Mielestäni historian opetuksessa tärkeää on että oppilaat oppivat ymmärtämään nykyajan ilmiöitä, rakenteita ja tapahtumia historian kautta. Tärkeää on että he ymmärtäväisit tämän hetkisen yhteiskuntamme olevan historiallisten tapahtumien summa joka on jatkuvassa muutoksessa. Myös aikakäsitteen ymmärtäminen ja suurpiirteinen käsitys historian kehityksestä kuuluu mielestäni historian opetuksen keskeisiin tavoitteisiin.

Pidin tavoitteista sillä ne kannustivat oppilaita hyödyntämään oppimaansa tietoa aktiivisesti, esimerkiksi ymmärtämään nykypäivän ilmiöitä (historia) ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen (yhteiskuntaoppi). Lisäksi pidin opetussuunnitelmassa mainitusta kriittisestä ajattelusta eri lähteitä hyödyntäen. Itse jäin ihmettelemään historian opetuksessa mainittua kohtaa omaksua ”vastuullisen kansalaisuuden periaatteet”.

Historia ja yhteiskuntaoppi tarjoavat laaja-alaiselle osaamiselle paljon mahdollisuuksia. Esimerkiksi historian tapahtumat ihmisen ja luonnon suhteesta kertovat paljon nykyisen ympäristökriisin synnystä. Myös oman sukupuoli-identiteetin rakentumista auttaa ymmärtää sukupuoliroolien kehitys historiallisena tapahtumana, joka on nykypäivänä huomattavasti erilainen kuin esimerkiksi oppilaiden vanhempien nuoruudessa. Lisäksi molemmat oppiaineet kannustavat oppilaita omaan ajatteluun ja asia yhteyksien oivaltamiseen, kriittiseen erilaisten lähteiden käyttöön (monilukutaito) ja kulttuuriseen osaamiseen. Lisäksi etenkin yhteiskuntaoppi kannustaa oppilaita aktiiviseen vaikuttamiseen omien vaikutusmahdollisuuksien ymmärtämisen kautta.

Historia on mielestäni tärkeä oppiaine, koska sitä opiskelemalla voimme oppia paljon siitä ketä me olemme (meidän identiteetistä), mistä me tulemme ja miksi teemme asioita juuri niinkuin me niitä teemme. Ylipäätään historiaa opiskelmalla ymmärrämme miksi maailmassa tapahtuu erilaisia asioita, kuten Ukrainan sota. 

Lukiessani historian ja yhteiskuntaopin opsia ja laaja-alaisen osaamisen tavoitteita, yllätyin siitä kuinka paljon kaikkea muutakin historian opetus voi pitää sisällään. Oma muistikuvani ala-asteen historiasta oli hyvin sisältöpainnoitteinen, eli käytiin antiikkia ja suomen varhaishistoriaa tms. Uskoisin että monet laaja-alaisen oppimisen tavoitteet ovatkin teemoja joita oppilas ei huomaa oppineensa, vaan ne tulevat siinä sivussa, kuten kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus tai itsestään huolehtimisen taidot. Nimittäin niitä taitoja emme varsinaisesti opiskele suoraan oppikirjasta tai pänttää koetta varten, vaan opimme ne tekemisen kautta. Opettajan on kuitenkin tärkeä tiedostaa mitä kaikkea muuta oppilaat oppivat väistämättä ja voivat oppia itse ainesisällön lisäksi. Tähän kuuluu myös asioita joita ei ole kirjattu opsiin, kuten lähes jokainen meistä on oppinut vertailemaan itseään arvosanojensa kautta muihin.

Historia ja yhteiskunta on oppiaineena varsin sovellettavissa ja yhdistettävissä muihin oppiaineisiin, esimerkiksi kuvataiteessa voidaan piirtää vaikkapa antiikin pylväsmalleja, tai draaman keinoin voidaan eläytyä Suomen keskiaikaan. Historia tarjoaa paljon tarinoita ja sisältöä moniin laaja-alaisen oppimisen tavoitteisiin, kuten monilukutaidon kohdalla luettavat tekstit voivat käsitellä historiaa. Historia ja yhteiskuntaoppi on itse sisältö, mutta laaja-alaisen oppimisen tavoitteet luovat raamit sille miten ja millä keinoin voimme oppia sisällön.

Historian opetuksessa minusta tärkeää on herättää oppilaissa mielenkiintoa menneisyyttä kohtaan. Heidän olisi hyvä ymmärtää ensimmäiseksi se, miksi opiskelemme historiaa ja miksi on tärkeää opiskella historiaa. Tärkeätä olisi se, että oppilaat löytäisivät yhteyden menneisyyden ja nykypäivän välillä. Sen lisäksi vielä sen kuinka historiamme vaikuttaa nykypäivän tekoihin ja ajattelumaailmoihin. Ala-asteen historiassa olisi erittäin tärkeää se, että oppilaalle rakentuisi hyvä pohjatieto, jonka päälle voitaisiin rakentaa lisää tietoa tulevaisuudessa.

Mielenkiintoa historian tavoitteissa herätti se, miten toiminalliset ja elämykselliset pelit, draama ja leikit voidaan yhdistää historian opetukseen. Näin historian opiskelusta voi tulla mielekkäämpää. Lisäksi nämiden toimintatapojen ansiosta asiat voivat jäädä paremmin muistiin oppilaille.

Mielestäni historia ja yhteiskuntaoppi tarjoavat laaja-alaisen osaamisen osa-alueilla moniakin asioita. Yhteiskuntaoppi opettaa paljon asioista, joita kohtaamme arjessa jatkuvasti. Lisäksi yhteiskuntaopissa harjoitellaan omien näkemysten luomista ja niiden esille tuomista. Historia kehittää monilukutaitoa. Oppilaat tarvitsevat sitä, jotta osaavat tulkita maailmaa ympärillämme. Historian avulla oppilas osaa yhdistellä tietoja ja arvioida tietoa.

Mielestäni historian opetuksessa on tärkeää saada oppilas kiinnostumaan historiasta ja sen opiskelusta. Tärkeintä mielestäni on, että oppilas ymmärtää historian laajan merkityksen nykypäivään ja asioiden syy-seuraussuhteet. Lisäksi on tärkeää, että historian kautta ymmärretään aikaisempien tapahtumien merkitykset nykypäivään ja se, miten historia on rakentanut yhteiskunnastamme sellaisen millainen se on tänä päivänä. Historian opetuksen keskeisimpinä tavoitteina on mielestäni ymmärrys menneisyydestä ja sen tapahtumista – niin yhteiskunnallisen näkökulman kuin myös jokaisen ihmisen henkilökohtaisen identiteetin muotoutumisen kannalta.  

Historian tavoitteissa pidin tärkeänä sitä, että oppilaat saadaan kiinnostumaan oppiaineesta nimenomaan henkilökohtaisen identiteetin rakentumisen ja sen ymmärtämisen kannalta. On myös tärkeää, että oppilas ymmärtää historian tulkinnallisuuden ja tulkintojen muuttumisen eri lähteiden ja tarkastelutapojen myötä. Myös draaman, leikin ja pelin hyödyntäminen historian opetuksessa herättivät erityisesti kiinnostukseni, sillä uskon, että historiaa pystyy “perinteisen” opetuksen sijaan opettamaan myös hyvin toiminnallisesti. Erityisesti nämä tavat kiinnostavat minua, sillä sitä kautta historian opiskelu voi tuntua oppilaille myös mieluisammalta ja siten oppilaat saadaan kiinnostumaan sen opiskelusta. Itselläni ei ole enempää kokemusta toiminnallisesta opettamisesta, joten siksi tämä tavoite herätti erityisesti kiinnostukseni. Tavoitteissa tärkeää historian osalta oli mielestäni myös se, että oppilas oppii tunnistamaan ihmisten erilaisten toimintojen motiiveja. Sitä kautta on helpompi hahmottaa erilaisia ilmiöitä ja asioiden syy-seuraussuhteita.  

Yhteiskuntaopin tavoitteissa tärkeää mielestäni oli se, miten oppilaita pyritään rohkaisemaan kehittymään oma-aloitteisiksi yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi. Myös päätöksenteon harjoitteleminen on mielestäni tärkeä tavoite yhteiskuntaopissa, ja olisikin tärkeää että yhteiskuntaoppi tuntuisi oppilaalle mielekkäältä ja käytännönläheiseltä oppiaineelta. Myös vuorovaikutuksen ja koulun ympäristön luominen turvalliseksi on mielestäni erittäin tärkeä tavoite, jolla luodaan pohjaa oppilaan kiinnostumiselle yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.  

Mielestäni laaja-alaisen osaamisen periaatteet olivat hyvin näkyvillä sekä historian että yhteiskuntaopin opetuksessa. Jokaisen tavoitteen kohdalla pystyin ymmärtämään niiden yhteyden näihin oppiaineisiin ja uskon, että mikäli opetuksesta saadaan laadukasta, on oppilaalla myös mahdollisuus oppia kaikkia mainittuja taitoja. Mielestäni on myös tärkeää, että eri oppiaineiden välille muodostuu yhteyksiä, eivätkä ne tunnu oppilaasta vain erillisiltä ja irrallisilta kokonaisuuksilta. Laaja-alaisen osaamisen periaatteet soveltavat mielestäni hyvin tätä ja esimerkiksi sitä, miten historia on helposti integroitavissa muihin oppiaineisiin. Historia ja yhteiskuntaoppi on helposti linkitettävissä esimerkiksi kulttuurisen osaamisen, monilukutaidon, ajattelun ja tieto- ja viestintäteknologian osaamiseen.  

Historian opetuksessa tärkeää on mielestäni oppia ymmärtämään niin historiallisten kuin nykyaikaisten ilmiöiden monimutkaisuutta. Luennolla puhuimme tästä kysymyksestä ja lehtori ilmaisi mielestäni hyvin, että historian tiedon luonne on pistemäistä, minkä takia kokonaisuutta on mahdotonta hahmottaa täysin todenmukaisesti ja meidän onkin tarkoitus oppia uimaan tiedon allokossa. Ehkä voisi ajatella, että kun tutkimme menneitä tapahtumia, on se vähän niin kuin selvittäisimme mihin päin lampea pisara on pudonnut: pitää seurata pisaran aihuttamaa lainehdintaa, mutta samalla varoa sekoittamasta sitä muiden ympärillä tippuvien pisaroiden laineisiin. Hyvin vaikeaa, kenties mahdotonta, mutta se auttaa meitä ymmärtämään miksi lähellä olevat kaislat huojuvat ja ennakoimaan tulevien pisaroiden vaikutusta ympäristöön. Vähän niinkuin säätilat, eivät historialliset tapahtumat muodostu itsestään. Näiden kompleksien tapahtumakulkujen hahmottamiseen historia on mielestäni oiva oppiaine. 

Ilmiöpohjaiseen opiskeluun, jota täällä OKL:ssä harjoitamme ja josta itsekin olen kiinnostunut, historia toimii täydellisenä havaintojen leikkikenttänä. Siinä voi harjoittaa oivaltavia oppimistekniikoita, antaa opiskelijoiden itse selivittää syy-seuraus-suhteita ja assoisioidan niitä nykyajan ilmiöihin. Historiaan saa liitettyä helposti myös esimerkiksi äidinkielen oppiaineen: kertojan roolia tilanteiden tarkastelussa on erinomaista tarkastella historiallisten dokumenttien hahmotuksessa - miten jokaisella kertomuksella sodasta on kummallakin puolella uhreja. 

Lukemisen ohella tehtyjä havaintoja: 

Historian opetuksen tehtävänä on kehittää oppilaiden historiatietoisuutta ja kulttuurien tuntemusta sekä kannustaa heitä omaksumaan vastuullisen kansalaisuuden periaatteet., totta! Monikulttuurisuus jäi mainitsematta, vaikka onkin todella tärkeä aihe. Kulttuurihistorian tuntemuksen avulla voimme ymmärtää, kuinka paljon diversimpi ihminen on kuin vallalla oleva käsitys antaa ymmärtää ja kuinka suppea ihmiskäsitys on joskus toisaalta ollut. 

Ymmärtääkseni historianopetuksessa painotetaan alakoulussa 5 eri kokonaisuutta: Esihistoriallinen aika ja sivilisaation synty, Vanha aika ja antiikin perintö, Keskiaika, Uuden ajan murrosvaihe sekä Suomi osana Ruotsia. Näin historiaa itse vähemmän lukeneena, en osaa sanoa olisinko valinnut teemoiksi muita historiallisia ilmöitä. Eniten kiinnostaa eri aikakausien erot, erityisesti mitä kauemmas mennään. 

Lisäksi on 7 laaja-alaisen osaamisen alueita, joita eri kokonaisuuksien avulla treenataan. Kokonaisuudet ovat; Ajattelu ja oppimaan oppiminen; Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot; Monilukutaito; Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen; Työelämätaidot ja yrittäjyys sekä Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen. Näistä teemoista Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot- sekä Työelämätaidot ja yrittäjyys -osaamisen alueita tuntuu hankalimmalta alkaa soveltaa opettamiseen. Mutta toisaalta siinä saisi heittäytyä luovaksi. 

On kiinnostavaa, miten opetussuunnitelmasta osaa nyt lukea rivien välistä käytettäviä teemoja, esimerkiksi monikanavaisuuteen ja kannustavaan arviointiin kehoitetaan ohjeistuksessa. 

Mielestäni historian opiskelussa tärkeää on menneiden tapahtumien muistamisen lisäksi niiden syy seuraus suhteiden ymmärtäminen. On tärkeää, että oppilas pystyy tiedon avulla oivaltamaan miten jonkun tietyn tapahtuman taustat johtivat tämän syntymiseen. Tämän lisäksi hän ymmärtää mitä seurauksia tapahtumalla oli ja miten se vaikuttaa meihin vielä nykypäivänä.  

Monella voi tulla historiasta mieleen tarkkojen yksityiskohtien pänttääminen. Oppilaille tulisi painottaa isojen kokonaisuuksien hahmottamisen tärkeyttä. Historia on laaja aine, eikä jokaisen tapahtuman yksityiskohtia ole välttämättä tarpeellista muistaa. Sen sijaan on hyvä lähteä liikkeelle siitä mitä on tapahtunut ja keiden välillä sekä osata sijoittaa niitä asioita tapahtumajärjestykseen.  

Opetuksessa on hyvä käyttää erilaisia opetustyylejä ‘’perinteisemmän opetuksen’’ lisäksi, kuten esimerkiksi ryhmätyöskentelyä, dokumentin/elokuvan katselua tai luomalla näytelmiä. Tämä todennäköisesti lisää oppilaiden motivaatiota ainetta kohtaan, sillä opiskelu on monipuolista ja oppilaat voivat löytää itselleen mieluisan tavan opiskella ainetta. 

‘’opetuksen tehtävänä on tukea oppilaiden kasvua aktiivisiksi, vastuuntuntoisiksi ja yritteliäiksi kansalaisiksi’’ Tämä siteeraus yhteiskuntaopin OPS ensimmäisestä virkkeestä. Mielestäni on hienoa ja myöskin yllättävää, että tavoitteessa painotetaan oppilaan henkilökohtaista kasvua ja kehitystä ihmisenä eikä ainoastaan oppijana. Nämä kyseiset taidot ovat yhteiskunnallisen toimijuuden kannalta hyvinkin tärkeitä tietotaidon lisäksi. 

Historian OPSissa pidin yllättävänä sitä, miten esiin tuotiin tulevaisuuden valintojen pohtiminen. Tätä en olisi odottanut löytäväni Historian OPSista, sillä oppiaine keskittyy paljolti menneisyyden tapahtumiin. Pidän tätä kuitenkin positiivisen yllätyksenä, koska näen että historialla on suuri vaikutus nykypäivään sekä tulevaisuuteen. Näin ollen on tärkeää, että historia yhditetään tulevaisuuteen koulussa. 

 
Koen että historia ja yhteiskuntaoppi aineina tukevat useaa osa-aluetta laaja-alaisessa oppimisessa.  
Yhteiskuntaoppi on monipuolinen aine ja siinä korostuvat aktiivisuuden, sekä erilaisten kansalaistaitojen oppiminen. Tämä tukee hyvin osa-aluetta ‘’Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen’’. Yhteiskuntaopissa sekä historiassa esiin nousevat osallistuminen ja vaikuttaminen, sekä niiden merkitys. Yhteiskuntaopissa tutustaan siihen, millä eri keinolla voi osallistua ja vaikuttaa ja miksi se on tärkeää. Historiassa puolestaan konkretisoituu menneisyydestä minkälaisia seurauksia erilaisella vaikuttamisella on. 

Yhteiskuntaopissa tutustutaan työelämään paremmin. Tämä tukee osa-aluetta  ‘’Työelämätaidot ja yrittäjyys’’. Tutustumista tehdään teoreettisen tason lisäksi esimerkiksi vierailemalla yrityskylässä. Tätä kautta oppilaat saavat kokemuksia ja mahdollisuuden kiinnostua työelämästä osa-alueen tavoitteiden mukaisesti. 

Historia tukee osa-aluetta ‘’kulttuuri osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu’. Vieraampien kulttuurien historian tunteminen auttaa meitä ymmärtämään heitä paremmin. Oman historian tunteminen puolestaan vahvistaa omaa identiteettiä ja antaa sitä kautta paremmat eväät vuorovaikuttamiseen, sekä itsensä ilmaisuun. Historia sekä tämä kyseinen laaja-alaisen oppimisen osa-alue täydentävät toinen toisiaan.  

 

 

 

Mikä historian opetuksessa on tärkeää? 

• Mielestäni tärkeintä on, että kaikki oppilaat saisivat selkeän kuvan historian tapahtumista. On tärkeää opettajana huomata niin sanotut punaiset langat historian tapahtumissa ja pyrkiä mahdollisimman mielenkiintoisesti selittämään niitä oppilaille. Historian opetuksessa mielekkäänä itse näin, kun opettajamme ala-asteella aina piti meitä ‘’kärryillä’’ historian aikajanasta, mikä tapahtui ensin ja mitä sen jälkeen. Opetusta oli visuaalisesti helpompi seurata ja tästä voisi johtaa ajatuksen: ‘’jotta opetus olisi tarvittavan mielekästä, tulisi sen yhdistää erilaisia oppimismetodeja’’.  
• Historian opetuksessa tärkeänä pidän myös sen, että oppilaat saisivat kuvan millaisessa maailmassa elävät tänä päivänä, ja miten se on muotoutunut. 

 

Historian ja yhteiskuntaopin opetussuunnitelmista ja laaja-alaisen osaamisen osio 

 

• Historian opetussuunnitelma toi hyvin esille jo yllä mainitsemani ymmärryksen siitä millainen nykypäivän maailmamme on, mutta lisäsi hyvin myöskin sen, kuinka se vaikuttaa myös tulevaisuuden valintoihin. Tavoitteissa näin erittäin hyvänä kuinka paljon niissä pyritään osallistamaan oppilaita (esimerkiksi kohta T9 ohjata oppilasta esittämään muutoksille syitä), millaista en ainakaan muista oman opetukseni olleen.  
• Yhteiskuntaopin suunnitelmassa taas painotettiin tässä nykypäivän maailmassa elämistä, kuinka olla aktiivinen ja yritteliäs kansalainen. Pidin siitä, kuinka tavoitteena on opettaa demokraattisista konkreettisista vaikuttamiskeinoista, jonka merkitystä mielestäni vasta yläkoulussa painotettiin. 
• Molemmissa oppiaineissa erityisesti pidin, kuinka molempien tavoitteissa oli erikseen kohta median tai sosiaalisen median sekä erilaisten lähteiden kriittisestä lukutaidosta. Nykypäivän maailmassa, kun tietoa on enemmän saatavilla, kuin koskaan ennen, on tärkeää opettaa, kuinka tietoa tulee lukea voidakseen muodostaa maailmasta mahdollisimman realistisen kuvan. 
• Historia ja yhteiskuntaoppi ovat hyvin laaja-alaisia oppiaineita, joiden kautta pystyy ja tulee ymmärtää ympäröivää maailmaa. Esimerkiksi kun historiassa opiskellaan teollistumisesta ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut nykypäivän maailmaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen muodossa, voivat oppilaat ymmärtää yhteiskuntaopin mukaisten uusien tietojen avulla, kuinka pystyisivät vaikuttamaan asiaan. Molemmat oppiaineet muodostavat sisällön lisäksi kokonaisuuden maailmasta ja antavat välineitä tutkia (esimerkiksi kriittinen lukutaito) ja muuttaa sitä, koska ymmärtävät miten vanhat päätökset ja tapahtumat historiassa ovat vaikuttaneet nykyisten olosuhteiden syntyyn. Molempia oppiaineita on helppo yhdistää toisiin oppiaineisiin, kuten äidinkielessä lukea historiaan liittyviä tekstejä tai musiikissa kuunnella tuotoksia eri historian aikakausilta.

Historian opetuksessa ensisijaisesti on tärkeää, että oppilaat ymmärtävät sen merkityksen ja heissä herää aito kiinnostus opiskella sitä. Historia on oppiaineena mahdottoman laaja, ja voi olla vaikeaa yrittää käsittää isoa kuvaa. Jos oppilailla on aito kiinnostus historiaa kohtaan, myös isojen ja monimutkaisten asiakokonaisuuksien oppiminen on huomattavasti helpompaa. 

Lisäksi opettajan oma suhtautuminen historiaan ja sen opiskeluun on merkittävä tekijä opiskelumotivaation luomisessa. Oppilaita aktivoivat esimerkiksi pelit ja leikit, joiden kautta voidaan yhdessä oppia historiaa mielenkiintoisella tavalla. 

Opetussuunnitelmassa kiinnitin huomiota erityisesti kohtaan, jossa pyritään opettamaan oppilaille historiasta ja yhteiskuntaopista ja sen tutkimisesta mahdollisimman luotettava kuva tieteellisesti hyväksi todettujen lähteiden ja tutkimusmenetelmien avulla. Tätä taitoa tarvitsee jokainen kasvavasti yhä enemmän ja se ylittää oppiaineiden rajat. 

Laaja-alaisen oppimisen osa-alueille historia ja yhteiskuntaoppi luovat tärkeitä perusteita. Molemmissa opitaan esimerkiksi kulttuureista, vuorovaikutuksesta ja monilukutaidosta. Näiden taitojen avulla oppilas oppii erilaisia kriittisen ajattelun taitoja, jotka edistävät kasvua ja yhä syvempää oppimista myös muilla elämän ja koulun osa-alueilla. 

Mun mielestä historian opetuksessa on tärkeintä on aktivoida oppilaita ja saada opetettua oppilaille historiaa mielekkäällä tavalla, jolloin he kokisivat sen merkityksellisempänä. Tavoitteena olisi saada oppilaat ymmärtämään historiaa oppiaineena sekä historian näkökulmasta maailmaa ennen ja nyt. Ala-koulun historiassa tärkeää olisi siis saada lapsille ymmärrystä mitä historiaa nykyilmiöiden takana on ja miksi tiettyjä asioita tapahtuu maailmalla. 

Mielenkiintoa historian tavoitteissa herätti se mitä myös itse pidin tärkeänä, eli historian ja yh:n toiminnallinen ja mielekäs opettaminen, esim pelien ja leikkien avulla. Yh:n tavoitteissa pidin tärkeänä myös lasten kannustamista turvalliseen median käyttöön, sillä teknologia ja media on yhä enemmän läsnä lasten elämässä nykypäivänä. Myös se että olennainen asia yh:ssa on saada lapsi hahmottamaan oma paikkansa yhteiskunnassa. 

Historian opiskelun tärkeimpiä asioita tällä hetkellä on mielestäni se, että oppilaat saadaan kiinnostumaan historian opiskelusta ja sytytetään mielenkiinto oppia lisää, eikä vain opetella tietoa ulkoa. Olisi tärkeää saada heidät katsomaan nykyajan ilmiöitä historian kautta, millaisia syy-seuraussuhteita on havaittavissa ja kuinka edelleen historian tapahtumat muokkaavat yhteiskuntaamme.

Historian tavoitteissa oli mielenkiintoista huomata, kuinka opiskelussa tosiaan halutaan tuoda esille historian erilaisten tapahtumien merkitys nyky-yhteiskunnassamme. Myös se, kuinka tavoitteena on saada oppilas tarkastelemaan esimerkiksi oman perheensä historiaa ja millaisia muutoksia historian tapahtumat ovat siinä luoneet. Yhteiskuntaopissa mielenkiintoiseksi koin, kuinka oppilaita pyritään harjoittamaan kriittistä ajattelua ja arviointikykyä erilaisia lähteitä kohtaan, mikä varsinkin nykyään on todella tärkeää, kun tietoa tulee monesta eri suunnasta ja myös pienillä lapsilla on pääsy monenlaisiin eri medioihin. Molemmissa oli myös mukava huomata, kuinka oppiaineiden opiskeluun voidaan yhdistää leikit, pelit ja draama, sekä saada oppilaat tutkimaan erilaisia lähteitä. 

Molempien oppiaineiden laaja-alaisisen osaamisen osa-alueilla on tärkeää huomata, kuinka vuorovaikutus, vaikuttaminen ja monilukuitaito ovat osa niitä. Ilman vuorovaikutusta on vaikea pärjätä nyky-yhteiskunnassa ja myös lasten silmille osuu monenlaisia eri tekstejä, joiden tulkitsemisen osaaminen on tärkeää, ja jonka avulla voidaan myös kehittää kriittistä ajattelua ja harkintaa.

Historian opetuksessa on mielestäni tärkeintä saada lapset kiinnostumaan oppiaineesta tuomalla historiallisia tapahtumia esiin lapsia kiinnostavalla tavalla, esimerkiksi toiminnallisuuden ja tarinallisuuden kautta. Tärkeää on myös tutustuttaa lapset suomalaiseen, eurooppalaiseen ja muun maailman kulttuuriperintöön. Historian opetuksen avulla lasten aikakäsitys ja ajankulun ymmärtäminen kehittyy ja he oppivat ymmärtämään miten nyky-yhteiskunta on rakentunut. Historian avulla voi paremmin ymmärtää nykymaailman tapahtumia ja sitä, mitkä asiat ovat johtaneet tiettyihin tapahtumiin. Mielestäni historian opetuksessa yksittäisten tapahtumien muistamisen sijaan kokonaiskuvan hahmottaminen ja syy-seuraus-suhteiden ymmärtäminen on tärkeämpää. 

Historian opetussuunnitelmassa mielestäni kiinnostavaa oli se, että pelkän historian aihesisältöjen oppimisen lisäksi oli opetussuunnitelmassa oli paljon muitakin tavoitteita. Erityisen tärkeältä mielestäni kuulosti oppilaiden kannustaminen omaksumaan vastuullisen kansalaisuuden periaatteet. Myös historian oppimisen liittäminen oppilaiden identiteetin rakentumiseen kuulostaa erittäin tärkeältä. 

Yhteiskuntaopin opetussuunnitelmassa puolestaan kiinnostavana pidin sitä, että jo alakoulussa ylipäätään opetetaan lapsille yhteiskuntaoppia oppiaineena. Kaikki opsissa mainitut aiheet, kuten päätöksenteko, yrittäjyys ja vastuullinen kuluttaminen kuulostivat mielestäni erittäin tärkeiltä ja hyödyllisiltä. Sekä historiaan että yhteiskuntaoppiin liittyvät laaja-alaiset tavoitteet ylittävät oppiainerajat ja kuulostaa hyvältä, että oppiaineissa ei keskitytä pelkästään niiden aihesisältöjen käsittelyyn, vaan tavoitteet ovat laaja-alaisempia ja kokonaisvaltaisempia. Laaja-alaiset tavoitteet kytkeytyvät hyvin myös historian ja yhteiskuntaopin opetukseen, mm. työelämätaidot ja yrittäjyys sekä osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen.

Historian opetuksessa on mielestäni tärkeää saada ennen kaikkea oppilas kartuttamaan tietoa ja ymmärtämään ja tekemään nuo asiat mielenkiintoa herättävällä tavalla. Historian opetuksen pitäisi antaa vastauksia kysymyksiin nykyhetkestä kuten, miten olemme päätyneet tähän tilanteeseen, miksi näin tapahtuu, mistä johtuu tai saa peränsä nämä ja nämä asiat yms. kysymyksiä on valtava määrä, mutta tärkeintä on että ne selittävät ja tuovat valoa siihen millaisia ihmiset ovat toimijoina ja tuovat ymmärrystä nykyhetkeen ja kaikkeen mitä ympärillämme tapahtuu. Toinen tärkeä asia on kartuttaa tietoa, historiassa on valtava määrä tietoa ja tutkimusta minkä joku muu on jo tehnyt ensin niin valtavaa tiedon lähdettä ei löydy mistään muualta kuin historiasta. Tietämyksen ja tiedon lisääminen on koulun kulmakivi? Milloinkaan ennen ei ole ollut yhtä tarkkaa tietämystä meitä ennen tapahtuneista asioista, joten voimme nähdä sen isomman kuvan maailmasta ja ihmisistä mitä kukaan meitä aiemmin ei ole nähnyt.

 

Toisessa kysymyksessä erityisesti mielenkiintoa ja paljon myös iloa herätti tiedon hankkimisen opettaminen ja lähteiden kriittinen tarkastelu ja niiden luotettavuus. On todella tärkeä opettaa heti alusta kaiken tiedon ja lähteiden kriittinen tarkastelu ja sama kriittinen tarkastelu luultavasti jatkuu muillakin osa-alueilla oppilaan elämässä, mikä on mielestäni erittäin tärkeää.

 

Laaja-alaiseen osaamisen osa-alueille historia ja yhteiskuntaoppi tuo ehdottomasti paljon viisautta kaikesta ennen tulleesta tiedosta ja kasvattaa myös katsomaan nykymaailmaa laajemmasta perspektiivistä. Isoin asia on ehkä kuitenkin se miten tietoa oppii käsittelemään ja etsimään oli se sitten tietoa historiasta tai nyky-yhteiskunnasta. Historia ja yhteiskuntaoppi opettavat laajaa tiedon keräämistä, sekä sen kriittistä käsittelyä.