- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin perusteella pelillisyys kuulostaa hauskalta ja mielenkiintoiselta tavalta oppia. Videon mukainen tutkiva oppiminen taas kuulostaa hyvin erilaiselta ja tuntuu, että se painottaa sisällön sijaan enemmän historiallisen ajattelun taitoa. Alakoulussa muistan itse hieman tarinallisuuden ja draaman hyödyntämistä oppimisessa, mutta se oli kuitenkin aika vähäistä. Oma oppimiseni pohjautui lähinnä historian sisällön oppimiseen, joka mielestäni kylläkin todella mukavaa ja mielenkiintoista.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Tekstikatkelmassa harjoitetaan historian ajattelutaitoja ja historiallista empatiataitoa. Samoin videossa korostuu historiallinen ajattelutaito sekä kriittinen ajattelu. Ajattelussa tarvitaan esimerkiksi hahmotusta syy-seuraussuhteista sekä kykyä tehdä valintoja rajattujen tietojen avulla perustellusti. Esimerkit johdattamat ymmärtämään historiallisen tiedon luonnetta ylipäänsä; sen muuttuvuutta ja epävarmuutta.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Tutkivan oppimisen opettaminen tutkien videon tapaan yhdessä jotain tilannetta tai pelien avulla, vaatii opettajalta kykyä laatia perinteisestä opetustavasta poikkeavia tehtäviä. Tehtävissä pitäisi osata irtautua ajatuksesta, että historia on vain muistamista ja keskittyä enemmän itse tiedon hankkimiseen, päättelemiseen ja ajattelemiseen. Tämä vaatii opettajalta myös paljon aikaa ja viitseliäisyyttä ajatella laajemmin sekä luoda opetukseen vaadittavat materiaalit. Opettajan täytyy kyetä myös eläytymään lapsen kokemusmaailmaan hahmottaakseen, mikä sisältö ja oppimistavat soveltuvat millekin ikäluokalle ja kuinka niitä kannattaisi tuoda esille. On myös tärkeää ymmärtää, mikä lapsia voisi innostaa oppimaan. Opettajalla täytyy olla pedagogista osaamista, joka luo pohjan tällaisen opetustavan onnistumiselle.

Tekstissä ja luennolla käsitellyt historian opetustavat poikkeavat täysin siitä opiskelutavasta, mitä itse olen kokenut peruskoulussa. Mielestäni opetustavat voisivat toimia hyvin alakoulussa oppilaiden kanssa, sillä opetustavat ovat mielenkiintoisia, aktiivisia ja herättävät oppilaita itse pohtimaan ja ajattelemaan.  

Esimerkit aktivoivat oppilaita tekemään tulkintoja ja ajattelemaan lähteitä sekä valintoja. Oppilaita kannustetaan pohtimaan ja käyttämään päättelykykyään, eikä tarkoituksena ole löytää yhteen kysymykseen yhtä oikeaa vastausta. Tällaiset opiskelutavat antavat kokonaisvaltaista näkökulmaa siitä, miten historiasta ylipäätään tehdään tulkintoja ja miten tulkinnat syntyvät. Oppilaat pääsevät harjoittamaan päättelykykyä, ajattelemaan kriittisesti kohtaamaan erilaisia näkemyksiä, arvioimaan, tarkastelemaan ja havainnoimaan, syventymään sekä muodostamaan perustellun näkemyksen, joka historian tulkitsemisessa on oleellista. 

Puolestaan opettajalta vastaavanlaisen opetuksen toteuttaminen vaatii muun muassa hieman tietämystä käsitteillä olevasta aiheesta, ryhmänohjaamisen taitoja, erilaisten näkemysten huomioimista ja oppilaiden ajatusten ymmärtämistä ja tulkitsemista. Opettajana on myös tärkeää tuntea oppilaansa ja tunnistaa minkälainen kokonaisuus on järkevää opettaa tietylle ryhmälle. Kokonaisvaltaisesti tällaisen oppimiskokonaisuuden luominen vaatii myös aikaa, pedagogista osaamista ja oppilaan tasolle asettumista.  

Millaisia ajatuksia opiskelutavat herättävät?

Löfströmin ja Rautiaisen artikkelissa mainittiin suomalainen sekä englantilainen historian opetuksen malli. Itse en ole koskaan oikein tykännyt historiasta, mutta näin myöhemmin tajuan, että se saattaa hyvinkin pitkälti olla opetustyylistä kiinni. Alakoulussa sekä 7. luokalla minulla oli sellaiset historian opettajat, jotka käyttivät Löfströmin ja Rautiaisen esittelemän suomalaisen opetusmallin mukaista opetustyyliä. Suomalaisen mallin mukaan opetus on opettajalähtöistä. Kirjoitimme paljon muistiinpanoja ja luimme oppikirjaa. 8. luokalla minulla vaihtui yläkoulun ajaksi historian opettaja. Silloinkaan minua ei niin historia kiinnostanut oppiaineena, mutta opettajan opetustyylin seurauksena historian ja yhteiskuntaopin tunnit olivat yksiä minun lemppareitani yläkoulussa. Opettajan opetustyyli oli paljon lähempänä englantilaista mallia. Opettajamme aktivoi meitä paljon ja teimme toiminnallisia tehtäviä ja harjoituksia, jotka tukivat ymmärtämistä ja ajattelun taitoja. Opettajasta huomasi, että häntä oikeasti kiinnostaa ja hän eläytyi opetukseen täysillä. Ymmärsin historiasta kunnolla jotakin ensimmäistä kertaa tämän opettajan johdosta.

Luennon historian opettajan mukaan englantilaisen opetusmallin mukainen opetus motivoi oppilaita kiinnostumaan historiasta paljon enemmän. Minuakin kiinnosti yläkoulussa historian tunnit paljon enemmän. Ja vaikka minua ei historia itse oppiaineena kauheasti kiinnostanut, opetustyylin ansiosta opin historiaa ja ymmärsin asioita. Historian opettaja Englannista osasi hienosti heittäytyä rooliin, jonka takia luentokin oli todella kiinnostava.

 

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä harjoitetaan muun muassa historiallista empatiaa sekä tulkintaa. Minun 8–9. luokan historian opettajani opetustyyli harjoitti juuri tällaisia ajattelutaitoja. Tulkintaa vaativat tehtävät jäävät minulla helposti mieleen, koska niissä joutuu oikeasti pohtimaan ja tulkitsemaan asiaa pitkään. Luennon pääkallotehtävässäkin tulkinnalle sekä pohtimiselle on annettu paljon aikaa. Kun pitää itse pohtia asiaa ja esittää juuri oikeita kysymyksiä, oppiminen on paljon tehokkaampaa kuin valmiiden vastausten saaminen esimerkiksi oppikirjoista tai muistiinpanoista. Tällaiset tehtävät ovat myös todella kiinnostavia ja mukaansatempaavia.

 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Englannin opetusmallin mukaisten harjoitusten toteuttaminen vaatii pedagogisia taitoja. Hyvällä pedagogisella osaamisella pääsee jo pitkälle oikeastaan jokaisessa oppiaineessa. Historiallisten tietojen hallitseminen auttaa tietenkin myös paljon, mutta koen, että pedagogiset taidot ovat tärkeämpiä. Eteenkin artikkelin sekä luennon mukaisissa tehtävissä pedagogisella osaamisella pärjää todella pitkälle.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?
Mielestäni artikkelissa ja luennolla kuvatut opiskelutavat vaikuttavat mielenkiintoisilta ja erityisesti sellaisilta, että niitä käyttäessä voisi vähemmänkin kiinnostunut oppilas/opiskelija kiinnostua historian opiskelusta. Nämä opiskelutavat varmasti olisivat lukemista ja kuuntelemista mielekkäämpi tapa oppia mitä tahansa ainetta, joten koen, että näitä tapoja olisi tarpeellista hyödyntää opetuksessa edes jonkin verran. 
Nämä opetustavat eroavat todella paljon siitä opetuksesta mitä itse olen historiassa ja yhteiskuntaopissa saanut. Yläkoulussa ja lukiossa näiden oppiaineiden opetus oli suurimmaksi osaksi vain opettajajohtoista työskentelyä, jossa teimme muistiinpanoja ensin tunnin aiheesta ja sitten loppuajan teimme tehtäviä oppikirjoista. Ainoa erilainen tehtävä, jonka muistan yhdeksännen luokan yhteiskuntaopista on sellainen, jossa jokainen suunnitteli oman yrityksen paperille. Itse suunnittelin tällöin hyvinvointikeskuksen ja suunnittelin kaiken siihen liittyvän. Tämän lisäksi joillain kursseilla tehtiin pienehköjä ryhmätöitä, mutta niidenkin esitysmuoto oli hyvin perinteinen Powerpoint-esitys. Kurssien lopuksi myös oli aina koe, joka määritti suurimman osan arvosanasta tai jopa kokonaan.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?
Luennon ja artikkelin esimerkeissä harjoitetaan ainakin kriittistä ajattelua. Myös kenties jotain historiallista ongelmanratkaisutaitoa tarvitaan molemmissa esimerkeissä. Myös historiallisten lähteiden käyttö ja tarkastelu sekä tulkintojen tekeminen ovat isossa osassa näissä esimerkeissä. Myös historiallinen empatia kenties näkyy esimerkeissä. 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?
Tämänkaltaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta heittäytymiskykyä, mielikuvitusta ja pedagogista osaamista. Näiden lisäksi tietenkin tarvitaan myös aiheentuntemusta.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Minulla on aina ollut niin sanottuja ”vanhan liiton opettajia” historiassa ja yhteiskuntaopissa, elikkä lähes kaikki historian opetus on ollut opettajalähtöistä ja mallia: tunnilla kuunnellaan opettajaa, läksyksi luetaan kappale ja tehdään tehtävät, kursssin lopussa iso koe kaikista osa-alueista. Minulle tämä tapa oli täysin väärä tapa oppia, eikä se tukenut lainkaan historian ja yhteiskuntaopin opin mukaisia tavoitteita. Olisin sen sijaan tarvinnut juurikin artikkelissa ja luennolla esiteltyä innostavaa ja osallistavaa oppimista. Tällä hetkellä kaikki historian ja yhteiskuntaopin osaamiseni perustuu itseopiskeltujen aiheiden asiantuntemukseen, eikä koulussa opiskeltavia aiheista juurikaan ole muistoja. Harmittaa, ettei koulu ikinä osannut ruokkia kiinnostustani historiaan vaan minun piti tehdä se itse. Artikkelissa esitellyt harjoitukset olisivat tehneet historiasta ehdottomasti lempi oppiaineena ja unelmanainen tulee vastedes olemaan toteuttaa oppiailleni vastaavanlaista historiakasvatusta.

 

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä haastetaan ainakin ajattelemaan laajasti ja samaan aikaan kriittisesti, sekä harjoitetaan ajattelutapoja ja historiallista empatiakykyä. Olennaisessa osassa harjoituksia on myös ongelmanratkaisu-ja päättelytaidot.

 

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Vastaavanlaisen opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta etenkin luovuutta, aikaa ja mielenkiintoa aihepiirejä kohtaan. Uskoisin, että myös perus digitaitojen osaamisesta olisi hyötyä.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?
Kun aluksi rupesin katsomaan luentoa, hämmennyin ja mietin, että mitä järkeä tälläistä luentoa on edes katsoa, eihän tässä mitään opi. Kuitenkin hetken katsottuani huomasin, että rupean uppoutumaan syvemmälle tarinaan kokoajan ja yhtäkkiä nauroin läsnäolevien kanssa ja koin jonkunlaista samaistumisen tunnetta. Se, että historiaa opiskellaan esimerkiksi roolipelien kauttaon mielestäni hyvin kiehtovaa, ja jos nyt mietin itsäni ala-aste ja yläaste ikäisenä, olisin ihan varmasti motivoitunut historian opiskelusta enemmän. Koen, että opiskelutavat sopivat hyvin myöhs monille erilaisille oppijoille, koska esimerkiksi omasta näkökulmastani, en ole kyennyt ikinä keskittymään historian tunneilla. Kyseiset työskentelytavat vetävät kuitenkin oppilaat mukanaan ja motivoivat ihan yliopistoikäisiäkin oppilaita syventymään. 
Omat historian tuntini ovat olleet hyvin tylsiä, ihan alusta lukioon asti. Muistan, että tunnit olivat käytännössä sitä, että istuimme hiljaa, kirjoitimme muistiinpanoja, luimme kirjan kappaleet ja teimme tehtävät. Jos historian opiskelu olisi ollut niinkuin nyt meille opetetaan, olisi hyvin mahdollista, että nykyään historia ei olisi inhokkiaineeni.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?
Historiallista empatiaa, lisäksi päättelykykyä ja kriittistä ajattelua, lähteiden pohdintaa ja tulkintojen pohtimista ja ajattelua.Lisäksi koen kyseisten tehtävien kehittävän oppilaiden tarinan seuranta kykyä ja ymmärrystä syy-seuraussuhteista.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?
Koen, että opettajalta tarvitaan kykyä heittäytyä, luovuutta, historian ymmärrystä usean näkökulman kannalta sekä kykyä asettaa oppilaille heidän tasoon sopivia haasteita. Jos tarina tai roolipelistä tekee liian haastavan, voi oppilaat turhautua. Toisaalta jos siitä tekee liian yksinkertaisen, voi se tuntua tylsältä ja lopauttaa mielenkiinnon.
Opettajan tulisi olla valmis panostamaan historian tunteihin, sillä koen, että kyseessä oleva tapa toteuttaa historian opetusta vie opettajalta hyvin paljon resursseja. 

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättivät mielenkiintoni ja toivat mieleeni muistoja yläkoulusta. Kuvatut opiskelutavat voisivat kuitenkin olla suuressa roolissa etenkin nykypäivän ja tulevaisuuden koulumaailmassa. Omina kouluaikoinani näitä tapoja ei välttämättä ole vielä osattu hyödyntää tarkoituksenmukaisesti, vaikka myös tällaisia työtapoja on jo hieman hyödynnetty opetuksessa.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä harjoitetaan oppilaiden ajattelutaitoja esimerkiksi erilaisten tulkintojen, näkökulmien, lähteiden ja ajatusten avulla. On mielestäni tärkeää opetella huomioimaan asioiden erilaiset puolet, joten sitä tällainen tapa ainakin herättelee. Tulkinnat ohjaavat toimintaamme, mutta mitä jos pystyisimmekin löytämään erilaisista asioista erilaisia mahdollisia tapoja tulkita tilanteita? 

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Mielestäni tällainen opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta ryhmänhallintataitoja ja oppilastuntemusta perinteisten sisältötietojen lisäksi. Tällainen opetustyyli vaatii opettajalta myös vahvaa halua valmistella oppitunteja ajan kanssa.

Arttikelissa ja luennossa painottui oppilaslähtöinen tutkiva oppiminen. Erityisesti huomioni kiinnitti se, miten paljon oppimisen kiinnostavuuteen panostettiin sekä artikkelin että luennon esimerkeissä. Opetuksessa hyödynnettiin myös useita eri väyliä (kuva, teksti, ääni, liike), mikä on ehdoton etu erilaiste oppijoiden näkökulmaista. Opetuksen painopiste on selkeästi nimenomaan historian taidoissa, eikä ulkoa muistamisessa. Opetus on todella osallistavaa ja opettajan rooli luokassa antaa tilaa oppilaiden omalle ajattelulle ja sen kehittymiselle. 

Aivan luennon lopussa McFahn lyhyesti vastasi kysymykseen arvioinnista ja kertoi suorittavansa sitä läpi opetuksen ja numeerisena lopputyössä. Minua jäi kuitenkin kiinnostamaan, on hänellä käytössään kokeita oppilailleen ja jos on, millaisia ne ovat.

Itse olen saanut huomattavasti opettajajohtoisempaa opetusta etenkin historian tunneilla. Minulta on kyllä edellytetty monia artikkelissa ja luennolla mainittuja taitoja (mm. kausaliteetin ymmärrys, argumentaatio, empatia), mutta niitä ei juurikaan ole harjoiteltu oppitunneilla.

Opettajalta tällaisen opetuksen toteuttaminen vaatii paljon, mutta on toisaalta myös hyvin palkitsevaa. Opettajan täytyy itse hahmottaa suuria kokonaisuuksia, pilkkoa ne sopiviin osiin ja lopuksi taas koota palaset yhteen, jotta oppilaalle jää eheä kuva opitusta, mutta oppiminen tapahtuu sopivalla tahdilla. Erilaisia oppimistapoja ja välineitä hyödyntävä opetus aineessa kuin aineessa vaatii opettajalta vahvaa pedagogista osaamista ja myös luovuutta. Etenkin suomalaisessa kontekstissa, johon tutkiva oppiminen ei todellakaan rantautunut vielä 70-luvulla Englannin tapaan, opettaja saattaa myös joutua perustelemaan pedagogisia valintojaan esim. vanhemmille, jotka ovat tottuneet hyvin erilaiseen opetukseen. Lisäksi opettajan täytyy olla tietoinen oppimisen/tehtävien tavoitteista ja siitä, että niiden saavuttaminen on oppilaille mahdollista, mikä edellyttää myös käsitystä esimerkiksi oppilaiden kognitiivisista taidoista ja ajattelun kehityksestä. 

Artikkelissa ja luennolla esiteltiin erilaisia kokemuksellisia ja tutkivia opiskelutapoja. Kyseiset harjoitteet vaikuttivat innostavilta, mukaansatempaavilta ja motivoivilta, kun opiskelutapa on innostava, mielenkiinto aihetta kohtaan herää ihan eri tavalla. Minusta tämänkaltaiset harjoitteet ja tehtävät olisivat tärkeitä juuri oppilaiden mielenkiinnon herättämiseksi. Monelle historian tai yhteiskuntaopin opiskelu ei ole sitä mielusinta, mutta tällaisten aktivointien kautta mieli saattaisi muuttua ja opiskelusta tulisi mukavaa. Omassa kouluaikaisessa opetuksessani ei juurikaan ole ollut näiden kaltaisia harjoitteita. Oma historian opiskeluni on ollut juuri sitä perinteistä opettajajohtoista opiskelua, jossa tuntia rytmitetään aiheeseen viittaavilla kysymyksillä, jotka ovat usein tyypiltään sellaisia, ettei niihin ole tehtävissä tulkintoja vaan haetaan jotakin tiettyä oikeaa vastausta. Opiskelu olisi varmasti ollut mieluisempaa, jos olisimme käyttäneet artikkelissa ja luennolla esiintyviä opiskelutapoja normaalin opiskelun tukena.

Luennolla ja artikkelissa esitetyissä harjoitteissa ja opiskelumenetelmissä harjoitetaan paljon erilaisia opiskelutaitoja, jotka eivät rajoitu vain historiaan. Näitä ovat muun muassa omien näkemysten ja tulkintojen tekemistä sekä niiden perustelua, tiedon soveltamista, erilaisia ajattelun taitoja (esim. kriittinen ajattelu) ja syy-seuraussuhteiden pohdintaa. Harjoitteissa nousee myös esiin ryhmässä toimimista ja yhteistyön harjoittamista. Erityisesti historiassa esille nouseva ajattelu tapa, jota harjoitteissa käytetään on historiallinen empatia.

Opettajalta tällaiset opetustavat vaativat aikaa, suunnitelmallisuutta, soveltavaa ja luovaa otetta opetukseen sekä erityisesti motivaatiota ja omaa kiinnostusta aihetta kohtaan. Opettajan oma asenne vaikuttaa usein myös oppilaisiin, joten opettajan motivoitunut asenne voi siirtyä oppilaisiin ja saadaan synnytettyä aihetta kohtaan positiivista ajattelua. Tällainen opetus on varmasti myös vaativampaa kuin perinteinen opettajajohtoinen opetus, jossa käsitellään vain tuttuun tyyliin kirjan kappale, kun aikaa ja paneutumista tarvitaan paljon enemmän tunnin onnistumiseksi. Tämä opetustapa vaatiikin opettajalta aiheen tietoisuutta yhä enemmän, jotta osaa ja pystyy lähtemään soveltamaan aiheesta esimerkiksi kokemuksellista työskentelyä harjoittavaa onnistunutta oppituntia.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Herättävät innostusta ja ehkä myös hieman hämmennystä. Opiskelutavat tuntuvat inspiroivilta ja oppilaana olisin varmasti innostunut. Toisaalta herää myös hämmennystä, koska oma peruskoulun historianopiskelu on ollut niin erilaista. Opiskelu perustui pitkälti oppikirjaan ja faktojen ulkoa muistamiseen.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Historiallisen tiedon ymmärtämistä ja sen tulkitsemista, sekä historiallista empatiaa.

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Pitää tuntea käsiteltävä aihe tyydyttävästi, jotta pystyy luomaan toimivia tehtäviä/harjoituksia. Tässä auttaa myös lasten kokemuksen ymmärtäminen jotta tehtävät voi suunnitella heille sopivaksi. Vaatii myös pedagogista osaamista, ja vuorovaikutustaitoja jotta tehtävät saadaan suoritettua hyvin.

- Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Luennolla näytettiin hyvin esimerkillisesti kokeilevan opiskelutavan menetelmä. Opiskelijat pääsivät itse pohtimaan kysymysten ja sisältöjen pohjalta, mistä olisi voinut olla kyse kallon löytymisessä. Tekstissä käytiin läpi eri yhteiskuntaryhmien näkökulmista heille yhteisen tapahtuman kulkua eläytymisharjoituksen avulla.

Jos muistan oikein, itselläni ei juurikaan ollut eläytymistehtäviä historian tai yhteiskuntaopin oppitunneilla. Keskityimme pitkälti tekstin läpi käymiseen ja opettajan kuunteluun, joskus saatoimme katsoa videoita aiheesta. Olisin kyllä kaivannut opetuksen ohelle roolipelien tai muiden eläytymistehtävien lisää, se olisi tuonut aihealueita lähemmäs omaa itseäni.  

 Tahdon hyödyntää näitä tapoja oppia/opettaa omassa opetuksessani ja antaa mahdollisuuden oppilaille kokea tämäkin puoli historian opetuksessa.

- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkit harjoittavat etenkin empatiaa ja kykyä eläytyä toisen asemaan. On lähes mahdotonta yrittää tehdä näitä tehtäviä, jos ei pysty sovittelemaan omaa ajatusmaailmaansa toisen yksilön tilanteeseen tai toiseen maailmantilanteeseen.

 

- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Opettajan tulee osata pitää itsensä aisoissa. Hän ei saa yrittää ohjata tilannetta liikaa, sillä se rikkoo oppilaiden mahdollisuuden eläytyä ja toimia tilanteessa. Opettajan tulee siis osata arvioida tarvittavat tiedot tilanteen mukaan, eikä antaa liikaa tietoa tai vastauksia heti kättelyssä.