Merja Tompuri: Tartu toimeen. Opas työskentelytaitojen opettamiseen. PS-kustannus 2018
"Niin kauan kuin olemme hyvin sujuu -vaiheessa, meillä ei ole työskentelyn kanssa mitään hätää. Haasteet alkavat, kun siirrymme vaiheeseen, jossa eteneminen vaatii ponnistelua."
Toiminnan merkityksellisyyttä ei voi liioitella. Sen avulla
* opimme tuntemaan itsemme, ympäristömme, kulttuurimme, jossa elämme
* pidämme huolta omasta hyvinvoinnistamme
* olemme vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa
Sisun ja sinnikkyyden asenne saa niin tukea tarvitsevan oppilaan kuin huippuosaajaksi tähtäävän ammattilaisenkin saavuttamaan oman täyden potentiaalinsa.
- asenteisiin voi vaikuttaa ja käsitys itsestä oppijana voi muuttua
- jokainen onnistuminen lisää alttiutta yrittää uudelleen seuraavalla kerralla ja ajan myötä ottaa uusia haasteita vastaan
Liisa Keltikangas-Järvinen (2018): Itseohjautuvaisuus ja vastuunkanto ovat hienoja ominaisuuksia; niitä on aihetta kannattaa. Ne eivät kuitenkaan ole ala-asteikäisen ominaisuuksia, vaan sen ikäisestä kantaa vastuun aikuinen. Ne eivät myöskään kehity niitä edellyttämällä jo silloin, kun lapsella ei vielä ole kehityksellisiä valmiuksia. Uimataidotn lapsi ei opi uimaan mereen pudotessaan, vaikka tilanne niin vaatisi. "
Toimeen tarttumista harjoittelemalla ei vaikuteta ainoastaan yksittäisen toiminnon suorittamiseen. Pitkällä aikavälillä siinä vahvistetaanmuun muassa resilienssiin liittyvää sinnikkään ponnistelun taitoa ja kykyä ottaa vastaan uusia haasteita. Lisäksi tekemisen mukanaan tuoma kokemus aikaansaamisesta vahvistaa ihmisen pystyvyyden tunnetta ja tuo lisää eämänlaatua.
Ihmisen perustarpeita (ovat vahvasti yhteydessä motivaatioon):
- autonomia (ihmisellä on mahdollisuus valita eri asioita elämäänsä ja vaikuttaa omaan tekemiseensä)
- pystyvyyden tunne (syntyy, kun ihmisellä kokemus siitä, että hän saa aikaan asioita, osaa ja on pätevä tekemisissään)
- yhteenkuuluvuuden tunne (jokainen haluaa kuulua tuntevansa yhteen toisten kanssa, olla osa ryhmää, tulla hyvöksytyksi siinä)
Motivaation herättäminen korostaa ihmisen hyvinvointia ja yksilöllisyyttä.
Velvollisuuksien täyttäminen liittyy vahvemmin yhteisöllisyyteen ja määrätietoisen sinnikkyyden vahvistamiseen.
- Jari Sinkkonen: Kasvatuksen tärkein tehtävä on opettaa lapset tekemään myös epämiellyttäviä asioita.
- Olli Luukkainen: Koulun tehtävä ei ole viihdyttää. Koulua on kehitettävä niin, että se innostaa ja motivoi, mutta ei sen viihdettä tarvitse olla. Elämä vaatii ponnisteluja ja vaivannäköä ja siihen on kasvettava.
Erityisen merkityksellisiä toiminnalle ovat sisu ja sinnikkyys: antavat pontta jatkaa eteenpäin epämukavuudesta huolimatta.
SISUKKUUDEN VAHVISTAMINEN VOI OLLA TÄRKEIN LAHJA, MINKÄ EIRTYISTÄ TUKEA TARVITSEVALLE VOI ANTAA.
Sinnikkääkkä ihmisellä on yleensä neljä voimavaraa, jotka kehittyvät vuosien mittaan tietyssä järjesyksessä:
- kiinnostus ja intohimo johonkin asiaan (ennen kovaa työtä tulee leikki)
- harjoittelu (päivästä ja vuodesta toiseen)
- tarkoitus, vakaumus siitä, että omalla toiminnalla on tarkoitus (itselle ja muille)
- toivo (läsnä jokaisessa sinnikkyyden osa-alueessa, toivo saa ihmisen jatkamaan vastoinkäymisistä huolimatta, sen avulla näemme mahdollisuuden kaikkein pimeimpinä hetkinä)
Resilienssi ja itsemyötätunto
Myönteistä selviämistä, uskoa omiin kykyihin ja selviämiseen. Toipumiskykyinen ihminen osaa kohdata ja hyväksyä ikävät tunnekokemukset jäämättä niiden valtaan. Toipumiskyky vahvistuu lapsen kokemuksista välittävistä ja myötätuntoisista aikuisista, jotka rohkaisevat lasta kiinnittämään huomiota mm ongelmanratkaisutaitoihin sekä ohjaavat impulssikontrollin ja säätelykyvyn opetteluun. Joskus tulee ohjata lasta kohti sinnikkyyttä, ja joissakin tilanteissa tärkeintä on osoittaa hänelle myötätuntoa ja vahvistaa hänen kykyään kokea myötätuntoa myös itseään kohtaan. Itsemyötätunto on voimavara, joka kantaa lasta läpi elämän.
Psykologi Mari Rauhalan viisi vinkkiä myötätunnon opettamiseen:
1. Näe ne hetken, kun lapsi toimii myötätunnosta. MYötäelä ja viesti hyväksyntää. Iloitse.
2. Huomaa hetket, kun itse koe myötätuntoa ja toimit sen mukaisesti. Sanoita lapselle kokemusta ääneen. Se on arvokasta.
3. Havaitse myötätuntoiset eleet, teot ja motiivit ympärilläsi myös vieraissa ihmisissä. Jaa havaintosi lapsen kanssa. Arvosta ääneen.
4. Kun lapsella on hankala hetki, huomaa, että näin on. Ole myötätuntoisesti läsnä. Ole hänen käytettävissään tunkeilematta ja lapsen rajoja ja toiveita kunnioittaen. Anna hänen tuntea sitä, mitä hän tuntee. Arvosta kaikkia tuntieta.
5. Kun itselläsi on vaikea hetki, anna itsemyötätunnon ohjata tekoja ja sanoja. Ota itsemyötätuntotauko ja sano ehkäpä ääneen itsellesi lohduttava, rohkaiseva tai rakastava sana, jota kaipaat. Pidä huolta itsestäsi niin kuin toivot lapsesi pitävän itsestään koko loppuelämän ajan.
Monille oppilaille työskentelytaitojen tärkein harjoittelualue on kyky säädellä tunteita ja oppia tunnistamaan omien voimavarojen rajat. Taitojen ylärajoilla toimiminen, epäonnistumiset ja vastoinkäymiset saavat helposti negatiiviset tunteet heräämään.
Kuormitus tasapainoon
Kun ihminen on ollut pitkään kuormittunut, hän alkaa pitää jatkuvaa stressiä normaalina olotilana. Joskus jo alle kouluikäiset lapset ovat niin tottuneita stressiin, että he eivät osaa lainkaan asettua rauhalliseen rentouden tilaan. Se voi olla heille outo ja pelottava kokemus.Tasapainon tilassa ihmisen tunteidensäätely onnistuu parhaiten, hän oppii paremmin uusia asioita ja huomaa helpommin elämän pienet hyvät hetket. Mitä nuorempi lapsi on, sitä vaikeampi hänen on huomata uupumustaan itse ja kertoa siitä muille. Usein se kuitenkin näkyy lapsen käyttäytymisessä uhmana, itkuherkkyytenä tai vauhdikkaana ylivireytenä. Kasvattajan tehtävä on huolehtia, että kuormittumisen määrä pysyy kohtuullisena sekä hänellä itsellään että hänen vastuullaan olevilla lapsilla ja nuorilla. Kasvattajan mielentila vaikuttaa suoraan lasten mielentilaan, sillä tunteet kirjaimellisesti tarttuvat ihmisestä toiseen.
Usein parasta, mitä kasvattaja voi tehdä, on pysähtyä kuuntelemaan lapsen huolia ja ottaa tämän tunteet vastaan kanssakulkijan roolissa. Hän antaa lapselle oikeutuksen tuntea kaikkia tunteita, olivatpa ne iloa, surua tai ärtymystä. Vaikuttaakseen lapsen hyvinvointiin kasvattaja voi pysähtyä miettimään, millaiseen tavoitteeseen tietyn oppilaan on tärkeintä keskittyä:
* joskus on tärkeintä saada arki sujumaan
* kun arki sujuu, voi tärkeimmäksi nousta oppilaan kehityksen ja oppimisen tukeminen
* joskus voimavarat on hyvä suunnata siihen, mikä lapselle itselle on tärkeintä
Välillä lapselle kannattaa antaa vain sellaisia tehtävuä, joissa hän takuuvarmasti onnistuu. Tämä pätee erityisesti lapsiin, joiden on keskimääräistä vaikeampi ottaa vastaan pieniäkään epäonnistumisia ja jotka epäilevät omia kykyjään: he tarvitsevat runsaasti vahvistusta omalle osaamisestaan. Näiden lasten toimintoja tulee tarvittaessa pilkkoa ja mukauttaa niin, että että lapset alkavat hiljalleen luottaa omiin taitoihinsa selviytyä arjen toimissa. Toki erehtymisen kokemukset ja niistä selviämiset ovat tärkeitä joinakin muina aikoina ja niitäkin kokemuksia tulee saada toisinaan.
Kannattaa muistaa, että se mihin viemme huomion, vahvistuu.
Ylävitoset
- yhdessä yrittäminen, kannustaminen ja myötäeläminen toisen ilossa
- tässä yhteydessä ylävitonen viittaa lapsen perustarpeisiin ja niistä huolehtimiseen
- jokainen kasvattajan viidestä sormesta viittaa lapsen viiteen perustarpeeseen
- ylävitosen avulla voidaan itse asiassa tarkistaa sekä kasvattajan että lapsen hyvinvointi
Ylävitoseen liittyvät perustarpeet ovat seuraavat
VUOROVAIKUTUS: ovatko lapsen kaveriasiat kunnossa, ovatko ympärillä olevat ihmiset toimeen tarttumisen tukena eivätkä esteenä?
UNI: onko lapsi levännyt riittävästi, onko vireys tilanteeseen nähden riittävä
RAVINTO: onko hän syönyt ja juonut riittävästi, voiko keho mahdollisimman hyvin
TUNTEET: ovatko tunteet lähempänä miellyttävää kuin epämiellyttävää, ja lähempänä positiivisuutta ja iloa kuin negatiivisuutta ja vihaa
TURVALLISUUS: onko asenteesi kasvattajana lempeä ja sensitiivinen, tukeeko fyysinen ympäristö toimintaa?
Ihminen onnistuu parhaiten silloi kun hänen perustarpeensa on tyydytetty. Lähes aina joku tarve on hieman epätyydyttävässä tilassa. Asiat voivat kuitenkin olla riittävän hyvin. Täydellisen olotilan saavuttaminen on harvoin mahdollista. Yksi kasvatuksen tavoitteista on opettaa lapsi itse tunnistamaan omat tunteensa ja toimimaan haastavissa tilanteissa harkitusti joutumatta automaattisen reagoinnin jäsentymättömään tilaan.
Toiminnan merkityksellisyyttä ei voi liioitella. Sen avulla
* opimme tuntemaan itsemme, ympäristömme, kulttuurimme, jossa elämme
* pidämme huolta omasta hyvinvoinnistamme
* olemme vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa
Sisun ja sinnikkyyden asenne saa niin tukea tarvitsevan oppilaan kuin huippuosaajaksi tähtäävän ammattilaisenkin saavuttamaan oman täyden potentiaalinsa.
- asenteisiin voi vaikuttaa ja käsitys itsestä oppijana voi muuttua
- jokainen onnistuminen lisää alttiutta yrittää uudelleen seuraavalla kerralla ja ajan myötä ottaa uusia haasteita vastaan
Liisa Keltikangas-Järvinen (2018): Itseohjautuvaisuus ja vastuunkanto ovat hienoja ominaisuuksia; niitä on aihetta kannattaa. Ne eivät kuitenkaan ole ala-asteikäisen ominaisuuksia, vaan sen ikäisestä kantaa vastuun aikuinen. Ne eivät myöskään kehity niitä edellyttämällä jo silloin, kun lapsella ei vielä ole kehityksellisiä valmiuksia. Uimataidotn lapsi ei opi uimaan mereen pudotessaan, vaikka tilanne niin vaatisi. "
Toimeen tarttumista harjoittelemalla ei vaikuteta ainoastaan yksittäisen toiminnon suorittamiseen. Pitkällä aikavälillä siinä vahvistetaanmuun muassa resilienssiin liittyvää sinnikkään ponnistelun taitoa ja kykyä ottaa vastaan uusia haasteita. Lisäksi tekemisen mukanaan tuoma kokemus aikaansaamisesta vahvistaa ihmisen pystyvyyden tunnetta ja tuo lisää eämänlaatua.
Ihmisen perustarpeita (ovat vahvasti yhteydessä motivaatioon):
- autonomia (ihmisellä on mahdollisuus valita eri asioita elämäänsä ja vaikuttaa omaan tekemiseensä)
- pystyvyyden tunne (syntyy, kun ihmisellä kokemus siitä, että hän saa aikaan asioita, osaa ja on pätevä tekemisissään)
- yhteenkuuluvuuden tunne (jokainen haluaa kuulua tuntevansa yhteen toisten kanssa, olla osa ryhmää, tulla hyvöksytyksi siinä)
Motivaation herättäminen korostaa ihmisen hyvinvointia ja yksilöllisyyttä.
Velvollisuuksien täyttäminen liittyy vahvemmin yhteisöllisyyteen ja määrätietoisen sinnikkyyden vahvistamiseen.
- Jari Sinkkonen: Kasvatuksen tärkein tehtävä on opettaa lapset tekemään myös epämiellyttäviä asioita.
- Olli Luukkainen: Koulun tehtävä ei ole viihdyttää. Koulua on kehitettävä niin, että se innostaa ja motivoi, mutta ei sen viihdettä tarvitse olla. Elämä vaatii ponnisteluja ja vaivannäköä ja siihen on kasvettava.
Erityisen merkityksellisiä toiminnalle ovat sisu ja sinnikkyys: antavat pontta jatkaa eteenpäin epämukavuudesta huolimatta.
SISUKKUUDEN VAHVISTAMINEN VOI OLLA TÄRKEIN LAHJA, MINKÄ EIRTYISTÄ TUKEA TARVITSEVALLE VOI ANTAA.
Sinnikkääkkä ihmisellä on yleensä neljä voimavaraa, jotka kehittyvät vuosien mittaan tietyssä järjesyksessä:
- kiinnostus ja intohimo johonkin asiaan (ennen kovaa työtä tulee leikki)
- harjoittelu (päivästä ja vuodesta toiseen)
- tarkoitus, vakaumus siitä, että omalla toiminnalla on tarkoitus (itselle ja muille)
- toivo (läsnä jokaisessa sinnikkyyden osa-alueessa, toivo saa ihmisen jatkamaan vastoinkäymisistä huolimatta, sen avulla näemme mahdollisuuden kaikkein pimeimpinä hetkinä)
Resilienssi ja itsemyötätunto
Myönteistä selviämistä, uskoa omiin kykyihin ja selviämiseen. Toipumiskykyinen ihminen osaa kohdata ja hyväksyä ikävät tunnekokemukset jäämättä niiden valtaan. Toipumiskyky vahvistuu lapsen kokemuksista välittävistä ja myötätuntoisista aikuisista, jotka rohkaisevat lasta kiinnittämään huomiota mm ongelmanratkaisutaitoihin sekä ohjaavat impulssikontrollin ja säätelykyvyn opetteluun. Joskus tulee ohjata lasta kohti sinnikkyyttä, ja joissakin tilanteissa tärkeintä on osoittaa hänelle myötätuntoa ja vahvistaa hänen kykyään kokea myötätuntoa myös itseään kohtaan. Itsemyötätunto on voimavara, joka kantaa lasta läpi elämän.
Psykologi Mari Rauhalan viisi vinkkiä myötätunnon opettamiseen:
1. Näe ne hetken, kun lapsi toimii myötätunnosta. MYötäelä ja viesti hyväksyntää. Iloitse.
2. Huomaa hetket, kun itse koe myötätuntoa ja toimit sen mukaisesti. Sanoita lapselle kokemusta ääneen. Se on arvokasta.
3. Havaitse myötätuntoiset eleet, teot ja motiivit ympärilläsi myös vieraissa ihmisissä. Jaa havaintosi lapsen kanssa. Arvosta ääneen.
4. Kun lapsella on hankala hetki, huomaa, että näin on. Ole myötätuntoisesti läsnä. Ole hänen käytettävissään tunkeilematta ja lapsen rajoja ja toiveita kunnioittaen. Anna hänen tuntea sitä, mitä hän tuntee. Arvosta kaikkia tuntieta.
5. Kun itselläsi on vaikea hetki, anna itsemyötätunnon ohjata tekoja ja sanoja. Ota itsemyötätuntotauko ja sano ehkäpä ääneen itsellesi lohduttava, rohkaiseva tai rakastava sana, jota kaipaat. Pidä huolta itsestäsi niin kuin toivot lapsesi pitävän itsestään koko loppuelämän ajan.
Monille oppilaille työskentelytaitojen tärkein harjoittelualue on kyky säädellä tunteita ja oppia tunnistamaan omien voimavarojen rajat. Taitojen ylärajoilla toimiminen, epäonnistumiset ja vastoinkäymiset saavat helposti negatiiviset tunteet heräämään.
Kuormitus tasapainoon
Kun ihminen on ollut pitkään kuormittunut, hän alkaa pitää jatkuvaa stressiä normaalina olotilana. Joskus jo alle kouluikäiset lapset ovat niin tottuneita stressiin, että he eivät osaa lainkaan asettua rauhalliseen rentouden tilaan. Se voi olla heille outo ja pelottava kokemus.Tasapainon tilassa ihmisen tunteidensäätely onnistuu parhaiten, hän oppii paremmin uusia asioita ja huomaa helpommin elämän pienet hyvät hetket. Mitä nuorempi lapsi on, sitä vaikeampi hänen on huomata uupumustaan itse ja kertoa siitä muille. Usein se kuitenkin näkyy lapsen käyttäytymisessä uhmana, itkuherkkyytenä tai vauhdikkaana ylivireytenä. Kasvattajan tehtävä on huolehtia, että kuormittumisen määrä pysyy kohtuullisena sekä hänellä itsellään että hänen vastuullaan olevilla lapsilla ja nuorilla. Kasvattajan mielentila vaikuttaa suoraan lasten mielentilaan, sillä tunteet kirjaimellisesti tarttuvat ihmisestä toiseen.
Usein parasta, mitä kasvattaja voi tehdä, on pysähtyä kuuntelemaan lapsen huolia ja ottaa tämän tunteet vastaan kanssakulkijan roolissa. Hän antaa lapselle oikeutuksen tuntea kaikkia tunteita, olivatpa ne iloa, surua tai ärtymystä. Vaikuttaakseen lapsen hyvinvointiin kasvattaja voi pysähtyä miettimään, millaiseen tavoitteeseen tietyn oppilaan on tärkeintä keskittyä:
* joskus on tärkeintä saada arki sujumaan
* kun arki sujuu, voi tärkeimmäksi nousta oppilaan kehityksen ja oppimisen tukeminen
* joskus voimavarat on hyvä suunnata siihen, mikä lapselle itselle on tärkeintä
Välillä lapselle kannattaa antaa vain sellaisia tehtävuä, joissa hän takuuvarmasti onnistuu. Tämä pätee erityisesti lapsiin, joiden on keskimääräistä vaikeampi ottaa vastaan pieniäkään epäonnistumisia ja jotka epäilevät omia kykyjään: he tarvitsevat runsaasti vahvistusta omalle osaamisestaan. Näiden lasten toimintoja tulee tarvittaessa pilkkoa ja mukauttaa niin, että että lapset alkavat hiljalleen luottaa omiin taitoihinsa selviytyä arjen toimissa. Toki erehtymisen kokemukset ja niistä selviämiset ovat tärkeitä joinakin muina aikoina ja niitäkin kokemuksia tulee saada toisinaan.
Kannattaa muistaa, että se mihin viemme huomion, vahvistuu.
Ylävitoset
- yhdessä yrittäminen, kannustaminen ja myötäeläminen toisen ilossa
- tässä yhteydessä ylävitonen viittaa lapsen perustarpeisiin ja niistä huolehtimiseen
- jokainen kasvattajan viidestä sormesta viittaa lapsen viiteen perustarpeeseen
- ylävitosen avulla voidaan itse asiassa tarkistaa sekä kasvattajan että lapsen hyvinvointi
Ylävitoseen liittyvät perustarpeet ovat seuraavat
VUOROVAIKUTUS: ovatko lapsen kaveriasiat kunnossa, ovatko ympärillä olevat ihmiset toimeen tarttumisen tukena eivätkä esteenä?
UNI: onko lapsi levännyt riittävästi, onko vireys tilanteeseen nähden riittävä
RAVINTO: onko hän syönyt ja juonut riittävästi, voiko keho mahdollisimman hyvin
TUNTEET: ovatko tunteet lähempänä miellyttävää kuin epämiellyttävää, ja lähempänä positiivisuutta ja iloa kuin negatiivisuutta ja vihaa
TURVALLISUUS: onko asenteesi kasvattajana lempeä ja sensitiivinen, tukeeko fyysinen ympäristö toimintaa?
Ihminen onnistuu parhaiten silloi kun hänen perustarpeensa on tyydytetty. Lähes aina joku tarve on hieman epätyydyttävässä tilassa. Asiat voivat kuitenkin olla riittävän hyvin. Täydellisen olotilan saavuttaminen on harvoin mahdollista. Yksi kasvatuksen tavoitteista on opettaa lapsi itse tunnistamaan omat tunteensa ja toimimaan haastavissa tilanteissa harkitusti joutumatta automaattisen reagoinnin jäsentymättömään tilaan.