Opetushallituksen lähes kymmenenvuotta sitten julkaisema Aggression portaat on edelleen erinomainen opas väkivaltaisen käytöksen ennaltaehkäisyyn lapsilla ja nuorilla. Kirja kannustaa ottamaan aikuisia aikuisen paikan sekä kotona että koulussa. Tällöin lapsi saa varttua turvallisesti lapsen paikalla lapsuuteen kuuluvine kehitystehtävineen. Ohessa poimintoja ja suoria lainauksia tunteiden hallinnan tukemisesta Aggression portaat -kirjasta.

TUNTEITA ON

Erilaisia tunteita tulee ja menee jatkuvasti. Niitä voidaan kiihdyttää ja rauhoittaa, kieltää tai kuunnella. Jos lapsi tai nuori oppii tunnistamaan ja nimeämään tunteensa, voi hän opetella hallitsemaan niitä. Sitä, mitä ei ymmärrä ja mistä ei pysty keskustelemaan, on mahdotonta myöskään täysin hallita. Tunteita täytyy opettaa. Ne lapset ja nuoret, joiden aggressiotunne aiheuttaa paljon haasteita perheessä ja koulussa, tarvitsevat tietoa, rakentavaa rajoittamista ja viisaiden aikuisten turvaa. Teko voi olla ilkeä ja paha, tunne kuitenkaan ei.

Proaktiivinen aggressiivisuus
On ihmisiä, jotka käyttävät väkivaltaa harkitusti. He usein uhkailevat, käyttäytyvät aggressiivisesti ja jopa hajottavat paikkoja tai käyvät päälle vain saadakseen tahtonsa läpi. Väkivaltainen toiminta on laskelmoitua, eikä siihen juuri liity voimakkaita vihan tunteita.

Reaktiivinen aggressiivisuus
Tulistuvan temperamentin omaavia "kuumakalleja". Heillä on äkkipikainen temperamentti: pinna palaa ja raivari iskee herkästi, jolloin he eivät hallitse itseään. Tällainen aggressiivisuus on suunnittelematonta ja kontrolloimatonta. He eivät ehkä ollenkaan tarkoita sitä, mitä suutuspäissään tekevät, vaan katuvat ja harmittelevat jälkeenpäin.

Tunteet ovat totta, mutta eivät koko totuus. Ihminen ei ole koskaan kokonaan sama kuin hänen tunteensa. Tunne on hänessä, mutta tahto ja järki ovat siinä rinnalla. Tunteen voimakkuus vaihtelee, joskus se pyrkii voittamaan oman tahdon ja järjen äänet. Tunne ei kuitenkaan ole vielä teko.

Tunteiden kieltäminen ei kannata. Elämän kuuluu tuntua. Kaikki tunteet voi hyväksyä, ja sen jälkeen voi harjoitella keinoja tehdä niille tunteilleen jotakin. Ihmisen, joka haluaa alkaa hallita omia haastavia tunteitaan, on ensin tutustuttava niihin, löydettävä ne itsestään, jopa arvostettava tätä alkukantaista reaktiokykyään, ja sitä kautta opeteltava kontrolloimaan ja ohjailemaan niitä.

Mitä pienempi lapsi, sen vaikeampaa yleensä on oman kiihtymyksen hallinta. Voimakkaaksi kasvanut tunne vaatii tekoja ja toimintaa. Tällaisessa tilanteessa on järkevää ottaa lapsi erilleen joukosta rauhoittumaan, jotta kiihtyminen tai turvaton olo ei leviä ja jotta riehaantumisesta seuraa myös rajoitus. Pienillä lapsilla tulisi olla mahdollisuus säännöllisesti purkaa myös fyysistä energiaansa. Myös nuoren kohdalla on hyvä nopeasti eristää liikaa kiihtynyt nuori toisista lapsista ja nuorista. Tunnekuohussaan nuori voi tehdä ja sanoa asioita, joita jälkeenpäin katuu ja joista häntä toiset nuoret arvostelevat. Tunnekuohu menee helpommin ohi kahdestaan turvallisen ja rauhallisen aikuisen kanssa. Lapset ja nuoret tarvitsevat rauhoittumiseen usein viisaan aikuisen tuen sekä riittävästi aikaa.

Aikuisen tulisi antaa malli, miten tunteet tulevat ja lientyvät ilman, että ne rikkovat mitään. Niitä voi pysähtyä tuntemaan: Antaa ahdistaa, antaa suututtaa. Tunne tulee, koska sille on jokin syy. Tunne ei pakota toimimaan, mutta sen syitä kannattaa tutkia: onko elämässä nyt jotakin, jota kannattaisi pyrkiä muuttamaan? Nopeat pysähtymiset, aikalisän ottaminen ja tietoinen rauhoittuminen ovat erinomaisia lääkkeitä pahimman tunnekuohun aikana. Jokainen on vastuussa tunteistaan.

AGGRESSIOTUNNE

Viha ei koskaan synny tyhjästä, niinpä sitä ei voi kieltää tai vaatia poistumaan tarjoamatta jotakin purkautumiskanavaa. Kriittinen hetki on se, kun pinna palaa ja mielentilassa tapahtuu voimakas muutos. Tässä tilassa aivojen toimintatila muuttuu voimakkaasti, vaikka ihminen itse ei sitä usein havaitse. Aivot menevät taistele tai pakene -olotilaan, eräänlaiseen hätätilaan, jossa kaikki turha pyyhkiytyy pois mielestä. Toimintaa hallitsee voimakas tunne, joka antaa yksilölle valtavan voiman, päättäväisyyden ja ehdottomuuden, aivan kuin kyse olisi elämästä ja kuolemasta. Tämä tunne voi sisältää useita osia: pelkoa, raivoa, kauhua tai vihaa. Tila on hyvin ongelmallinen, koska aivojen ylemmät toiminnot kuten moraali, empatia, looginen päättely, pidättyvyys ja harkintakyky kytkeytyvät suurilta osin pois päältä. Silloin ihminen muuttuu kuin toiseksi ihmiseksi ja myös hänen käyttäytymisensä motiivit muuttuvat. On tärkeää oppia tunnistamaan alatielle putoamiseen liittyvät merkit ja sitten oppia ehkäisemään tämä tila.

Agressiokasvu ja aikuisen reaktiot
Lapsi joka on pulassa kiukkunsa kanssa, esittää kysymyksen: Miten tästä selvitään? Rauhoittuakseen hän tarvitsee rauhallisen ja turvallisen vastuunkantajan aikuisesta. Ei lapsi tiedä, mikä on oikea tai väärä ratkaisu riidellessään, mutta taatusti hän on huolissaan ja poissa tolaltaan. Kun aikuinen osoittaa puheellaan ja teoillaan tietävänsä ja pärjäävänsä, lapsi luottaa ja kuuntelee aikuista. Rauhoittavia vastuaksia ei anneta väkivallan ja ylivallan keinoin, vaan varman ja jämäkän käytöksen keinoin. Lapsen tulisi voida kokea, että aikuiset tietävät, mitä tekevät, eivät pelästy tunnekuohuja ja ovat lapsen puolella, vaikka eivät hyväksyisikään lapsen käytöstä. Lapsen täytyy saada kokemus, että hänen paha mielensä on kuultu. Mitä vanhempi lapsi on kyseessä, sen tärkeämpää on neuvotella. Erittäin hyvä ohje on, ettei raivoavaa ja väsynyttä lasta tai nuorta kannata alkaa sanallisesti kasvattamaan siinä hetkessä.

Oikea asenne suhtautua nuoren vihaan on pitää jäitä hatussa ja pysyä mahdollisimman ulkopuolisena: "Vihaa jos vihaat, huuda mitä huudat, riehu mitä riehut, mutta minä pysyn rauhallisena ja kestän. Silti et saa rikkoa mitään etkä satuttaa ketään. Kypsyys tarkoittaa sitä, että pystyy ottamaan vastuun jonakin päivänä omista tunteistaan, elämään ne itse. Ei ole pakko räiskiä kaikkia ulos ja syyttää tunteistaan ulkopuolisia. Voi ottaa lusikan kauniiseen käteen ja alkaa pärjäämään kaikenlaisten tunteittensa kanssa, muuttaa maailmaa sen, minkä voi, ja sietää sitä, mitä ei käy muuttaminen.

Koti on aggressiokasvun sydän
Niin lapselle kuin murrosikäisellekin tunnekuohujen tärkein harjoituskenttä on koti. Tunteet tulevat pinnalle turvallisessa ympäristössä, jossa ei tarvitse pelätä tulevansa hylätyksi. Turva-aikuisten kanssa ei tarvitse tavoitella suosiota tai arvostusta, sillä he ovat varmasti aina olemassa.

Kaikki tunteet menevät joskus ohi. Kaikki kuohuvat tunteet vaimenevat itsestään ja muuttuvat toisiksi. Tunteita ei tarvitse ratkaista tai poistaa. Ne voi elää, antaa tulla ja tuntea. Voi ehkä myös muistaa, miten tunnekuohussaan oli täysin neuvoton ja mitä sitten tapahtui. Senkin jälkeen ihminen jäi henkiin, sekin meni ohi. Pahimmankin syöksyn jälkeen aina tulee helppoja hetkiä ja asiat ovat taas kunnossa, kunhan tunteet on purettu. Riittävän pysyvä, vankka ja turvallinen aikuinen antaa lapselle tai nuorelle mahdollisuuden tuoda kipeät tunteet pintaan ja opetella pärjäämään niiden kanssa.

Lasten ja nuorten väkivaltakasvatus on käytännön tasolla sitä, että kerrotaan että väkivalta on väärin, ketään ei saa satuttaa ja mitään ei saa rikkoa. Tätä mantraa on hoettava läpi kaikkien kasvuvuosien.