13. Ympäristöetiikka
Tiivistelmä
- Ekososiaalinen sivistys on laaja, jokaiseen elämänalueeseen liittyvä ymmärrys ihmisen ja ympäristön suhteesta sekä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta.
- Ympäristöetiikka voidaan jakaa ihmiskeskeiseen ja ympäristökeskeiseen näkemykseen.
- Raamatun mukaan ihmisellä on sekä vapaus hyötyä luonnosta että vastuu sen varjelemisesta.
Sinä ja ympäristösi
Mikä merkitys luonnolla on sinulle? Jos vastasit, että luonto on tärkeä, olet ehdottomasti oikeassa. Mutta miksi? Jos ymmärrät olevasi osa luontoa ja näet kaiken toimintasi vaikuttavan joko suoraan tai välillisesti luontoon, olet ekososiaalisesti sivistynyt ajattelija.
Ekososiaalinen sivistys tarkoittaa Helsingin yliopiston dosenttina toimivan Arto Salosen mukaan ihmisen syvällistä ymmärrystä siitä, ettei ihminen voi olla olemassa ilman elinvoimaista luontoa ja toisia ihmisiä. Ekososiaalisesti sivistynyt ihminen pyrkii elämänsä osa-alueilla kohtuullisuuteen ja vastuullisuuteen, ymmärtää valintojensa seuraukset ja pyrkii tasavertaiseen, rauhaa ja demokratiaa edistävään vuorovaikutukseen toisten kanssa. Arvot näkemyksen pohjalla ovat yleisesti hyvinä pidetyt, mutta tällä hetkellä ne eivät toteudu käytännössä. Arvot ovat seuraavat:
- vapaus ja vastuu
- ihmisten keskinäinen riippuvuus ja tasavertaisuus
- ekologinen eheys ja monimuotoisuus
- demokratia, väkivallattomuus ja rauha.
Otetaanpa käytännön esimerkki talouden puolelta. Kuvitellaan, että perheellesi on annettu käyttöön 5000 e rahaa. Summalla pitää pystyä kustantamaan asunnon lämmitys, sähkö, vesi, ruoat, vaatteet, tarvitsemanne tavarat, kulkeminen, harrastukset ja muu vapaa-ajan vietto. Sinä saat käyttää siitä yksin 4500 e, ja muut perheenjäsenet joutuvat tyytymään 500 euroon. Miten kuluttaisit rahasi? Miltä sinusta tuntuisi, jos muut perheenjäsenet saisivat käyttää tarpeisiinsa murto-osan verrattuna sinuun? Materiaalista kulutusta ajatellen jokaisen on ymmärrettävä, että maapallo asettaa rajat. Emme voi elää yli varojemme. Elintasokuilu rikkaimpien ja köyhimpien alueiden ihmisten välillä on arkipäivää, mutta hyvistä ajatuksista huolimatta vaikuttaa siltä, etteivät etenkään niin sanotut hyväosaiset ihmiset tasoita tilannetta riittävästi.
Ympäristöetiikkaa voidaan ajatella erittelemällä ihmiskeskeinen ja ympäristökeskeinen näkemys. Ihmiskeskeisessä ympäristöetiikassa ihmisen tarpeiden täyttäminen on lähtökohtana ympäristön hyödyntämiselle ja muokkaamiselle. Ihminen nähdään luonnon hallitsijana. Ympäristökeskeisessä näkemyksessä luontoa pidetään arvokkaana riippumatta siitä, kuinka hyvin ihminen siitä hyötyy. Jokainen elävä olento on arvokas, joten ihmisellä on velvollisuus varjella luontoa. Ihminen nähdään osana luontoa, ei sen hallitsijana.
Viljele ja varjele
Raamatun luomiskertomuksessa ihmiselle annetaan selkeä tehtävä ympäristöön liittyen: viljele ja varjele. Käytännössä siis ihmisellä on lupa hyötyä luonnosta, mutta varjella sitä samalla. Ensimmäisessä luomiskertomuksessa kuvataan, miten ihminen luodaan osaksi luontoa. Näkemys ihmisestä osana luontoa tiivistyy hyvin myös Pohjois-Amerikan intiaanien näkemyksissä vastuusta jälkeläisillemme. Meidän tulisi elää siten, että seuraavien seitsemän sukupolven elämä tässä maailmassa on turvattu.
Luonnonvarojen käyttämisen pitäisi siis olla vastuullista, ja omien tekojen seurauksia tulisi ajatella laajasti koko maailman ja tulevien sukupolvien kannalta. Kuulostaa hyvältä, mutta miten tällaiseen tilanteeseen voidaan päästä? Omien kulutustottumusten arviointi ja pienetkin ympäristöystävälliset teot vaikuttavat pitkälle. Esimerkiksi lapsena opittu hyötyliikunta kävellen ja pyöräillen opettaa ihmisen ekologiseen kulkemiseen ja auttaa pitämään terveellisen arkiliikunnan normaalina osana elämää vielä aikuisenakin.Punaisen lihan korvaaminen kanalla ja soijalla tuntuu säästönä lompakossa ja edistää terveyttä. Usein terveelliset elämäntavat ovatkin samalla ekologisia ja taloudellisia elämäntapoja.
Luonnonvarojen riittämistä ajatellen tarvitaan suuri muutos asenteisiin. Talouskasvun kannalta on hyvä, että kulutamme. Kokonaisuutta ajatellen loputon talouskasvu on kuitenkin mahdottomuus. Jatkuva voittojen tavoittelu taloudessa ajaa helposti tekemään ympäristön kannalta kohtuuttomia ratkaisuja. Pitkällä tähtäimellä jokainen meistä hyötyy kohtuullisesta kuluttamisesta ja aktiivisesta ympäristönsuojelusta.
Entäs eläimet?
“Onko meidän koiralla sielu?” Tämän kysymyksen esitti eräs kahdeksasluokkalainen tyttö uskonnontunnilla. Mitä mieltä sinä olet? Jos ajatellaan eläinten olevan ainoastaan mekaanisia luonnonlakeja ja viettejään toteuttavia olentoja, taustalla on usein ajatus ihmisestä ylivertaisena luonnon hallitsijana.
Usein ajatellaan, että ihmisellä on lupa hyötyä eläimistä. Ravintoketjuun perustuvan näkemyksen mukaan ihminen on luonnollisesti ketjun huipulla, ja siksi liha kuuluu ruokavalioomme. Petoeläimet saalistavat ja syövät lihaa kuitenkin välttämättömyyden vuoksi. Eläinten käyttäminen lihantuotannossa ei kuitenkaan ole sama asia. Tuotantoeläinten olot ja kohtelu herättävät usein vahvoja mielipiteitä. Toisaalta eläimistä halutaan hyötyä, toisaalta niistä halutaan samalla huolehtia. Missä siis menee raja?
Eläinten käyttö koe-eläiminä saa usein aikaan voimakasta vastustusta. Eläinkokeiden käyttöä säädellään erilaisilla laeilla, ja eläinkokeiden kohdalla onkin tärkeää miettiä mahdolliset hyödyt suhteessa haittoihin. Vaihtoehtoisia menetelmiä on kehitetty esimerkiksi lääketieteessä. Juuri hyötyjen ja haittojen arviointi on muuttanut esimerkiksi kosmetiikan eläinkokeita koskevaa lainsäädäntöä. EU:n alueella kosmetiikassa tehtävät eläinkokeet on kielletty kokonaan. EU:n ulkopuolella koe-eläimillä testattuja kosmetiikkatuotteita ei saa myydä EU:n alueella. Kuitenkin 80% maailman valtioista sallii yhä eläinkokeiden tekemisen kosmetiikkateollisuudessa.
Lemmikinomistajat ovat todennäköisesti sitä mieltä, että eläin on tunteva ja tiedostava olento. Oma lemmikki saattaa olla läheinen ystävä ja tuntua jopa perheenjäseneltä. Lemmikkieläin kiintyy helposti omistajaansa. Omistaja haluaa pitää huolta lemmikistään ja ottaa sen osaksi omaa elämäänsä. Lemmikillä ymmärretään olevan itseisarvoa. Tarkoitus ei siis ole hyötyä lemmikistä, vaikka lemmikin omistajat kokevatkin saavansa lemmikiltään paljon. Lemmikkiä saatetaan hyödyntääkin. Esimerkiksi näkövammaisen ja opaskoiran välinen luottamussuhde voi parhaimmillaan olla erityisen syvä ja kestävä. Lemmikkikissa taas saattaa olla maatilalla parempi hiirenpyydys kuin mikään mekaaninen loukku.
