Aktiivisen oppimiskäsityksen ja yhteistoiminnallisen oppimisen välisiä yhteyksiä
1. Hyvän henkisen, yhteisöllisen ilmapiirin luominen rohkaisee riskin ottamiseen, asioiden esille tuomiseen ja asioista  
puhumiseen. Ilmapiirin havainnoiminen auttaa näkemään luokkahuoneet oppilaiden yhteisöinä.  
2. Odotus laaja-alaisesta osaamisesta edellyttää, että oppilaiden pitää osata tehdä yhteenvetoja, selittää ja opettaa asia
muille. Tämä vaatii korkeatasoisempaa kognitiivista ajatusten järjestelyä ja pohdintaa kuin perinteinen kouluoppiminen, 
jossa oppiminen tapahtuu vain osaa itseä varten. Siksi opettajien tulee suunnitella monialaisia oppimiskokonaisuuksia, 
jolloin tiimiopettajuus on tärkeää. 
3. Keskustelu yhteistoiminnallisissa ryhmissä edistää suullistä johtopäätöksen tekoa, selittämistä, arviointia ja pohdintaa siitä,
mitä yksilö tietää. Pohdintaprosessin kautta tieto muuttuu merkitykselliseksi ja yhdistyy merkitysrakenteiksi. Tämä edistää 
sosiaalisten taitojen kehittymistä, joka on koululaitoksemme suurimpia kehityshaasteita nyt ja tulevaisuudessa.
4. Heteregeeniset ryhmät, joilla on erilaisia valmiuksia edellyttäviä tehtäviä, pakottavat uudenlaiseen ajatteluun, luoviin
reaktioihin ja kunkin oppilaan erilaisen lahjakkuuden käyttöön. Monet osaamiseen liittyvät odotukset johtavat siihen, että
ryhmän jäsenten erilaisuus on arvokas rikkaus eikä ongelma.
5. Oppilaat vaikuttavat toistensa oppimiseen mallintamalla ajatusten eri tasoja, selittämällä, kuinka ratkaisivat ongelmat, ja
antamalla toisilleen palautetta ja rohkaisua. Siinä on yhteistoiminnallisen oppimisen ydin, joka tuottaa syvällistä oppimista.
6. Ristiriitaiset mielipiteet, tulkinnat ja selitykset pitää ratkaista. Parhaimmillaan ne innostavat ryhmän jäsenet pohdiskelevaan
dialogiin. Strukturoitu ristiriita saattaa olla erinomainen oppimisen kannalta. Sen kautta opitaan niitä taitoja, joita tarvitaan
koko ihmiselämän ajan, kun ristiriitoja kohdataan ja ratkotaan. 
7. Yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmät edellyttävät, että opiskelijat keskittyvät tehtävän kognitiivisiiin ja
 metakognitiivisiin puoliin. He joutuvta selostamaan, miten he ovat päätyneetb tiettyihin ratkaisuihin. Ei riitä, että he vain
 pyrkivät löytymään oikean vastauksen tai helpon tien ongelman ratkaisuun. 

- positiivinen riippuvuus
- yksilöllinen vastuu
- osallistava avoin vuorovaikutus
- sosiaalisten taitojen hallinta
- yhdessä tapahtuva arviointi ja pohdiskelu eli reflektio

Autonomia (yksilöllinen vastuu), yhteenkuuluvuus (positiivinen riippuvuus) ja yhteiset tavoitteet ja intohimo oppimiseen yhdessä muodostavat kompetenssin (osaamisen)