Sekä artikkelissa että luennolla esiteltiin monia oppilaita aktivoivia opiskelutapoja. Opiskelutavat eivät aktivoineet oppilaita pelkästään toiminnallisesti vaan toivat esille oppilaiden ajattelun taitojen oppimista ja aktivoimista. Opiskelutavat erosivat merkittävästi siitä, millaista historianopetusta olen itse saanut koulussa. Nippelitietojen ja faktana opitun tiedon sijasta artikkeli ja luento esittelivät elämyksellisiä, pelillisiä sekä tutkivaan oppimiseen painottuvia oppimisen tapoja, joita en ole itse päässyt kokemaan historian tunneilla. Aktiiviset, draamaan, pelillisyyteen tai eläytymiseen pohjaavat opiskelutavat vaikuttivat todella innostavilta ja ne myös sopivat hienosti yhteen opetussuunnitelman tavoitteiden kanssa.  

Artikkelissa ja luennolla esiteltyjä historiallisia ajattelutaitoja ovat esimerkiksi kriittinen ajattelu, historiallinen empatia sekä syy-seuraussuhteiden hahmottaminen. Lisäksi esille tuli ongelmanratkaisutaitoja sekä historiallisen tutkimuksen demonstrointia. Esimerkeissä tulee esille erilaisten tulkintojen ja näkökulmien huomioonottaminen opetuksessa aktiivisen lähestymistavan kautta. Tietoa ei siis jaeta oppilaille faktatyylisesti, vaan oppilaat pääsevät oppimaan menneisyyden tapahtumista ja tilanteista aktiivisesti tarkastellen erilaisia näkökulmia.  

Jotta opettajan olisi mahdollista toteuttaa artikkelissa ja luennolla esitettyjen toiminnallisten työskentelytapojen avulla historiaa, tarvitaan paljon heittäytymiskykyä ja kykyä poistua mukavuusalueelta. Opettajalta vaaditaan myös paljon luovuutta ja työaikaa toiminnallisen toteutuksen suunnittelemiseen. Kuten opettajajohtoisessa opetuksessa, myös toiminnallisessa oppilaslähtöisessä opetuksessa opettajalla täytyy olla riittävä tietämys opetettavasta aiheesta. Toteutuksen suunnitteluun täytyy varata enemmän aikaa kuin luentotyyliseen opetusmalliin. Onneksi myös valmiita malleja löytyy, joita on mahdollista soveltaa erilaisiin tehtäviin.  

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Sekä artikkelissa että luennossa korostetaan paljon historian opetuksen toiminnallisuutta, pelillisyyttä ja eläytymistä. Oppilaalla on oppimisessa aktiivinen rooli. Opetus on tutkivan oppimisen mukaista, mikä kuulostaa motivoivalta, innostavalta sekä opettavaiselta. Tämä kuvailu eroaa paljon siitä, millainen oma muistikuvani on historian opetuksesta. Oma kokemukseni historian opetuksesta on ollut hyvin opettajajohtoista. Opettaja luennoi ja muistiinpanoja kirjoitettiin paljon. Joskus saatoimme tehdä tehtäviä kirjasta. Historian tunnilla tarkasteltiin usein kuvia sekä katsottiin myös videoita. Oppimisen arviointi tapahtui perinteisten kokeiden avulla. 

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Erityisesti luennosta jäi sellainen kuva, että historian opetuksessa ajattelun taidot ovat korostuneessa osassa. Oppilaille ei anneta suoraan oikeina pidettyjä tietoja ja vastauksia, vaan heillä on aktiivinen rooli olla itse ajattelemassa. Oppilaiden ajattelua herätellään erilaisilla pohdintatehtävillä, mikä varmasti kehittää oppilaiden ajattelun taitoja kuten esimerkiksi taitoa yhdistellä tietoja; aiempien tietojen yhdistäminen uuteen asiaan tai syy-seuraussuhteiden huomioiminen. Tutkiva oppiminen kehittää monipuolisesti esimerkiksi ongelmanratkaisutaitoja, kriittistä ajattelua, kysymysten muodostamista ja päättelyä. Lähteissä nousi esiin myös historiallinen empatia, joka opettaa historian tiedon luonteesta. 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Vuorovaikutukseen liittyvien taitojen hallintaa eri ikäryhmissä sekä ryhmädynamiikan tuntemusta eri opetusryhmissä. Vastaavanlaisen opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta myös luovuutta sekä asiakokonaisuuksien hallintaa, jotta opettaja pystyy luomaan erilaisia toiminnallisia, pelillisiä, elämyksellisiä tai tutkivan oppimisen mukaisia tehtäviä ja oppimiskokonaisuuksia. Opettajan on hyvä tiedostaa ja muistaa mielestäni se, että opetuksen mielekkyyttä, innostavuutta ja merkityksellisyyttä voi lisätä myös pienillä eläytymistä tai toiminnallisuutta lisäävillä toimilla eikä opetuksen aikana tarvitse aina olla meneillään jotakin suurta toiminnallista kokonaisuutta.

Artikkeli ja luento herättivät taas todella paljon kiinnostusta ja motivaatiota historian opettamista kohtaan. Olen niin innostunut siitä, kuinka paljon kiinnostavampia historian ilmiöistä voi saada tuomalla ne lähemmäs oppilasta eläytymisen, draaman, pelillistämisen ja tutkimisen kautta. Voin kuvitella, että olisin alakoulussa ollut ihan innoissani, jos sitä olisi opiskeltu tällä tavalla. "Walking chocolate-bar"-tehtävä oli todella hyvä aloitus tunnille, koska siinä kaikki oppilaat joutuvat pohtimaan omia ennakkokäsityksiään ja keskustelemaan niistä muiden kanssa. Tällainen tehtävä aktivoi hyvin oppilaan omaa ajattelua ja jokaisen oppilaan päässä käynnistyy edes pieni ajatusprosessi aiheeseen liittyen, eikä kukaan ”vapaamatkusta” koko tuntia. Opettajakin pystyy tätä kautta arvioimaan oppilaiden ennakkokäsityksiä. Luennolla käytettiin vähän samanlaista tehtävää kuin viime demolla, jossa oppilaat joutuivat eläytymään tapahtumaan ja pohtimaan, mitä on tapahtunut. Luennolla esiteltiin hyvin monipuolisia tehtäviä, joissa oppilas pystyi hyödyntämään eri ajattelun taitoja sekä aisteja. Luulen, että monipuolisuus edistää myös erilaisten oppijoiden oppimista.

Artikkelissa ja luennolla esitellyissä aktiviteeteissa oppilaalta vaaditaan erilaisia ajattelun taitoja. Näitä ovat mm. ongelmanratkaisu, aktiivinen kuuntelu, päätteleminen, eläytyminen, empatia, ratkaisujen etsiminen, johtopäätösten laatiminen sekä syiden ja seurauksien pohtiminen. Näiden lisäksi aktiviteettien avulla on helppo tukea yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja sekä oppilaiden autonomiaa. Kun oppilaat tutkivat historian tapahtumia näin, he päätyvät usein erilaisiin ratkaisuihin ja tulkintoihin. Sitä kautta tällainen opetustyyli edistää myös erilaisten näkökulmien ja tulkintojen ottamista huomioon.

Artikkelin ja luennon kaltaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta paljon ennakkoperehtymistä aiheeseen tai hyvää historian tuntemusta. Tuntuu siltä, että itse en ainakaan tässä vaiheessa vielä tiedä historian sisällöistä niin paljon, että pystyisin tietojeni pohjalta keksimään näin hyviä tutkivan oppimisen projekteja. Tällaisten tehtävien valmistelu vaatii myös paljon luovuutta, koska monessa tehtävässä oli käytetty esim. pelillistämistä ja tarinallisuutta, mihin tarvitaan opettajan mielikuvitusta ja panostusta. Toiminnallista opetusta ja projekteja joutuu valmistelemaan etukäteen enemmän kuin perinteistä oppituntia ja siksi tähän kuluu myös enemmän aikaa. Opettajan pitää myös tuntea oppilaat niin hyvin, että tietää, millaiset tehtävät sopivat juuri omalle luokalle ja mistä oppilaat kiinnostuvat.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

• Vaikuttivat erittäin motivoivilta ja mielekkäiltä sekä keskustelua herättäviltä! Ei ole itsellä ollut tuollaisia tapoja oppia historiassa…

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

• Ymmärtämään tapahtumia eri näkökulmista, ajan hahmottamista ja eläytymistä menneisyyden hahmojen toimintaan, historiallisten lähteiden lukemista ja tulkitsemista
• Erityisesti luennolla esitetyt tutkivan oppimisen tavat kehittivät myös kriittistä ajattelua ja syiden ja seurausten ymmärtämistä, koska oppijoiden tuli pohtia kuninkaan mahdollista tulevaa toimintaa ja perusteluita sille. 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

• Materiaalin hankkimista ja taitoa ohjata oppilaita kysymyksillä kertomatta suoraa vastauksia. Koen, että opettajan tulee osata myös jonkinlainen tarinallinen kerronta ja itse eläytyä siihen, jolloin se motivoi ja innostaa myös oppilaita luultavasti enemmän.
• Opettajan tulee onnistua luomaan ympäristö, jossa oppilaat rohkenevat eläytyä ja esittää kysymyksiä ja perusteluita ilman pelkoa virheen tekemisestä.

Omat kokemukset historian ja yhteiskuntaopin opetuksesta liittyvät pitkälti opettajan luennointiin ja muistiinpanojen tekemiseen, jolloin itsekin on saanut oppiaineista tylsän kuvan. Tällainen tyyli on kuitenkin edelleen yleistä suomalaisissa kouluissa, kuten artikkeli ja omat kokemukset osoittavat. Oppiminenkin jää usein heikoksi, kun asioita vaan pyritään pänttäämään muistiinpanoista ymmärtämättä sen enempää kokonaisuuksia. Artikkeli ja luennot näyttivät, että on paljon muitakin tapoja toteuttaa opetusta. Ne antoivat esimerkkejä siitä, miten historian opetuksesta voidaan tehdä oppilaita osallistavaa sekä ajattelua ja ymmärtämistä kehittävää hyödyntämällä pelillisyyttä, tutkivaa oppimista, eläytymistä ja mysteereitä. Tällaiset harjoitteet ovat motivoivia, kun mukana on yhdessä tekemistä, tutkimista tai pelillisyyttä. Ainakin itse innostuisin paljon tällaisesta oppilasjohtoisemmasta tavasta oppia asioita. Uskon, että myös oppiminen on laajempaa kuin perinteisessä opettajajohtoisessa luennoinnissa, kun historian tietojen lisäksi kehittyy useat muut taidot ajattelun taidoista yhteistyötaitoihin.

Ajattelun taidot ovat tällaisessa opetuksessa keskiössä, sillä opettaja ei itse sanele oikeita vastauksia, vaan oppilaat ovat aktiivisia oppijoita. Esimerkeissä harjoitetaan ongelmanratkaisutaitoja, argumentointia, historiallista empatiaa, kriittistä ajattelua, syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä sekä historiallisen tiedon luonteen pohtimista. Näiden lisäksi harjoitteiden avulla on mahdollista kehittää oppilaiden vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja.

Vastaavanlaisten opetustyylien käyttö vaatii opettajalta paljon tietoa opetettavasta aiheesta ja ylipäätään historiasta oppiaineena. Opettajan pitää historian sisältöjen lisäksi ymmärtää opetustyylien perusteet, niihin liittyvät erityispiirteet ja olla innokas kokeilemaan uutta. Oppilaan- ja ryhmäntuntemus on myös tärkeää, jotta opettaja voi muokata ideoita omille oppilailleen sopiviksi. Ainakin näin alkuun vaikuttaa siltä (kun ei vielä ole täyttä ymmärrystä asiasta), että tällaisten opetustyylien hyödyntäminen vaatisi opettajalta enemmän suunnittelua ja ennakkovalmisteluja ja sitä kautta opettajan työ lisääntyisi.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?
Mielenkiintoisia tapoja opettaa asiat oppilaille. Kyseiset tavat aktivoivat oppilaita oppitunneilla paljon, jolloin tunnitkin ovat oppilaille mahdollisesti mielekkäämpiä. Itse en ole historian opetuksessa törmännyt kyseisiin tapoihin opettaa asioita, lähinnä muistiinpanoja muistiinpanojen perään. 

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?
Ongelmanratkaisutaitoja, syy-seuraus suhteita. Oppilaat joutuvat pohtimaan mahdollisia skenaarioita, ja vihjeiden avulla pääsemään jonkinlaiseen lopputulokseen. 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?
Syvällistä perehtymistä aiheeseen, materiaalien valmistelua ja taitoa opettaa asiaa oppilaille ohjailevasti pienillä kysymyksillä. 

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Niin artikkelissa kuin luennolla korostettiin historian opetuksen monenlaisia aktivoivia opiskelutapoja. Tavat vaikuttivat erittäin motivoivilta sekä mielekkäiltä. Nämä opiskelutavat erosivat suuresti opettajalähtöisestä opetuksesta millaista itse olen historian parissa saanut. 

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Luennolla käy ilmi, että historian opetuksessa ajattelun taidot korostuvat suuresti, kuten ongelmanratkaisu ja syy-seuraussuhteet. 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Luennolla ja artikkelissa esiintyvät toiminnalliset työskentelytavat vaativat opettajalta valtavasti heittäytymiskykyä sekä muita vuorovaikutukseen liittyviä taitoja. Opetus vaatii myös aiheisiin syvällistä perehtymistä sekä materiaalien valmistelua. 

Luennon kuvaamat opiskelutavat vaikuttavat mielestäni motivoivilta ja mukaansa tempaavilta, jolloin oppiminen tapahtuu luontevasti ja tietyllä tapaa osittain jopa huomaamatta. Opiskelutavat vaativat oppijalta aktiivista mukanaoloa, jolloin huomio pysyy todennäköisesti opiskeltavassa aiheessa helpommin kuin passiivisemmassa opiskelutavassa. Itse olen pääasiassa opiskellut historiaa ja yhteiskuntaoppia luentoja kuunnellen ja muistiinpanoja kirjaten, mutta silloin tällöin oppitunneilla on tehty yksittäisiä osallistavampia osuuksia, jotka ovat artikkelin ja luennon kuvaamien tapaisia. 

Esiemerkeissä harjoitellaan ainakin tutkimisen taitoa, kriittisen ajattelun taitoja, tekstitaitoja sekä syiden ja seurausten ymmärtämistä ja arviointia. 

Vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta ryhmänohjaustaitoja ja ryhmän tuntemus helpottaa työskentelyä merkittävästi. Spesifin aiheen tuntemusta ei ehkä niinkään vaadita, vaan ehkä enemmän taitoa ohjata kokonaisuutta selkeästi vaihe vaiheelta ja toisaalta innostaen oppilaita. Opettajan taito ja uskallus heittäytyä tai hyödyntää opetuksessa esimerkiksi draamaa toimii todennäköisesti hyvänä motivaation tukena oppilaille. 

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelissa ja videolla esiin tulleet opiskelutavat vaikuttivat todella innostavilta ja motivoivilta ja uskon, että toiminnallisten tehtävien kautta asiat jäisivät myös oppilaille paremmin mieleen. Itse olen saanut hyvin perinteistä opettajajohtoista, tietoa siirtävää historian ja yhteiskuntaopin opetusta ja kenties sen vuoksi en muistakaan juuri mitään teemoja tai aiheita, mitä peruskoulun historian tai yhteiskuntaopin tunneilla käytiin.

 

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Syy-seuraussuhteiden ymmärrystä, ongelmanratkaisutaitoja, historiallista empatiaa, sekä kriittistä ajattelua.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Videolla sekä artikkelissa esiin tulleet työskentelytavat vaativat opettajalta syvällisempää perehtymistä aiheeseen kun vain oppikirjan sisältämän tiedon ymmärtäminen. Tunti vaatii opettajalta myös kykyä ohjata keskustelua oikeaan suuntaan ja tiivistää oppilaiden ajatuksia. Vuorovaikutustaidot ovat siis isossa roolissa. Myös materiaalien valmistaminen vaatii aikaa ja vaivannäköä.

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät?

Historialliset ongelmanratkaisutehtävät voivat auttaa oppilasta eläytymään historiallisiin tapahtumiin ja sitä kautta ymmärtämään sekä jäsentelemään historiallista tietoa paremmin. Eläytymistä vaativat tehtävät voivat motivoida oppilasta opettajalähtöistä opetusta paremmin,sillä tällöin oppilas saa itse osallistua tiedon etsimiseen ja ymmärtämiseen sekä uuden tiedon luomiseen.

Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Teimme alakoulussa eläytymistä vaativia tehtäviä ja kirjoitimme esimerkiksi tarinoita ja esitimme näytelmiä, jotka sijoittuivat eri historiallisiin aikakausiin. Luennolla ja tekstissä esiin tulleita ongelmanratkaisutyylisiä tehtäviä emme kuitenkaan juurikaan tehneet. Yläkoulussa ja lukiossa opetus oli enemmän opettajalähtöistä. Kuuntelimme opettajaa, teimme muistiinpanoja ja vastasimme kysymyksiin, jos niitä esitettiin.

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Tiedon soveltaminen ja tulkitseminen, historiallinen empatiakyky, kriittisyys, ongelmanratkaisukyky.

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Oman ryhmän tuntemusta, jotta tietää, minkä tyyliset tehtävät ryhmän kanssa toimivat. Lisäksi tarvitaan heittäytymiskykyä ja taitoa eläytyä esimerkiksi pelillisten ja leikillisten tehtävien ohjaamiseen. 

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

Artikkelin ja luennon opetustavat kuulostivat mielenkiintoisilta ja innostavilta. Ne olivat elämyksellisiä ja pelillisiä, ja niistä tuli mieleen se millaista opetusta olen saanut uskonnon tunneilla. Opetusmetodeina ne olivat todella toimivia, ja tekivätkin uskonnosta lempi aineeni. Historian tunneilla opetus oli ennemmän muistiinpanojen tekemistä, tai ainakaan mieleeni ei ole jäänyt mitään muuta. 

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

Esimerkeissä harjoitetaan ongelmanratkaisutaitoja ja syy-seuraussuhteiden ymmärrystä. Oppilaat joutuvat väkisinkin käyttämään ajattelutaitoja, kun tietoa ei syötetä heille faktatyylisesti, vaan he joutuvat itse miettiä tilannetta. Niissä tuli esille myös historiallista empatiaa ja kriittistä ajattelua. 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

Mielestäni nämä vaativat opettajalta ensisijaisesti paljon aikaa ja myös mielikuvitusta. Johonkin asiaan pitää olla perehtynyt ehkä hieman tarkemmin, jotta siitä voi rakentaa esimerkiksi roolipelin. Opetuksen toteuttaminen vaatii myös heittäytymiskykyä, mutta parhaimmillaan tällaiset opiskelutavat ovat kuitenkin hyvin antoisia niin oppilaille kuin opettajallekin. 

Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?

- Oma historian ja yhteiskuntaopin opetus painottui pelkästään muistiinpanojen kirjoittamiseen ja tehtävien tekemiseen. Tällöin oppiminen jää usein pintapuoliseksi ja asioiden ulkoa opetteluksi. Näin ollen artikkelissa ja luennolla esiin tulleet opiskelutavat olivat hyvin erilaisia kuin mihin itse olen tottunut. Toivonkin, että tutkivaa oppimista, pelillistämistä sekä erilaisia mysteereitä, kuten edellisellä historian demollakin oli, olisi tulevaisuuden koulussa paljon enemmän. 

Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?

- Ongelmanratkaisutaitoja, syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä ja kriittistä ajattelua. Aktiviteeteissa korostuu myös yhteistyö sekä tunne- ja vuorovaikutustaidot. 

Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?

- Työskentelytavat vaativat opettajalta mielestäni paljon aikaa ja perehtymistä. Lisäksi opettajan olisi hyvä pystyä heittäytymään ja näin toimia esimerkkinä oppilaille. Myös oppilaan- ja ryhmäntuntemus on isossa roolissa.

Artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat vaikuttivat hyvin kiinnostavilta! Itse oppilaana, mutta myös opettajana voisin innostua aktivoivasta tavasta oppia ja opettaa. En omalla koulupolullani ole törmännyt näin aktivoivaan ja elämykselliseen tapaan oppia etenkään historiassa. Historian opiskelussa painotettiin muistiinpanoja, mutta myös kuvia ja piirtämistä käytettiin oppimisen tukena. Yläkoulussa muistan, että keskustelimme ja sai vapaasti tehdä muistiinpanoja, joskus muistiinpanojen tekemiseen kannustettiin sillä, että ”lunttilapun” sai tehdä kokeeseen. Tehtävät olivat kuitenkin pääosin itsenäisiä, kirjallisia tai luettavia tehtäviä eikä ryhmätöitä tehty juurikaan. Asioista kyllä ajoittain keskusteltiin koko ryhmän kesken. Artikkelissa ja luennolla puhuttiin toiminnallisesta oppimisesta, jota myös itse haluaisin pystyä toteuttamaan eri oppiaineissa. Luennon mukaista pedagogiikkaa olisi mahtavaa saada laajemmin myös yliopistoon!

Artikkelissa ja luennolla esitetyissä esimerkeissä harjoitellaan vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitoja mutta myös ongelmanratkaisua ja argumentointia, kriittistä ajattelua sekä syy-seuraussuhteiden pohtimista. Tehtävien kautta erilaisia näkökulmia tulee esiin keskustellen ja samalla harjoitellaan kriittistä ajattelua. Lisäksi tulkitaan erilaisia lähteitä. Tutkivan oppimisen myötä ajattelun taidot kehittyvät ja syventyvät, eikä tiedon käsittely jää vain pinnalliseksi. Näin historian opiskelussa pystytään oppimaan syvällisesti myös asiasisältöjä.

Vastaavanlaisen opetuksen toteuttaminen vaatii opettajalta erilaisia taitoja, etenkin omaa innostusta niin historiaan, mutta myös kykyä soveltaa omaa tietotaitoansa ja suunnitella tunnit hyvin. Vaikka opiskellaan toiminnallisesti, on jokaisella tehtävällä oma tavoitteensa. Kun opettaja omaa työkaluja toiminnallisen oppimisen toteuttamiseen, ei tuntien suunnitteluun välttämättä kulu aikaa enempää kuin muun tunnin suunnitteluun. Tottakai opettajan omaan alkutyöstöön ja ensimmäisiin opetuskertoihin menee varmasti aikaa, pitkällä aikavälillä opettaja myös kehittää omaa taitoaan opettaa ja luokanopettajana erilaisia taitoja pystyy soveltamaan myös eri ympäristöissä ja oppiaineissa. Opettaessa yleensä, mutta erityisesti toiminnallista oppimista ja eläytymistä vaativissa tehtävissä oppilaan tuntemus on tärkeää, sillä aina tietyt asiat eivät toimi jokaisella opetettavalla ryhmällä. Opettajan tulee pystyä heittäytymään myös omaan rooliinsa ja tarvittaessa pystyä muovaamaan tuntia jos näyttää siltä että jokin ei toimi. Joskus on myös tarpeen antaa oppilaille aikaa ja kannustaa eteenpäin. Etenkin elämyksellistä oppimisesta tulee tehdä oppilaan ikätasolle ja ryhmälle sopivaa. Kaikki mallit ei välttämättä toimi jokaisella ryhmällä, mutta erilaisin keinoin pystyy toteuttamaan tutkivaa ja toiminnallista opettajuutta.

-Aika hauska ja varmasti innostava tapa oppia. Asiat varmaan jäävät myös paremmin mieleen osallistavassa opetuksessa. Itse olen saanut aika perinteistä suomalaista historian opetusta. En muista, että olisi juuri mitään osallistavaa opetusta ollut. 

- Pitää osata ajatella, kuinka henkilö esimerkiksi siihen aikaan saattanut ajatella eri tilanteissa. Opettajan täytyy hallita aihealue hyvin ja omata myös mielikuvitusta. Lisäksi tunnin rakenne pitää suunnitella hyvin, jotta konsepti toimii.