaan tarkoitus ja vaikutus
* Keskeytä liiallinen huolipuhe arvostavasti
* Kohtele ihmisiä tasa-arvoisesti

Näkökulmien ja tietoisuuden avartaminen
* Erota uskomukset faktoista
* Kyseenalaista juurtuneita käsityksiä tietoisesti
* Tunnista omat tunnetilasi
* Luo palautteelle otollinen ilmapiiri
* Huomaa aktiivisesti onnistumiset ja tee ne näkyviksi
* Säilytä myönteinen asenne

Ongelmaratkaisukyvyn kehittyminen
* Kehitä syys-seuraus -ajattelua
* Analysoi ongelma
* Varaa runsaasti aikaa ydinongelman määrittelylle
* Tarkkaile ennakko-olettuksiasi
* Rikasta ajatteluasi ja hanki sparrauskumppani
* Hyödynnä muiden panos
* Luovu perfektionismista
* Hyväksy virheet osana oppimisprosessia
* Pilko ongelma pienempiin osiis
* Tarkista ajattelumallisi ja muuta sitä tarvittaessa
* Ota esimiesrooli
* Fokusoi ratkaisuihin ja tulevaisuuteen
* Tee ongelmista tavoitteita
* Vaali ratkaisupuhetta
* Kysy tulevaisuus- ja ratkaisusuuntautuneita kysymyksiä
* Vahvista sitä, minkä toivot jatkuvan
* Kiinnitä huomiosi voimavaroihin
* Ajattele tulevaisuutta luovasti
* Valjasta muutosmyönteiset ihmiset vetureiksi
* Anna alaistesi olla oikeassa
* Vastuuta henkilöt keksimään ratkaisuja ongelmiin
* Säilytä oma myönteisyytesi
* Vaali yhteistyötä

Ihmisten vastuuttaminen ja edistyksen varmistaminen
* Esimiehenä olet esimerkki vastuullisuudesta
* Anna ihmisille kaikki tarvittava tieto
* Kommunikoi suoraan omat odotukset henkilöstölle
* Kierrätä palavereidenkin vetovastuuta eri ihmisillä
* Luo monipuolisia keskustelumahdollisuuksia
* Delegoi vastuullisia tehtäviä muille
* Ymmärrä, että kehitykseen liittyy epämukavuusalueelle meneminen
* Pyydä henkilöstöä kertomaan omin sanoin mihin he ovat sitoutuneet
* Seuraa asetettujen tavoitteiden toteutumista
* Kiitä, palkitse ja anna myönteistä palautetta vastuullisesta käyttäytymisestä

III HYVINVOIVAN TYÖYHTEISÖN RAKENTAMINEN
Muutokseen vaikuttavat tekijät
* vuorovaikutuksen laatu merkityksellisen toisen ihmisen kanssa 30%
* luottamus kykyihin onnistua tehtävässä 15%
* muutoksen aikaansaamisessa käytetyt tekniikat ja menetelmät
* henkilökohtaiset ominaisuudet ja tilanteesta riippumattomat tekijät 40%
Esimiehellä ja työyhteisöllä on siis noin 60% mahdollisuus vaikuttaa työntekijänsä muutoksessa onnistumiseen
* Opettele sietämään keskeneräisyyttä
* Harjoittele virheiden ja erehdysten hyödyntämistä
* Ota vastaan alaisten tunnereaktiot
* Luovu perfektionismista
* Vie prosessit päätökseen
* Kasvata stressinsietokykyäsi

Motivaation ylläpito
Kun ihminen saa työstään enemmän tyydytystä kuin turhaumia, hänen psyykkinen toimivuutensa säilyy ja hän on valmis suuntaamaan energiansa tarkoituksenmukaiseen toimintaan. 
* Inspiroi psykologisten perusmotiivien kautta
* Ymmärtää, että eri ihmiset tarvitsevat erilaista motivointia
* Sammuta ennakkoluulosi
* Luo yhteys puhumalla samaa kieltä henkilöstösi kanssa
* Tuo henkilöstö samalle kartalle itsesi kanssa
* Muista motivoinnin henkilökohtaisuus
* Ota ihmiset mukaan

Visiointi
Se kertoo millaisia haluamme olla. Organisaatiot, joilla on uskottava visio, menestyvät. Innostava visio motivoi ja antaa suuntaa ajankäytölle ja päätöksenteolle. Työskentelymenetelmistä esim. tarinallisuus, voimittava visiointi, metaforat, ihmekysymys ja motiiviluotaus sopivat apuvälineiksi vision rikastuttamiseen ja konkretisoimiseen.

Tarinallisuus
luo visiosta elävän ja inspiroivan, siihen tulee intoa ja intohimoa
etäännyttää emotionaalisesti latautuneesta tilanteesta

Voimittava visiointi
avataan tulevaisuuden visiota, haavetta tai unelmaa

Metaforien käyttö

Ihmekysymys

Motiiviluotaus

Ratkaisuja vision viestintään
* Yksinkertaista vision ydinviesti
* Luo yhteinen ymmärrys
* Auta ihmisiä hahmottamaan oma roolinsa visiossa
* Toimi roolimallina
* Valmistele itsesi uskomaan visioon
* Varausu kiperiin kysymyksiin
* Inspiroi

LUKEMISEN ARVOISTA KIRJALLISUUTTA - tiivistelmiä

Mira Talala: Psyykkisesti oireileva oppilas. PS-kustannus 2019

Kun luokassa on psyykkisesti oireilevia oppilaita, opettaminen voi uuvuttaa. Opettajan ei kuulu tehdä terapeutin töitä. Opettaja voi kuitenkin hyötyä psykoterapian välineistä, joilla voi auttaa oppilasta selviytymään luokkatilnateista. Tällöin lapsen itseluottamus kasvaa ja ongelmallinen käyttäytyminen vähenee.

Koulumaailmassa alakoulun ja yläkoulun taite on herkkää aikaa psyykkisen oireilun alkamiselle. Yleisimpiä psyykkisiä haasteita ovat masennus ja ahdistuneisuushäiriöt, joiden yleisyys kasvaa kaksin-kolminkertaiseksi murrosiän aikana ja sen jälkeen verrattuna lapsuuteen ennen sitä. Myös syömishäiriöt ovat tyypillisesti nuoruusiässä alkavia. Lapsen ja nuoren ydintarpeista käsin tarkasteltuna koulu voi vaikuttaa monella tavalla korjaavasti lapsen psyyken kehittymiseen.

Koululla on valtavat mahdollisuudet hyvän, tukevan ja kehitystä eteenpäin vievän ympäristön tarjoajana. Toisaalta koulu voi olla myös paikka, jossa lapsi kohtaa liian haastavia tehtäviä tai tilanteita ja jossa hän tulee kohdelluksi nöyryyttävällä tai ulkopuolisuuden tunteen luovalla tavalla. Koulun arjen näkökulmasta katsottuna oppilaiden psyykkisten oireiden hoito alkaa usein myöhässä ja on mitoitukseltaan liian suppeaa. Olipa hoitomuoto mikä tahansa, psyykkiset prosessit ovat hitaita muuttumaan, varsinkin jos ainoa muutos lapsen elämässä on kerran viikossa järjestetty terapiaistunto. Muutoksia pitäisi tulla runsaasti arkeen ja lapsella tulisi olla arjessa suunnitelma, miten terapiassa opeteltavia asioita voi soveltaa koulussa ja kotona. Vasta arkeen yleistyessään muutokset alkavat elää ja vaikuttaa. 

Pathaassa tapauksessa vanhemmat voivat toimia lapsen arjessa niin kutsuttuina aputerapeutteina, jotka ohhjaavat ylläpitämään terapiassa harjoiteltuja uusia tapoja toimia tai ajatella. Samoin koulussa opettajan lempeä suhtautuminen ja sanallistettu ymmärrys voivat auttaa oppilasta suhtautumaan itseensö myötätuntoisemmin. Parasta on, jos lisäksi ikätovereista saadaan muodostettua turvallinen ryhmä, jossa oppilas voi haasteistaan huolimatta olla yhtenä muista, tavallisena lapsena ja nuorena. 

MASENNUS
Masennus on huomattavan kokonaisvaltainen sairaus tai oireiden yhdistelmä. Potilaiden kettomuksissa tunnetason muutokset ovat helpoimmin siedrttäviä verrattuna esimerkiksi fyysisesti lamauttavaan väsymykseen tai kokemukseen siitä, että oma oppimiskyky on heikentynyt selvästi tai keskittyminen harrastuksiin käy mahdottomaksi. Usein lapsen ja nuoren ensimmäisen masennuksen laukaisee jokin tekijä elämässä. Laukaiseva tekijä on kuitenkin ikään kuin viimeinen pisara ja taustalla on yleensä muita syitä tai olosuhteita kertyneenä. Aina ei tulla ehkä ajatelleeksi oppimisvaikeuksia riittävän kokonaisvaltaisesti Jatkuva osaamisen äärirajoilla pinnistely, epäonnistumiset ja kehitysvaiheelle tyypillinen muihin vertaaminen voivat olla isoja tekijöitä itsetunnn ja identiteetin rakentumisen kannalta, ja nämä molemmat voivat puolestaan kerryttää kuormaa, jonka lopputuloksena on oppilaan masentuminen. 
- turvallisuus
- hyväksytyksi tuleminen
- kokemus yhteenkuuluvaisuudesta

Lapset eivät useinkaan osaa ilmaista masennustaan muuten kuin käytöksellään. Lasten ja nuorten masennuksen erityispiirteenä voi pitää sitä, että se on aikuisen masennukseen verrattuna useammin osa muita haasteita. Lasten masennuksen hoito tulee sitoa kiinteästi lapsen arkeen, olla konkreettista sekä lisätä taitoja. Taitojen lisäämisellä tarkoitetaan tässä mm tunnetaitojen harjoittelua, tunnesäätelyn opettamista ja sosiaalisten taitojen vahvistamista. 

AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖ
Ahdistuneisuus on enemmän tuntemus, sekä fyysinen että psyykkinen, ja sen lisäksi siihen liittyy kiinteästi ajattelua ja toimintaa.
- ei ärsykespesifi
- kyse ennenkaikkea vaaroille ja uhkille ylivirittyneestä mielestä, ei niinkään todellisesta vaarasta
- mielen luomia uhkakuvia ja katastrofiajatuksia

Anuliisa Lahtinen ja Jarkko Rantanen: Tunnetaidot opetustyössä. Opas haastaviin tilanteisiin. PS-kustannus 2019

Tunteet ovat ratkaisevia koulun tärkeimmän tavoitteen eli oppimisen kannalta. Tunteiden voima on vahva niin oppilaiden motivoinnissa, toimintaan herättelyssä, itse oppimisessa kuin rauhoittumisessakin. Vahvistamalla tunnetaitoja luot oppimiseen syvempää merkitystä. Opettajana sinulla on mahdollisuus näyttää, kuinka tunteiden kanssa toimitaan.

Moni opetusalan ammattilainen kokee lisääntyvää kuormitusta työssään. Jaksamista auttaa, jos kokee työnsä merkitykselliseksi. Tunnetaitoja tutkimalla ja kehittämällä työhösi tulee lisää syvyyttä ja merkitystä. Jos ymmärrät syvästi työsi valtavan tärkeän merkityksen, vahvistaa se myös jaksamistasi. Osa opetustyötäsi on näyttää, kuinka tunteiden kanssa toimitaan. Miten vahvistetaan ja ylläpidetään iloa arjen keskellä? Miten toimitaan kun turhautuminen ja suuttumus valtaa mielen? Entä miten toimitaan silloin, kun tuntuu ettei kertakaikkiaan enää jaksaisi? Vahvistamalla tunnetaitojasi ja hyödyntämällä tunteiden voimaa työssäsi luot oppimiseen syvempää merkitystä.

"Ihmiset eivät muista, mitä sanoit.
He eivät muista, mitä teit.
Mutta he eivät koskaan unohda, mitä sait heidät tuntemaan."
- Maya Angelou

Se miten kohtaat, näet ja kuulet oppilaasi, on tärkeintä asiantuntijuutta, mitä voit opettajana jakaa. Perusopetuksen opetussuunnitelman uudistuttua katse kääntyi siitä, mitä opetetaan siihen, miten opetetaan. Miten luodaan opetustilanteissa ilmapiiri, joka herättää innosusta uuden oppimiseen. Oppilaan tunteet, kokemukset, kiinnostuksen kohteet ja vuorovaikutus toisten kanssa luovat pohjan oppimiselle. Jotta koulun toimintakulttuuri voi kehittyä vuorovaikutteiseksi, toisia arvostavaksi ja avoimeksi oppimisympäristöksi, on perustana oltava turvallisuuden ja luottamuksen tuntu. Luottamus syntyy hiljalleen moninaisista kohtaamisista ja kokemuksista, joissa minua on kuultu ja arvostettu. 

Menestyäkseen ja voidakseen hyvin ihmisen on tultava toimeen sekä itsensä että muiden kanssa. Yhtenä perusopetuksen tavoitteena on tukea kasvua ihmisyyteen. Kasvua vahvistaa taito tunnistaa ja käsitellä omia ja toisten tunteita. Kun opettaja on tietoisesti läsnä, huomioi ja tunnistaa tunteita sekä hyödyntää niitä opetus- ja oppimistilanteissa, oppilaille syntyy luonnollinen malli kohdata tunteita ja oppia tunnetaitoja. Nykyisen oppimiskäsityksen mukaan tuneet ovat osa oppimista. Vain tunteet havainnoiva ja tiedostava opettaja voi luoda ympärilleen aitoja kohtaamisia sekä ohjata oppimaan itsestä ja elämästä. Opettajan merkitys ja siitä jäänyt tunnemuisto voi kantaa läpi elämän. 

Tunteet ja tunnetaidot
Tunteet ovat ratkaisevia oppimisen kannalta. Tunteet vaikuttavat huomion suuntautumiseen, keskittymiseen, muistiin, päättelykykyyn ja energisyyteen. Tunteet voivat edistää tai ehkäistä oppimista monin tavoin. Luokkahuone, jossa koetaan paljon tunteita, synnyttää myös paljon tunteita. Erilaiset tunteet vaikuttavat muistiin eri tavoin (vrt. stressaantunut ja pelokas oppilas/positiivisesti virittynyt oppilas). Luokan tunneilmapiiri vaikuttaa oppimiseen ratkaisevasti. Kun oppilaat oppivat sanoittamaan tunteitaan tarkemmin, myös heidän vuorovaikutustaitonsa ja koulumenestys paranivat. Tunnetaitojen opiskelu on yksi opettajan täerkeimmistä tehtävistä.

Mitä tunnetaidot ovat?
1. Itsensä havainnointi - kyky tunnistaa eritellä omia tunteita
2. Itsensä ilmaiseminen - kyky ilmaista omia tunteita rakentavasti
3. Vuorovaikutus - kyky tunnistaa ja hyödyntää tunneperäistä tietoa vuorovaiktuksessa
4. Päätöksenteko - kyky tunnistaa ja hyödyntää tunneperäistä tietoa päätöksenteossa
5. Stressinhallinta - kyky säädellä omia voimavaroja ja omaa tavoitteellista toimintaa.

Vie huomiosi tunteisiin käytöksen takana. Sen sijaan että vain katsot oppilaan tai kollegan haastavaa käytöstä katsotkin käytöksen taakse ja mietit, miltähän hänestä tuntuu, mikä tunnetila saa aikaan tällaisen käytöksen. Tilanteessa ilmenevät tuneet ovat todellisia ja totta. Jos ohitat ne, ohitat osan totuutta. Tunnistamalla ja huomioimalla tunteet lisäät syvempää ymmäryystä ja viisautta tilanteessa kuin tilanteessa. Kun tunteet ovat tunnistettu ja käsitelty, järkevälle keskustelulle ja toiminnalle syntyy paremmat edellytykset.

Haastavien tilanteiden jälkikäsittely
1. Mitä todella tapahtui?
2. Miltä tuntui?
3. Mitä tästä opittiin (tapahtuman merkitys)

Tunteet ovat ikkuna tarpeisiin
1. Kaiken sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lähtökohta on se, että jokainen meistä haluaa olla edes jollain tavalla kiinnostava (nähdyksi tulemisen tarve).
2. Jokainen meistä haluaa tulla ymmärretyksi.
Monesti jo se, että toinen kuuntelee ja ymmärtää, rauhoittaa.
3. Kaikki ihmiset haluavat olla arvostettuja. 
4. Ihmisillä on syvälle aivoihin rakennettu tarve tulla kohdelluksi reilusti.
5. Haluamme, että meillä on hallinnan tunne.
6. Edistymisen tarve.
Edistymisen näkyväksi tekeminen on yksi parhaista keinoista ruokkia oppilaiden sisäistä motivaatiota. 
7. Merkityksellisyyden tunne.

Kun mielemme on hajaantunut sinne ja tänne, voimme viettää päiväkausia yhdessä, kuitenkaan kohtaamatta oikeasti toisiamme. 
Tunnepaljastus on tekniikka, josta on hyötyä yllättävän monessa tilanteessa. Se tarkoittaa sitä, että kerrot jotain siitä, miltä sinusta tuntuu ja mitä ajatuksia mielessäsi liikkuu. Sen sijaan, että yrität kätkeä sisintäsi, kerrotkin jotain omista haaveistasi, toiveistasi, peloistasi ja etenkin omista tunteistasi. Silloin tulet kuulijoille ihmisenä läheisemmäksi ja tutummaksi. Oppilaat ovat yleensä kiinostuneita opettajan omista tarinoista, kokemuksista ja tunnetiloista. Kun puhut omista tunteistasi, etä syytä etkä moiti toisia. 

Tahtojen taistelu - luo yhteisiä sopimuksia
Opettele ainakin nämä kolme keskeisintä taitoa:
1. Tunnista osapuolten tunteet ja tahtotilat niiden takana. Ota viesti vastaan ja kerro mitä tunteita huomaat, mitä toiveita kuulet.
2. Nosta kissa pöydälle. Kerro tiivistetysti kaikkien tunnelmat ja tahtotilat.
3. Etsi yhteinen ratkaisu. Vaihtoehtoja on kolme ja lähtökohtaisesti pyritään ratkaisuun C, aina kun se on mahdollista. 
a) Minun tahtoni toteutuu.
b) Sinun tahtosi toteutuu.
c) Molempien tahdot on kuultu ja huomioitu ja yhteinen toiminta jatkuu.

Opettajan tunnetaitokäsi - muistivinkit arkeen
P=pysähdy, ole sata prosenttisesti läsnä toiselle ja tilanteelle. 
E=etsi käytöksen takana oleva tunne, tarve ja viesti
K=kunnioita, hyväksy ja kunnioita kaikkia erilaisia tunteita ystävinä
N=neuvottele, tarkastele vaihtoehtoja, miten tilanteessa voi edetä
P=pistä töpinäksi, toimi eli päätä, mitä tehdään seuravaksi

Luokan ilmapiiri ei toimi - mikä avuksi?
Turvallisuuden tunne; vain tunneilmapiiriltään turvallisessa luokassa oppilas voi olla avoin ja luova sekä oppia ja oivaltaa yhdessä toisten kanssa.

Leea Mattila & Janna Rantala: Mitä ihmettä? Opi ymmärtämään lapsesi mieltä. 2019

Mentalisoiminen
- ymmärrystä siitä, että jokaisella ihmisellä on oma mieli
- ymmärrystä siitä, että mieli ohjaa käyttäytymistä
- kykyä pitää mielessä omaa ja toisen mieltä

Mentalisaatio on kaikkea muuta kuin ennalta arvaamista, toisen puolesta tietämistä ja puolesta sanasta ymmärtämistä. Mentalisaation tavoite ei ole absoluuttiseen tietämiseen tähtäävä. Tietämistä tärkeämpää on yrittää ymmärtää. Mentalisaatio on mielen pitämistä mielessä (keeping mind in mind).

Miten tunteita säädellään?

Mentalisaatio on tunteiden herättämää ajattelua ja ajattelun herättämiä tunteita (thinking about feeling and feeling about thinking). Tunnesäätelyn hermostollinen perusta on aivoissa (peilisolut). Tunteet eivät synny tyhjästä vaan ovat osa monimutkaista aivotoimintaa. Aivojen eri osien yhteydet ovat tärkeitä mentalisaation kannalta. Aivot voidaan jakaa kolmeen eri kehitykselliseen osaan. Varhaisin osa, liskoaivot, vastaa hengissä pysymisestä. Seuraavaksi kehittyy limbinen alue, jossa erityisen tärkeä on mantelitumake. Tämä alue vastaa tunteista ja on kaiken aikaa aktiivinen. Kolmantena aivoalueena kehittyy aivojen kuorikerros, korteksi, jonka kypsyminen kestää aikuisuuteen asti. Kuorikerros vastaa mm hahmotuksesta, liikkumisesta, puheesta ja ajattelusta. 

Kun kiinnittää tietoista huomiota mielessään oleviin tunteisiin ja ajatuksiin, niitä pystyy käsittelemään ja säätelemään. Aivotasolla tämä näkyy siten, että tunteista syttyvä mantelitumake rauhoittuu, kun päätöksentekoa ohjaileva korteksi käsittelee mantelitumakkeen välittämää informaatiota. Vanhemmuudessa ensisijaisen tärkeää on toimia turvallisena kiintymyshahmona lapselle. Lapset luottavat ihmiseen, joka on ennakoitavissa, siis hallitsee tunteensa. Läheisissä ihmissuhteissa sekä rakkauden että raivon määrä voi yllättää ja niiden vallassa ajattelu vaikeutuu. Paineen alla luontainen kyky tehdä havaintoja toisista ja itsestä heikentyy. 

Miten lapsen mentalisaatiokyky kehittyy?

Lapsen mentalisaatiokyky kehittyy suhteessa aikuiseen. Viimeistään kolmen kuukauden iässä vauvalla on kokemus itsestä fyysisesti, ruumiillisesti muista erillisenä. Aikuinen saa välitettyä lapselle ulkoisen kokemuksen, joka vastaa lapsen sisäistä kokemusta. Siinä aikuisen katse, kosketus, etäisyys,liikkeiden ja puheen rytmi on merkittäviä. Aikuinen ilmaiseen, että kysymys on LAPSEN kokemuksen ilmaisemisesta - ei aikuisen omasta kokemuksesta. Tavan, jolla aikuinen vastaa lapsen tarpeeseen, pitäisi heijastella vauvan sisäisen kokemuksen voimakkuutta (soinnuttaminen). Peilaus ei ole yhdentekevää lepertelyä, vaan tärkeä osa lapsen psyykkistä kehitystä. Lapsi kiinnittyy ja yrittää muodostaa suhteen myös kaltoin kohtelevaan aikuiseen. Se on lapsen eloonjäämisstrategia. Lapsi sopeuttaa viimeiseen asti omaa käytöstään aikuisen tarpeiden mukaan. Kuitenkin vasta turvallisessa elämäntilanteessa ja tarpeeksi pitkäkestoisessa, mentalisoivassa ihmissuhteessa kehitys pääsisi jälleen käyntiin. 

On tavallista, että päiväkotiryhmässä tai luokassa on lapsi, joka tuntuu aina olevan pahanteossa. Vaativasti käyttäytyvän lapsen kohdalla aikuisen mentalisaatiokyky pettää herkästi, ja hyvääkin tarkoittavat teot tulkitaan tahallisiksi. Jos lapsi ei vielä osaa mentalisoida omaa intentionaalisuuttaan tai häntä ei uskota kun hän sen kertoo, aikuisen sanallinen määrittely (sinä teit sen tahallasi), muotoutuu osaksi hänen käsitystään itsestään. Intention tunnistaminen on oleellista ihmisen hyvinvoinnille. Sen kautta saamme toimijuuden tunteen, sen sijaan että kaikki tapahtuisi ennakoimattomasti, umpimähkäisesti, itsemmekin yllättäen. Kyse ei ole spontaaniudesta vaan syvästä yhteydettömyydestä oman mielen ja tekojen välillä. Lapsi tarvitsee kannustusta OMIIN ajatuksiinsa, tunteiden ilmaisuunsa ja näkemyseroihinsa - ei vain aikuisen ajattelun kritiikitöntä hyväksyntää ja sen mukaan toimimista. Sinänsä se käy helposti: ei tarvitse kuin kysyä, mitä toinen mahtaa asiasta ajatella. Ja kuunnella vastaus tosissaan. 

Uskottelutilassa sisäinen ja ulkoinen maailma ovat toisistaan irrallaan. Ihmisen puheet saattavat kuulostaa aluksi loogisilta, mutta tarkemmin kuunnellessa huomaa hänen jauhavan tyhjänpäiväisyyksiä. Hän saattaa aivan tosissaan kertoa tarinaa, jonka paikkansa pitämättömyyden kuka tahansa havaitsee. Uskottelutila, sen enempää kuin muutkaan esimentalisaatiotilat eivät ole aikuisen "syytä". Nämä kokemisen ja suhteeseen tulemisen tavat ovat muodostuneet yleensä jo lapsuuden mentalisoimattomissa tai traumaattisissa ihmissuhteissa. Liian vaikeat kokemukset ovat ikäänkuin irrotettu asiayhteydestä. Itseen kohdistuneesta julmuudesta voidaan kertoa täysin tunteettomasti tai ikään kuin se olisi tapahtunut jollekin toiselle. Kokemus merkittävyydestä, juuri minusta minuna syntyy kun toinen tavoittelee minun mieltäni. Mentalisoiva aikuinen on kiinnostunut lapsen ajatuksesta, vaikka se olisi vasta raakilemainen tai aikuisesta epämiellyttävä. 

Mikä vaikeuttaa mentalisointia?

Mentalisaatio ei ole vain lapsen tunteisiin virittäytymistä. Aikuisen on myös pysyttävä kärryillä omasta mielen maailmastaan, sen hetkisistä tunnelmistaan ja voinnistaan. Erityyppisten stressien, ristiriitojen, syyllisyyden ja huolten sietokyky on yksilöllinen ominaisuus. Sen ajatellaan olevan geneettisen taipumuksen ja varhaislapsuuden ihmissuhdekokemusten yhdistelmän tuotosta. Karkeasti tieteellisiä faktoja niputtaen voidaan sanoa näin: säädellyksi tuleminen lapsena kasvattaa ihmisen säätelykapasiteettia. Se tarkoittaa sitä, että lapsi, jota on autettu pienenä rauhoittumaan ja jonka myönteisiä tunteita on vahvistettu liittymällä niihin, on kehittänyt mentalisaatiokykyään ja pystyy sen avulla aikuisena rauhoittumaan. Tärkeintä on, ettei lapsen kokemaa tunnetilaa vähätellä, lähdetä liiaksi mukaan tai yritetä korjata. neuvoja ei ole tarpeen jakaa, vain olla myötäelävästi läsnä. 

Leikin merkitys lapsen kehitykselle on kiistaton. Toisaalta: niin on riitojenkin. Näissä hetkissä näkee helposti, miten lapsen mentalisaatiokehitys on edennyt. Sekä leikki että riita ovat yhteyden etsintää, erillisten mielenmaailmoiden tutkimista ja tunteiden säätelyn harjoittamista.

Merja Tompuri: Tartu toimeen. Opas työskentelytaitojen opettamiseen. PS-kustannus 2018

"Niin kauan kuin olemme hyvin sujuu -vaiheessa, meillä ei ole työskentelyn kanssa mitään hätää. Haasteet alkavat, kun siirrymme vaiheeseen, jossa eteneminen vaatii ponnistelua."

Toiminnan merkityksellisyyttä ei voi liioitella. Sen avulla
* opimme tuntemaan itsemme, ympäristömme, kulttuurimme, jossa elämme
* pidämme huolta omasta hyvinvoinnistamme
* olemme vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa

Sisun ja sinnikkyyden asenne saa niin tukea tarvitsevan oppilaan kuin huippuosaajaksi tähtäävän ammattilaisenkin saavuttamaan oman täyden potentiaalinsa. 
- asenteisiin voi vaikuttaa ja käsitys itsestä oppijana voi muuttua
- jokainen onnistuminen lisää alttiutta yrittää uudelleen seuraavalla kerralla ja ajan myötä ottaa uusia haasteita vastaan

Liisa Keltikangas-Järvinen (2018): Itseohjautuvaisuus ja vastuunkanto ovat hienoja ominaisuuksia; niitä on aihetta kannattaa. Ne eivät kuitenkaan ole ala-asteikäisen ominaisuuksia, vaan sen ikäisestä kantaa vastuun aikuinen. Ne eivät myöskään kehity niitä edellyttämällä jo silloin, kun lapsella ei vielä ole kehityksellisiä valmiuksia. Uimataidotn lapsi ei opi uimaan mereen pudotessaan, vaikka tilanne niin vaatisi. "

Toimeen tarttumista harjoittelemalla ei vaikuteta ainoastaan yksittäisen toiminnon suorittamiseen. Pitkällä aikavälillä siinä vahvistetaanmuun muassa resilienssiin liittyvää sinnikkään ponnistelun taitoa ja kykyä ottaa vastaan uusia haasteita. Lisäksi tekemisen mukanaan tuoma kokemus aikaansaamisesta  vahvistaa ihmisen pystyvyyden tunnetta ja tuo lisää eämänlaatua. 

Ihmisen perustarpeita (ovat vahvasti yhteydessä motivaatioon):
- autonomia (ihmisellä on mahdollisuus valita eri asioita elämäänsä ja vaikuttaa omaan tekemiseensä)
- pystyvyyden tunne (syntyy, kun ihmisellä kokemus siitä, että hän saa aikaan asioita, osaa ja on pätevä tekemisissään)
- yhteenkuuluvuuden tunne (jokainen haluaa kuulua tuntevansa yhteen toisten kanssa, olla osa ryhmää, tulla hyvöksytyksi siinä)

Motivaation herättäminen korostaa ihmisen hyvinvointia ja yksilöllisyyttä.
Velvollisuuksien täyttäminen liittyy vahvemmin yhteisöllisyyteen ja määrätietoisen sinnikkyyden vahvistamiseen.
- Jari Sinkkonen: Kasvatuksen tärkein tehtävä on opettaa lapset tekemään myös epämiellyttäviä asioita.
- Olli Luukkainen: Koulun tehtävä ei ole viihdyttää. Koulua on kehitettävä niin, että se innostaa ja motivoi, mutta ei sen viihdettä tarvitse olla. Elämä vaatii ponnisteluja ja vaivannäköä ja siihen on kasvettava. 

Erityisen merkityksellisiä toiminnalle ovat sisu ja sinnikkyys: antavat pontta jatkaa eteenpäin epämukavuudesta huolimatta. 
SISUKKUUDEN VAHVISTAMINEN VOI OLLA TÄRKEIN LAHJA,  MINKÄ EIRTYISTÄ TUKEA TARVITSEVALLE VOI ANTAA.

Sinnikkääkkä ihmisellä on yleensä neljä voimavaraa, jotka kehittyvät vuosien mittaan tietyssä järjesyksessä:
- kiinnostus ja intohimo johonkin asiaan (ennen kovaa työtä tulee leikki)
- harjoittelu (päivästä ja vuodesta toiseen)
- tarkoitus, vakaumus siitä, että omalla toiminnalla on tarkoitus (itselle ja muille)
- toivo (läsnä jokaisessa sinnikkyyden osa-alueessa, toivo saa ihmisen jatkamaan vastoinkäymisistä huolimatta, sen avulla näemme mahdollisuuden kaikkein pimeimpinä hetkinä)

Resilienssi ja itsemyötätunto
Myönteistä selviämistä, uskoa omiin kykyihin ja selviämiseen. Toipumiskykyinen ihminen osaa kohdata ja hyväksyä  ikävät tunnekokemukset jäämättä niiden valtaan. Toipumiskyky vahvistuu lapsen kokemuksista välittävistä ja myötätuntoisista aikuisista, jotka rohkaisevat lasta kiinnittämään huomiota mm ongelmanratkaisutaitoihin sekä ohjaavat impulssikontrollin ja säätelykyvyn opetteluun. Joskus tulee ohjata lasta kohti sinnikkyyttä, ja joissakin tilanteissa tärkeintä on osoittaa hänelle myötätuntoa ja vahvistaa hänen kykyään kokea myötätuntoa myös itseään kohtaan. Itsemyötätunto on voimavara, joka kantaa lasta läpi elämän. 

Psykologi Mari Rauhalan viisi vinkkiä myötätunnon opettamiseen:
1. Näe ne hetken, kun lapsi toimii myötätunnosta. MYötäelä ja viesti hyväksyntää. Iloitse.
2. Huomaa hetket, kun itse koe myötätuntoa ja toimit sen mukaisesti. Sanoita lapselle kokemusta ääneen. Se on arvokasta.
3. Havaitse myötätuntoiset eleet, teot ja motiivit ympärilläsi myös vieraissa ihmisissä. Jaa havaintosi lapsen kanssa. Arvosta ääneen.
4. Kun lapsella on hankala hetki, huomaa, että näin on. Ole myötätuntoisesti läsnä. Ole hänen käytettävissään tunkeilematta ja lapsen rajoja ja toiveita kunnioittaen. Anna hänen tuntea sitä, mitä hän tuntee. Arvosta kaikkia tuntieta.
5. Kun itselläsi on vaikea hetki, anna itsemyötätunnon ohjata tekoja ja sanoja. Ota itsemyötätuntotauko ja sano ehkäpä ääneen itsellesi lohduttava, rohkaiseva tai rakastava sana, jota kaipaat. Pidä huolta itsestäsi niin kuin toivot lapsesi pitävän itsestään koko loppuelämän ajan. 

Monille oppilaille työskentelytaitojen tärkein harjoittelualue on kyky säädellä tunteita ja oppia tunnistamaan omien voimavarojen rajat. Taitojen ylärajoilla toimiminen, epäonnistumiset ja vastoinkäymiset saavat helposti negatiiviset tunteet heräämään. 

Kuormitus tasapainoon
Kun ihminen on ollut pitkään kuormittunut, hän alkaa pitää jatkuvaa stressiä normaalina olotilana. Joskus jo alle kouluikäiset lapset ovat niin tottuneita stressiin, että he eivät osaa lainkaan asettua rauhalliseen rentouden tilaan. Se voi olla heille outo ja pelottava kokemus.Tasapainon tilassa ihmisen tunteidensäätely onnistuu parhaiten, hän oppii paremmin uusia asioita ja huomaa helpommin elämän pienet hyvät hetket. Mitä nuorempi lapsi on, sitä vaikeampi hänen on huomata uupumustaan itse ja kertoa siitä muille. Usein se kuitenkin näkyy lapsen käyttäytymisessä uhmana, itkuherkkyytenä tai vauhdikkaana ylivireytenä. Kasvattajan tehtävä on huolehtia, että kuormittumisen määrä pysyy kohtuullisena sekä hänellä itsellään että hänen vastuullaan olevilla lapsilla ja nuorilla. Kasvattajan mielentila vaikuttaa suoraan lasten mielentilaan, sillä tunteet kirjaimellisesti tarttuvat ihmisestä toiseen. 

Usein parasta, mitä kasvattaja voi tehdä, on pysähtyä kuuntelemaan lapsen huolia ja ottaa tämän tunteet vastaan kanssakulkijan roolissa. Hän antaa lapselle oikeutuksen tuntea kaikkia tunteita, olivatpa ne iloa, surua tai ärtymystä. Vaikuttaakseen lapsen hyvinvointiin kasvattaja voi pysähtyä miettimään, millaiseen tavoitteeseen tietyn oppilaan on tärkeintä keskittyä:
* joskus on tärkeintä saada arki sujumaan
* kun arki sujuu, voi tärkeimmäksi nousta oppilaan kehityksen ja oppimisen tukeminen
* joskus voimavarat on hyvä suunnata siihen, mikä lapselle itselle on tärkeintä

Välillä lapselle kannattaa antaa vain sellaisia tehtävuä, joissa hän takuuvarmasti onnistuu. Tämä pätee erityisesti lapsiin, joiden on keskimääräistä vaikeampi ottaa vastaan pieniäkään epäonnistumisia ja jotka epäilevät omia kykyjään: he tarvitsevat runsaasti vahvistusta omalle osaamisestaan. Näiden lasten toimintoja tulee tarvittaessa pilkkoa ja mukauttaa niin, että että lapset alkavat hiljalleen luottaa omiin taitoihinsa selviytyä arjen toimissa. Toki erehtymisen kokemukset ja niistä selviämiset ovat tärkeitä joinakin muina aikoina ja niitäkin kokemuksia tulee saada toisinaan. 

Kannattaa muistaa, että se mihin viemme huomion, vahvistuu. 

Ylävitoset
- yhdessä yrittäminen, kannustaminen ja myötäeläminen toisen ilossa
- tässä yhteydessä ylävitonen viittaa lapsen perustarpeisiin ja niistä huolehtimiseen
- jokainen kasvattajan viidestä sormesta viittaa lapsen viiteen perustarpeeseen
- ylävitosen avulla voidaan itse asiassa tarkistaa sekä kasvattajan että lapsen hyvinvointi
Ylävitoseen liittyvät perustarpeet ovat seuraavat
VUOROVAIKUTUS: ovatko lapsen kaveriasiat kunnossa, ovatko ympärillä olevat ihmiset toimeen tarttumisen tukena eivätkä esteenä?
UNI: onko lapsi levännyt riittävästi, onko vireys tilanteeseen nähden riittävä
RAVINTO: onko hän syönyt ja juonut riittävästi, voiko keho mahdollisimman hyvin
TUNTEET: ovatko tunteet lähempänä miellyttävää kuin epämiellyttävää, ja lähempänä positiivisuutta ja iloa kuin negatiivisuutta ja vihaa
TURVALLISUUS: onko asenteesi kasvattajana lempeä ja sensitiivinen, tukeeko fyysinen ympäristö toimintaa?

Ihminen onnistuu parhaiten silloi kun hänen perustarpeensa on tyydytetty. Lähes aina joku tarve on hieman epätyydyttävässä tilassa. Asiat voivat kuitenkin olla riittävän hyvin. Täydellisen olotilan saavuttaminen on harvoin mahdollista. Yksi kasvatuksen tavoitteista on opettaa lapsi itse tunnistamaan omat tunteensa ja toimimaan haastavissa tilanteissa harkitusti joutumatta automaattisen reagoinnin jäsentymättömään tilaan. 


Henna Tampio & Matti Tampio: Ulkoloikka. Hyppää ulko-opetuksen ideoiden maailmaan (PS-Kustannus 2017)

Monipuoliset työyavat ja kaikkien aistien hyödyntäminen pääsevät parhaimmin kukoistamaan ulkona. Tästä teoksesta saat runsaasti eri oppiaineisiin sovellettavia vinkkejä ulko-opetukseen. Voit poimia käyttöösi joko yksittäisiä harjoitteita tai ideoita laajoihin oppimiskokonaisuuksiin. Kirja antaa välineitä myös pitkäjänteisen ulko-opetuksen toteuttamiseen, kuten vinkkejä ulkotuntikassin ja ulkoluokan varustamiseen sekä ulkokokkailuun. Mukana on myös toiminnallisia itsearviointitehtäviä, joiden avulla oppilaat voivat virittää koko kehon ja mielen oman oppimisen tarkastelun äärelle. 

Ensisijainen lähtökohta kirjassa on oppilaiden aktivoiminen ja sitouttaminen osaksi oppimisprosessia. Opettaja tarjoaa oppilaille toiminnan raamit ja oppilaat värittävät sisällön. Erilaisten projektien suunnittelemiseen ja toteuttamiseen saa mielekästä lisäsyvyyttä ulkona. 

" Monipuliset työtavat tuovat oppimiseen iloa ja onnistumisen kokemuksia. Kokemukselliset ja toiminnalliset työtavat sekä eri aistien käyttö ja liikkuminen lisäävät oppimisen elämyksellisyyttä ja vahvistavat motivaatiota. Motivaatiota vahvistavat myös työtavat, jotka tukevat itseohjautuvuutta ja ryhmään kuulumisen tunnetta." Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.

Motivoituakseen aidosti täytyy ensin innostua ja virittyä positiiviseen tunnelmaan. Oppilailla pitää olla myös mahdollisuus kokea onnistumisia, sillä se on yksi edellytys koulussa viihtymiselle, sitoutumiselle ja motivoitumiselle.

Digikelkka kulkee kovaa, ja sillä on eittämättä paljon annettavaa oppimiselle. Mikä tahansa oppimista tukeva elementti kääntyy itseään vastaan, jos se vie kaiken huomion kaikelta muulta
- digiosaamisen gurut haluavat lastensa oppivan ensisijaisesti sosiaalisia taitoja, luovuutta ja itsehillintää ja niitä opitaan parhaiten suorassa vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä toisten kanssa
- ehkäpä kovin digihuuma alkaa meilläkin jo sen verran tasaantua, että havahdumme irrottamaan silmämme ruudulta ja suuntaamme katseen enemmän ympärillemme ja suoraan toisen ihmisen silmiin

"Koulutyössä hyödynnetään suunnitelmallisesti eri työtapoja ja oppimisympäristöjä ja työskentelyä pyritään säännöllisesti viemään ulos luokkahuoneesta." Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.

Meitä haastetaan tekemään toisin, kuin olemme tottuneet ja menemään myös mukavuusalueemme ulkopuolelle.
Ulkoloikan tekeminen kannattaa:
- luokkahenki paranee
- erilaiset oppimistyylit saavat enemmän tilaa
- koulussa viihdytään paremmin
- ulkoilu ja luonnossa liikkuminen lievittää stressiä ja parantaa keskittymiskykyä
- fyysisestä toiminnasta on havaittu olevan etuja etenkin alisuoriutuville oppilaille
- säännöllisten ulkotuntien lisätuotteena syntyy monia hyötyjä, jotka kantavat myös sisälle luokkahuoneeseen

Opetuksen siirtäminen ulos ei vaadi isoja reusrsseja, vaan joskus se jopa vapauttaa niitä.



Anssi Roiha ja Jerker Polso: Onnistu eriyttämisessä - toimivan opetuksen osa (PS-kustannus 2018)

Teos antaa paljon konkreettisia vinkkejä niin eriyttämistä tukeviin opetusjärjestelyihin, oppimisympäristöihin, opetusmenetelmiin,  -välineisiin ja -materiaaleihin kuin oppimisen arviointitapoihin. Kirjan liitteisiin on koottu lomakkeita opettajan työn tueksi. 

Eriyttäminen Tomlinsonin mukaan (2014)
Oppilaan valmiudet, kiinnostuksen kohteet ja oppimisprofiili varioivat. Tämän vuoksi opiskelun 1)sisältöä 2)prosessia ja 3)tuotosta tulee varioida. 

Eriyttämisen tulisi olla
- opetuksen lähestymistapa
- yksilöllisyyden huomioimista laajasti
- sekä reaktiivista että proaktiivista
- kaikkia oppilaita koskevaa
- oppilaslähtöistä
- suunnitelmallista

Eriyttämisen viiden o:n malli
- etenee yleisestä yksityisyyteen
- oppilaan oppimisprofiili, itsetunto, kiinnostuksen kohteet, valmiudet, tarpeet, motivaatio, persoonallisuus, historia vaikuttavat
1. opetusjärjestelyt
2. oppimisympäristö
3. opetusmenetelmät
4. oppimisen tukimateriaali
5. oppimisen arviointi

Pedagogiset asiakirjat eriyttämisessä

1. Pidä asiakirjat ajan tasalla
- kaikki oppilaisiin liittyvä olennainen tieto pitäisi olla viimeisessä asiakirjassa
- siirrä edellisestä asiakirjasta vain olennaisin tieto, älä kopioi kaikkea
- pohdi, onko tieto ajankohtaine. ja tärkeä, karsi turha
- mieti, mikä auttaisi sinua, jos et tuntisi oppilasta ja opettaisit häntä vain pedagogisten asiakirjojen pohjalta

2. Muista helppolukuisuus
- joskus ranskalaiset viivat palvelevat paremmin kuin pitkä selostus
- kirjoita niin, että asiakirja aukeaa sekä vieraalle opettajaööe, että vanhemmille ja lapselle, älä sorru ammattisanastoon

3. Pedagoginen asiakirja on työkalu
- kirjaa asiakirjoihin selkeitä vinkkejä ja toimintatapojal jotka auttavat oppilaan opiskelussa ja oppimisessa
- muista päivittää asiakirjaa ja palata siihen tarvittaessa, kaikkia muutoksia ei tarvitse tehdä raskaiden palaverien kautta, puhelinsoitto tai viesti voi riittää, tärkeintä, että oppilasta ja vanhempia on kuultu ja he ovat tietoisia päivityksestä

Helsström, Johnson, Leppilampi & Sahlberg: Yhdessä oppiminen - Yhteistoiminnallisuuden käytäntö ja periaatteet (2015)

Aktiivisen oppimiskäsityksen ja yhteistoiminnallisen oppimisen välisiä yhteyksiä
1. Hyvän henkisen, yhteisöllisen ilmapiirin luominen rohkaisee riskin ottamiseen, asioiden esille tuomiseen ja asioista  
puhumiseen. Ilmapiirin havainnoiminen auttaa näkemään luokkahuoneet oppilaiden yhteisöinä.  
2. Odotus laaja-alaisesta osaamisesta edellyttää, että oppilaiden pitää osata tehdä yhteenvetoja, selittää ja opettaa asia
muille. Tämä vaatii korkeatasoisempaa kognitiivista ajatusten järjestelyä ja pohdintaa kuin perinteinen kouluoppiminen, 
jossa oppiminen tapahtuu vain osaa itseä varten. Siksi opettajien tulee suunnitella monialaisia oppimiskokonaisuuksia, 
jolloin tiimiopettajuus on tärkeää. 
3. Keskustelu yhteistoiminnallisissa ryhmissä edistää suullistä johtopäätöksen tekoa, selittämistä, arviointia ja pohdintaa siitä,
mitä yksilö tietää. Pohdintaprosessin kautta tieto muuttuu merkitykselliseksi ja yhdistyy merkitysrakenteiksi. Tämä edistää 
sosiaalisten taitojen kehittymistä, joka on koululaitoksemme suurimpia kehityshaasteita nyt ja tulevaisuudessa.
4. Heteregeeniset ryhmät, joilla on erilaisia valmiuksia edellyttäviä tehtäviä, pakottavat uudenlaiseen ajatteluun, luoviin
reaktioihin ja kunkin oppilaan erilaisen lahjakkuuden käyttöön. Monet osaamiseen liittyvät odotukset johtavat siihen, että
ryhmän jäsenten erilaisuus on arvokas rikkaus eikä ongelma.
5. Oppilaat vaikuttavat toistensa oppimiseen mallintamalla ajatusten eri tasoja, selittämällä, kuinka ratkaisivat ongelmat, ja
antamalla toisilleen palautetta ja rohkaisua. Siinä on yhteistoiminnallisen oppimisen ydin, joka tuottaa syvällistä oppimista.
6. Ristiriitaiset mielipiteet, tulkinnat ja selitykset pitää ratkaista. Parhaimmillaan ne innostavat ryhmän jäsenet pohdiskelevaan
dialogiin. Strukturoitu ristiriita saattaa olla erinomainen oppimisen kannalta. Sen kautta opitaan niitä taitoja, joita tarvitaan
koko ihmiselämän ajan, kun ristiriitoja kohdataan ja ratkotaan. 
7. Yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmät edellyttävät, että opiskelijat keskittyvät tehtävän kognitiivisiiin ja
 metakognitiivisiin puoliin. He joutuvta selostamaan, miten he ovat päätyneetb tiettyihin ratkaisuihin. Ei riitä, että he vain
 pyrkivät löytymään oikean vastauksen tai helpon tien ongelman ratkaisuun. 

- positiivinen riippuvuus
- yksilöllinen vastuu
- osallistava avoin vuorovaikutus
- sosiaalisten taitojen hallinta
- yhdessä tapahtuva arviointi ja pohdiskelu eli reflektio

Autonomia (yksilöllinen vastuu), yhteenkuuluvuus (positiivinen riippuvuus) ja yhteiset tavoitteet ja intohimo oppimiseen yhdessä muodostavat kompetenssin (osaamisen)

Timo Saloviita: Luokka haltuun - parhaat keinot toimivaan opetukseen (2013)

Kirja kokoaa yhteen joukon opetuksen parhaita keinoja. Katse kohdistuu ennenkaikkea oppilaskirjavuuden tuomaan haasteeseen: miten opettaja pystyy hallitsemaan oppilaiden erialisuutta, tuota kaikille tuttua mörköä, niin että pystyy opettamaan kaikkia lapsia ja nuoria yhdessä ja samassa luokassa. Kirjaa lukiessa havaitsee, että oppimista koskevat tutukimustulokset ovat yllättäviä. 

Omia nostoja:

Millainen on hyvä koulu?
  • Oppimistuloksiin vaikuttaa monta sellaista tekijää, jotka koskevat pikemminkin koko koulua kuin yksittäistä luokkahuonetta.
  1. Vahva johtajuus, yhteiset tavoitteet ja sitoutuminen niihin.
  2. Turvallinen ilmapiiri ja hyvä järjestys.
  3. Opettajilla on myönteinen asenne oppilaisiin ja korkeat odotukset oppimisen suhteen.
  4. Korostetaan aktiivista opetusta.
  5. Tavoitteiden saavuttamista arvioidaan.
  6. Vanhempien osallistuminen on aktiivista.
  7. Korostetaan hyviä oppimistuloksia.
  • Tutkimustulokset vahvistavat, että ala-asteella oppimistulokset ovat keskimäärin parempia , kun koulussa on korkeintaan 200 oppilasta. Yläkoulun kohdalla vastaavaa yhteyttä ei ole.
  • Luokkakoko: Paras koulumenestys 24-30 oppilaan luokissa ja huonoin hyvin pienissä luokissa, luokkakoon kasvaminen aina 28 oppilaaseen korreloi positiivisesti koulumenestykseen (Alatalo, 2007,96)
  • Yhteenvetona voi todeta, että luokkakooon pienentäminen parantaa oppimista mutta vain vähän. Kun ottaa huomioon kustannukset, voi sanoa, ettei luokakoon pienentäminen ole hyvä tapa kohentaa oppimista.
  • Yksikään tutukimus ei ole osoittanut luokalle jättämisestä olevan hyötyä.
  • Kehitysvamma tai lievät oppimisvaikeudet - paras sijoituspaikka on tavallinen luokka, jossa on tarjolla eriytettyä opetusta. Saavutetut edut koskivat oppimistuloksia, minäkuvan kehitystä, käyttäytymistä ja sosiaalista sopetumista.
  • Tavlliset ympäristöt ovat tuottaneet parempaa tulosta kuin erityiset oppimisympäristöt
  • Erityisluokkien hyödyllisyyttä niin erityis- kuin muillekaan oppilaille ei ole voitu empiirisesti osoittaa. 

Millainen on hyvä opettaja?

  • Kaikkein tärkeimmäksi oppimistuloksiin vaikuttavaksi tekijäksi on havaittu opettaja. Opettajan merkitys on km tärkeämpi kuin oppilaaseen tai hänen kotitaustaansa, kouluun tai opetusmenetelmiin liittyvät tekijät.
  • Opettajaa koskevat tutkimustulokset nostaa esiin kaksi asiaa: opettajan hyvä suhde oppilaisiin ja opettajan korkeat odotukset jokaisen oppilaan oppimisen suhteen

Millaista on hyvä opetus?

  • Huono opetus: 1. Opettaja turvautuu liikaa oppikirjaan sen sijaan että suunnittelisi opetusta itse 2. Opettaja korostaa yksinkertaisia faktoja ymmärtämisen sijaan. 3. Oppilaitten lähtötaso on huonosti tiedossa. 4. Oma toiminta on suoraa reagointia luokan tapahtumiin, kun opettaja yrittää hallita tilanteen kerrallaan.5. Opettaja ei juuri ehdi miettiä, mitä luokassa tapahtuu.
  • Opetus (DI) -> oppimisen ohjaaminen, omalla toiminnalla rakennetaan merkityksiä
  • Suora opetus on kuitenkin tehokasta; metodi korostaa opettajan johtajuutta, langat pysyy käsissä
  • Kun opettaja saa itsevarmuutta, open pitäisi uskaltaa siirtää vastuuta oppilaille, 
  • Oppilaiden vastuullisempi rooli edellyttää, että oppilaat oppivat omatoimisuutta ja vastuullisuutta
  • Pelkkä suora opetus ei heterogeenisessä luokassa riitä
  • Perinteisen koulun vaikeudet johtuvat suoraan opetukseen liittyvästä tasatahtisuudesta
  • Läksyt: läksyjen tekemisen vaikutus eri oppiaineiden oppimistuloksiin ei ole merkittävä, hyvät hyötyvät , heikot ei, läksyjen tehoon vaikuttaa niiden sisältö ja niiden tarkastamista koskevat seikat
  • Tehokkaan opetuksen seitsemän piirrettä
  1. Pidä yllä korkeata vaatimustasoa (oppilaaseen, itseen). 2. Varaa tarpeeksi aikaa oppimiseen 3. Pidä luokassa hyvä järjestys ja työrauha 3. Jaksota harjoittelu sopiviin osiin. 4. Käytä suoraa opetusta. 5. Sovella tavoiteoppimista. 6. Luo myönteinen oppimisympäristö. 
  • Esteettömän opetuksen avaintehtävät
  1. Oppilaan hyväksyminen; yhteiskunnallisesti, sisällöllisesti, materiaalisesti orientoitunut opettaja, elämä usein em yhdistelmä
  2. Koko luokan toiminnan eriyttäminen; tavoiteoppiminen ja formatiivinen arviointi, monitasoinen opetus (tilapäiset tasoryhmät), työskentelypisteet/pysäkit, rinnakkaisryhmät, opintoluotsit
  3. Samanaikaisopetus; avustava opetus, täydentävä opetus, tiimiopetus, kiertävät työasemat, opettaja ei jää luokassaan yksin
  4. Yhteistoiminnallinen ryhmätyö; positiivinen keskinäisriippuvuus, oppilaiden työnjako erilaisten roolien avulla, oppilaat motivoituvat työskentelemään yhdessä, koska he tarvitsevat toisiaan -> paremmat oppimistulokset, paremmat suhteet oppilaiden välillä, ryhmätyöt ja eriyttäminen
  5. Yhteistyö: perheet, avustajat, ammattilaiset
  6. Varmista työrauha; opettajat katsovat, että johtuvat kodeista, oppilaat katsovat, että johtuu opettajista, pääasiassa oppimisen ongelmia, jolloin ratkaisu löytyy oppimisesta ja kasvatuksesta, vain pieni osa luokkien käytösongelmista johtuu mielenterveysongelmista, traditionaalinen auktoriteetti, rationaalinen auktoriteetti, karismaattinen auktoriteetti
  • Työrauhan kolme porrasta: 1. Ehkäise häiriökäyttäytyminen 2. Korjaa oppilaan käyttäytymistä a)sanattomasti b) sanallisesti 3. Seuraamukset (pysy rauhallisena, säilytä karisma) kasvatuskeskustelu kts. Erillinen kopio
  • Käyttäytymisanalyysi: Huomion tavoittelu?, vaatimusten välttäminen?, konkreettinen etu?, muut?

 

Reijo A. Kaupppila: Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot

Kaikki tarvitsevat vuorovaikutustaitoja! Kirjassa annetaan tietoa siitä, mitä vuorovaikutustaidot ovat ja miten sosiaalisia taitoja voidaan opettaa.

Kirjasta poimittua
Mistä sosiaalisten taitojen puute johtuu?
Kirjassa nimetään neljä syytä sosiaalisten taitojen puutteeseen.
* Jotkut henkilöt eivät ole saaneet riittävästi sosiaalisten taitojen opetusta eikä heillä ole ollut myöskään riittävän hyviä malleja, joilta he olisivat voineet oppia näitä taitoja. Merkittävä osa sosiaalisista taidoista hankitaan vapaamuotoisesti havaitsemalla toisten käyttäytymistä.
* Joidenkin ihmisten kokemat psykologiset ongelmat estävät sosiaalisten taitojen kehittymisen.Nämä psykologiset ongelmat johtavat usein häiriöihin sosiaalisissa suhteissa ja vaikeuttavat sosiaalisten taitojen omaksumista.
* Ympäristön stressitekijät voivat haitata sosiaalisten taitojen omaksumista. Elämässä tapahtuneet traumaattiset kokemukset ja erilaiset stressin tuottajat aiheuttavat vetäytymistä ihmissuhteista ja silloin sosiaaliset taidot jäävät puutteellisiksi.
* Joissakin tapauksissa sosiaalisten taitojen ongelmat johtuvat sosiaalisessa ympäristössä tapahtuneista muutoksista ja siitä, etteivät ihmiset ole saaneet käyttäytymiseensä vahvistusta, johon aikaisemmin oli mahdollisuus. Uudessa tilanteessa heiltä puuttuu tilaisuus harjoittaa sosiaalisia taitoja.

Kirjaan on listattu mm. 46 sosiaalista taitoa, joita olisi syytä opettaa. Taidot jaetaan perustaitoihin, kehittyneisiin sosiaalisiin taitoihin, sosiaalisiin tunnetaitoihin ja muihin sosiaalisiin vuorovaikutustaitoihin.

Raisa Cacciatore: Aggression portaat

Raisa Cacciatore: Aggression portaat
Opetushallituksen lähes kymmenenvuotta sitten julkaisema Aggression portaat on edelleen erinomainen opas väkivaltaisen käytöksen ennaltaehkäisyyn lapsilla ja nuorilla. Kirja kannustaa ottamaan aikuisia aikuisen paikan sekä kotona että koulussa. Tällöin lapsi saa varttua turvallisesti lapsen paikalla lapsuuteen kuuluvine kehitystehtävineen. Ohessa poimintoja ja suoria lainauksia tunteiden hallinnan tukemisesta Aggression portaat -kirjasta.

TUNTEITA ON

Erilaisia tunteita tulee ja menee jatkuvasti. Niitä voidaan kiihdyttää ja rauhoittaa, kieltää tai kuunnella. Jos lapsi tai nuori oppii tunnistamaan ja nimeämään tunteensa, voi hän opetella hallitsemaan niitä. Sitä, mitä ei ymmärrä ja mistä ei pysty keskustelemaan, on mahdotonta myöskään täysin hallita. Tunteita täytyy opettaa. Ne lapset ja nuoret, joiden aggressiotunne aiheuttaa paljon haasteita perheessä ja koulussa, tarvitsevat tietoa, rakentavaa rajoittamista ja viisaiden aikuisten turvaa. Teko voi olla ilkeä ja paha, tunne kuitenkaan ei.

Proaktiivinen aggressiivisuus
On ihmisiä, jotka käyttävät väkivaltaa harkitusti. He usein uhkailevat, käyttäytyvät aggressiivisesti ja jopa hajottavat paikkoja tai käyvät päälle vain saadakseen tahtonsa läpi. Väkivaltainen toiminta on laskelmoitua, eikä siihen juuri liity voimakkaita vihan tunteita.

Reaktiivinen aggressiivisuus
Tulistuvan temperamentin omaavia "kuumakalleja". Heillä on äkkipikainen temperamentti: pinna palaa ja raivari iskee herkästi, jolloin he eivät hallitse itseään. Tällainen aggressiivisuus on suunnittelematonta ja kontrolloimatonta. He eivät ehkä ollenkaan tarkoita sitä, mitä suutuspäissään tekevät, vaan katuvat ja harmittelevat jälkeenpäin.

Tunteet ovat totta, mutta eivät koko totuus. Ihminen ei ole koskaan kokonaan sama kuin hänen tunteensa. Tunne on hänessä, mutta tahto ja järki ovat siinä rinnalla. Tunteen voimakkuus vaihtelee, joskus se pyrkii voittamaan oman tahdon ja järjen äänet. Tunne ei kuitenkaan ole vielä teko.

Tunteiden kieltäminen ei kannata. Elämän kuuluu tuntua. Kaikki tunteet voi hyväksyä, ja sen jälkeen voi harjoitella keinoja tehdä niille tunteilleen jotakin. Ihmisen, joka haluaa alkaa hallita omia haastavia tunteitaan, on ensin tutustuttava niihin, löydettävä ne itsestään, jopa arvostettava tätä alkukantaista reaktiokykyään, ja sitä kautta opeteltava kontrolloimaan ja ohjailemaan niitä.

Mitä pienempi lapsi, sen vaikeampaa yleensä on oman kiihtymyksen hallinta. Voimakkaaksi kasvanut tunne vaatii tekoja ja toimintaa. Tällaisessa tilanteessa on järkevää ottaa lapsi erilleen joukosta rauhoittumaan, jotta kiihtyminen tai turvaton olo ei leviä ja jotta riehaantumisesta seuraa myös rajoitus. Pienillä lapsilla tulisi olla mahdollisuus säännöllisesti purkaa myös fyysistä energiaansa. Myös nuoren kohdalla on hyvä nopeasti eristää liikaa kiihtynyt nuori toisista lapsista ja nuorista. Tunnekuohussaan nuori voi tehdä ja sanoa asioita, joita jälkeenpäin katuu ja joista häntä toiset nuoret arvostelevat. Tunnekuohu menee helpommin ohi kahdestaan turvallisen ja rauhallisen aikuisen kanssa. Lapset ja nuoret tarvitsevat rauhoittumiseen usein viisaan aikuisen tuen sekä riittävästi aikaa.

Aikuisen tulisi antaa malli, miten tunteet tulevat ja lientyvät ilman, että ne rikkovat mitään. Niitä voi pysähtyä tuntemaan: Antaa ahdistaa, antaa suututtaa. Tunne tulee, koska sille on jokin syy. Tunne ei pakota toimimaan, mutta sen syitä kannattaa tutkia: onko elämässä nyt jotakin, jota kannattaisi pyrkiä muuttamaan? Nopeat pysähtymiset, aikalisän ottaminen ja tietoinen rauhoittuminen ovat erinomaisia lääkkeitä pahimman tunnekuohun aikana. Jokainen on vastuussa tunteistaan.

AGGRESSIOTUNNE

Viha ei koskaan synny tyhjästä, niinpä sitä ei voi kieltää tai vaatia poistumaan tarjoamatta jotakin purkautumiskanavaa. Kriittinen hetki on se, kun pinna palaa ja mielentilassa tapahtuu voimakas muutos. Tässä tilassa aivojen toimintatila muuttuu voimakkaasti, vaikka ihminen itse ei sitä usein havaitse. Aivot menevät taistele tai pakene -olotilaan, eräänlaiseen hätätilaan, jossa kaikki turha pyyhkiytyy pois mielestä. Toimintaa hallitsee voimakas tunne, joka antaa yksilölle valtavan voiman, päättäväisyyden ja ehdottomuuden, aivan kuin kyse olisi elämästä ja kuolemasta. Tämä tunne voi sisältää useita osia: pelkoa, raivoa, kauhua tai vihaa. Tila on hyvin ongelmallinen, koska aivojen ylemmät toiminnot kuten moraali, empatia, looginen päättely, pidättyvyys ja harkintakyky kytkeytyvät suurilta osin pois päältä. Silloin ihminen muuttuu kuin toiseksi ihmiseksi ja myös hänen käyttäytymisensä motiivit muuttuvat. On tärkeää oppia tunnistamaan alatielle putoamiseen liittyvät merkit ja sitten oppia ehkäisemään tämä tila.

Agressiokasvu ja aikuisen reaktiot
Lapsi joka on pulassa kiukkunsa kanssa, esittää kysymyksen: Miten tästä selvitään? Rauhoittuakseen hän tarvitsee rauhallisen ja turvallisen vastuunkantajan aikuisesta. Ei lapsi tiedä, mikä on oikea tai väärä ratkaisu riidellessään, mutta taatusti hän on huolissaan ja poissa tolaltaan. Kun aikuinen osoittaa puheellaan ja teoillaan tietävänsä ja pärjäävänsä, lapsi luottaa ja kuuntelee aikuista. Rauhoittavia vastuaksia ei anneta väkivallan ja ylivallan keinoin, vaan varman ja jämäkän käytöksen keinoin. Lapsen tulisi voida kokea, että aikuiset tietävät, mitä tekevät, eivät pelästy tunnekuohuja ja ovat lapsen puolella, vaikka eivät hyväksyisikään lapsen käytöstä. Lapsen täytyy saada kokemus, että hänen paha mielensä on kuultu. Mitä vanhempi lapsi on kyseessä, sen tärkeämpää on neuvotella. Erittäin hyvä ohje on, ettei raivoavaa ja väsynyttä lasta tai nuorta kannata alkaa sanallisesti kasvattamaan siinä hetkessä.

Oikea asenne suhtautua nuoren vihaan on pitää jäitä hatussa ja pysyä mahdollisimman ulkopuolisena: "Vihaa jos vihaat, huuda mitä huudat, riehu mitä riehut, mutta minä pysyn rauhallisena ja kestän. Silti et saa rikkoa mitään etkä satuttaa ketään. Kypsyys tarkoittaa sitä, että pystyy ottamaan vastuun jonakin päivänä omista tunteistaan, elämään ne itse. Ei ole pakko räiskiä kaikkia ulos ja syyttää tunteistaan ulkopuolisia. Voi ottaa lusikan kauniiseen käteen ja alkaa pärjäämään kaikenlaisten tunteittensa kanssa, muuttaa maailmaa sen, minkä voi, ja sietää sitä, mitä ei käy muuttaminen.

Koti on aggressiokasvun sydän
Niin lapselle kuin murrosikäisellekin tunnekuohujen tärkein harjoituskenttä on koti. Tunteet tulevat pinnalle turvallisessa ympäristössä, jossa ei tarvitse pelätä tulevansa hylätyksi. Turva-aikuisten kanssa ei tarvitse tavoitella suosiota tai arvostusta, sillä he ovat varmasti aina olemassa.

Kaikki tunteet menevät joskus ohi. Kaikki kuohuvat tunteet vaimenevat itsestään ja muuttuvat toisiksi. Tunteita ei tarvitse ratkaista tai poistaa. Ne voi elää, antaa tulla ja tuntea. Voi ehkä myös muistaa, miten tunnekuohussaan oli täysin neuvoton ja mitä sitten tapahtui. Senkin jälkeen ihminen jäi henkiin, sekin meni ohi. Pahimmankin syöksyn jälkeen aina tulee helppoja hetkiä ja asiat ovat taas kunnossa, kunhan tunteet on purettu. Riittävän pysyvä, vankka ja turvallinen aikuinen antaa lapselle tai nuorelle mahdollisuuden tuoda kipeät tunteet pintaan ja opetella pärjäämään niiden kanssa.

Lasten ja nuorten väkivaltakasvatus on käytännön tasolla sitä, että kerrotaan että väkivalta on väärin, ketään ei saa satuttaa ja mitään ei saa rikkoa. Tätä mantraa on hoettava läpi kaikkien kasvuvuosien.

Ross W. Greene: Koulun hukkaamat lapset. Opas käytösongelmaisten lasten auttamiseksi.

Ross W. Greene: Koulun hukkaamat lapset. Opas käytösongelmaisten lasten auttamiseksi.
Kirja tarjoaa tehokkaita välineitä luokan ryhmädynamiikan kehittämiseen, koulukiusaamiseen puuttumiseen sekä opettajan ja vanhempien yhteistyön edistämiseen. Greenin esittelemä lähestymistapa soveltuu käytettäväksi selä ala- että yläkouluissa, niin tavallisissa luokissa kuin erityisluokissakin. Se soveltuu erinomaisesti myös lastenkoteihin, nuorisokoteihin sekä lasten ja nuorten psykiatrisiin hoitoyksiköihin.

Lapsemme kaipaavat ymmärrystä, opettajat tietoa toimivista auttamiskeinoista ja koulut tehokkaita menetelmiä syrjäytymisen ehkäisyyn. Meillä ei ole varaa hukata yhtäkään lasta! Muutos on välttämätön. Oletko valmis, otatko haasteen vastaan?

Linda Kalin Popov: Reilus, reipas ja vastuuntuntoinen 52 keinoa vahvistaa hyvää käytöstä

Linda Kalin Popov: Reilus, reipas ja vastuuntuntoinen 52 keinoa vahvistaa hyvää käytöstä
 
Psykoterapeutti Linda Kavelin Popovin kirjoittama käsikirja kehittämästään toimintatavasta, jossa lasten hyveisiin, parhaimpiin ominaisuuksiin, keskittymällä voidaan rohkaista lasta toimimaan oikein ja rakennetaan turvallisempaa ja onnellisempaa oppimisympäristöä. The Virtuen Project -toimintamallin tarkoitus on auttaa kehittämään kulttuuria, jossa kunnioitus, kärsivällisyys, itsehillintä, suvaitsevaisuus ja oppimisen ilo ovat hyveitä, jotka lapsemme hallitsevat. Lastemme hyvän käytöksen vahvistaminen on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.

Goldstein, Glick, Gibbs: Aggression Replacement Training Ryhmäharjoitusmenetelmä aggressiivisesti käyttäytyville nuorille

Goldstein, Glick, Gibbs: Aggression Replacement Training Ryhmäharjoitusmenetelmä aggressiivisesti käyttäytyville nuorille
Aggression Replacement Training (ART) on menetelmä nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille. ART-interventio koostuu sarjasta ohjattuja ryhmätapaamisia, joissa aggressiivisesti käyttäytyvät nuoret harjoittelevat sosiaalisia taitoja, vihan hallintaa ja moraalista päättelyä. Uusien taitojen kautta nuorille avautuu mahdollisuus toimia arjen ristiriitatilanteissa ilman väkivaltaa.

Kerola, Kujanpää & Kallio: Tunteesta tunteeseen - ihmismielen tarinat kuvin ja sanoin

Kerola, Kujanpää & Kallio: Tunteesta tunteeseen - ihmismielen tarinat kuvin ja sanoin
Tunnetaitojen harjoituskirja, joka on tarkoitettu keskustelujen ja harjoittelun lähtökohdaksi.

Tunteiden tunnistamista ja nimeämistä kannattaa harjoitella. Samalla oppii säätelemään sopivasti omaa käyttäytymistään. Empatia, toisen ihmisen tunteiden huomioon ottaminen on tärkeä taito, jota jkaisen kannattaa opetella.

Linkkejä oppimisen tukemiseen

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä