3. Pyhät kirjat ja etiikka
Tiivistelmä
- Eri uskontojen eettisiä ohjeita on koottu pyhiin kirjoihin.
- Käsitys ihmisestä, maailmankaikkeudesta ja kuolemanjälkeisestä elämästä vaihtelee.
- Eri uskonnoilla on yhteisiä periaatteita, kuten elämän varjeleminen.
Pyhät kirjat ja etiikka
Uskonnollinen ajattelu ja käyttäytyminen ovat ominaisia kaikille kulttuureille. Elämän syntyä, jatkuvuutta ja kuolemanjälkeistä elämää koskevat suuret kysymykset koskettavat meitä kaikkia. Keskeisiä ajatuksia maailmankaikkeudesta ja ihmisyydestä on koottu uskontojen pyhiin kirjoihin. Kirjoista löytyy myös ohjeita hyvään elämään. Eettistä pohdintaa vaativissa tilanteissa pyhät kirjat tarjoavat toisinaan suoriakin ohjeita siitä miten toimia. Usein kuitenkin pyhien tekstien antamia ohjeita on tulkittava ja sovellettava vallitsevaan tilanteeseen. Koska pyhät tekstit ovat usein vanhoja, kaikkiin nykyajan ongelmiin ei löydy täsmällisiä ohjeita. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi monet ympäristöetiikan ja lääketieteen kysymykset kuten geenimanipulaatio ja eläinkokeet.
Suurissa Lähi-idän uskonnoissa maailmalla on selkeä alku ja loppu, jotka ovat Jumalan kädessä. Ihmisen syntymä ja kuolema ovat Jumalan päätettävissä. Elämän päättyessä ja maailman tuhoutuessa jatkuu iankaikkisuus. Kuolematon sielu jatkaa elämäänsä maanpäällisen elämänsä perusteella taivaassa tai paratiisissa – pahimmassa tapauksessa helvetissä tai ikuisessa kadotuksessa.
Kaukoidässä oppi karman laista vaikuttaa vahvasti ihmisen elämään ja käsityksiin tuonpuoleisesta. Ihmisen ajatellaan syntyvän karman perusteella kuolemansa jälkeen erilaiseen asemaan. Sielunvaelluksen päättyminen tarkoittaa lähinnä vapautumista uudelleen syntymisen kiertokulusta.
3.1 Tooran opetuksia juutalaisuudessa
Juutalaisuudessa perimätiedolla ja sen siirtämisellä tuleville sukupolville on suuri merkitys. Juutalaisuuden ytimenä on usko yhteen kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka on ilmoittanut itsensä juutalaiselle kansalle ja tehnyt liiton kansan kanssa. Valittuun kansaan kuuluminen ei anna juutalaisille erityisiä helpotuksia - päinvastoin. Toorassa on kaikkiaan 613 erilaista sääntöä tai käskyä rituaaleja ja yleisesti moraalia koskien. Keskeinen lakikokoelma Toorassa on kymmenen käskyn laki. Lakikokoelman merkitys on nähtävissä yhä etenkin länsimaisissa yhteiskunnissa.
Jumalan luomistyön tuloksena syntyi hyvä luomakunta. Koska Jumala loi ihmisen hyväksi, hänen tehtävänsä maailmassa on toteuttaa tätä perimmäistä olemustaan. Tämä näkyy esimerkiksi toisista huolehtimisena. Perhe on juutalaisuudessa erityisen tärkeä, ja perinteen siirtäminen lapsille on sekä vanhempien että isovanhempien tärkeä tehtävä.
Jumalan kanssa tehdyn liiton ja laajan lakikokoelman opiskelu on ollut perinteisesti tärkeää, ja juutalaisuudessa arvostetaankin suuresti opiskelua. Myös ahkeraa työntekoa pidetään tärkeänä, ja aineellisen menestyksen katsotaan olevan siunaus. Menestyneiden ihmisten tärkeänä tehtävänä on pitää huolta muun muassa köyhistä ja sairaista sekä auttaa ylläpitämään uskonnollista toimintaa.
Kuolemanjälkeinen elämä ei ole keskeisessä asemassa juutalaisuudessa. Tärkeintä on elää tässä elämässä hyvin Jumalan ja toisten ihmisten kanssa. Hyvä elämä rakentuu lakien, sääntöjen ja perinteiden noudattamisen pohjalle. Kuolemanjälkeinen elämä on Jumalan kädessä.
3.2 Raamatun ohjeita kristitylle
Kristillisten kirkkojen yhtenä periaatteena on, että Raamattu on ensisijainen opin lähde. Moraalin kannalta tämä tarkoittaa sitä, että Raamattu antaa ihmisille ohjeita siitä, miten voi elää sovussa Jumalan, toisten ihmisten, itsensä ja ympäristönsä kanssa.
Keskeiset opetukset ovat kymmenen käskyä, rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö. Kymmenen käskyä (2. Moos. 20:2-17) on kokoelma säännöistä, joiden mukaan elämällä ihminen toteuttaa Jumalan tahtoa. Käskyt 1–3 ovat ihmisen ja Jumalan välisen suhteen sääntöjä ja loput ihmisten välisiä.
Uudessa testamentissa Jeesus tiivistää kymmenen käskyn lain yhdeksi rakkauden kaksoiskäskyksi (Mark. 12:30-31): “Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Kultainen sääntö (Matt. 7:12) taas velvoittaa ihmisen toimimaan ensin itse toisia kohtaan kuten haluaisi toisten kohtelevan itseään. Vuorisaarnassa (Matt. 5-7) Jeesus korostaa täydellistä ja pyyteetöntä rakkautta ja kehottaa väkivallattomuuteen. Raamatun ohjeissa korostuvat tasa-arvo, lähimmäisen rakastaminen ja vastavuoroinen toiminta, heikommista huolehtiminen sekä luonnon varjeleminen. Etenkin protestanttisissa kirkoissa korostetaan myös järjen käyttöä sekä omantunnon kuuntelemista.
Kristinuskossa korostuu myös ajatus ihmisen syntisyydestä. Jumalan kuvaksi luotu ihminen käyttää vapaata tahtoaan väärin ja lankeaa syntiin. Synti erottaa ihmisen Jumalasta. Jeesuksen merkitys ilmenee tämän suhteen palauttamisessa oman uhrikuolemansa kautta. Kristinuskossa armolla onkin keskeinen merkitys. Armo tarkoittaa syntisen ihmisen Jumalalta saamaa ansaitsematonta rakkautta.
Kristittyjä jakanut ongelma on ollut Raamatun tulkinnassa. Jotkut haluavat tulkita sitä sanasta sanaan, jolloin se on erehtymätöntä Pyhän Hengen vaikutuksesta annettua ohjeistusta hyvään elämään. Toiset taas kokevat, että se on ihmisten kirjoittamaa, vaikka olisikin Pyhän Hengen kautta tullutta. Tällöin ihmiset tekevät myös virheitä ja ovat eläneet omassa kulttuurissaan. Siksi Sanaa tulisi päivittää kuhunkin aikaan sopivaksi. Yksittäisiä kiistoja on ollut muun muassa suhtautuminen naispappeihin ja sukupuolivähemmistöihin, koska esimerkiksi homoseksuaalisuuden Raamattu luokittelee kirjaimellisesti tulkittuna synniksi.
3.3 Koraanin näkökulma islamissa
Islamin lähtiessä leviämään profeetta Muhammadin toimesta, hänen saamansa jumalalliset ilmoitukset koottiin Koraaniksi ja muut puheet sekä teot haditheiksi eli perimätiedon kokoelmiksi. Koraani korostaa viimeistä tuomiota ja sitä seuraavaa paratiisia tai helvettiä. Ainoa Jumala, Allah, on Koraanin mukaan kaikkitietävä ja ehdottoman oikeudenmukainen, mutta myös anteeksiantava ja armahtava.
Islamin ihanteena on, että usko näkyy käytännön teoissa ja toiminnassa. Ihminen on velvollinen noudattamaan viittä peruspilaria (uskontunnustus, rukoukset, almujen antaminen, paasto ja pyhiinvaellus). Nämä ovat velvollisuuksia Jumalaa kohtaan. Lisäksi ihmisellä on velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan.
Koraanin ja perimätiedon perusteella kehitetty sharia (suomeksi tie tai polku) eli islamilainen laki kokoaa yhteen sekä uskonnollista elämää, että muita elämänalueita koskevat ohjeet ja säädökset. Ihmisen teot voidaan sen mukaan jakaa viiteen luokkaan:
Velvollisuus: jokaisen yksilön tai yhteisön velvollisuus
Suositeltava teko: teko, josta katsotaan koituvan palkka paratiisissa
Sallittu teko: suurin osa arkielämään liittyvästä toiminnasta, joka on lain kannalta neutraalia
Vältettävä teko: toiminta, josta ei seuraa rangaistusta, mutta jota ei pidetä suotavana
Kielletty teko: lainvastainen teko eli synti
Islam korostaa myös hyveitä. Näitä ovat kiitollisuus Jumalaa kohtaan, tottelevaisuus Jumalaa ja hänen sanansaattajaansa kohtaan, ystävällisyys, siveys rehellisyys, uskollisuus, nöyryys, rauhan rakastaminen, oikeudenmukaisuus, toisia kunnioittava käytös, rohkeus, veljesrakkaus sekä armeliaisuus.
3.4 Intiassa syntyneiden uskontojen ohjeita
Hindulaisuus on periaatteessa monoteistinen eli yksijumalinen uskonto. Yhden jumaluuden, kuten persoonattoman brahmanin uskotaan ilmenevän useiden erilaisten jumalien muodoissa.
Yleisesti hindulaisuudessa ajatellaan jumalallisen ilmoituksen olevan koottuna Shruti-kirjallisuuteen kuten pyhiin Veda-kirjoihin. Kirjoissa kerrotaan tarinoita jumalolennoista, pohditaan elämän kiertokulusta vapautumista, kuvataan hindulaista mytologiaa ja jumalten palvelusta sekä kootaan yhteen kastijärjestelmien velvollisuuksia. Kastien asemaan liittyvät puhtaussäädökset vaikuttavat esimerkiksi kastittomien huonoon kohteluun Intiassa.
Karman laki on perimmiltään ihmisen hyvien ja pahojen tekojen seurausten kokonaisuus. Elämässä kerätyn karman perusteella ihminen syntyy kuolemansa jälkeen uuteen asemaan. Hindulaisessa etiikassa hyvää elämää voidaan pohtia usein kahdesta erilaisesta näkökulmasta: perheellisen ja maailmassa elävän ihmisen tai maailmasta irrottautuneen askeetin kautta.
Myös buddhalaisessa perinteessä karman lailla on merkittävä asema, mutta jo varhain se erosi hindulaisesta kastiajattelusta. Buddhan mukaan jälleensyntymiseen vaikuttavat ansiot eivät perustu kastiin tai jumalten miellyttämiseen vaan hyvään moraaliseen toimintaan. Pyrkimyksenä buddhalaisuudessa on nirvana – kokemuksen kautta heräävä ymmärrys todellisuudesta ja vapautuminen jälleensyntymästä. Tähän ymmärrykseen kuuluu Buddhan opetusten mukaan suuri myötätunto kaikkea elävää kohtaan.
Buddhalaisuuden eri suuntausten käsitykset hyvästä elämästä vaihtelevat, mutta yhteisiä piirteitä ovat pidättäytyminen pahoista teoista, hyvien ansioiden kartuttaminen sekä toimiminen kaikkien elävien olentojen hyväksi. Munkkeja ja nunnia koskevat tiukemmat säännöt, joihin kuuluu muun muassa pidättäytyminen omaisuuden keräämisestä ja koristautumisesta sekä sukupuolielämästä kieltäytyminen.
Keskeisenä ajatuksena buddhalaisuudessa on yhteys toisiin. Käytännössä toisen ihmisen loukkaaminen vahingoittaa itseämme ja toisen auttaminen hyödyttää meitä. Kielteiset tunteet auttavat ihmistä oppimaan epäonnistumisistaan ja myönteiset tunteet auttavat ihmistä ohjaamaan omaa toimintaansa hyvään suuntaan.
3.5 Kiinan uskontojen näkökulma
Uskontojen vaikutus Kiinassa on kirjava. Niihin ovat vaikuttaneet kansanperinteet, luonnonuskontojen piirteet sekä filosofiset aatteet. Kiinan “Kolme tietä” eli kungfutselaisuus, taolaisuus ja buddhalaisuus ovat kaikki tähän elämään keskittyviä, eikä esimerkiksi kuolemanjälkeisen elämän pohdinta ole yhtä keskeistä kuin Lähi-idän uskonnoissa.
Kungfutsen (n. 551–479 eKr.) vaikutus Kiinassa näkyy erityisesti ihmisten julkisessa toiminnassa. Kungfutsen opetusten mukaan ihmisen on alati pyrittävä hyvyyteen ja inhimillisyyteen. Hyvät teot, hyvä käytös ja sivistys auttavat pääsemään sopusointuun itsensä ja muiden kanssa. Opetuksia on koottu Viiteen kirjaan, joiden uskotaan olevan Kungfutsen itsensä kirjoittamia. Keskeisellä sijalla on opetus viidestä perussuhteesta ja niiden osapuolten hyveistä:
- Hallitsijan on oltava hyväntahtoinen – alamaisen uskollinen.
- Vanhemman on oltava lapselleen hyvä – lapsen kunnioittava vanhemmalleen.
- Aviomiehen on oltava oikeamielinen – vaimon kuuliainen miehelleen.
- Vanhemman veljen on oltava jalo – nuoremman nöyrä.
- Vanhemman ystävän on pidettävä huolta nuoremmasta – nuoremman on kunnioitettava vanhempaa ystäväänsä.
Nykyisin kungfutselaisuus näkyy erityisesti vanhempien ihmisten kunnioittamisena sekä koulutuksen arvostuksena.
Taolaisuuden keskeiset opit on koottu Daodejing (Tao te ching)-kirjaan. Se on kokoelma vanhoja opetuksia maailmankaikkeuden vastakkaisten perusvoimien, jin ja jang, vuorovaikutuksesta. Voimien välistä tasapainoa kutsutaan nimellä tao. Ihmisen uskotaan saavuttavan tasapainon moraalisen, hengellisen ja tiedollisen kehityksen avulla. Liian tiukkojen sääntöjen katsotaan tukahduttavan kehittymisen. Taolaisuudessa keskeinen oikein toimimisen ohjenuora on kymmenen ohjeen lista. Niitä noudattava kunnioittaa elämää, pidättäytyy varastamisesta ja on sukupuolisesti siveellinen. Ylpeyteen, juoruiluun ja toisten halveksimiseen suhtaudutaan erittäin kielteisesti. Pahojen tekojen uskotaan jopa lyhentävän ihmisen elämää.
Silkkinen Daodejing-kirja n. 200 eKr.
Buddhalaisuuden merkitys Kiinassa on vähäisempi kuin useissa muissa Kaukoidän maissa. Moraalin kannalta tärkeää on elämän kunnioittaminen, äärimmäisyyksien välttäminen, hyvän tekeminen ja pahan välttäminen.
