Kirja kokoaa yhteen joukon opetuksen parhaita keinoja. Katse kohdistuu ennenkaikkea oppilaskirjavuuden tuomaan haasteeseen: miten opettaja pystyy hallitsemaan oppilaiden erialisuutta, tuota kaikille tuttua mörköä, niin että pystyy opettamaan kaikkia lapsia ja nuoria yhdessä ja samassa luokassa. Kirjaa lukiessa havaitsee, että oppimista koskevat tutukimustulokset ovat yllättäviä. 

Omia nostoja:

Millainen on hyvä koulu?

• Oppimistuloksiin vaikuttaa monta sellaista tekijää, jotka koskevat pikemminkin koko koulua kuin yksittäistä luokkahuonetta.

1. Vahva johtajuus, yhteiset tavoitteet ja sitoutuminen niihin.
2. Turvallinen ilmapiiri ja hyvä järjestys.
3. Opettajilla on myönteinen asenne oppilaisiin ja korkeat odotukset oppimisen suhteen.
4. Korostetaan aktiivista opetusta.
5. Tavoitteiden saavuttamista arvioidaan.
6. Vanhempien osallistuminen on aktiivista.
7. Korostetaan hyviä oppimistuloksia.

• Tutkimustulokset vahvistavat, että ala-asteella oppimistulokset ovat keskimäärin parempia , kun koulussa on korkeintaan 200 oppilasta. Yläkoulun kohdalla vastaavaa yhteyttä ei ole.
• Luokkakoko: Paras koulumenestys 24-30 oppilaan luokissa ja huonoin hyvin pienissä luokissa, luokkakoon kasvaminen aina 28 oppilaaseen korreloi positiivisesti koulumenestykseen (Alatalo, 2007,96)
• Yhteenvetona voi todeta, että luokkakooon pienentäminen parantaa oppimista mutta vain vähän. Kun ottaa huomioon kustannukset, voi sanoa, ettei luokakoon pienentäminen ole hyvä tapa kohentaa oppimista.
• Yksikään tutukimus ei ole osoittanut luokalle jättämisestä olevan hyötyä.
• Kehitysvamma tai lievät oppimisvaikeudet - paras sijoituspaikka on tavallinen luokka, jossa on tarjolla eriytettyä opetusta. Saavutetut edut koskivat oppimistuloksia, minäkuvan kehitystä, käyttäytymistä ja sosiaalista sopetumista.
• Tavlliset ympäristöt ovat tuottaneet parempaa tulosta kuin erityiset oppimisympäristöt
• Erityisluokkien hyödyllisyyttä niin erityis- kuin muillekaan oppilaille ei ole voitu empiirisesti osoittaa. 

Millainen on hyvä opettaja?

• Kaikkein tärkeimmäksi oppimistuloksiin vaikuttavaksi tekijäksi on havaittu opettaja. Opettajan merkitys on km tärkeämpi kuin oppilaaseen tai hänen kotitaustaansa, kouluun tai opetusmenetelmiin liittyvät tekijät.
• Opettajaa koskevat tutkimustulokset nostaa esiin kaksi asiaa: opettajan hyvä suhde oppilaisiin ja opettajan korkeat odotukset jokaisen oppilaan oppimisen suhteen

Millaista on hyvä opetus?

• Huono opetus: 1. Opettaja turvautuu liikaa oppikirjaan sen sijaan että suunnittelisi opetusta itse 2. Opettaja korostaa yksinkertaisia faktoja ymmärtämisen sijaan. 3. Oppilaitten lähtötaso on huonosti tiedossa. 4. Oma toiminta on suoraa reagointia luokan tapahtumiin, kun opettaja yrittää hallita tilanteen kerrallaan.5. Opettaja ei juuri ehdi miettiä, mitä luokassa tapahtuu.
• Opetus (DI) -> oppimisen ohjaaminen, omalla toiminnalla rakennetaan merkityksiä
• Suora opetus on kuitenkin tehokasta; metodi korostaa opettajan johtajuutta, langat pysyy käsissä
• Kun opettaja saa itsevarmuutta, open pitäisi uskaltaa siirtää vastuuta oppilaille, 
• Oppilaiden vastuullisempi rooli edellyttää, että oppilaat oppivat omatoimisuutta ja vastuullisuutta
• Pelkkä suora opetus ei heterogeenisessä luokassa riitä
• Perinteisen koulun vaikeudet johtuvat suoraan opetukseen liittyvästä tasatahtisuudesta
• Läksyt: läksyjen tekemisen vaikutus eri oppiaineiden oppimistuloksiin ei ole merkittävä, hyvät hyötyvät , heikot ei, läksyjen tehoon vaikuttaa niiden sisältö ja niiden tarkastamista koskevat seikat
• Tehokkaan opetuksen seitsemän piirrettä

1. Pidä yllä korkeata vaatimustasoa (oppilaaseen, itseen). 2. Varaa tarpeeksi aikaa oppimiseen 3. Pidä luokassa hyvä järjestys ja työrauha 3. Jaksota harjoittelu sopiviin osiin. 4. Käytä suoraa opetusta. 5. Sovella tavoiteoppimista. 6. Luo myönteinen oppimisympäristö. 

• Esteettömän opetuksen avaintehtävät

1. Oppilaan hyväksyminen; yhteiskunnallisesti, sisällöllisesti, materiaalisesti orientoitunut opettaja, elämä usein em yhdistelmä
2. Koko luokan toiminnan eriyttäminen; tavoiteoppiminen ja formatiivinen arviointi, monitasoinen opetus (tilapäiset tasoryhmät), työskentelypisteet/pysäkit, rinnakkaisryhmät, opintoluotsit
3. Samanaikaisopetus; avustava opetus, täydentävä opetus, tiimiopetus, kiertävät työasemat, opettaja ei jää luokassaan yksin
4. Yhteistoiminnallinen ryhmätyö; positiivinen keskinäisriippuvuus, oppilaiden työnjako erilaisten roolien avulla, oppilaat motivoituvat työskentelemään yhdessä, koska he tarvitsevat toisiaan -> paremmat oppimistulokset, paremmat suhteet oppilaiden välillä, ryhmätyöt ja eriyttäminen
5. Yhteistyö: perheet, avustajat, ammattilaiset
6. Varmista työrauha; opettajat katsovat, että johtuvat kodeista, oppilaat katsovat, että johtuu opettajista, pääasiassa oppimisen ongelmia, jolloin ratkaisu löytyy oppimisesta ja kasvatuksesta, vain pieni osa luokkien käytösongelmista johtuu mielenterveysongelmista, traditionaalinen auktoriteetti, rationaalinen auktoriteetti, karismaattinen auktoriteetti

• Työrauhan kolme porrasta: 1. Ehkäise häiriökäyttäytyminen 2. Korjaa oppilaan käyttäytymistä a)sanattomasti b) sanallisesti 3. Seuraamukset (pysy rauhallisena, säilytä karisma) kasvatuskeskustelu kts. Erillinen kopio
• Käyttäytymisanalyysi: Huomion tavoittelu?, vaatimusten välttäminen?, konkreettinen etu?, muut?