PRO -22

Tekstissä ja luennolla käsitellyt historian opetustavat poikkeavat täysin siitä opiskelutavasta, mitä itse olen kokenut peruskoulussa. Mielestäni opetustavat voisivat toimia hyvin alakoulussa oppilaiden kanssa, sillä opetustavat ovat mielenkiintoisia, aktiivisia ja herättävät oppilaita itse pohtimaan ja ajattelemaan.  

Esimerkit aktivoivat oppilaita tekemään tulkintoja ja ajattelemaan lähteitä sekä valintoja. Oppilaita kannustetaan pohtimaan ja käyttämään päättelykykyään, eikä tarkoituksena ole löytää yhteen kysymykseen yhtä oikeaa vastausta. Tällaiset opiskelutavat antavat kokonaisvaltaista näkökulmaa siitä, miten historiasta ylipäätään tehdään tulkintoja ja miten tulkinnat syntyvät. Oppilaat pääsevät harjoittamaan päättelykykyä, ajattelemaan kriittisesti kohtaamaan erilaisia näkemyksiä, arvioimaan, tarkastelemaan ja havainnoimaan, syventymään sekä muodostamaan perustellun näkemyksen, joka historian tulkitsemisessa on oleellista. 

Puolestaan opettajalta vastaavanlaisen opetuksen toteuttaminen vaatii muun muassa hieman tietämystä käsitteillä olevasta aiheesta, ryhmänohjaamisen taitoja, erilaisten näkemysten huomioimista ja oppilaiden ajatusten ymmärtämistä ja tulkitsemista. Opettajana on myös tärkeää tuntea oppilaansa ja tunnistaa minkälainen kokonaisuus on järkevää opettaa tietylle ryhmälle. Kokonaisvaltaisesti tällaisen oppimiskokonaisuuden luominen vaatii myös aikaa, pedagogista osaamista ja oppilaan tasolle asettumista.