Uskontojen vaikutus Kiinassa on kirjava. Niihin ovat vaikuttaneet kansanperinteet, luonnonuskontojen piirteet sekä filosofiset aatteet. Kiinan “Kolme tietä” eli kungfutselaisuus, taolaisuus ja buddhalaisuus ovat kaikki tähän elämään keskittyviä, eikä esimerkiksi kuolemanjälkeisen elämän pohdinta ole yhtä keskeistä kuin Lähi-idän uskonnoissa.

Kungfutsen (n. 551–479 eKr.) vaikutus Kiinassa näkyy erityisesti ihmisten julkisessa toiminnassa. Kungfutsen opetusten mukaan ihmisen on alati pyrittävä hyvyyteen ja inhimillisyyteen. Hyvät teot, hyvä käytös ja sivistys auttavat pääsemään sopusointuun itsensä ja muiden kanssa. Opetuksia on koottu Viiteen kirjaan, joiden uskotaan olevan Kungfutsen itsensä kirjoittamia. Keskeisellä sijalla on opetus viidestä perussuhteesta ja niiden osapuolten hyveistä:

1. Hallitsijan on oltava hyväntahtoinen – alamaisen uskollinen.
2. Vanhemman on oltava lapselleen hyvä – lapsen kunnioittava vanhemmalleen.
3. Aviomiehen on oltava oikeamielinen – vaimon kuuliainen miehelleen.
4. Vanhemman veljen on oltava jalo – nuoremman nöyrä.
5. Vanhemman ystävän on pidettävä huolta nuoremmasta – nuoremman on kunnioitettava vanhempaa ystäväänsä.

Nykyisin kungfutselaisuus näkyy erityisesti vanhempien ihmisten kunnioittamisena sekä koulutuksen arvostuksena.

Taolaisuuden keskeiset opit on koottu Daodejing (Tao te ching)-kirjaan. Se on kokoelma vanhoja opetuksia maailmankaikkeuden vastakkaisten perusvoimien, jin ja jang, vuorovaikutuksesta. Voimien välistä tasapainoa kutsutaan nimellä tao. Ihmisen uskotaan saavuttavan tasapainon moraalisen, hengellisen ja tiedollisen kehityksen avulla. Liian tiukkojen sääntöjen katsotaan tukahduttavan kehittymisen. Taolaisuudessa keskeinen oikein toimimisen ohjenuora on kymmenen ohjeen lista. Niitä noudattava kunnioittaa elämää, pidättäytyy varastamisesta ja on sukupuolisesti siveellinen. Ylpeyteen, juoruiluun ja toisten halveksimiseen suhtaudutaan erittäin kielteisesti. Pahojen tekojen uskotaan jopa lyhentävän ihmisen elämää.

Silkkinen Daodejing-kirja n. 200 eKr.

Buddhalaisuuden merkitys Kiinassa on vähäisempi kuin useissa muissa Kaukoidän maissa. Moraalin kannalta tärkeää on elämän kunnioittaminen, äärimmäisyyksien välttäminen, hyvän tekeminen ja pahan välttäminen.