Uskonnollinen ajattelu ja käyttäytyminen ovat ominaisia kaikille kulttuureille. Elämän syntyä, jatkuvuutta ja kuolemanjälkeistä elämää koskevat suuret kysymykset koskettavat meitä kaikkia. Keskeisiä ajatuksia maailmankaikkeudesta ja ihmisyydestä on koottu uskontojen pyhiin kirjoihin. Kirjoista löytyy myös ohjeita hyvään elämään. Eettistä pohdintaa vaativissa tilanteissa pyhät kirjat tarjoavat toisinaan suoriakin ohjeita siitä miten toimia. Usein kuitenkin pyhien tekstien antamia ohjeita on tulkittava ja sovellettava vallitsevaan tilanteeseen. Koska pyhät tekstit ovat usein vanhoja, kaikkiin nykyajan ongelmiin ei löydy täsmällisiä ohjeita. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi monet ympäristöetiikan ja lääketieteen kysymykset kuten geenimanipulaatio ja eläinkokeet.

Suurissa Lähi-idän uskonnoissa maailmalla on selkeä alku ja loppu, jotka ovat Jumalan kädessä. Ihmisen syntymä ja kuolema ovat Jumalan päätettävissä. Elämän päättyessä ja maailman tuhoutuessa jatkuu iankaikkisuus. Kuolematon sielu jatkaa elämäänsä maanpäällisen elämänsä perusteella taivaassa tai paratiisissa – pahimmassa tapauksessa helvetissä tai ikuisessa kadotuksessa.

Kaukoidässä oppi karman laista vaikuttaa vahvasti ihmisen elämään ja käsityksiin tuonpuoleisesta. Ihmisen ajatellaan syntyvän karman perusteella kuolemansa jälkeen erilaiseen asemaan. Sielunvaelluksen päättyminen tarkoittaa lähinnä vapautumista uudelleen syntymisen kiertokulusta.

Yhteistä Lähi-idän ja Kaukoidän uskonnoille on ajatus siitä, ettei ihminen ole pelkästään ruumiillinen olento vaan meissä on jotain kuolematonta, joka on arkipäiväisten aistihavaintojemme ulottumattomissa. Eri uskontoja yhdistävät myös seuraavat eettiset periaatteet: kunnioita elämää, älä varasta, ole siveellinen, puhu totta ja tee toisille mitä toivot heidän tekevän sinulle.