Tilanteet vaihtuvat rehtorin työssä päivänmittaan. Työpäivä täyttyy näennäisesti pienistä asioista. Rehtorin rooli paljastuu kahtalaiseksi: Rehtori on toisaalta koulun ohjaksissa ja vastaa perustehtävän eli kasvatuksen ja opetuksen toteutumisesta. Rehtori vastaa tavoitteenasettelusta ja päätöksenteosta sekä valvoo, että asiat hoidetaan sovitulla tavalla. Toisaalta rehtorilla on tärkeä rooli työyhteisön jäsenten tukijana ja yhdyssiteenä opettajakunnan, oppilaiden ja muiden yhteistyökumppaneiden välillä. Tavalla tai toisella rehtori pyrkii varmistamaan päivittäin, että kaikilla kouluyhteisön jäsenillä on työssään onnistumisen mahdollisuudet.

Koulun sisäisessämelämässä rehtori tekee oppilaita koskevat ratkaisunsa useimmiten opettajanäkökulmasta ja joutuu hakemaan niille perustelut kasvatus- ja opetustyötä ohjaavista eettisistä lähötkohdista. Opettajakollegion esimiehenä hänen näkökulmansa on toinen. Tehtorin omat mielikuvat eivät useinkaan vastaa sitä käsitystä, joka kouluyhteisöllä on hänen toimintaansa ohjaavista periaatteista.

On hyvä muistaa, että johtajuus on myös jatkuvaa inhimillistä kasvua. Omista virheistä voi oppia. Satuttavalla kritiikillä on ainakin jossakin määrin todellisuuspohjaa. Lasten, nuorten ja aikuisten johtajalta vaaditaan moraalista kypsyyttä, joka perustuu elämässä hankittuun kokemukseen ja sisäistettyihin periaatteisiin. Rehtorin ulkoisesta käyttäytymisestä tulisi esimerkiksi näkyä, että hän aidosti on sitoutunut noudattamaan edellä lueteltuja ammattieettisiä sääntöjä. Tämä edellyttää kykyä paneutua toisten ihmisten asemaan sekä rehellisyyttä, huolellisuutta, nöyryyttä ja usein myös rohkeutta. Nämä ovat ominaisuuksia, jotka eivät tunnetusti ole tutkintoihin tai oppiarvoihin sidottuja.